Kaksi kalastajakylää Gran Canarialla – Agaete ja San Cristóbal

Jokainen kalaruokien ystävä tietää, että parhaat kalaravintolat lähes kaikkialla löytyvät meren äärestä paikallisista kalastajakylistä. Sieltä, missä kala ja merenelävät nostetaan kutakuinkin merestä suoraan lautaselle. Meillä oli pari kalastajakyläkokemusta Gran Canarialta, toinen Las Palmasin kupeesta ja toinen saaren luoteisosasta.

Agaete – tyyssija rauhaa rakastavalle

Joskus erehtyminenkin voi johtaa johonkin hyvään. Näin kävi meille, kun ex tempore päätimme hypätä Las Palmasista bussiin ja lähteä seikkailemaan uusille hoodeille Gran Canarian pohjoisosaan. Päädyimme Agaeten kunnan pieneen kylään vähän kuin vahingossa.

Aikomuksemme oli itse asiassa mennä toiseen aalla alkavaan kaupunkiin Arucasiin. Tarkoituksemme oli käydä siellä Kanariansaarten suurimmassa rommitehtaassa, mutta jostain kumman syystä kaksi paikkakuntaa meni sekaisin ja niin me istuimme bussissa kohti Gran Canarian luoteisosan Agaete nimistä kuntaa.

Mennessä bussimatka oli oikein rattoisa. Alkumatka viiletettiin pitkin rannikkoa ja siitä sukellettiin jossain vaiheessa sisämaahan mukavan näköisten pikkukaupunkien ja kylien halki ennen kuin saavuimme kohteeseemme, viljelysten reunustamaan ja valkoisiksi kalkittujen talojen kylään Agaeteen.

Jäimme pois kylän kirkon kohdalla ja menimme lähimpään kahvilaan nauttimaan neuvoa antavat cafe cortadot. Aurinko paistoi ja sai valkoiset talot loistamaan entistä kirkkaampina. Muurilla paistatteli kissa kaunista päivää, paikalliset vanhat miehet istuivat turinoimassa kahvilassa ja olipa joukkoon eksynyt muutama kaltaisemme. Tällaisissa kiireettömissä kylissä tulee jostain syystä aina niin hyvä mieli.

Googlailin puhelimestani rommitehtaan sijaintia, kunnes tajusin, ettei täällä mitään rommitehdasta ole. Mutta ei se onneksi haitannut, mehän oltiin siltikin tultu ihan viehättävään paikkaan.

Teimme pienen kierroksen valkoisen kylän kapeilla kaduilla, kunnes löysimme sieltä turistitoimiston. Saimme kartan ja pientä infoa päiväämme varten. Kannatti käydä kylän muurien ympäröimässä puutarhassa Huerto de las Floresissa. Hieman villiintynyt puutarha oli kuin minisademetsä, jonka yksi parhaista nautinnoista oli ihastuttava lintujen konsertti.

Puutarhasta suunnistimme noin puolentoista kilometrin päähän merenrantaan ja Puerto de la Nieves nimiselle satama-alueelle. Satama on historiassa ollut yksi Gran Canarian merkittävimmistä. Nyt sieltä pääsee autolautalla Teneriffan pääkaupunkiin Santa Cruziin.

Satama on yhä edelleen tunnettu myös kalasatamana, jonka ansiosta merenrannalla on rivistö viehättäviä kalaravintoloita. Söimme lounaan Ragussa, joka oli oikein hyvä valinta. Grillatut vihannekset ja tuoreet merenelävät maistuivat mitä parhaimmassa ympäristössä meren äärellä.

Puerto del Nieves toi mieleen Kreikan lomakohteet. Valkoisiksi kalkitut sinisomisteiset talot ja rauhallinen, jopa pysähtynyt tunnelma saivat unohtamaan, missä oikeasti oltiin. Kapealla pikkukivirannalla lekotteli muutama auringonpalvoja, ravintolassa kuuli kiireisimpään lounasaikaan useita eri kieliä, mutta muuten turismi kylässä näytti olevan aika maltillista. Tunnelma oli kaikin puolin hyvin leppoisa.

Myöhemmin huomasin, että Aurinkomatkat tekee Agaeteen valmismatkoja. Hyvinkin voisin tulla tänne viikon mittaiselle lepolomalle nauttimaan rauhasta, merestä ja alueen retkeilyreiteistä. Ylempänä oleva kylä ja ranta-alue on äkkiä nähty, mutta ainahan voi hypätä bussin kyytiin ja matkata lähikaupunkeihin. Ja laivalla pääsee näppärästi naapurisaari Teneriffalle ja sen yhteen mielenkiintoisimmista kaupungeista Santa Cruziin.

Ihan mukavaa, kun tuli tällainenkin paikka nähtyä, vaikka vähän kuin varkain sinne päädyttiinkin. Agaete sijaitsee 36 kilometrin päässä Las Palmasista.

San Cristóbal – kalaruuan ja rappioromantiikan ystävälle

Las Palmasin vuokraemäntämme suositteli merenelävien ja kalaruuan ystävälle La Veguetan kaupunginosasta reilun kolmen kilometrin päässä sijaitsevaa kalastajakylä San Cristóbalia.

Mikäpäs siinä. Lämmin päivä ulkoiluun ja ei kun baanalle. Kuvittelimme, että voimme kävellä matkan pitkin merenrantaa, mutta puolivälissä matka tyssäsi kunnostustöihin, jonka takia kävely/pyörätie oli poikkaistu. Ei auttanut kuin peruuttaa vähän, kunnes löysimme moottoritien alitse johtavan alikulun, josta pääsimme jatkamaan matkaa tien toisella puolella.

Hieman ennen San Cristóbalia pääsimme jälleen alittamaan pääntien meren puolelle. Kuvista tuttu värikkäiden talojen rivistö merenrannalla kertoi, että perillä oltiin. Jos Agaete nosti esiin positiivisia tunteita, San Cristóbal ehkä enemmänkin päinvastaisia. Meren ja moottoritien väliin puristuneen kalastajakylän tunnelma oli minusta alakuloinen.

Yllättävän iso osa taloista oli huonokuntoisia ja arviomme mukaan asumattomia. Oli lähinnä surullista nähdä, miten paljon potentiaalia noissa vanhoissa, hylätyissä kivitaloissa oli, mutta joiden kunto oli jo sitä luokkaa, ettei ihan pienellä pintaremontilla enää selvitty. En tiedä olenko väärässä, mutta veikkaan alueen olevan kodittomien ja talonvaltaajien suosiossa. Tulisi orpo olo kuljeskella täällä pimeällä.

San Cristóbal on hyvä esimerkki siitä, mitä vanhalle kyläyhteisölle voi ajan saatossa huonoimmillaan käydä. Moottoritien ja uudisrakennusten tieltä vanha saa kadota ja jossain vaiheessa autioitunut alue joutuu puskutraktorien ruuaksi. Jos olet kiinnostunut vanhojen rappiotalojen kuvaamisesta, täällä on linssille paljon mielenkiintoa.

Alueella toimii yhä kalastajayhteisö, ainakin rannalla kalastajat kunnostelivat verkkojaan. San Cristóbal on tunnettu kalaravintoloistaan, joihin las palmasilaiset tulevat syömään tuoretta merenantia erityisesti viikonloppuisin.

Meidän kohteemme oli suositeltu Miramar ravintola. Ravintolan piti olla nettitietojen mukaan auki, mutta eipä se ollutkaan. Liekö syynä edellisen viikon loppiainen, joka on suuri juhlapyhä Espanjassa. Asiakkaita ei ilmeisesti enää riittänyt alkuviikkoon.

Nyt jäi San Cristóbalin kala-ateria kokematta. Kenties uusi yritys joskus uudestaan. Hyppäsimme paikallisbussiin ja ajoimme takaisin kämpille La Veguetaan. Ainakin tunnelma kylässä oli hyvin paikallinen. Miehen mielestä ehkä jopa liian paikallinen.

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista