Category:

Ruoka ja viini

Maailman kaunein kahvila ja muita kahvilavinkkejä Budapestiin

by Annemaria 8.6.2016

Yksi kahvila on ylitse muiden. Mietin vain, pitäisikö siellä kahvin sijasta juodakin samppanjaa?

Kahvilafriikille Budapest on ehdoton kohde. Habsburgien Itävalta-Unkarin ajoilta jäi perinnöksi hienostunut kahvilakulttuuri, joka tosin kommunismin aikana sai kokea kovia. Onneksi moni loistonsa menettänyt kahvila myöhemmin remontoitiin ja tänä päivänä kaupunki tarjoaa kymmenittäin ihastuttavia vanhoja kahviloita, joilla monilla on takanaan pitkä historia ja mielenkiintoinen tarina. Itseni kaltainen miljööfiilistelijä pääsee kakkujen lisäksi nauttimaan muutakin mannaa ja makeaa. Tässä kuusi mielestäni käymisen arvoista kahvilaa.

New York Café (Erzsébet körut 9-11)

Miltä tuntuisi juoda kahvia renesanssipalatsimaisissa puitteissa? Budapestin New York Caféeta on tituleerattu maailman kauneimmaksi kahvilaksi, enkä yhtään ihmettele miksi. Tämä kahvila on jumalainen.

Elettiin 1980-luvun puoltaväliä, kun ensimmäisen kerran kävin tässä 1894 perustetussa kahvilassa. Tosin nimi oli tuolloin kommunistien toimesta muutettu Hungáriaksi. Kahvila oli vain häivähdys nykyisestä. Aika oli patinoinut seinäpinnat tummiksi, kauniita kattomaalauksia pystyi hädin tuskin erottamaan ja tila näytti kaikinpuolin synkältä ja pimeältä. Äänet kaikuivat ontosti holvimaisessa salissa. Rappaukset rapisivat seinistä. Loiston päivät olivat jääneet kauas taakse ja kahvila oli kuin kuolemaa odottava vanhus. Mustuneiden pintakerrosten alla vanha arvokkuus ja eleganssi oli enää muisto vain.

Onneksi tarinassa tapahtui onnellinen käänne. Boscolo hotelliketju osti rakennuksen 2001 ja aloitti vanhuksen mittavan elvytystyön. Viisi vuotta rakennusta remontoitiin ja vuonna 2006 koitti ilouutinen. Hotelli Boscolo Budapest ja sen yhteydessä oleva New York Café avattiin 5.5.2006. New York Café oli synnytetty uudelleen.

Kun astut New York kahvilaan, sinua saattelee tarjoilijan lisäksi tunnelmallinen pianomusiikki. Ylätasanteella tosiaankin joku soittaa oikeasti mustaa flyygeliä. Kulta kimaltaa kaikkialla, massiiviset kristallikruunut välkehtivät eikä marmorissa ole säästelty. Katon renesanssityyliset koristukset ja maalaukset ovat taidokkaita. Ilmapiiri on palatsimaisen ylellinen.

Kuvat puhukoot puolestaan. Eikä se hintatasokaan niin kallis ollut kuin olisi voinut olettaa, etenkään suomalaisiin kauhistuttaviin kahvilahintoihin tottuneelle. Leivos ja kahvi irtoaa reilulla kymmenellä eurolla. Kahvila on toki reippaasti kalliimpi kuin muut, mutta mieluusti maksoin tästä kauneudesta. Herkullisten ja kauniiden leivosten lisäksi kahvilasta saa myös salaatteja ja pieniä ruoka-annoksia.

Tässä miljöössä oli pakko sittenkin juoda kuohuvaa.

Café Central (Károlyi Mihály utca 9)

Toinen mielenkiintoinen Budapestin kahvila on yksi kaupungin vanhimmista kahviloista, Café Central (Centrál Caféház). Vuodesta 1887 toiminut kahvila oli aikoinaan taiteilijoiden, kirjailijoiden ja runoilijoiden intellektuelli kohtaamispaikka, jossa luotiin taidetta ja innovoitiin kaupungin kulttuurielämää. Kommunismin aikaan kahvilalle kävi niin kuin suurimmalle osalle muillekin kahviloista, se suljettiin, mutta avattiin uudelleen 1989.

Loistavien leivonnaisten lisäksi tarjolla on myös ruoka-annoksia.

Muvész Café (Andrássy út 29)

Budapestin Andrássy kadulta löytyy kaksikin pistäytymisen arvoista kahvilaa. Oma kestosuosikkini on melkeinpä oopperataloa vastapäätä oleva Muvész Kaféház, joka on vuosi vuodelta säilynyt muuttumattomana, mutta ehkä juuri siksi niin aitona. Mukavan rento, sopivalla tavalla ajan patinoima, jopa hieman boheemi tunnelma. Erinomainen leivosvalikoima ja hintataso kohtuullinen.

Alexandra kirjakahvila (Andrássy út 39)

Toinen Andrássy-kadun mielenkiintoisista kahviloista on Muvesz-kahvilan lähellä sijaitseva Alexandra kirjakahvila, joka sijaitsee kirjakaupan yläkerrassa. Kahvilan paikalla on aikoinaan toiminut kasino, kunnes rakennukseen perustettiin kaupungin ensimmäinen tavaratalo. Kahvilan alakertaa tosiaankin hallinnoi vanhan ajan kirjakauppa ja jotenkin oli aika yllättävää löytää normikaupan yhteydestä tällaista vanhan ajan loistokasta kahvilacharmia.

Hienosti remontoitu, käymisen arvoinen, kaunis kahvila. Kiinnitä huomio katon kirkkomaisiin muotoihin ja hienoihin maalauksiin.

Joko kysytte, että missäs listalta on kaikkien turistioppaiden ylistämä Gerbeaud? Vaci utcan kävelykadun päässä, Vörösmartyn aukiolla olevalla kahvilalla on kyllä pitkät perinteet ja käsitehän se on Budapestin kahviloiden joukossa. Itseäni paikka vaan ei kovin sytytä. Minusta siellä on kiskurihinnat verrattuna tarjontaan, kahvila on täynnä japanilaisia turisteja ja palvelu on ollut muutaman kokemuskerran puitteissa epäystävällistä. Jos jollain on päivitettyä tietoa, laittakaapa kommenttia.

Café Zsivágó (Paulay Ede utca 55)

Kun kerta miellyttävistä kahvilaelämyksistä puhutaan, päätin nostaa vielä esiin pari muuta uudempaa ja arkisempaa kahvilaa. Jos haluat nauttia kahvisi pienestä ohutreunaisesta posliinikupista ja tuntea olevasi kotoisasti isoäidin olohuoneessa, pistäydy keskustan Zsivágó kahvilassa.

Sisustus on sekalainen kokoelma antiikkia: käsinvirkattuja pitsisiä pöytäliinoja, gobeliinikankaita, käsinsolmittuja vanhoja mattoja, antiikkikalusteita sopivasti retrotwistillä. Mutkaton ja miellyttävä kahvittelupaikka.

Cafe Frei

En tiedä onko tyylimoka mainita peristeisten kahviloiden rinnalla nykyaikainen ketjukahvila, mutta mainitsenpahan silti. Ihan siitä syystä, että kahvinystävälle tämä on keidas, niin valikoiman kuin laadun suhteen.

Cafe Frei on kansainvälinen frankkariketju, joka vie kahvimatkalle eri maanosiin ja eri maihin. Itse paahdetut kahvilaadut ja sekoitukset takaavat eksoottisia kahvielämyksiä. Varoitan, tässä kahvilassa kahvin valitseminen on todella vaikeaa, sillä listalta löytyy yli 70 erilaista kahvia.

Testasimme porukalla myös leivostiskin antimia, jotka osoittautuivat maultaan itse asiassa loistaviksi. Kaiken kruunaa melko edullinen hintataso, joten normikahvitteluun tämä on loistava paikka. Cafe Frei kahviloita löytyy Budapestistä ainakin kaksi: toinen Arena Plaza ostoskeskuksen ylimmästä kerroksesta kirjakaupan yhteydestä ja toinen Vaci útcan kävelykadulta numerosta 74.

Lisää varoituksen sanoja. Jos pelkäät lisäkiloja, parasta olla matkustamatta Budapestiin. Kuka voi vastustaa tällaista kakkutaivasta? En minä ainakaan.

Löytyykö keneltäkään lisää vinkkejä Budapestin kiehtovista kahviloista?

Samppanjaa muovimukista -blogi myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. Käy tykkäämässä.

8.6.2016 2 comments

Ihana elämä ja 2 x vappuateria

by Annemaria 2.5.2016

Vappuaatto

Naapuri soitti ovikelloa ja kysyi, että lähdetäänkö rantakallioille extempore-piknikille. Olivat ostaneet kertakäyttögrillin. Mikäs siinä. Pantiin skumppa kylmään, koottiin jääkaapin antimista sopivaa apetta ja varustettiin itsemme koleaan kevätsäähän fleece-kerrastoin ja toppahousuin.

Hetken päästä istuttiin Saimaan rannalla, juotiin kuohuvaa ja grillattiin nakkeja ja valmislihapullia. Siinä hetkessä, siinä seurassa ja siinä ympäristössä kevään paras ateria. Iloinen, spontaani ja kursailematon. Skumppaa muovimukista, nakkeja kertakäyttölautasista, paljon naurua ja hyvää energiaa.

Joskus juhlahetki syntyy hyvin pienestä.

Vappupäivä

Kukkamekko päälle ja korkkarit jalkaan. Vappulounas ystävien seurassa kaupungin parhaimmassa ravintolassa. Pullo hyvää kuoharia ja visuaalinen gourmet-buffet, jonka jokainen palanen oli vietävän herkullista. Lohipastramia, sillimoussea, kukonpoikaa hedelmäkompotilla, härkätatakia, Saimaan kuhafilettä, ylikypsää karitsaa ja valkosuklaapannacottaa. Ruokanautintoa, jonka eteen oli nähty paljon aikaa ja vaivaa. Kaunista katsella ja herkullista maistaa.

Juteltiin niitä näitä, mietittiin menneitä ja haaveiltiin tulevasta. Nautiskeltiin hitaasti ja runsaasti, niin ruuasta kuin toistemme seurasta. Iloittiin kesästä, tulevasta lomasta ja edessäpäin olevista matkoista. Nostettiin malja keväälle ja ystävyydelle. Hetkessä oli onnellisuutta, kiitollisuutta ja elämän iloa. Ja niin julmetun hyvää ruokaa.

Siinä mietin, kuinka elämä on hienoa ja monimuotoista.

Juhlahetki voi olla joka hetki. Jos niin vaan haluaa.

PS: Kiitos Ravintola Wolkoff Lappeenrannassa loistavasta vappulounaasta.

2.5.2016 2 comments

Espanja Katalonia Ruoka ja viini

Empordàn ihanat viinit – viinimatkalla Kataloniassa

by Annemaria 13.4.2016

Vannoin ennen Espanjan Riojan alueen viinien nimeen, sitten Prioratin. Vaan silloin en vielä tiennyt Empordàsta.

Embordàn alue on pieni Pohjois-Espanjan viinintuotantoalue, joka koostuu kahdesta erillisestä alueesta: Alt Empordàsta ja Baix Empordàsta. Alt Empordà on Katalonian koillisin kulma, joka rajoittuu pohjoisesta Ranskaan ja Pyreneitten vuoristoon. Jälkimmäinen Baix Empordà on kapea kaistale Costa Bravan pohjoisinta Välimeren rannikkoa. Alueesta 2020 hehtaaria on viiniviljelyksiä, joilla sijaitsee 49 viinitilaa. Vuosittainen viinituotanto on noin 3,5 miljoonaa pulloa.

Empordà on Espanjan vanhinta viinintuotantoaluetta, viiniä siellä on viljelty peräti 700 vuoden ajan. Pyreneitten ja meren välissä sijaitsevalla viinialueella vallitsee välimerellinen ilmasto, mutta talvikuukausina lämpötila saattaa laskea jopa lähelle pakkasrajaa. Pohjoisen vuorilta puhaltava Tramontana-tuuli tekee säästä entistä purevamman.

Viime vuosina alueella on alettu voimakkaasti panostamaan laatuun ja nykyaikaistamaan viinintuotantoa. Tarhoille on istutettu mm. ranskalaisia viinilajikkeita, joita sekoitetaan perinteisiin espanjalaisiin lajikkeisiin. Tulosta on selvästi syntynyt. Kokemuksemme Empordàn viineistä olivat yllätyksellisen miellyttäviä. Erityisesti tummat, paahteiset, rotevan maanläheiset ja täyteläiset punaviinit ansaitsevat suitsutusta.

Alueen ja myös koko Espanjan yksi merkittävistä viinintuottajista Castillo Perelada sijaitsee Empordàn alueella Pereladan kylässä. Tilalle pääsee vierailemaan, mutta varaus on tehtävä etukäteen. Emme onnistuneet pääsemään mukaan tilakierrokselle, mutta kylän keskustassa olevassa viinikaupassa saattoi Pereladan viinejä maistella ja ostaa. Alkosta muuten saa yhtä Pereladan viiniä, Perelada 5 Finques Reservaa.

Pereladan kylässä viininviljelyn perinteet näkyvät kaikkialla.

Castillo Pereladan viinimyymälästä löytyi kattava valikoima tilan tuotantoa. Otanta maaperätyypeistä osoitti, kuinka eri tyyppisissä maapohjissa alueella viiniä viljellään.

Mikäli tiesi johtaa Pereladan kylään, käy L’omet art&sa -nimisessä pienessä putiikissa (Carrer del Forn 14-16). Entinen Mark & Spencerin taiteellinen johtaja oli eläkkeelle jäätyään ostanut kylästä talon ja perustanut sinne ihkun sisustuskaupan, jossa oli kaikenlaisia ihanuuksia, niin uutta kuin vanhaa. Omistajan aistikas silmä näkyi kaikessa, sen verran kaunista katseltavaa piisasi. Kaupan yläkerrassa on kattoterassi, joka on muunneltu kodikkaaksi kahvilaksi.

L’omet puodin aistikasta miljöötä. Meitä naisia hellyttivät vanhat kastemekot.

Tällä reissulla paras viinilöytömme oli Pereladan Finca Espolla, joka oli kertakaikkisen tasapainoinen, voimakas ja mielestämme lähes täydellinen punaviini. Viini on saanut nimensä Espollan kylästä, jonne meidän oli tietty pakko ajaa, ihan vain kuriositeettina.

Ulkona puhalsi armoton Tramontana ja kylä tuntui täysin autiolta, kunnes löysimme kylän laidalta ravintolan, jonne väki näytti kokoontuneen. Hyvä löytö olikin, sillä sen verran oivallisen ruokapaikkaan satuimme tupsahtamaan. Päivän menu oli yksinkertaista, mutta huolella valmistettua maalaisruokaa, joka totisesti maistui. Jos näillä nurkilla vierailet, kokeilepa tätä Can Cassoletes -ravintolaa. Käväisimme myös ostamassa muutaman tuliaispullon kylän osuuskuntamuotoisesta viini/herkkukaupasta Celler Cooperatiu Espollasta.

Raatimme ykkösvalinta: Pereladan Finca Espolla 2011. Viini, jossa kaikki osaset ovat kohdallaan.

Espollan kylän osuuskunnan kaupasta sai paikallista viiniä niin bulkkina kuin vähän jalostuneempana versiona.

Vierailimme maistelemassa viinejä myös kahdella pienemmällä viinitilalla, Mas Ollerissa ja vuoristoalueella, Cadaquesin ja El Port de la Selvan välimaastossa sijaitsevassa Celler Martin Faixólla. Jälkimmäinen tila tuottaa viinejä nimillä Perafita ja Cadac ja on voittanut viineillään useita kansainvälisiä palkintoja. Tuotanto on pientä ja hinnat sen mukaisia.

Empordàn alueen viinit olivat mielenkiintoinen löytö, luonteikkaita ja harmonisia. Ihmetytti kovasti, ettei Barcelonan lentokentän viinimyymälässä ollut myynnissä mitään kyseisen alueen viiniä. Vielä enemmän ihmetytti, ettei myyjä tuntenut Empordàa edes nimeltä. Vaan sanokaa minun sanoneen, tästä alueesta vielä kuullaan.

Mas Ollerin tilan tuoterepertuaari.

Celler Martin Faixo -tilalla viininenät töissä.

Lopuksi vielä matkavinkki Katalonian viinimatkailusta kiinnostuneille: paikallisista matkailutoimistoista saa viinimatkailukarttoja, joihin on merkitty alueen viinitilat. Suurimmalle osalle tiloista löytyvät nettisivut, joista pystyy tarkistamaan ottavatko ne vierailijoita vastaan sekä tiedon siitä tarvitaanko ennakkovarausta.

Löysimme muuten Costa Bravalta Rosesin kaupungista erinomaisen pienen viinibaarin/kaupan, Brevatgen (Caller Girona 10). Valikoima puodissa ei ollut suuren suurin, mutta sitäkin valikoituneempi ja hintataso erittäin kohtuullinen. Mukava omistaja kertoili mielellään viineistä ja hänen suosituksensa kannattaa laittaa korvan taakse.

Ja Kataloniassa kun ollaan, cavaa ei sovi unohtaa. Mutta se onkin sitten jo toinen juttu.

Samppanjaa muovimukista nyt myös Facebookissa: www.facebook.com/samppanjaamuovimukista ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

13.4.2016 0 comments

Etelä-Savo Ruoka ja viini

Täydellinen jouluateria kartanomiljöössä

by Annemaria 9.12.2015

Sampea, fasaania, peuranpaistia ja kartanon riistaa. Ei ihan tavallinen joulupöytä.

Minusta on tullut tavattoman skeptinen ravintoloiden joulupöytien suhteen. Kukapa jaksaa enää kovinkaan innostua peruskinkuista ja laatikoista varsinkin, kun ne turhan usein tuppaavat olemaan Atrian äitien tekemiä. Olen niin monesti harmistunut siitä, ettei viitsitä nähdä minkäänlaista vaivaa hyvien makujen eteen tai käyttää mielikuvitusta, jotta joulupöytiin saataisiin jotain muuta kuin ”tää on niin nähty” -meininkiä.

Nyt on ihan pakko hehkuttaa Mikkelin Tertin kartanon joulunajan buffetpöytää. Tulipahan syötyä varmasti yksi elämäni parhaista ravintoloiden jouluaterioista. Kyllähän tästäkin noutopöydästä löytyi kinkkua ja laatikoita, mutta kunkun asemaan ne eivät tällä aterialla yltäneet, pikemminkin jäivät jumalaisten herkkujen varjoon.

On suunnattoman ihailtavaa, että jossain on vielä jäljellä näin suurta ammattiylpeyttä ja halua tarjota asiakkaille itse alusta asti valmistettuja makuelämyksiä. Tertin kartanon juhlapöytä notkui toinen toistaan herkullisempia ja makunystyröitä herkistäviä tuotoksia, joiden raaka-aineet olivat kotimaista alkuperää ja vieläpä pitkälle lähiruokaa. Panin ilolla merkille runsaan kotimaisten marjojen, sienten ja kalojen käytön.

Mukava yksityiskohta oli jokaiselle istumapaikalle jaettu joulupöytämenu, josta bongasin mielenkiinnolla mm. yhdistelmän sampea, ruusua ja samppanjaa sekä ”talven huiman lennon”, mikä käsitti fasaania, kaalia ja ohraa. Iivarin savumuikut, leppäsavustettu lohi ja kuusenkerkkämajoneesi, maalaispatee ja mustaherukkahyytelö, riistapiiras ja pihlajanmarjahillo, savustettu peuranpaisti ja chilihunajapähkinät, kartanon riista ja madeirakastike… Lista oli pitkä ja stimuloi kummasti sylkeä tuottavaa mekanismia.

Ja kyllä maistui. Sen lisäksi, että jokainen ruokalaji oli taidolla valmistettua, sille oli myös mietitty oma sopiva lisuke makunautintoa täydentämään. Kastikkeet, majoneesit, hyytelöt, sinapit, hunajat ja hillot antoivat ruokalajeille täydellisyyttä hipovan pikantin lopputuloksen.

Kolmen (vai neljän?) ateriakierroksen jälkeen oli tiukka paikka tehdä tilaa vielä juustoille ja omenacalvadoshyytelölle, kartanon suklaakakulle, talkkunaiselle kermajälkiruualle ja käsintehdyille tryffelimakeisille. Siinä vaiheessa sitä toivoi jo takahuonetta ja divaania, jonne olisi voinut heittäytyä täydellisyyttä hipovaa ateriaa sulattelemaan.

Jos ruoka oli Tertin kartanossa erinomaista, niin oli palvelukin. Likaiset astiat pöydästä hävisivät huomaamatta, buffetpöydästä ei koskaan ollut mikään loppu ja pöytä pidettiin muutenkin koko ajan ensiluokkaisen siistinä. Mainittakoon myös, että noutopöytä ja ruokalajit olivat kauniisti koristeltu luonnonmateriaaleilla.

Itse kartanomiljöö on himppusen ylellinen sopivalla ripauksella maalaisromantiikkaa. Arsenikkia täältä ei löytynyt, mutta vanhoja pitsejä kylläkin. Joulupöydän 42 euron hinta voi äkkiseltään tuntua paljolta, mutta tarjonnan runsauteen ja tasoon nähden sitä se ei missään nimessä ollut. Ihastuttava paikka loistavalle gourmet-tason jouluaterialle.

Tertin kartanon joulupöytä 23.12. saakka päivittäin klo 11-15 ja 18-22

www.tertinkartano.fi

Samppanjaa muovimukista nyt Facebookissa: www.facebook.com/samppanjaamuovimukista

9.12.2015 2 comments

Espanja Katalonia Ruoka ja viini

Espanjassa voi syödä halvalla hyvin

by Annemaria 4.10.2015

Figueres, kaupunki Pohjois-Espanjassa Kataloniassa, halkaisee minut. Minun on aivan pakko syödä täällä jatkuvasti kolmen ruokalajin menuita, koska se vaan on niin halpaa. Ja kyse ei ole mistään turistimenuviritelmistä, vaan käsittämättömän huikeasta hintalaatusuhteesta. Voin sanoa, että muutaman päivän visiitillä täällä olen syönyt varmaan Espanjan matkojeni hintalaatushteeltaan parhaat ateriat. Mainittakoon vielä, että eipä paljoa hintaa tule aamiaisellekaan. Iso kahvi, patonki ilmakuivatulla kinkulla ja vastapuristettu tuoremehu yhteensä 2,95. Säästömatkaaja kiittää.

Aamiainen 2.95

Olen pariin otteeseen syönyt ravintola Astorian menukokonaisuuden ja ihmetellyt molemmilla kerroilla kuinka voi 12 euron hintaan saada tuollaisen aterian. Nautin tänään alkuruuaksi tonnikalalla täytettyjä ja juustolla gratinoituja cannelooneja. Pääruuaksi otin paellaa, jonka annoskoko olisi minusta ollut sopiva kahdelle. Eikä kyse ollut mistään sulatetusta pakasteesta, vaan täydellisestä paellasta merenelävineen. Jälkiruoan, paahtovanukkaan, kanssa tekikin jo tiukkaa, mutta säästöbudjetilla kun mennään, pakko oli syödä viimeiseen muruseen :). Hintaan sisältyi lisäksi valinnan mukaan viini, sangria, vesi tai virvoitusjuoma sekä pala patonkia. Kun lisukkeeksi sai vielä ylenystävällistä palvelua, ei voi kuin ihmetellä, kuinka tämä kannattaa.

Tsekkasin jälkeenpäin millaisia arviota ravintola oli saanut Tripadvisorissa ja hämmästyin, että ruokaa oli todella moitittu. En tiedä onko ruoan tasoon panostettu, mutta oma kokemukseni oli aivan päinvastainen. Tosin monta kertaa on tullut petyttyä, kun luottaa TA:n arvosteluihin. Kahvila/ravintola Astoria sijaitsee Ramblan päässä.

Majoituin perinteikkäässä hotelli Duranissa, jossa hotelli-ravintolatoimintaa on harjoitettu jo vuodesta 1855 saman Duran suvun toimesta. Pakko oli käydä testaamassa myös hotellin oma ravintola Duran, joka mainostaa itseään katalonialaisen kulinarismin kehtona. Ravintolalla on mielenkiintoinen menneisyys, sillä Salvador Dali on pitänyt ravintolaa aikoinaan omana tapaamispaikkanaan ja hänellä on kuulemani mukaan ollut ravintolassa jopa oma päivällishuoneensa.

Ravintolasta löytyy selvästi vanhan ajan glamouria ja tunnelmaa sellaisella hyvällä twistillä. Ei liikaa pönötystä, eikä ryöstöhintoja, vaikka miljööstä voisi muuta odottaakin. Miestarjoilijat (melkoisen iäkkäät muuten) kulkevat pyyheliinat käsivarsillaan ja hovimestarit mirrit kaulassaan kuin menneinä aikoina, eikä henkilökunnasta näyttänyt olevan pulaa. Suomalaiseen palvelutason alennustilaan tottuneena, siitä vaan nauttii, kun ei tarvitse tehdä kaikkia maan ja taivaan merkkejä saadakseen sen harvan tarjoilijan huomion. Asiakkaissa näytti olevan paljolti tarjoilijoille tuttuja vakkariasiakkaita, sekä ranskalaisia turisteja, joita rajan läheisyyden ja suoran junayhteyden vuoksi kaupungissa näyttää mutenkin olevan runsaasti.

Ruokalistaa tutkaillessani totesin, että normiannokset ovat matkani budjetille liian kalliita. Ravintolalla oli kuitenkin viikottain vaihtuva menu, jonka hinta oli 20 euroa (ei sisältänyt juomia, tosin lasillisesta roseeviiniä laskutettiin vain 3,60), joten päädyin tähän menuuseen.

Alkuun tuli keittön aperitiivi; lihapulla (?) ja juotava shotti, josta en oikein saanut selvää. Varsinaiseksi alkuruuaksi otin endiivi-granaattiomenasalaatin, joka oli raikas ja visuaalisesti kaunis annos. Annoksessa oli sopivasti makeutta ja hapokkuutta. Pääruuaksi valitsin turskaa, ”bacalao” on ymmärtääkseni hyvin tyypillinen katalonialainen ruoka. Kala oli erinomaista. Päältä rapeaksi kypsennettyä, sisältä mehevää. Kalan päällä oli paahdettua makeaa pähkinää, joka sopi sille erinomaisesti. Annoksen kanssa tarjoiltuja kastikenokareita olisi voinut olla enemmän, sen verran hyviä olivat. Tosin kalan seuraksi olisin kaivannut jotain lisuketta. Espanjalaisissa ravintola-annoksissa ylipäätään kaipaisin niin usein niitä puuttuvia vihanneksia. Jälkiruuaksi otin viikunacarpaccion talon vaniljajäätelön ja saksanpähkinöiden kera. Erinomaista tämäkin.

Voinpa sanoa, että näin hyvää ateriakokonaisuutta kahdenkympin hintaan en muista koskaan syöneeni etenkään näin tasokkaassa ympäristössä. Ravintola tarjoaa myös 49 euron hintaista maistelumenuta, joka vaikutti mielenkiintoiselta. Tällä matkalla se on ikävä kyllä pakko jättää väliin.

Ravintola oli hyvin kiinnostava, kuin tuulahdus menneestä maailmasta. Sieluni silmin saatoin nähdä Salvador Dalin istumassa iltaa ystäviensä kanssa. Ravintolan seinillä oli muuten aitoja Dalin teoksia, jotka Dali oli omistanut omistuskirjoituksillaan ravintola Duranille. Tarjoilija esitteli myös Dalista otettuja valokuvia sekä kuvia, jotka kertoivat ravintolan merkkitapahtumista vuosien varrelta. Jos oikein ymmärsin, kuuluisan katalonialaisen michelinkokin Ferran Adriàn vaimo on työskennellyt Ravintola Duranissa.

Miellyttävä ruokakokemus ja erinomainen hintalaatusuhde. Voin suositella lämpimästi.

Dalin bakkanaaleja on ravintolassa selvästi pidetty.

www.hotelduran.com/es/restaurant/

4.10.2015 2 comments

Espanja Katalonia Ruoka ja viini

Kaupunki, jossa cava virtaa

by Annemaria 5.7.2015

Sant Sadurni d’Anoia on kuohuviinin ystävän pyhättö Espanjan Kataloniassa noin 80 kilometrin päässä Barcelonasta. 13.000 asukkaan cavakaupungista ja sen lähiympäristöstä löytyy yli 80 cavan tuottajaa ja koko maan kuohuvasta 90 % tuotetaan tällä alueella.

Sant Sadurni d’Anoia sijaitsee Penedèsin viinialueella, joka tunnetaan cavan lisäksi myös laadukkaista puna- ja valkoviineistään. Kaupunkiin ajat omalla autolla Barcelonasta noin tunnin, mutta sinne pääset kätevästi myös junalla. Toki valmismatkoja tehdasvierailuineen on runsaasti tarjolla, mutta penninviruttaja rakentaa päiväretken helposti itse.

Pussicavaa puistonpenkillä.

Kaupunkipäivään kannattaa sisällyttää vierailu jollain Sant Sadurni d’Anoian lukuisista cavatiloista. Etenkin suurtuottajat Codorniu ja Freixenet järjestävät useita opastettuja visiittejä päivittäin. Etukäteisvarausta suositellaan, jotta varmistat mukaan pääsemisen toivottuna ajankohtana. Tosin nämä mainitut cavatalot ovat teollisia massatuottajia, joten itse ehkä seuraavan kerran valitsisin pienemmän ja persoonallisemman valmistajan.

Freixenetille voit ostaa Barcelonan rautatieasemilta yhdistelmälipun. Noin 11 eurolla saat junamatkan edestakaisin sekä 1 ½ tunnin kiertokäynnin valmistajan kellareissa, johon sisältyy lisäksi pienimuotoinen cavatasting (pelkkä kierros ja tasting 7,50 euroa). Cavatalolla on myös pieni myymälä, josta ostimme mm. Freixenetin vuosikertacavaa, jota ei juuri muualta saa. Freixenet sijaitsee näköetäisyydellä rautatieasemalta, joten perille on helppo löytää.

Sant Sadurni d’Anoian kaupunki on muutenkin ihan miellyttävä. Kuohuviini näkyy kaikkialla katukuvassa ja cavaa saat maistella mukavaan hintaan. Jos pidät suklaasta, vieraile myös Simon Collin suklaatehtaan tehtaanmyymälässä. Paljon hyviä tuliaisherkkuja.

Mikäli olet liikkeellä autolla, suosittelen yöpymään 8 kilometrin päässä Sant Pau D’Ordalin kylässä Crestabos B&B majatalossa (varaus onnistuu myös booking.comin kautta). Crestabos on luokiteltu vain kahden tähden majoituskohteeksi, mutta oman kokemukseni perusteella se tarjoaa paljon laadukkaampaa majoitusta. Talossa on vain neljä kahden hengen huonetta, joista jokainen on sisustukseltaan ja värimaailmaltaan erilainen. Sen lisäksi asukkailla on käytettävissä yhteinen oleskelutila ja keittiö tykötarpeineen. Jokaisessa huoneessa on myös oma parveke kauniilla maaseutu- ja vuoristonäkymillä. Tilava kahden hengen huone aamiaisella maksoi noin 70 euroa vuorokaudelta, mikä tarjosi minusta erinomaisen hintalaatusuhteen. Itse tykkäsin talon rauhallisesta maalaismiljööstä.

Pakko myös mainita, että kylässä on kaksi korkeatasoista ravintolaa, joista ikävä kyllä ehdimme testaamaan vain toisen, Cal Ximin. Kertakaikkisen miellyttävä ruokakokemus niin palvelun kuin ruuankin suhteen. Erityistä suitsutusta on pakko antaa ravintolan viinilistalle, josta jo parinkympin euron hintaan löytyi aivan huippuja lähialueen viinitiloilta.

Täältä lisätietoa:

www.enoturismepenedes.cat/en

www.turismesantsadurni.com

www.freixenet.es

www.codorniu.es

www.crestabocs.com

5.7.2015 0 comments