Mitä meillä Fuengirolan kodissa kokataan?

Fuengirolan keittiössämme tuoksuu valkosipulille ja mereneläville.

Haluaisitteko kurkistaa meidän välimerelliseen keittiöön? Vaikka itse sanonkin, täällä Aurinkorannikolla tulee syötyä kerrassaan terveellisesti. Välimerellinen ruokavalio sopii meille mainiosti ja uskon siihen, että yksi syy hyvinvointiimme ja kevyempään oloon tulee terveellisestä ruuasta.

Mitä meillä sitten kokataan? Laitamme paljon ruokaa kotona ja kokeilemme aika ennakkoluulottomasti erilaisia meille entuudestaan tuntemattomia raaka-aineita. Tai no, ollakseni ihan rehellinen, mies meillä kokkaa ja herkullisesti kokkaakin. Oma osani on olla lähinnä ruokamuusa, joka hyvästä ruuasta inspiroituneena etsii uusia reseptejä ja kaikkiruokaisena nautiskelee miehen luomuksista. Lucky me!

Joskus aiemmin Fuengirolan blogijutuissani olen maininnut siitä, miten paikallisessa ruokakaupassa käynti on meistä hauskaa. Lähinnä tuntuu luksukselta tutkia runsaita kala- ja äyriäistiskejä, joiden hintataso saa hymyilemään.

Sanat mustekala, simpukka ja katkarapu ovat saaneet ihan uudet ulottuvuudet. Lajeja on sen verran paljon, etten edes tiedä onko kaikille calamareille, pulpoille, jibioille, chipironeksille, langusteille, gambaksille, camaróneille, almejóneille, mejilloneille ym. mereneläville olemassa edes mitään suomenkielistä vastinetta. Ja näiden lisäksi tarjolla on laaja kirjo tuoretta kalamaailmaa.

Mariscos, muy bien.

Pääosin ruokamme koostuu kaloista, merenelävistä ja vihanneksista. Tiistaisin suuntaamme yleensä Fuengirolan feria-alueen markkinoille, jossa on oma alueensa vihanneksille ja hedelmille.

Iso reppumme täyttyy mm. edullisista tomaateista, paprikoista, parsoista, avokadoista, valkosipuleista, mangoista, granaattiomenoista, mandariineista, sitruunoista, reilun kokoisista yrttinipuista… mitä milloinkin. Ihanaa saada maukkaita tuotteita, jotka ovat kaukana pohjoisen talvikauden keinovalolla kypsytetyistä vihanneksista. Ja aina vaan jaksaa ihmetyttää, kuinka paljon tavaraa muutamalla eurolla saakaan.

Fuengirolassa ollessamme olemme unohtaneet lähes kokonaan voin ja kerman käytön. Ruuanlaiton perustaksi on tullut paikalliseen tapaan oliiviöljy, jossa lähes kaikki ruoka kypsennetään. Seuraamme usein telkkarista mielenkiinnolla paikallista tv-kokki Enriqueta, joka ei muistaakseni ole koskaan laittanut yhtäkään ruokaa ilman oliiviöljyä. Liekö tässä syy espanjalaisten maailman korkeimpaan eliniän ennusteeseen?

Kaloista suosikiksemme on noussut paikallinen taimen, trucha, joka on hyvää fileinä pannulla paistettuna. Olemme myös keksineet, että paikallisia pikkukaloja boqueróniksia voi laittaa aivan samoin kuin kotoisia paistettuja muikkuja eli pyöräyttämällä jauhosekoituksessa, jossa on osa marina de fritos jauhoja ja osa korppujauhoja ja paistamalla öljyssä. Erehdyttävästi kyllä muistuttavat maullisesti toisiaan.

Muita suositeltavia kaloja ovat mm. dorada (kulta-ahven), makrilli ja merluza (kummeliturska). Kalatiskeillä kalat saa halutessaan fileoituina, tosin paikalliseen tapaan vähän roisisti. Myyjät tunnistavat kyllä sanan filé. Tuotteet punnitaan kokonaisina ja pakettiin pakataan mukaan myös roippeet, jos niin haluaa.

Salaattien lisäksi meillä lisukkeena on usein keitettyä parsariisiä. Olemme ihastuneet pehmeään ja täyteläiseen risottoriisiin, joka saa usein seurakseen ohutta parsaa. Salaateissa kannattaa kokeilla avokadon, mangon ja vuohenjuuston yhdistelmää, mikä toimii todella hyvin. Terveelliset granaattiomenan siemenet antavat sopivasti makeutta salaatteihin.

Tykkäämme syödä myös pieniä uusia perunoita, jotka paahdetaan uunissa rosmariinilla maustettuna.

Värikästä ja yksinkertaista kotiruokaa.

Omaksi lemppariaamiaiseksi on noussut paikallisten suosima tomaattileipä, pan con tomate. Paahdetulle sämpylälle lirutellaan oliiviöljyä, siihen soseutettua tomaattia ja päälle ripaus suolaa. Yritimme tehdä sauvasekoittimella itse tuota ”tomate ralladoa”, mutta siitä tuli liian juoksevaa. Siksi parhaaksi on tässä kohtaa osoittautunut valmis purkkitavara.

Täällä tulee usein myös ostettua aitoa appelsiineista puristettua tuoremehua. Olen itse asiassa ihan koukussa Mercadonan appelsiinien mehuautomaattiin. Litran pullon vastapuristettua mehua saa noin 3,5 eurolla.

Kokoamme usein myös erilaisia tapaslautasia. Oliiveja, ilmakuivattua kinkkua jamónia, lampaanmaidosta tehtyä manchego-juustoa, hedelmiä ja tuoretta leipää. Täydellistä välipalaa.

Toisinaan ostamme purkillisen artisokan sydämiä, jotka paistetaan oliiviöljyssä. Päälle vielä öljyssä tiristettyjä kinkkukuutioita. Kokeilkaapa. Tämä yhdistelmä toimii niin loistavasti.

Yksi suosikkitapaksiamme on tyypillinen tapas ”pimientos de padrón”, joka tarkoittaa pieniä vihreitä paprikoita, jotka paistetaan kuumalla pannulla öljyssä niin, että pinnat vähän kärtsähtävät. Kuumille paprikoille ripotellaan lopuksi karkeaa suolaa.

Kaiken tämän ruokaihanuuden keskellä nähtäväksi jää, mitä meillä syödään jouluna. Vaihtuukohan harmaasuolattu kinkku serranoon vai viekö joulupöydän pääroolin osterit?

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista