Nizzasta Mentoniin – löytyikö pala kauneinta Rivieraa?

Annoin toisen mahdollisuuden Ranskan Rivieralle. Syttyikö rakkaus tällä kertaa?

Kirjoittelin aiemmin kokemuksistani Nizzasta ja kerroin että suhteeni tähän kaupunkiin jäi hieman etäiseksi. Periaatteessa Nizzassa ei mitään vikaa ollut, mutta siltikään en saanut siihen oikein otetta, puhumattakaan, että kaupunki olisi sytyttänyt tai erityisesti innostanut.

Sen sijaan tuolta reissulta jäi erityisesti mieleen Ranskan Rivieran kauneus. Meren ja vuoriston vuoropuhelu ja niiden väliin jäävien pienten kaupunkien viehättävyys olivat minulle enemmän sitä Ranskaa, joka jäi polttelemaan.

Kun Norwegian myi Black Friday kampanjatarjouksena huikean halpoja Nizzan lentoja, päätin antaa Cote d’Azurille toisen mahdollisuuden. Viime matkalla kiinnitin huomiota rivieralaisessa bussissa olleeseen kaupungin nimeen Menton. Jotenkin tuo kaupunki kuulosti tutulta ja mietin olinkohan kuullut paikasta aiemmin Peter Maylen Provence-kirjoissa?

Joskus joku asia jää kummittelemaan päähän ja niinhän siinä sitten kävi, että helmikuun alkupäivinä päädyin Mentoniin. Ei minulla oikeastaan ollut yhtään hyvää syytä siihen, miksi matkustin juuri tähän pieneen kaupunkiin lähelle Italian rajaa. Periaatteessa olisin voinut valita minkä Rivieran kaupungeista tahansa. Yksi valintaan vaikuttava tekijä oli toki kaupungin helppo saavutettavuus, bussilla pääsi perille suoraan lentokentältä.

Mentonia pidetään Ranskan italialaisimpana kaupunkina. Naureskelin, että Menton on vähän niin kuin Provencen yrtteihin olisi sekoitettu pizzamaustetta. Naapurimaa on kivenheiton päässä ja italiaa kuulee puhuttavan kaikkialla eikä italialaisravintoloista ollut pulaa (toisaalta, missäpähän maailmaa olisi?). Tässä kaupungissa vaan tuli vielä voimakkaammin tunne, että jos ei halunnut syödä pizzaa tai pastaa, muuta ravintolatarjontaa piti vähän etsiä.

Voinpa sanoa, että olin kerrankin kaupungissa, jossa en eksynyt kertaakaan. Reilun 27 000 asukkaan meren ja vuorten välissä sijaitsevassa kaupungissa oli jopa minun, joka paikassa suuntavaistottomana pyörivän matkalaisen, helppoa liikkua. Ei edes vanhan kaupunginosan kapeilla kujilla tullut koskaan tunnetta, että hukassa ollaan. Kulkua helpotti tieto, että aina kun laskeudut kapeiden kujien portaita alas, tavoitat meren jossain vaiheessa. Ja yleensä tuo meri jostain kulmasti vilkahtelikin.

Menton on kaikin puolin viehättävä ja kaunis, sitruunan ja Marseille-saippuan tuoksuinen pittoreski merenrantakaupunki. Nizzan lailla katuja reunustavat karamellinväriset talot ja välissä aukiot antavat tilaa hengähtää. Rinteille rakennetun Mentonin kaupunkirakenne on kerroksellinen. Kaupungin alimmilla osilla on jonkin verran uudempaa rakennuskantaa, kauppakatuja ja toimistoja ja mitä ylemmäs rinteitä kipuaa sitä vanhemmaksi katukuva muuttuu.

Näin turistikauden ulkopuolella elämä oli mukavan leppoisaa ja sopivan paikallista. Tosin kaupunki on pieni, joten levoton turisti on parissa päivässä jo sangen tyydytetty. Etenkin viikolla tuli tunne, että olisiko voinut vähän enemmänkin säpinää olla.

Olin varautunut helmikuun alussa kylmempiin keleihin, mutta ilokseni aurinko näyttäytyi aina väliin päivälämpötilojen kohotessa parhaimmillaan 16 asteeseen. Jos sitten yksi kokonainen sadepäiväkin matkapäiviini osui. Keskivertotilastojen mukaan Menton onkin Ranskan lämpimin kaupunki.

Tunnusomaista Mentonille ovat Belle Époque -kauden loistosta muistuttavat hienostuneet hotellirakennukset. Päällisin puolin rakennusten ylellinen ulkokuori kertoo menneiden aikojen luksuksesta, 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta, jolloin kaupunkiin virtasi sankoin joukoin brittiläisiä aristokraatteja. Aika on nakertanut loistoa ja suuri osa näistä hotelleista on pudonnut kolmen tähden keskitasoiseen ja -hintaiseen hotelliluokkaan.

Oma hotellivalintani oli ranskalaisittain sanottuna comme ci comme ça, vähän niin ja näin. Hotellini Quality Hotel Mediterrannéen sijainti oli erinomainen kaupungin ydinkeskustassa, lähellä merta ja pääostoskatuja sekä kävelymatkan päässä lentokenttäbussin pysäkiltä. Huoneeni oli ihan siisti ja asiallinen, toisaalta tylsä ja pieni. Hinta oli tässä tapauksessa se ratkaiseva tekijä. Vuorokausi kelvollisella aamiaisella maksoi 58 euroa.

Eniten Mentonissa minua viehätti pienen ranskalaiskaupungin tavallisuus. Menton ei ollut mikään Rivieran jet-setin viihdekeskus, vaan aivan tavallisten ihmisten merenrantakaupunki. Katukuva tarjosi visualistille kauneutta ja värikkyyttä, vanha kaupunki historian havinaa ja meri mukavia maisemia kävelylenkeille.

Kaupungin nähtävyydet ovat nopeasti katsastettu, mutta halpa julkinen liikenneverkosto tarjoaa hyvät mahdollisuudet ympäristökaupunkeihin ja -kyliin tutustumiseen. Monaco on vieressä ja Nizzaan pääsee tunnissa.

Esimerkiksi Italian Ventimigliaan matkusti Mentonista junalla 10 minuutissa. Perjantaisin kaupungissa on isot markkinat, joten jos halvat käsilaukut tai vaatteet kiinnostavat, suuntaa tänne. Kävelet asemalta vain suoraan merta kohden, niin tulet suurelle markkina-alueelle, jossa kojut vain jatkuvat ja jatkuvat… Alkoholijuomat ovat Italian puolella kuulema Ranskaa halvemmat, joten jonkinlainen ranskalaisten Tallinna Ventimiglia näytti myös olevan.

Toinen kiva päiväretkikohde on reilun puolen tunnin bussimatkan päässä oleva piskuinen vanha kylä nimeltään Sant Agnés. Kylästä aukeaa upeat näköalat ja jo bussimatka ylös vuoristoon tarjoaa kaunista katseltavaa. Kirjoittelen tästä kylästä myöhemmin lisää.

Menton ylpeilee vuonna 2011 avatulla Jean Cocteau museolla. Jos et ole surrealismin tai tämän monitaiteilijan erityinen ihailija, museo ei minusta mitään ihmeellistä tarjonnut. Joka kuukauden ensimmäinen sunnuntai museoon on ilmainen sisäänpääsy.

Kiinnostavampi käyntikohde sen sijaan oli Mentonin vanha hautausmaa, joka sijaitsi vanhan kaupunginosan korkeimmalla paikalla. Monet brittiläiset ja venäläiset aristokraatit ovat saaneet täältä viimeisen leposijansa. Hienot näköalat palkitsivat kipuamisen.

Matkapäivieni aikana Mentonissa valmistauduttiin seuraavan viikonlopun suuriin sitruunafestivaaleihin. Peräti noin 180 000 vierailijaa saapuu kaupunkiin seuraamaan kulkueita, joissa kerrostalon korkuiset sitruunoista ja appelsiineista rakennetut kokonaisuudet lipuvat ohitse. Luin jostain, että näihin rakennelmiin käytetään peräti 145 tonnia sitrushedelmiä.

Menton oli helppo kaupunki yksinmatkailijalle. Selkeä, siisti, viehättävä, kompaktin kokoinen ja mukavasti merellinen tarjoten pitkät rantabulevardit lenkkeilyä varten. Ja jos tämä kaupunki alkaa kyllästyttämään, paikallisbusseilla pääsee näppärästi liikkumaan niin vuoristoon kuin Rivieran muihin rantakaupunkeihin.

Ainut mikä Ranskassa tuntuu minusta yhä vaikealta, on illalla yksin syömään meneminen. Koen jotenkin, että Ranskassa ruokaileminen on selkeästi sosiaalinen tapahtuma, ja jotenkin yksin syövää pidetään kummajaisena. Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta kokemusteni perusteella esimerkiksi Espanjassa on paljon helpompaa ja mutkattomampaa mennä illalla yksin syömään.

Ranskan ravintoloiden korkeat hinnat ovat minusta toinen asia, jotka rokottavat turhan paljon hyvää ruokaa rakastavan lompakkoa. Erityisesti kummastuttavat viinien korkeat ravintolahinnat, vaikka viinimaassa ollaan. Ulkona syöminen on Suomen hinnoissa ellei kalliimpaa, halvimmat viinipullot ravintoloissa päälle kahdenkympin.

Koska itselläni tämä reissu kuului pienen budjetin matkoihin, ruokakokemukset jäivät ikävä kyllä tällä kertaa melko mitättömiksi. Ja ne muutamat kerrat kun satsasin vähän pidemmän kaavaan mukaan ruokailuun olivat ikävä kyllä hintalaatusuhteeltaan heikkoja. Terveisiä vaan sille Idée nimiselle ravintolalle, jossa ei ollut kyllä minkäänlaista ideaa. Ruoka oli huonoa ja kallista ja vieläkin kismittää se 8,50 euron hinta heikkotasoisesta roséeviinilasillisesta. En myöskään löytänyt kaupungista edes oikein houkuttelevia ruokapaikkoja.

Vaikka Ranskan Rivieralla oli mukavaa näin keskellä kylmintä talvea käydä nauttimassa valosta, merestä ja auringosta, ei minusta siltikään tullut tälläkään kertaa yletöntä Cote d’Azurin ihailijaa. Vähän samanlainen fiilis jäi kuin Nizzasta. Ihan ok, mutta jotain jäi puuttumaan. Pitäisiköhän tehdä vielä kolmas reissu, että tietäisi mitä?

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista.