Miksi Nizza ei koskettanut?

Nizza, Pariisin jälkeen Ranskan toiseksi vilkkain matkailukaupunki. Kallis jetsetin huvipuistoko?

Jos katsoo Nizzan sataman hulppeita pienkerrostalon kokoisia huvipursia, elitistinen leima saa helposti vahvistusta. Tai jos kiertää Cimiezin kaupunginosassa ihastelemassa hulppeita lomahuviloita huomaa helposti, ettei ihan köyhien kämpistä ole kyse.

Cimiezin kukkulalla majesteetillisesti pönöttävä hotelli Excelsior Regina muistuttaa englantilaisten ja venäläisten aristokraattien matkailuhistoriasta, ajalta jolloin samppanja virtasi ja kristalli kimalsi. Hotelli rakennettiin 1896 Englannin kuningatar Viktorian vierailuja varten. Hovi majoittui kahdesti hotellin länsisiiven 70 huoneeseen. Toinen aikakauden ikoni on rantabulevardin Promenade des Anglaisin varrella oleva luksushotelli Le Negresco.

Avenue de Suèden merkkiliikkeissä pääsee tänäkin päivänä helposti euroistaan eroon, mutta muuten minusta Nizza oli kuin mikä tahansa välimerellinen keskisuuri kaupunki. Katukuvaa katsoessa äkkiseltään voisi yhtä hyvin olla Italiassa tai Espanjassa.

Nizzassa käy vuosittain neljä miljoonaa turistia. Marraskuussa vanhan kaupungin kaduilla sai kuljeskella aivan rauhassa, mutta voi vain kuvitella minkälainen tungos kapeilla kujilla mahtaakaan parhaimpina lomakuukausina olla. Jos katsoo kauppojen tarjontaa, huomaa helposti, että valikoima on selvästi turisteille suunnattua.

Nizza on valon kaupunki. Aurinkoisia päiviä alueella on vuodessa peräti 300. Nizza on myös värien kaupunki. Rakastuin kaupungin iloiseen ja energiseen värikylläisyyteen. Auringonkukan keltaista, terrakotan oranssia, pionin vaaleanpunaista ja tietysti Provencen alueella kun ollaan laventelin sinistä. Eri väriset rakennukset sointuvat visuaalisesti ihmeen hienosti yhteen. Katukuva on leikkisän karkkimainen.

Espanjan edulliseen hintatasoon tottuneena Nizza tuntui kalliilta. Suomen hintatasossa ollaan lähes kaikessa. Pullollisen viiniä nyt tosin saa halvemmalla ja samppanjaa täältä kannattaa ostaa.

Hyppäsimme hop on hop off -turistibussiin saadaksemme kaupungista kokonaiskuvaa. Ei olisi kannattanut. 22 euroa tuntui paljolta melko lyhykäiseltä reitiltä. Saman olisi nähnyt ajelemalla paikallisbusseilla tai raitiovaunulla 1,50 hintaan. Joukkoliikenne oli muutenkin halpaa. Puolellatoista eurolla pääsi myös rannikon lähikaupunkeihin.

Kävimme Nizzan nykytaiteen museossa MAMACissa. Museoita on aina riskaabelia arvostella etenkään, jos puhutaan nykytaiteesta. Minulle museo oli joka tapauksessa pettymys. Näyttely oli suppea ja eikä itse rakennuskaan tarjonnut ihmeempiä elämyksiä. Ylimmästä kerroksesta tosin aukesivat hyvät näköalat kaupungin kattojen ylle.

Nizza on ehdottomasti ruokakaupunki. Kaupungissa syö hyvin, jos vain tietää minne mennä. Muutaman omakohtaisen ravintolakokemuksen löydät täältä: https://www.rantapallo.fi/samppanjaamuovimukista/2016/11/23/ruokamatkalla-nizzassa-valta-naita-virheita/

Vanhan kaupungin sokkeloiden lisäksi mukavaa oli kierrellä Nizzan antiikkitoreja. Cours Saleyan kukka/vihannestori muuttuu maanantaisin antiikkitoriksi.

Nizzassa oli ihan kiva käydä, ilmasto on miellyttävä ja sijainti meren äärellä Enkelten lahdella kaunis. Mutta jotain jäi kuitenkin puuttumaan. Minulle Nizza oli jollain lailla hieman hengetön. Tiedättekö tunteen, että kaikki on periaatteessa ihan ok, mutta kaupungin omaleimaisuus ja koskettavuus jäi löytymättä. Olisiko kaupunki tarvinnut kenties vähän enemmän aikaa? Ensi kerralla lähtisin etsimään muita Ranskan rievieran, Cote d’Azurin, pikku kaupunkeja ja kyliä. Yksi sellainen löytyikin jo tällä reissulla. Siitä seuraavaksi.

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista.