Terveisiä erämaasta. Viikko punaisessa poropirtissä keskellä Inarin erämaata teki hyvää. Kuunneltiin hiljaisuutta. Tuijoteltiin poroja. Bongattiin lintuja. Väsytettiin itsemme hillasoilla. Nukuttiin päiväunia. Nautittiin tunturimaisemista.
Paadar-järvi ruokki meidät. Syötiin joka päivä itsepyydettyä luomuruokaa: savustettua taimenta, graavattua harjusta, pannulla paistettua ahvenfilettä ja tietysti kalasoppaa. Juotiin porokahvia kuksista ja skumppaa muovimukeista Suomen hienoimmalla hiekkarannalla.
Saunottiin lempeissä löylyissä suopursuntuoksussa. Istuttiin hiljaa iltanuotiolla. Mietittiin elämää. Vapautettiin itsemme kiireistä ja huolista. Elettiin hetkeä. Onnellista sellaista. Yksinkertaista.
”Kysy hiljaa itseäsi,
kysy vielä sittenkin,
kun olet kyselemisestä uupunut,
se vastaa kyllä kun maltat odottaa,
joskus vuosien,
joskus vuosikymmenien perästä.”
Helena Anhava (runosta Naapurin tytöltäkö mallin kysyt)
MIKÄ JA MISSÄ: Vanha viehättävä poropirtti ja rantasauna Inarissa Lemmenjoen suulla Paadar-järvellä
MITEN: Autolla kahden kilometrin päähän tai venekuljetuksella porotilalta
ERITYISTÄ: Paadar-järvessä on runsas taimen- ja harjuskanta
