Category:

Yleinen

Yleinen

Synkistely saa nyt riittää tai muuten pimahdan

by Annemaria

Ken muistaa enää maailmaa reilun kahden viikon takaa? Olinko todellakin silloin huoleton Aurinkorannikolla? Iloittiin upeista kesäisistä keleistä, kierrettiin Fuengirolan ja lähiympäristön katuja, testailtiin ravintoloita ja nautittiin elämästä sata lasissa. Haikeaksi vetää, kun tuota kaikkea muistelee.

Uusi normaali on tullut tilalle, niin kuin media on ottanut tavaksi sanoa. Sanonpa vaan, että paskat tämä mikään normaali ole. Tämä on totaalisen epänormaalia ja omituista. Maailma on ihan toinen. Tilalle on tullut suuri epävarmuus, huoli, ahdistus ja pelko. Korona on murskannut ihmisten toimeentuloa, terveyttä ja tulevaisuutta. Kasvomaskien lisäksi kysyntää olisi kristallipalloille, jos joku vaan niitä osaisi valmistaa.

Itse stressasin koronan myötä ensin Aurinkorannikolle jumiin jääneiden läheisteni puolesta. Sitten sain heidät viime sunnuntaina vihdoinkin kotiin. Siinä vaiheessa, kun kaikki kolme istuivat autossani kasvosuojissaan ja kumihanskoissaan, tunsin suurta helpotusta.

Sitten aloin murehtimaan yrittäjien puolesta. Olen itse entinen yrittäjä ja tiedän, miten puille paljaille moni yrittäjä jää, jos asiakkaat tai toimeksiannot loppuvat. Mietin, mitä tapahtuu kaikille pienyrittäjille, joiden liiketoiminta on pysähtynyt kuin seinään. Miten nämä ihmiset pärjäävät, kun rahaa ei tule mistään? Millä maksetaan vuokrat ja palkat? Entä millä saa ruokaa omaan pöytään?

Rupesin suurmarketin sijaan käymään pienemmässä ruokakaupassa ja vaihdoin meidän päivittäistavaraostokset kauppiasvetoiseen myymälään. Nyt jos koskaan jokainen yrittäjä tarvitsee kipeästi sinua ja minua.

Maailmaa ennen koronaa.

Mietin myös Aurinkorannikkoa, joka elää turismista. Kuinkahan moni matkailu- ja ravintola-alan yritys on ensi syksynä enää hengissä? Menettävätköhän yrittäjät pääsiäissesongin lisäksi myös kesäsesongin? Mitenköhän käy sille suomalaiselle yrittäjälle, joka ehti juuri ennen koronaa saamaan uudet tilansa auki ja joutui ne lähes samantien sulkemaan? Näin huonoa tuuria ei toivoisi kenellekään.

Entä mitä tapahtuu niille kaikille työttömille, joilta korona vie työpaikan alta kaikkialla maailmassa? Kuinka paljon heitä oikein tulee olemaan? Miten heidän perheissään selvitään?

Sitten murehdin kaikkia koronavirukseen kuolleita ja mietin heidän omaisiaan. Miten selvitä tietoisuudesta, että läheisesi kuolee yksin ilman, että kukaan välittää tai että pystyt jättämään jäähyväisiä? Millainen on surun määrä neljän seinän sisälle pakotettujen karanteenivankien? Entä miten ihmiset kestävät eri puolilla maailmaa viikkoja kestävää ulkonaliikkumiskieltoa? Entä miten jaksaa hoitohenkilökunta?

Sitten mietin, mitä tapahtuu Suomen taloudelle? Mitä tapahtuu verokertymille? Kuinka syvään lamaan sukelletaan? Miten maani oikein pääsee taas jaloilleen? Muistissa on vielä 90-luvun alun karmea lama ja sen pitkäaikaiset vaikutukset.

Kotiinpalaavien kevätmuotia 2020.

Korona. Korona. Korona. Pääni täyttyi liiaksi viruksen kurimuksesta, huolesta ja murheesta. Ahdistuksen määrä alkoi lumipallon lailla paisua liian suureksi mahtuakseen pieneen päähäni. Oli pakko hellittää. En pysty koko maailman murheita kantamaan.

Kerroin aiemmin, miten intensiivisesti olen seurannut kaikkea koronauutisointia. Roikuin jatkuvasti kiinni uutisissa ja sosiaalisessa mediassa. Minun oli pakko alkaa tietoisesti suojelemaan itseäni tai olisin ahdistunut liikaa. Koronan seuraamisesta oli tullut lähes pakkomielle, josta oli päästävä eroon.

Sen sijaan päätin keskittyä meihin ja etsiä päivistämme iloa tuottavia asioita. Meillä on miehen kanssa katto pään päällä ja koti, missä olemme turvassa. Meillä on ruokaa jääkaapissa. Meillä on toimeentuloa. Meillä on toisemme. Meidän tehtävämme on pitää itsemme terveinä ja hengissä. Oikeastaan tämän kaiken kaaoksen keskellä, onko millään muulla loppupeleissä merkitystä?

On vaikeaa ymmärtää, että vielä jokunen aika sitten harmittelin hiusteni väärää sävyä, muutamaa lisäkiloa ja työyhteisön ongelmia. Enää en jaksa murehtia edes menetettyjä matkoja. Miten pieniltä, kaukaisilta ja merkityksettömiltä monet asiat tuntuvat, kun niitä tarkastelee muuttuneessa tilanteessa. Asiat ovat saaneet aivan toiset mittasuhteet.

Jotta elämässä koronasta huolimatta pysyisi jonkinlainen tasapaino, pitää nostaa esiin iloisia ja hyvää mieltä tuovia asioita. Synkistely saa nyt riittää ja väistyä. Tämä tilanne on vaan pakko hyväksyä ja yrittää luovia niin hyvin kuin mahdollista.

Mies on karanteenissa ja muutenkin kotona olo on nyt paras vaihtoehto. Päätettiin tänään siivota koti perin pohjin, tehdä hyvää ruokaa, avata viinikaapin paras viinipullo, panna parhaat serviisit pöytään, sytyttää kynttilät ja sulkea paha maailma ulkopuolelle, edes hetkeksi. Nyt tarvitsemme asioita, jotka palauttavat elämään normaalisuutta.

Kannetaan epätoivoisina hetkinä toinen toisiamme. Muistetaan läheisiämme, noudatetaan annettuja viranomaisohjeita ja pysytään terveinä. Tartutaan arjen pieniin iloisiin asioihin ja pidetään toivoa yllä. Kyllä tästä selvitään!

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

6 comments
Yleinen

Maailma on sekaisin

by Annemaria

12.3.1940 loppui talvisota. Siitä tuli toissapäivänä kuluneeksi tasan 80 vuotta. Ikävä kyllä Suomi on jälleen sodassa. Toisenlaisessa sodassa, jota käydään samaan aikaan kaikkialla maailmassa.

Uuden sodan vihollinen on näkymätön. Se on niin pieni, että sen voi nähdä ainoastaan mikroskoopilla, mutta niin suuri, että se saa koko maailman pois tolaltaan.

Tämä vihollinen ei tunnista maanosia, maita, kansoja eikä rajoja. Sitä ei pidellä aseilla, ei miesvahvuuksilla eikä pakotteilla. Salakavalasti se lähettää joukkojaan ympäri maapalloa, kaataa heikoimpia ja puolustuskyvyttömiä ja kylvää samalla pelkoa ja paniikkia.

Korona on saanut maailman täysin sekaisin. Niin sekaisin, että valtiovallat suunnittelevat poikkeuksellisia toimenpiteitä. Sellaisia, joita otetaan käyttöön vain silloin, kun maata uhkaa jokin suuri vaara. Suomen hallituskin suunnittelee valmiuslain käyttöönottoa.

Toissa aamuna Fuengirolan taivas hehkui oranssinpunaisena. Auringonnousun aikaan kipittelin juna-asemalle pirteässä aamusäässä. Linnut pitivät äänekästä kevätkonserttia, ilmassa tuoksui kesälle. Oli tulossa upea päivä. Kaikki oli hyvin.

Lähdin jälleen Suomeen töihin tarkoituksenani palata Semana Santalla, pääsiäisviikolla.

Sitten syttyi sota. Sota Koronaa, näkymätöntä vihollista vastaan. Aiemmin se oli ollut kaukaisen Kiinan ongelma ja yhtäkkiä se koskettaakin minua joka suunnalta.

Terveisiä kotirintamalta karanteenista. Pitäisi olla 14 vuorokautta poistumatta kotoa. En voi käydä asiakkaiden luona, en voi tavata ystäviäni, en voi mennä ihmisten ilmoille minnekään, sillä voin olla tietämättäni tartuttaja. Onneksi sentään voin tehdä töitä kotoa käsin. Tässä kohtaa se onkin pelastukseni. Ja toki onni on se, että ainakin tällä hetkellä tunnen itseni täysin terveeksi.

Vielä toissapäivänä luulin, että Koronasta huolimatta voisin elää ihan tavallista elämää, kunhan muistaisin huolehtia hyvästä käsihygieniasta ja välttää suuria yleisötapahtumia. Vaikka töihin ei niin mukavaa ollutkaan palata, lohdutin itseäni vielä yhdestä jäljellä olevasta mahdollisuudesta viettää kevättä Aurinkorannikolla.

Tänään Espanja julisti maahan hälytystilan. Maanantaista alkaen koko Espanjaan tulee ulkonaliikkumiskielto, mikä käytännössä sulkee 15 vuorokaudeksi koko maan lukuunottamatta ruokakauppoja ja apteekkeja.

Nyt kyllä käy suuresti sääliksi miestäni, jolla on aikamoisen yksinäiset viikot edessä. Samalla olen myös huolissani niin rakkaimpani kuin Fuengirolassa olevien muidenkin läheisteni ja ystävieni terveydestä.

Huolissani olen myös siitä, että mitä todennäköisemmin minä en lennä pääsiäiseksi takaisin Aurinkorannikolle. Nyt huhutaan myös Espanjan rajojen sulkemisesta. Jos huonosti käy, mieskään ei lennä Suomeen, koska siinä tapauksessa ei kaiketi ole enää lentojakaan. Milloinhan me seuraavan kerran oikein nähdään? Ja eihän meillä ole enää Espanjan asuntoakaan huhtikuun jälkeen.

Minusta tämä kaikki on niin outoa, etten voi edes oikein ymmärtää. Samalla myös pelottavaa ja huolestuttavaa. Kaikki valtiolliset toimenpiteet tuntuvat kumman ylimitoitetuilta. Väkisinkin olen alkanut miettimään, että onko tässä oikeasti kyse jostain sellaisesta, mitä en ymmärrä. Täytynee vain luottaa siihen, että minua viisaammat tekevät viisaita päätöksiä.

Minä niin toivon, että tämä sota voitetaan ja vihollinen nujerretaan mahdollisimman pian. Ja että tämä sota vaatii uhreja mahdollisimman vähän. Joka tapauksessa elämme poikkeuksellisia aikoja.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

18 comments
ElämäntaitoIkääntyminenYleinen

Löydä onnesi ja tee asioita, jotka tekevät sinut onnelliseksi

by Annemaria

Menneellä viikolla olen miettinyt paljon onnea ja sitä millaiset asiat tekevät minut onnelliseksi.

Kuulostaako otsikko vähän kliseiseltä ja jopa banaalilta? Helppohan se on sanoa, mutta kun matti on päässyt kukkaroon, perhe ja työ huutavat vaateita, kaikessa on riittämättömyyden tunne ja terveyskin vielä reistailee. Ole siinä sitten onnellinen ja toimi seppänä, joka takoo omaa onneansa.

Mutta toisaalta, tämä kaikki on elämää. Sitä jokapäiväistä tapahtumien ketjua, johon liittyy niin hyviä kuin huonoja asioita, iloa ja surua, onnistumisia ja epäonnistumisia, työtä ja arkea, mustaa ja vaaleanpunaista. Tie on joskus raskas kulkea, asiat takkuavat ja suru on piiloutunut puseroon.

Siltikin uskon vahvasti, että siellä samaisen puseron laskoksissa lymyilee myös onni. Sillä vaan on aina taipumusta olla hetkittäin kadoksissa ja muuttaa muotoaan elämäntilanteiden muuttuessa. Joskus, kun olosuhteet ovat onnesi tiellä, on vaan pakko puristaa onnea esiin vaikka väkisin. Muuten ei jaksa.

Onnelle on varmasti niin monta määritelmää kuin on meitä ”onnenonkijoita” (miksi se on muuten negatiivinen sana?) vai pitäisikö puhua onnellisuuden onkijoista. Jollekin onni on jotain suurta ja ihmeellistä, toiselle sellaisia pieniä arjen valonpilkahduksia. Mutta, jotta onnea kohden voi kurkottaa, joskus on ihan hyvä miettiä, mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi. Helpompi on kaivaa onni esiin, jos tietää, mitä etsii tai ainakin tiedostaa, mikä tekee onnettomaksi.

Minulle onni on henkistä hyvinvointia ja tasapainoista mielentilaa, jolloin naurattaa vähän niin kuin sisältäpäin. Sellaista hyvää balanssia itseni ja ympäristöni vuoropuhelussa. Voin olla tyytyväinen itseeni ja voin heijastaa hyväksyntää läheltäni. Asiat on mallillaan, velvoitteet hoidettu, arki rullaa, parisuhde on seesteistä, vapaa-aikaa on riittävästi ja elämässä tapahtuu mukavia asioita.

Minun onneeni liittyy usein jonkin sortin vapautta, mahdollisuutta toteuttaa itseäni. Matkailu on yksi suurimmista intohimoistani. Se tuo mukanaan paljon asioita ja elämyksiä, jotka lisäävät elämäniloani ja täydentävät onneani.

Joskus onneni voi hetkittäin olla jopa yksinäisyyttä. Mutta jotta onni olisi täydellistä, minä tarvitsen onneeni myös toista ihmistä. Tietoa siitä, että lähellä on joku, jolle olen tärkeä ja joka välittää. Joku, joka on peruskallioni ja kiinnityspoijuni, vaikka maailma kuinka ympärilläni myrskyäisi. Joskus se peruskallio voi tuntua liian kovalta, joskus tylsältä, mutta kun se on siinä ja kestää vuodesta toiseen, se luo vakautta, joka tuntuu onnelta.

Onneni on huipussaan silloin, kun voin kokea vapauttavaa huolettomuutta. Tämä minulle on ehkä se kaikkein vaikein tavoite. Olen liiankin kanssa asioista stressaava tyyppi ja pyöritän sisälläni koko maailman murheita, halusin tai en. Tunnollisuus on minussa enempi paheeni kuin hyveeni, velvoitteet seuraavat kaikkialle ja huolisäkki on usein pullollaan. Jos vaan oppisin laskemaan enemmän irti niin luulenpa, että olisi helpompi olla onnellisempi.

Mitä enemmän tulee ikää, sitä enemmän olen alkanut ymmärtää kuinka suuri osa onnea on terveys. Kun mikään ei rajoita tavanomaista toimintaa, kun minnekään ei koske ja kun elimistö voi hyvin, on paljon syytä olla onnellinen.

Jos väittäisin, ettei onni ole minulle materiaa, valehtelisin. Ei raha yksin tuo onnea, mutta köyhyyttä kokeneena tiedän, ettei sitä tuo myöskään rahan puute. Päinvastoin. Minun onneni tarvitsee jonkin asteista taloudellista turvallisuutta. Ja sitä paitsi raha mahdollistaa monen sellaisen asian tekemisen, joka tuo minulle onnea. Siksi työnsyrjässä on pakko pysyä vielä muutama vuosi, vaikka työ ei itsessään minulle tällä hetkellä juuri onnea tuokaan.

Olen miettinyt paljon myös sitä, mitkä asiat nakertavat onneani. Jokainen meistä tietää kuinka paljon energiaa vievät sellaiset ihmiset, jotka kylvävät eripuraa ja lietsovat negatiivista ilmapiiriä. Kenties kateellisuuden kalvamat tyypit, jotka eivät oikeasti toivo parastasi tai onnistumistasi. Edessäpäin ovat”ystäviä”, mutta selkäsi takana muuttuvat pistäviksi käärmeiksi. Onnellisuuden kannalta olisi parempi karistaa nämä tapaukset vaikutuspiiristä.

Jos kuuntelet liikaa muiden ihmisten mielipiteitä, voit helposti mennä onnesi kanssa allikkoon. Aina on niitä, jotka kertovat, mitä pitää tehdä ja mitä ei saa tehdä. Joskus on vaan hyväksi pitää oma päänsä, vaikka joutuisitkin tekemään asioita vastoin yleistä mielipidettä tai lähipiirisi toiveita.

Onni on perustarve ja se kuuluu kaikille. Jos et toiminnallasi loukkaa tietoisesti muita, pidä oma kurssisi ja tee asioita, jotka tekevät sinut onnelliseksi. Kyse on kuitenkin sinun onnestasi.

Minä lennän piakkoin takaisin Aurinkorannikolle. Yhdestä asiasta olen aivan varma. Tällä hetkellä tämä asia tekee minut onnelliseksi.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

8 comments
Yleinen

Vuoden 2019 parhaat matkakohteet

by Annemaria

Mitkä olivat minulle viime vuonna mieleenpainuvimmat tai kiinnostavimmat matkakohteet? Kertasin vähän omaa matkailuvuottani ja poimin sieltä muutaman helmen.

Edellisvuoden tapaan vietin kevään ja loppuvuoden pääosin Espanjan Aurinkorannikolla. Yritin laittaa jäitä hattuun ja olla antamatta rakkaalleni, Andalusialle, minkäänlaista etulyöntiasemaa. Mutta ei sille minkään mahda, viimekin vuonna eteläinen Espanja vaikutti niin merkittävästi monella tapaa, että pakko oli nostaa muutama juttu myös näihin suosikkeihini.

Kas tässä, vuoden 2019 parhaat reissukokemukseni:

Vuoden kulttuurikaupunki: Tallinna

Kylläpä sitä tuolla lahden takana tapahtuu. Pienen ajan sisällä Tallinnaan on noussut monta uutta nähtävyyttä, joista monesta on tullut melkoisia yleisömagneetteja.

Kalamajan alueelle perustettu valokuvakeskus Fotografiska on minusta parasta, mitä valokuvataiteen alalla olen koskaan nähnyt. Tälle kohteelle voisi hyvin antaa vuoden kulttuuritekopalkinnon, niin hieno kokonaisuus se on.

Fotografiska tarjoilee maailmankuulujen valokuvaajien huikeita vaihtuvia näyttelyitä. mutta myös tuntemattomampien marginaalikuvaajien otoksia mielenkiintoisessa miljöössä. Jos vähänkään aihepiiri kiinnostaa, Fotografiskaa ei kannata ohittaa.

Ja onhan Tallinnalla tarjolla muitakin hienoja uutuuksia: koko Noblessnerin alue ja siellä Taidekeskus Kai, Keksintötehdas Proto ja vuoden lopussa Vanhaan kaupunkiin avattu Merenkulkumuseo Paks Margareeta. Aika paljon uutta nähtävää yhteen kaupunkiin.

Kuulin, että keväällä myös surullisen kuuluisa Patarein vankila avautuu jälleen yleisölle. Entinen pahamaineinen vankila on koskettava pala rankkaa historiaa, jota en kyllä suosittele heikkohermoisille.

Mitä uutta Tallinnassa?

Jotta emme unohtaisi

Vuoden kaunein: Frigiliana

Sallittakoon vähän Andalusia-herkistelyä. Frigilianan pieni valkoinen kylä mainitaan varmaan kaikissa Espanjan kauneimpien kylien listoilla ja ihan syystä. Oli se niin ihana, että ihan herkisti.

Nerjan rantakaupungin vieressä vuoristossa sijaitseva kylä on kaunis kuin karamelli. Valokuvaajalle unelma ja romantikolle rakkautta. Ehdottomasti yksi vuoden kauneimmista paikoista.

Ehkä se kaikkein kaunein Andalusian valkoinen kylä

Vuoden vaikuttavin: Caminito del Rey

Kun kulkee lankkusiltaa pitkin vuorenseinämää, jossa pudotusta alas on parisataa metriä ja ylös saman verran, voi onnitella itseään rohkeudesta. Etenkin, jos sattuu vähänkään olemaan korkeanpaikankammoinen.

Hyvin meni, ihan huikea kokemus. Jos matkailet Aurinkorannikolla tai ylipäätään Malagan maakunnassa, Caminito del Rey, Kuninkaan polku, kannattaa kokea. Reitti ei ole vaativa, mutta näkymät palkitsevat.

Huikea vaellusreitti pitkin vuorenseinämiä

Vuoden luontokohde: Saariselkä

Jos on minusta Espanja ihana, ihana on myös Lappi ja sen puhutteleva luonto. Vietin kesäviikon Lapissa Saariselällä ja pääsin kokemaan sen monipuolisia retkeilyreitistöjä ja hienoja tunturimaisemia.

Metsähallitukselle iso peukku Saariselän loistavasta reittiverkostosta. Hienosti olette ottaneet huomioon kaiken kuntoiset lapinkävijät. Ja mikä parasta, Saariselkä on loistava luontokohde kaikkina vuodenaikoina oli sitten juttusi hiihto, laskettelu, patikointi tai kalastus.

Viikon putki Lapissa otti voimille

3 x helposti tunturiin Saariselällä

Vuoden kotimainen kaupunki: Savonlinna

Ystäväni kanssa meitä nauratti. Lämpömittari näytti 30 astetta, kun kuljeskelimme Savonlinnassa, Saimaan suloisen rantakaupungin maisemissa. Wanhan Kasinon terassilla tuli sellainen tunne kuin olisimme olleet jossain etelän lomakohteessa.

Miten paljon voikaan yhdellä kaupungilla olla vesistöä ja rantaviivaa. Menit minne tahansa, aina jostain pilkottaa Saimaa. Savonlinna on kuin suomalainen maisemapostikortti tai seppelepäinen Suomi-neito.

Seppelepäinen Suomi-neito

Vuoden ulkomainen kaupunki: Almuñécar

Veikkaan, ettei moni ole kuullutkaan Almuñécarista, Andalusian itäosan rantakaupungista, joka on espanjalaisten oma lomakohdesuosikki (paitsi Kaj Kunnas, joka asustelee siellä osan vuotta). Ei mekään oltu kuultu. Satuin vain lukemaan erään lehtijutun, jonka perusteella sitten matkattiin kaupunkiin.

Kannatti mennä. Ihania rantoja, pieni ja kompakti vanha kaupunki, historiaa ja vähän sellaista sopivaa granadalaista kylätunnelmaa. Almuñécarissa tuntuu juuri siltä, miltä Andalusiassa haluaa tuntuvan. Käymisen arvoinen pikkukaupunki.

Costa Tropicalin historiallinen pikkukaupunki

Vuoden lähimatkakohde: Viipuri

Viipuri on erikoinen. Vähän niin kuin olisi Helsingissä ja vähän niin kuin olisi vanhassa Neuvostoliitossa. Viipuri on ruman kaunis. Kaupunki, johon ei oikein tiedä miten suhtautua. Kiinnostava omalla tavallaan.

Matkustin Viipuriin Lappeenrannasta laivalla pitkin Saimaan kanavaa. Mukava matkustusmuoto ja lähimatkailua parhaimmillaan. Viisumivapaat risteilyt Viipuriin alkavat jälleen toukokuun puolivälissä.

Viipuri ei jätä kylmäksi

Vuoden sympaattisin: Kuressaari

Saarenmaan maakunnan pääkaupunki Kuressaari on kaupunki, jossa voitaisiin hyvin kuvata maalaisromanttista tv-sarjaa. Idyllinen pieni paikkakunta on tehnyt minuun vahvan vaikutuksen.

Pidän Kuressaaren rauhoittavasta ja lämminhenkisestä tunnelmasta, joka saa tuntemaan kuin olisin sukeltanut jonnekin lapsuusajan maisemiin puutalojen reunustamalle kotikadulle. Kukapa ei viihtyisi tässä sympaattisessa pikkukaupungissa, joka sijaitsee vain reilun 200 kilometrin ja lyhyen lauttamatkan päässä Tallinnasta. Jos et ole käynyt, mene ihmeessä.

Mitä tehdä Kuressaaressa?

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

2 comments
ElämäntaitoFuengirolaYleinen

Viikon varrella koettua ja värien kaipuuta

by Annemaria

Suomen tammikuu näyttää marraskuulta. Katsoin lentokoneen ikkunasta ulos ja mietin, että kuka on sammuttanut kaikki valot.

Kotona jälleen pienen mutkan kautta. Malagan kone oli lähes tunnin myöhässä, minkä seurauksena missasin viimeisen junan. Ei auttanut muu kuin yöpyä lentokenttähotellissa ja nauttia Pringles-illallinen hytin kokoisessa huoneessa. Aamulla herätys viideltä, jotta ennättäisin ensimmäiseen junaan ja aloittamaan duunit ajoissa. Tästä se arki taas lähtee.

Aamiaisella huomasin, että tomaatit eivät maistuneet miltään. Voi näitä suomalaisia keinovalon alla kypsytettyjä kasvihuonevihanneksia. Tomaatilla ja tomaatilla on eroa. Jos aina napsii mauttomia vihanneksia, sitä unohtaa jossain vaiheessa, miltä maistuu auringon kypsentämä mehukas punaposki.

Olipa mielenkiintoista kuunnella lentokenttäbussissa kahden matkailijan keskustelua. Höristelin korviani, kun kuulin Herra X:n kommentteja Fuengirolasta. ”Sellainen suomalaisghettohan se on. Ei siellä muuta ole kuin suomalaisia, suomikauppoja ja suomiravintoloita. Jopa kadunnimet ovat suomenkielellä. Asunnot ovat homeisia, kosteita ja vetoisia. Sähkö on monta kertaa Suomea kalliimpaa ja sääkin on talvella ihan jäätävää. Kuka sinne nyt haluaa?”

Ei herra itse ollut Fuengirolassa käynyt, mutta tuttavat olivat kertoneet. Siksi hän oli lähdössä Kanarialle, se kun on sitä paljon aidompaa Espanjaa. Mitäpä tuohon nyt mitään sanomaan. Sieltähän ne tulivat taas kaikki Fuengirolan stereotypiat ”asiantuntijan” suusta. Hyvää matkaa vaan.

Kotona oli ihanaa mennä kylppäriin, joka oli lämmin. Vaikka Espanjan asuntomme saa lämpimäksi lämpöpumpuilla, kylppärimme on ilman minkäänlaista lämmitystä ja siksi aina aika viileä. Pyyhkeet on pakko nostaa kuivumaan muuanne.

Oli pitkästä aikaa ihanaa tepastella paljain jaloin lämpimällä lattialla. Tuli mieleen ne kotikaupunkini intialaisopiskelijat, joiden suurin huoli Suomeen muutossa oli ollut, että miten he tarkenevat asunnoissaan näin kylmässä maassa. Olivat onneksi joltain kuulleet, että täältä saa ostaa sellaisia lämpimiä makuupusseja, jotka kestävät jopa pakkasasteita.

Pitkän tauon jälkeen tuntui töiden aloittaminen ihan hyvältä. Luulin lamaantuvani paluusta, mutta minullahan onkin ihan hyvä flow päällä. Tauko on selvästi tehnyt hyvää. Normiarki tässä kohtaa ei maistukaan niin puisevalta kuin kuvittelin.

Olin unohtanut, miten aikaisin tulee pimeää. Missä välissä se päivä oikein olikaan? En ehtinyt huomaamaan.

Parina ensimmäisenä aamuna herättyäni en ole heti muistanut missä olen. On pitänyt vähän aikaa tuijotella makuuhuoneen seiniä ja tehdä tuttavuutta tämän toisen todellisuuden kanssa. En tiedä mistä johtuu, että olen nähnyt poikkeuksellisen paljon unia, hyvin sekavia sellaisia.

Toissapäivänä olisi pitänyt olla Matkailumessuilla Helsingissä. Tarkastelin työtilannettani ja totesin, että nyt on pakko laittaa jäitä hattuun ja leipätyö etusijalle. Harmitti jättää väliin kaikki kivat kutsut, mutta tässä kohtaa tarvitsen jokaisen työpäivän selvitäkseni aikatauluista.

Toisaalta epämääräisen käytävävaeltelun ja osastolta toiselle marhaamisen rinnalle haluaisin mennä messuille paremmalla suunnittelulla. Ottaa etukäteen yhteyttä mahdollisiin uusiin yhteistyökumppaneihin ja valmistautua miettimällä, mitä annettavaa bloggaajana minulle eri yrityksille voisi olla. Onneksi on uudet messut vuoden päästä. Sinne tähdätään.

Kävin katsomassa uuden kotimaisen elokuvan Teräsleidit. Typerästä ja täysin sopimattomasta nimestään huolimatta leffa oli ihan viihdyttävä ja antoi jopa ajattelemisen aihetta. Se, että vanhat naiset juovat viinaa ja harrastavat seksiä oli kuitenkin vain sivuseikka. Taustalla oli vakavampaa sanomaa. Onko pakko elää 75-vuotiaaksi ymmärtääkseen vasta, että omia toiveitaan pitää kuunnella?

Vähän väkisin kootun juonikuvion sai pysymään kasassa väliin jopa herkullinen ja kärkevä dialogi. Ja ehdottomasti nuo kolme upeaa ja kokenutta naisnäyttelijää: Seela Sella, Leena Uotila ja Saara Pakkasvirta. Erityisen iloinen olen myös siitä, että tässä elokuvassa on iäkkään naisen poikkeava näkökulma. Muutakin voi tehdä kuin osallistua pelargoniakerhoon…

Tuli mieleen eräs lukemani ajatus: kuolinvuoteella moni harmittelee sitä, mitä jäi tekemättä, ei niinkään sitä, mitä tuli tehdyksi. Olisiko tässä jotain muistettavaa loppu elämälle?

Viikon varren askelmittari näyttää heikkoja lukemia. Viime vuoden malliin, mieli ei halua ulos synkkyyteen. Olen poistunut kotoa vain sen verran kuin työasiat vaativat. Viikon saldo Fugessa 56,4 km + päälle 1 x padel ja 1x pingis. Lukemat viikolta kotisuomesta 19,3 km. Pitäisi varmaan laittaa jonkin sortin pakkovaihde ja ruoskinta päälle.

Mikä on sinusta suurin ero arjen välillä Suomessa ja Espanjassa, kysyi ystäväni. Hmmm, tammikuinen arki on Suomessa harmaa. Espanjan arki on kuvaannollisesti ja kirjaimellisesti paljon värikkäämpi. Osittain sitruunankeltainen, osittain palmunvihreä, vähän appelsiininoranssia, merensinistä ja häivähdys bougainvilleanpunaista. Voi hyvänen aika, miten paljon auringon lisäksi kaipaankaan noita Espanjan asuinmiljööni värejä.

Älkää sitten ihmetelkö, miksei hosita lähteä lenkille.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

6 comments
ElämäntaitoYleinen

Asenne ratkaisee

by Annemaria

On kaksi tapaa elää: joko niin, että mikään ei ole ihmeellistä, tai niin, että kaikki on ihmeellistä. – Albert Einstein

Joka ikinen vuodenvaihde aiheuttaa minulla jonkin sortin itsetutkiskelua. Tekee mieli pohtia sitä, miten meni viime vuosi niin kuin omasta mielestä ja mitä toivoisin elämääni lisää tulevalle vuodelle.

Olen ajat sitten luopunut uudenvuoden lupausten teosta. Eiväthän ne kohdallani kuitenkaan pidä. Sen sijaan parempi tapa on miettiä omaa tekemistäni ja sitä, voisinko omalla toiminnallani tehdä tulevasta vuodesta entistä paremman. Voinko esimerkiksi omalla suhtautumisellani parantaa omaa ja läheisteni hyvinvointia? Pystyisinkö vahvistamaan parhaita luonteenpiirteitäni ja heikentämään negatiivisia?

Jos jotain tämä elämä on opettanut niin sen, että oikeastaan ainut asia mihin voi vaikuttaa on oma asenne ja oma toiminta. On turhaa hakata päätä seinään ja kuvitella, että muiden tekemisiin voi vaikuttaa. Siinä harvoin onnistuu, jos ylipäätään koskaan. Mikset sinä koskaan tai miksi sinä aina…? Tämä keskustelu harvoin johtaa yhtään mihinkään. Ainut, mitä sillä saa aikaan, on eripuraa.

Ei mies lopeta tupakoimista sen takia, että sanon niin tai en minä lisää liikuntaa siksi, että joku muu haluaa. En minä pysty muita muuttamaan eikä kukaan voi muuttaa minua. Muutos lähtee aina meistä itsestämme. Ainut, mihin pystyn oikeasti vaikuttamaan on oma toimintani ja oma asenteeni. Parasta siis keskittyä niihin.

Meillä kaikilla on hyvät puolemme, jos sitten ne huonot ja heikot kohtamme. Voisin itse tehdä pitkän listan asioista, jotka ärsyttävät omassa itsessäni. Vaan kuinka vaikeaa onkaan päästä eroon syvään juurtuneista käyttäytymistavoistaan? Sieltä ne aina uudestaan nostavat päätään, vaikka kuinka ajattelee, etten sorru enää reagoimaan johonkin asiaan totutulla negatiivisella tavalla. Käyttäytymisen syyt ovat usein syvällä ja juontavat menneisyyteen, joskus jopa lapsuuteen.

Paljon helpompaa on nostaa esiin hyvät puolensa ja keskittyä niihin. Olen itse taipuvainen itseruoskintaan ja ankaruuteen. On pitänyt opetella olemaan oman itseni paras ystävä ennemmin kuin pahin vihollinen.

Uutukaisen vuoden alkajaisiksi päätin keskittyä vahvuuksiini ja listata viisi parasta luonteenpiirrettäni. Uskon siihen, että jos pystyn entisestään vahvistamaan näitä ominaisuuksiani, pystyn luomaan parempaa tulevaisuutta niin itselleni kuin läheisilleni.

1. Posititiivinen asenne

Vaikka kuinka kliseiseltä kuulostaa, asenteen merkitystä ei voi koskaan väheksyä. Se oikeastaan vaikuttaa niin paljon siihen, miten me koemme ympäröivän maailmamme.

Voin pitää itseäni onnellisena, että koen olevani aika tavalla positiivinen ihminen, yltiöpositiivinen mieheni mukaan. Haluan, että maailmassani on paljon enemmän kyllä-alkuisia kuin ei-alkuisia lauseita. Kyllä onnistuu, kyllä kannattaa, kyllä osaan, kyllä opin, kyllä jaksan, kyllä selviän, kyllä kaikki järjestyy…

Voi olla, että kaikki ei mene aina suunnitellusti, mutta parempi lähteä liikkeelle sillä asenteella, että hyvä tästä tulee. Inhoan eniten ”pessimisti ei pety” -asennetta. Onko pakko jo etukäteen teilata, jos ei ole edes kokeillut? Tai jo etukäteen heittää rukkaset tiskiin: ei tämä kuitenkaan onnistu? Entäpä jos sittenkin vähän pidemmälle kokeiltaisiin ja katsottaisiin?

Olen vahvasti sitä mieltä, että asenne vaikuttaa pitkälti siihen, miksi joidenkin elämä tuntuu sisältävän paljon enemmän onnea kuin toisten. Vastoinkäymisiä ja ongelmia meillä on kaikilla, mutta paljon on kuitenkin kiinni siitä, kuinka paljon antaa niiden masentaa ja kaataa. Mitä enemmän positiivista mielialaa, sitä onnellisempaa ja parempaa elämää.

Itselleni muistutukseksi tälle vuodelle: älä mieti niin paljon sitä, mitä sinulla ei ole. Keskity siihen, mitä kaikkea sinulla on. Lasi on toivottavasti aina enemmän puoli täysi kuin puoli tyhjä.

2. Aktiivinen elämänasenne

Omasta mielestäni olen aika touhukas tapaus. Tykkään tehdä erilaisia asioita, olen utelias ja kiinnostunut vähän kaikesta. Innostun helposti, mikä ilmenee usein siinä, että minulla on samaan aikaan monta rautaa tulessa. Se huono puoli tässä on, että usein käy niin, että asiat tuppaavat jäämään vähän vaiheeseen. Tai sitten joku juttu vie minut kokonaan ja unohdan kaiken muun.

Toisaalta se hyvä puoli on, että touhukkaana pysyn vireänä. Minulla on harvoin tylsää, sillä aina on tarjolla jotain kiinnostavaa tekemistä. Kaipaan elämääni paljon vaihtelua ja se jos mikä vie minua eteenpäin uusiin juttuihin.

Oppi tälle vuodelle: keskity olennaiseen, äläkä haali itsellesi liikaa asioita. Älä myöskään unohda läheisiäsi ja ystäviäsi, vaikka sinulla olisi kuinka mielenkiintoisia juttuja meneillään. Ja se kotikin vaatii osansa ajastani.

3. Hyväntahtoisuus

Kateellisuus tai katkeruus ovat asioita, joita en tunnista. Erityisesti läheisilleni ja ystävilleni toivon kaikkea hyvää, onnea ja menestystä.

Kateellisuutta minun on muutenkin vaikea ymmärtää. Jos joku menestyy tai saavuttaa jotain, se on ihan valtavan hienoa. Koska menestyksen taustalla on usein pitkäjänteinen työ ja osaaminen, kannattaa enemmän miettiä, voisinko itse oppia tästä jotakin.

Minulla on terävä kieli, jota tulee suitsia ja pitää enemmän kurissa. Vaikka en tarkoittaisikaan mitään pahaa, tulen joskus sanoneeksi asioita, jotka tahtomattani voivat loukata. Myös silkan hyväntahtoisen asenteen lisäksi, voisin tarjota läheisilleni enemmän konkreettista apua.

4. Iloisuus

Kukapa ei olisi kuullut sanontaa ”Ilo irti vaikka syrän märkänis”. Naurulla on ihme mahti. Se yhdistää, lohduttaa, vapauttaa ja rentouttaa. Nauru ja iloa ei voi elämässä olla koskaan liikaa. Olen tietoisesti pitänyt itsessäsi naurun herkässä.

Iloa minulle syntyy hyvinkin pienistä asioista. Valmis aamiainen, jokin visuaalisti kaunis yksityiskohta, ystävän kannustus, aurinkoinen päivä, hyvä ruoka, onnistunut työjuttu, oikeastaan joka päivä on niin tuhottaman monta asiaa olla onnellinen.

Mies meillä varmasti tietää, että saatan sanoa monta kertaa päivässä ”voi, olen niin iloinen.” Tämä lempimottoni ja kyky poimia arjen keskeltä pieniä ilonnaiheita saatelkoon tätäkin vuotta.

5. Herkkyys

Jos ystäviltäni kysyttäisiin, pitävätkö he minua herkkänä, luulen etteivät. En ole niitä ihmisiä, joille tulee helposti tippa silmään liikuttumisesta. Sen sijaan, minua herkistävät voimakkaasti erilaiset visuaaliset asiat ja tässä kohtaa koen itseni joskus erilaiseksi. Koen, että minulla on laaja tunneskaala luontoon, taiteisiin ja muihin visuaalisiin asioihin.

Tätä on vaikea selittää, parempi sana voisi olla ehkä intohimo. Saan niin suuria kiksejä ja syviä tuntemuksia esimerkiksi kauniista maisemasta, jonka värjää juuri oikea valo tai vaan upeista seinäkaakeleista tai intohimoisesta flamencoesityksestä, jonka näin viime viikolla. Saatan haltioitua aivan totaalisesti jollekin toiselle merkityksettömästä ja pienestä jutusta, mutta minulle suuresta ja vaikuttavasta.

Juttuni alkoi itse Einsteinin lainauksella: On kaksi tapaa elää: joko niin, että mikään ei ole ihmeellistä, tai niin, että kaikki on ihmeellistä. Viimeisessä lauseessa on niin paljon sellaista asennetta, jota soisin itselleni entistä enemmän. Ei se huono asia ole, jos linsseihin laittaa vähän vaaleanpunaista filtteriä. Muutenhan niin moni asia näyttäytyy liian usein liian harmaana.

Odotan, että tästä vuodesta tulee ihmeellinen vuosi.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

2 comments
EspanjaYleinen

Onko espanjalaisen Mercadonan kosmetiikka hitti vai huti?

by Annemaria

Laitoin hiljattain blogin Facebook-sivulle kuvan kosmetiikkatuotteista, joita ostin Espanjan suurimman päivittäistavaraketjun Mercadonan myymälästä. Olen aina ollut vähän epäileväinen markettikosmetiikkaa kohtaan ja siksi ostanut mieluiten merkkikosmetiikkaa ajatuksella, että tässä kohden hinta takaa laatua.

Taloutta täytyy nykyisin tasapainottaa edullisimmilla ostoksilla ja kun niin moni taho suitsuttaa Mercadonan kosmetiikan puolesta, ostin muutaman tuotteen kokeiluun. Osittain myös siitä syystä, että Fuengirolaan tullessani laukkuni oli jo muutenkin revetä liitoksistaan, joten vanhenevan naisen viiden kilon kosmetiikkarepertuaarista jätin osan suosiolla kotiin.

Ostosteni hintahaitari oli 2 – 5,5 euron välillä, joten kovin kalliista hankinnoista ei todellakaan ollut kyse. Tässä testini kokemuksia. Onko Mercadonan halpa kosmetiikka hitti vai sittenkin huti?

Deliplus Pieles muy secas nutritiva corporal con sceite de OLIVA, kosteusvoide vartalolle

Tämä tuote on ollut atooppisen ihon omaavan mieheni lempituote jo viime vuodelta. Myös blogini lukijat ovat hehkuttaneet oliivivoidetta sen verran paljon, että osasin jo ennakkoon odottaa paljon.

Voiteessa on miellyttävä kevyt tuoksu, joka sopii sekä naiselle että miehelle. Kreemimäinen voide imeytyy erittäin hyvin ja jättää ihon mukavan pehmeäksi ja kosteutuneen tuntuiseksi. Ehdottomasti jatkoon etenkin, kun hinta on käsittämättömän halpa; kahden jättipurkin pakkaus maksaa vain kaksi euroa!

Sisbela crema anti-edad revitalizante reestructuradora, anti-aging voide

Tämän anti-aging voiteen tekee mielenkiintoiseksi se, että netistä löytämieni tietojen mukaan ”samaa” tuotetta myydään kosmetiikkamyymälöissä nimellä Alain noin 60 euron hintaan.

Mercadona sen sijaan myy voidetta nimellä Sisbela viiden euron hintaan. Tämä, jos mikä tukee käsitystäni siitä, ettei hinta todellakaan takaa tuotteen laatua tai toimivuutta. Kosmetiikassa, jos missä, maksamme merkistä aika tavalla ilmaa. Ja välillä kyllä tuntuu, että meitä naisia viedään kuin pässiä narussa.

Itselläni on melko rasvainen iho, enkä tarvitse täällä Espanjan kosteassa ilmanalassa kasvoilleni niin paljon kosteutusta kuin Suomessa. Meikin alla tämä voide jäi itselläni turhan nahkeaksi. Olen käyttänyt tuotetta yövoiteena ja siihen se sopii iholleni vallan mainiosti. Sen sijaan Suomen talvessa tämä voide voisi toimia hyvin myös meikin alla.

Beauté Mediterranea sérum reductor instantáneo, seerumi silmäpusseille

Luin netistä paljon kehuja siitä, että tämä tuote todella toimii silmäpusseja pienentävästi pikakaunistajana. Pysyvää vaikutusta ei luvatakaan. Viiden ja puolen euron seerumipakkaus ei paljon kukkaroa köyhdytä, joten ostin tuotteen kokeiluun, vaikka vähän skeptinen olenkin näiden hyvää tekevien kosmetiikkalupausten suhteen.

Paketissa on viisi yksittäin pakattua seerumia. Voidetta levitetään kerros silmien alle ja annetaan vaikuttaa 2-3 minuuttia. Vaikutusaikana seerumi tuntuu kiristävältä kalvolta silmien alla.

Kokeiltiin tuotetta miehen kanssa molemmat ja täytyy myöntää, että silmänaluset näyttivät meillä molemmilla käytön jälkeen hieman tasaisemmilta. Tämän ikäisen silmäpusseja ei varmaan mikään pysty kokonaan poistamaan, mutta jonkinlainen ilmiselvä silotusvaikutus seerumilla on.

Ilmeisesti melko tuhdista tavarasta on kyse, sillä ensimmäisellä käyttökerralla mies piti ainetta hieman kauemmin sillä seurauksella, että sai punaiset viirut silmien alle. Onneksi ne hävisivät parin päivän sisällä. Herkkäihoisen kannattanee olla varovainen. Hyvä tuote pikafiksaukseen.

Deliplus Gel limpiador purificante, meikin poistogeeli

Tykkään käyttää geelimäisiä meikinpoistotuotteita, joiden kanssa saan läträtä veden kanssa. Ostin kokeiluun Mercadonan öljyttömän puhdistusgeelin ja olen ollut siihen tyytyväinen. Meikki lähtee ilman, että kasvot tuntuisivat pesun jälkeen kuivilta tai kiristäviltä. Alle neljän euron hintainen perusputsari menee jatkoon, vaikka silmämeikkiä se ei poistakaan.

Deliplus Maquillaie Fijo & cubriente meikkivoide

Luin väitteen, että viiden ja puolen euron hintainen Mercadonan meikkivoide olisi kopio Estée Lauderin Double wear stay-in-place meikkivoiteesta.

Tiedä sitten, mutta tähän hintaan aivan hyvä meikkivoide on kyseessä. Levittyy, peittää ja kestää mattana hyvin olematta silti paksu. Vähän jäin kaipaamaan kalliimpien meikkivoiteiden heleyttä. Ainut ongelma oli, etten löytänyt väriskaalasta itselleni ihan passelia sävyä. Vaaleinkin sävy oli vaalealle iholleni vähän liian tumma.

Mercadona valmistaa muistakin merkkituotteista omia kopioitaan. Kuulemani mukaan myös tunnetuista hajuvesistä on olemassa omat Mercadona-versiot. Kun Mercadonan hajuvesihyllyä tutkaili, sieltä kieltämättä tuli vastaan monta pulloa, jotka erehdyttävästi muistuttivat tunnettuja merkkituoksuja.

Deliplus Color poskipuna

Hyvin levittyvä poskipuna, mutta kestävyys heikko. Tässä kohden törmäsin vähän samaan asiaan kuin aiemmin kokeilemieni Mercadonan huulipunien ja huulikiiltojen kanssa. Pigmenttiä on vähän ja siksi väri ei oikein kestä.

Deliplus Pincel Iluminador valokynä

Eihän tämä tuote kestosuosikilleni YSL:n valokynälle pärjää,  mutta ei tämä tuote huonokaan ole. Pientä toivomusta valoa tuovassa vaikutuksessa, mutta enemmän tuote kuitenkin on kuin hintansa.

Summa summarum. Omien kokeilujeni perusteella Mercadonasta löytyy kelpo tuotteita ihonhoitotuotteiden puolella hyvinkin edulliseen hintaan. Meikeissä ehkä parhaiten huomasin laatueron; kalliimmalla saa parempaa ja kestävämpää. Toisaalta, jos maksan Mercadonan huulipunasta kolme euroa, ehkä on liikaa vaadittu, että se yltäisi hintavien merkkipunien tasolle. Missään nimessä en kuitenkaan sanoisi, että Mercadonan meikit ovat huonoja.

Tapasin täällä Fuengirolassa Sopusointuja blogia kirjoittavaan Maaritiin, joka on tehnyt pitkän uran kosmetiikkateollisuuden palveluksessa. Sain Maaritilta oivan ammattilaisvinkin Kiko-nimisestä edullisesta kosmetiikkamerkistä. Kyse on italialaisesta kosmetiikkasarjasta, jota ei ikävä kyllä saa Suomesta. Sen sijaan mm. Espanjassa tuotetta myydään liikkeen omissa myymälöissä, jollainen löytyy esimerkiksi Fuengirolan bussikadulta.

Olen ostanut muutamia meikkejä Kikolta ja todennut, että kyllä ammattilainen tietää. Laatukosmetiikkaa ja kerrassaan edulliseen hintaan.

Se, minkä näillä kokeiluillani olen oppinut on, että hyvää ja toimivaa kosmetiikkaa saa ihan järkeväänkin hintaan. Tästä lähtien mietin kyllä kahdesti, kannattaako maksaa moninkertainen hinta merkkituotteesta. Mitä mieltä sinä olet, kannattaako?

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

20 comments
Yleinen

Avoin kirje lomamökin vuokraajalle

by Annemaria

Arvoisa lomamökin vuokraaja. Te, jolla on upouusi iso huvila vuokrauksessa.

160 neliössä piisaa tilaa tosi mukavasti. Jokainen porukastamme on saanut oman sopen ja makuuhuoneitakin on niin, että toinen mokoma mahtuisi majoittumaan. Osa meistä tekee etätöitä, joten olisi kyllä ollut mukavaa, jos joku monista makkareista olisi varustettu kirjoituspöydällä. Pieni asia, mutta käytännöllisyyden kannalta tarpeellinen.

Keittiö on oikein mukavan tilava. Pöytäpaikkoja näyttää löytyvän peräti kahdeksalle hengelle. Tosin ehkä miellyttävämpää olisi istuskella, jos kaikki pääsisivät saman pöydän ääreen. Olitte näppärästi rakentaneet pöydän kahdesta pienemmästä pöydästä asettamalla ne peräjälkeen. Jäivät nyt vähän ikävästi eri tasoihin.

Täytyy myöntää, että tuolinpäälliset olivat parhaat päivänsä nähneet. Kierrätys on kyllä hyväksi, mutta likaisuus ei. Olisi ehkä kannattanut ihan viihtyisyyden vuoksi vähän yrittää pesaista noita päällisiä ennen uuteen mökkiin tuomista. Vinkkinä vaan, että verhoilullakin saa ihan näppärästi siistiä jälkeä.

Keittiössä on tuliterä induktioliesi, mikä ilahduttaa kokkiamme suuresti. Tosin se, että kaapissa olevat kattilat yhtä lukuunottamatta eivät ole induktioliedelle sopivia, ei sitten niinkään ilahduta.

Käyttöä olisi ollut myös jollekin muulle veitselle kuin pelkästään leipäveitselle. Se puhkikulunut tummunut leikkuulautakaan ei ihan nostanut suupieliä hymyyn. Eikä se, että osa kaapiston astioista oli likaisia.

Olitte käyttäneet kierrätysteemaa muutenkin mökkiä kalustaessanne. Meinasin kirjoittaa ensin, että sisustaessanne, mutta hylkäsin tuon sanan. Olitte lähinnä kantaneet mökkiin sekalaista seurakuntaa käytettyjä poistokalusteita. Oletan, että sellaisia, mitä olitte saaneet haalittua kokoon kentien ilmaiseksi.

Ehkä minä olen vain vähän rajoittunut. Kai sitä voi laittaa vierekkäin kaksi aivan erilaista sohvaakin. Kyllähän ne asiansa ajavat. Niissä voi sentään istua.

Olisiko ollut kovin iso investointi, jos olisitte saaneet olohuoneeseen hankittua kaksi verhoa huoneen ikkunan molempiin päihin? Etenkin kun se puoli metriä liian lyhyt verhonpala nurkassa näyttää aika orvolta rievulta. Huuteli yksinäisenä keveriaan, joka roikkui talon toisessa päässä keittiön nurkassa. Pieniä asioita, mutta tuovat kummasti viihtyvyyttä. Kangas ei nyt kuitenkaan paljoa maksa.

Olohuoneessa näyttää olevan myös kirjahylly. Mitähän varten olitte sitä ajatelleet, kun se on typötyhjä? Jos ei nyt oteta huomioon kahta venäjänkielistä pokkaria.

Mainostitte mökkiänne peräti 10 hengelle. Hieman meitä ihmetyttää, että minkä mukaan olette mökin saunan mitoittaneet. Lauteille mahtuu hädin tuskin kolme henkilöä rinnakkain. Tosin eihän siellä saunassa ole kuin yksi suihkukaan. Isommassa saunassa olisi syntynyt vaan turhaa jonoa. Ehkä olitte miettineet juuri tätä.

Olimme etukäteen kovin innoissamme mökillä olevasta paljusta. Täytyy myöntää, että sen sijoittaminen parkkipaikkojen ja ajotien viereen hieman ihmetyttää. Voihan siitä tieysti vilkutella iloisesti ohikulkeville ja -ajaville. Loppupeleissä tosin hylkäsimme paljuajatuksen, sillä paljussa valmiina lilluva vesi sai meidät hieman epäilemään. Juotiin skumppamme sitten sisätiloissa.

Teillä on varmaan ollut vilkas kesä, mikä on varmasti yrittäjälle hyvä asia. Tosin olisi ollut kiva, jos olisitte jossain vaiheessa ehtineet siivota vähän mökkinne ympäristöä. Näyttää olevan kaikenlaista roina- ja rompekasaa vähän siellä täällä. Tosin kohtahan sitä tulee lumi maahan, joka peittää kaiken alleen. Eiväthän ne sitten enää hetkeen ketään haittaa.

Mökkinne on varmasti tullut maksamaan paljon. Hyvin rakennettu, sanoivat asiaa paremmin tuntevat. Uskokaa minua. Vähän euroja olisi kannattanut satsata mökin viihtyisään sisustukseen ja toimivaan varustetasoon. Kukaan meistä ei muista sitä, että rakenteet olivat uudet ja hyvässä kunnossa. Me muistamme vain yleisen ankeuden ja ne niin monet puutteet.

Kiitos paljon. Emme taida kuitenkaan tulla toiste.

(Kuva ei liity mitenkään jutun mökkiin).

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

2 comments
ElämäntaitoFuengirolaYleinen

Ja ihmisillä hyvä tahto, vai onko sittenkään?

by Annemaria

Rakkaat ihmiset. Tällä viikolla Ilta-Sanomien toimittaja otti minuun yhteyttä. Oli kuullut, että olen asustellut viime talvena useamman kuukauden tuolla Etelä-Espanjan Fuengirolassa. Kaupungissa, mistä kaikilla näyttää olevan jonkinmoinen mielipide. Vaikkei olisi siellä kuuna päivänä käynytkään.

Toimittaja halusi tietää, mitä tykkäsin talven vietosta Aurinkorannikolla. Blogini lukijani tietävät, että kyllähän minä tykkäsin. Paljon. Enemmän kuin uskoin. Tämän kerroin toimittajalle. Meidän paras talvi koskaan.

Kerroin, kuinka valo ja aurinko tekivät hyvää. Kuinka rakastin lenkkejämme pitkin meren rantoja. Kuinka arjen vietto sujui kaikin puolin jouhevasti. Ja kun emme lomalla olleet, oli mukava lisäarvo, että erilaisia palveluja sai myös omalla äidinkielellään. Mukavaa oli myös, että tarvittaessa sosiaalista elämää oli tarjolla ilman kielimuuria.

Kerroin kuinka edulliset elinkustannukset pitivät taloutemme kurissa, vaikka olinkin pitkiä aikoja pois työstä.

Jos Ilta-Sanomien lukijoiden mielipiteisiin on uskomista, tällaisia asioita ei pitäisi kertoa. Fuengirola on ensinnäkin ihan väärä valinta, ihan pelkkä turistirysä. Siellä on myös liikaa suomalaisia (minä en vieläkään ymmärrä, mitä pahaa suomalaisissa on).

Ja talvella siellä on ihan liian kylmää. Saa vain palella homeisissa ja kylmissä asunnoissa. Pahimmassa tapauksessa saa keuhkokuumeen.

Ja jos se ruoka on edullisempaa, sähkö ainakin on kalliimpaa.

No niin. Lähes 180 kommenttia, joista suurimmasta osasta välittyi raskassoutuinen negatiivisuus. Tuli vain mieleen, että tarvitsevatkohan nämäkin ihmiset aurinkoa enemmän? Ehkä kyse on sittenkin D-vitamiinin puutteesta? Olen kuullut, että se voi aiheuttaa masennusta.

Vai mitä mieltä olette näistä? Uskallan lainata blogissani muutamaa Iltiksen jutun kommentoijaa.

Suomalaisuudesta

”Sitten kokoonnutaan suomibaareihin ryyppäämään ja syömään suomalaista ruokaa illasta toiseen, eikä osata muualle mennä. En nyt halua nimeä mainita, mutta pari tv:stäkin tuttua siivotonta räkälää kerää illasta toiseen porukkaa katsomaan suomalaisia urheilukanavia, ja syömään hirvittävän kallista huonolaatusta suomalaista ruokaa! Käsittämätöntä!”

Ei ole tullut käytyä, enkä osaa sanoa mitään Suomi-baarien ruuasta. (Olen kuullut, että jotkut ovat kehuneet jonkun Suomi-baarin pizzoja erinomaisiksi). Usko tai älä, mutta espanjalaiset ovat melkoista ruokakansaa. Hyvistä ravintoloista ei Fuengirolassa ole pulaa.

”Itse olen valinnut Etelä-Euroopasta toisen paikan asuinpaikakseni. Paikkaa en paljasta, koska en halua nähdä täällä kieltä osaamattomia, kulttuuria ymmärtämättömiä ja sivistyksen sekä käytöstapojen puutteesta kärsiviä suomalaisia.”

Minä näen kyllä suomalaiset ihan toisessa valossa. Maailmanlaajuisesti olemme kielitaitoinen ja korkeasti koulutettu kansa.

”Valitettavasti täälläkin (Nizzassa) kuulee joskus suomen kieltä. Muutoin tämä olisikin täydellinen alue.”

Mitä ihmeen pahaa on Suomen kielessä? Mitä enemmän olen matkustanut, sitä mukavampaa minusta on kohdata maailmalla maanmiehiä ja -naisia.

”Katukuva rumaa ja suomituristeja ja asukkaita aivan liikaa. Siellä sitten suomalaiset ryyppäävät ja rellestävät, hyi.”

No, jotkut ryyppäävät kansallisuuteen katsomatta myös Montpellierissä, Kööpenhaminassa, Berliinissä ja Firenzessä. Myös minun kotikulmien lähiökapakassa. Mutta mitä tekemistä minulla on niiden kanssa?

”Sitten kun ostan kämpän Espanjasta, niin en ainakaan mistään suomi-kommuunista.”

Se on hyvä asia, että jokainen voi ostaa asunnon omien toiveidensa ja tarpeidensa perusteella.”

”En ikinä matkusta paikkaan missä menut ovat Suomeksi.”

Minä valitsen matkakohteet aika erilaisten kriteereiden perusteella.

Hintatasosta

”Jos pääomaa löytyy ei tarvitse hehkuttaa halvoista hinnoista lainkaan.”

”Näkyy olevan köyhien, ruokamenoja laskevien paikka. Ei ole ruokamenoja tarvinnut laskea Suomessakaan.”

Ollaan tällaisia ihan taviksia ja joudumme välillä kyllä katsomaan vähän menojemme perään.

Huolenpitoa

”Voi kyllä käydä niinkin, että viimeistään usean talven jälkeen Suomi säineen alkaa tuntua ihan kivalta. Viimeistään kun katsoo rypistynyttä ja aurinkokeratoosin pilkuttamaa naamaansa.”

”Kannattaa muistaa, että jos muuttaa sinne yli kuudeksi kuukaudeksi, Suomen sosiaaliturva katkeaa heti.”

”Oottehan ilmoittanut espanjan verottajalle, jos omistatte omaisuutta suomessa tai muualla yli 50 tuhannen arvosta.”

”Miten se sanonta kuuluu…ja raukat menkööt merten taa. Ja monet tulee metalliarkussa takaisin kotiin.”

”Surkea sisäilma homettakin varmaan. Suomalaisissa sairaudet jyllää, keuhkokuume näytti olevan eniten pinnalla. Herkästi pöpöt tarttuu, hygieniataso ihan eri luokkaa, meidän kotomaahan verrattuna.”

”Tuon ikäisenä ihan jees ja suotavaa kun alkaa olla elämä ehtoopuolella ja vanhoja luita kolottaa.”

Ihan liikuttavaa tällainen huolenpito. Sen verran itsekäs ihminen olen, etten jaksa itse tuntemattomista ihmisistä välittää näin paljon. Kiitos paljon. Olen otettu.

Yhteiskunnallinen kannanotto

”Kaikki, huom. kaikki olette riippuvaisia kotimaasta ja sieltä tulevista tuloista. Ihan turha hehkutella kun kaikki on pelkkää matkailua ja kyllä routa aina porsaan kotiin ajaa.”

”Paitsi että näiden ilmastovälinpitämättömien takia kirpakoita ilmoja ei enää pian ole, vaan ilmasto vastaa Suomessa Britteinsaarten nykyistä. Onneksi lentohäpeä tulee kohta Suomeenkin. ”

”Tämä hiilidioksiidin suurtuottaja joutas jäädäkin espanjaan.”

Lapsuudenkodissa ei matkusteltu, köyhiä kun oltiin. Nuorena ei taas ollut rahaa matkustaa opintotuen ja -lainan varassa kun elelin. Sitten meni parikymmentä vuotta lähinnä työn teossa. Silloin ei ollut juuri aikaa matkustamiseen, lomia kun ei paljoa ollut.

Mutta tulipahan pantua oma kortensa kekoon yhteiskunnan hyväksi yrittäjänä, veronmaksajana ja myös työllistäjänä. Ja nyt kun vihdoin olisi aika toteuttaa unelmia, ei saisi matkustaa, koska maailma tuhoutuu. Huolimatta siitä, että herätän pahennusta, päätin tässä kohtaa olla ahdistumatta.

Ja jotta kaikki ei olisi näin synkkää, loppukevennyksenä Juhan kommentti.  Jossain on ihminen, jolla on hyvä tahto. Kiitos Juha.

”On ihanaa kun on paikka, missä aurinko paistaa aina. Siellä iltaisin tosiaan tulee viileää, mutta se ei niinkään haittaa. Sitähän voi olla ilman suomihypetystä sielläkin ihan hyvin. Tai sitten siitä voi nauttia. Seuransa voi valita. Ei ole pakko tehdä kuin muut. Ole oma itsesi. Kaikkialla missä olet. Se on paras vinkki minkä voi antaa. Espanja on upea paikka, suosittelen! ”

Jos haluat lukea tuon Ilta-Sanomien haastattelun, täältä löytyy.

Onnellisuutta teille kaikille! Toivottavasti löydätte oman mansikkapaikkanne.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

42 comments
ElämäntaitoYleinen

Alavireinen syyskuu ja tulevia matkoja

by Annemaria

Syksyllä on kumma vaikutus. Niin paljon kuin syksyn pirteistä keleistä ja väreistä pidänkin, syksy saa minussa aikaan tunnepuolella jonkinasteista alavireisyyttä. Syksy enteilee kesän kuolemaa ja kantaa mukanaan tietoisuuden talven tulosta. Pimeys ja kylmyys ottavat vallan.

Vaikka en missään nimessä ole masennukseen taipuvainen, tämä syksy on ollut poikkeuksellinen. Olen huomannut itsessäni piirteitä, jotka eivät ole käyttäytymiselleni tyypillisiä. Se, että aamuisin on vaikeaa nousta ylös, on tavallista. Mutta se, että heräilen öisin miettimään kaikenlaisia asioita, on outoa. Kaikki te, joita yö valvottaa tiedätte, että yleensä asiat saavat yöaikaan tumman sävyn.

Toinen asia, jota en tunnista omakseni, on tietynlainen tarmottomuus. Valon vähenemisen myötä tuntuu kuin valo sisälläni myös vähenisi. En jaksa innostua asioista samaan tapaan kuin aiemmin. Lenkille meno on pakkopullaa, en oikein saa aikaiseksi tavata edes ystäviä ja parisuhteessakin mennään kuin parasta ennen päiväys olisi ohitettu.

Oma olemus tuntuu nuhjuiselta ja harmaalta kuin syksyinen sadepäivä. Peilistä tuijottaa takaisin kaksi väsynyttä silmää. Vanhenemisen tuomia muutoksia omassa kropassa on entistä vaikeampaa hyväksyä. Eikä mielialaa yhtään nosta vyötärölle kertyneet makkarat.

Parantaakseni tilannetta edes jotenkin päätin kiinnittää entistä enemmän huomiota siihen, mitä suustani laitan sisään. Makeanhimoon söin sokeria ihan turhan paljon ja siksi aloitin karkkilakon. Sillä seurauksella, että suklaata, mielialalääkettäni, tekee aivan kamalasti mieli. Siis aivan järkyttävän paljon. Saapa nähdä kuinka kauan pystyn pitämään mielihaluni aisoissa.

Olen varma, että tämä alavireisyys on ohimenevää. Elämä on sellaista, ettei aina jaksa mennä täysillä ja olla tarmokas. Ehkä me vaan tarvitsemme välillä aikalisiä, joilloin voi taivaltaa ilman tehopisteiden vaatimusta. Vetäytyä hetkeksi omaan poteroonsa omassa rauhassa tutkailemaan omia mielentilojaan ja tuntemuksiaan.

Ehkä tässä syksyssä kaikkein parasta on tietoisuus tulevista mukavista matkoista. Tarkimmat blogini lukijat ovat varmaan rivien välistä joissain kohdin huomanneet, että muuttolintuvaihe Espanjaan koittaa meille jälleen tänä syksynä.

Niin, olemme vuokranneet Fuengirolasta saman asunnon kuin vuosi sitten ja loppusyksystä marraskuinen ankeus vaihtuu Andalusian auringon alle. Viime vuotinen kokemus talven vietosta Costa del Solilla oli niin hyvä, että päätimme ottaa homman uusiksi.

En olisi koskaan voinut uskoa, että menemme toistamiseen samaan paikkaan. Ehkä tämä kertoo omalta osaltaan siitä, kuinka hyvin Fuengirolassa viihdyimme. Menimme kokeilemaan sillä periaatteella, ettei meillä ole mitään hävittävää, vaikka Fuengirola-aika olisi osoittautunut huonoksi päätökseksi. Toisin kävi. Viihdyimme paremmin kuin osasimme odottaa.

Jotensakin on vapauttaa mennä tuttuihin ympyröihin uudelleen, vähän niin kuin kotiinsa menisi. Kun laukut on purettu, voi asettautua taloksi ja siirtyä kotoisaan elämään.

Odotamme innolla myös näkevämme uusia puolia Andalusiasta. Vaikka viime talvena kiersimme monessa uudessa paikassa, paljon jäi näkemättä. Andalusia jäi matkailullisesti kesken.

Loppuvuoden aikana aiomme käydä Atlantin puolella Cadizissa. Olen käynyt yksin muutama vuosi takaperin tuossa kaupungissa, mutta silloin en vaan jotenkin päässyt sinuksi paikan kanssa. Päätin antaa Cadizille uuden mahdollisuuden. Katsotaan miltä kaupunki tuntuu nyt kaksistaan.

Toinen toivekohteemme tänä vuonna on ihana, ihana Sevilla. Aiemmalla reissullani Sevillaan tarkoitukseni oli viettää siellä vain muutama päivä. Tykästyin kaupunkiin kuitenkin niin paljon, että siellä vierähtikin kokonainen viikko. Palan halusta viedä mieheni moniin Sevillan mielenkiintoisiin kaupunginosiin.

Talvea tässä siis odotetaan ihan innoissamme. Uskaltaako oikein sanoakaan kuinka hyvältä tuntuu tietoisuus siitä, että pimeydestä voi astua valoon ja kylmyydestä aurinkoon. Tästä on alavireisyys kaukana.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

6 comments