Menneellä viikolla olen miettinyt paljon onnea ja sitä millaiset asiat tekevät minut onnelliseksi.
Kuulostaako otsikko vähän kliseiseltä ja jopa banaalilta? Helppohan se on sanoa, mutta kun matti on päässyt kukkaroon, perhe ja työ huutavat vaateita, kaikessa on riittämättömyyden tunne ja terveyskin vielä reistailee. Ole siinä sitten onnellinen ja toimi seppänä, joka takoo omaa onneansa.
Mutta toisaalta, tämä kaikki on elämää. Sitä jokapäiväistä tapahtumien ketjua, johon liittyy niin hyviä kuin huonoja asioita, iloa ja surua, onnistumisia ja epäonnistumisia, työtä ja arkea, mustaa ja vaaleanpunaista. Tie on joskus raskas kulkea, asiat takkuavat ja suru on piiloutunut puseroon.
Siltikin uskon vahvasti, että siellä samaisen puseron laskoksissa lymyilee myös onni. Sillä vaan on aina taipumusta olla hetkittäin kadoksissa ja muuttaa muotoaan elämäntilanteiden muuttuessa. Joskus, kun olosuhteet ovat onnesi tiellä, on vaan pakko puristaa onnea esiin vaikka väkisin. Muuten ei jaksa.
Onnelle on varmasti niin monta määritelmää kuin on meitä ”onnenonkijoita” (miksi se on muuten negatiivinen sana?) vai pitäisikö puhua onnellisuuden onkijoista. Jollekin onni on jotain suurta ja ihmeellistä, toiselle sellaisia pieniä arjen valonpilkahduksia. Mutta, jotta onnea kohden voi kurkottaa, joskus on ihan hyvä miettiä, mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi. Helpompi on kaivaa onni esiin, jos tietää, mitä etsii tai ainakin tiedostaa, mikä tekee onnettomaksi.
Minulle onni on henkistä hyvinvointia ja tasapainoista mielentilaa, jolloin naurattaa vähän niin kuin sisältäpäin. Sellaista hyvää balanssia itseni ja ympäristöni vuoropuhelussa. Voin olla tyytyväinen itseeni ja voin heijastaa hyväksyntää läheltäni. Asiat on mallillaan, velvoitteet hoidettu, arki rullaa, parisuhde on seesteistä, vapaa-aikaa on riittävästi ja elämässä tapahtuu mukavia asioita.
Minun onneeni liittyy usein jonkin sortin vapautta, mahdollisuutta toteuttaa itseäni. Matkailu on yksi suurimmista intohimoistani. Se tuo mukanaan paljon asioita ja elämyksiä, jotka lisäävät elämäniloani ja täydentävät onneani.
Joskus onneni voi hetkittäin olla jopa yksinäisyyttä. Mutta jotta onni olisi täydellistä, minä tarvitsen onneeni myös toista ihmistä. Tietoa siitä, että lähellä on joku, jolle olen tärkeä ja joka välittää. Joku, joka on peruskallioni ja kiinnityspoijuni, vaikka maailma kuinka ympärilläni myrskyäisi. Joskus se peruskallio voi tuntua liian kovalta, joskus tylsältä, mutta kun se on siinä ja kestää vuodesta toiseen, se luo vakautta, joka tuntuu onnelta.
Onneni on huipussaan silloin, kun voin kokea vapauttavaa huolettomuutta. Tämä minulle on ehkä se kaikkein vaikein tavoite. Olen liiankin kanssa asioista stressaava tyyppi ja pyöritän sisälläni koko maailman murheita, halusin tai en. Tunnollisuus on minussa enempi paheeni kuin hyveeni, velvoitteet seuraavat kaikkialle ja huolisäkki on usein pullollaan. Jos vaan oppisin laskemaan enemmän irti niin luulenpa, että olisi helpompi olla onnellisempi.
Mitä enemmän tulee ikää, sitä enemmän olen alkanut ymmärtää kuinka suuri osa onnea on terveys. Kun mikään ei rajoita tavanomaista toimintaa, kun minnekään ei koske ja kun elimistö voi hyvin, on paljon syytä olla onnellinen.
Jos väittäisin, ettei onni ole minulle materiaa, valehtelisin. Ei raha yksin tuo onnea, mutta köyhyyttä kokeneena tiedän, ettei sitä tuo myöskään rahan puute. Päinvastoin. Minun onneni tarvitsee jonkin asteista taloudellista turvallisuutta. Ja sitä paitsi raha mahdollistaa monen sellaisen asian tekemisen, joka tuo minulle onnea. Siksi työnsyrjässä on pakko pysyä vielä muutama vuosi, vaikka työ ei itsessään minulle tällä hetkellä juuri onnea tuokaan.
Olen miettinyt paljon myös sitä, mitkä asiat nakertavat onneani. Jokainen meistä tietää kuinka paljon energiaa vievät sellaiset ihmiset, jotka kylvävät eripuraa ja lietsovat negatiivista ilmapiiriä. Kenties kateellisuuden kalvamat tyypit, jotka eivät oikeasti toivo parastasi tai onnistumistasi. Edessäpäin ovat”ystäviä”, mutta selkäsi takana muuttuvat pistäviksi käärmeiksi. Onnellisuuden kannalta olisi parempi karistaa nämä tapaukset vaikutuspiiristä.
Jos kuuntelet liikaa muiden ihmisten mielipiteitä, voit helposti mennä onnesi kanssa allikkoon. Aina on niitä, jotka kertovat, mitä pitää tehdä ja mitä ei saa tehdä. Joskus on vaan hyväksi pitää oma päänsä, vaikka joutuisitkin tekemään asioita vastoin yleistä mielipidettä tai lähipiirisi toiveita.
Onni on perustarve ja se kuuluu kaikille. Jos et toiminnallasi loukkaa tietoisesti muita, pidä oma kurssisi ja tee asioita, jotka tekevät sinut onnelliseksi. Kyse on kuitenkin sinun onnestasi.
Minä lennän piakkoin takaisin Aurinkorannikolle. Yhdestä asiasta olen aivan varma. Tällä hetkellä tämä asia tekee minut onnelliseksi.
Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista
8 comments
Taas niin mainio kirjoitus, joka iskee toiseen +viiskymppiseen. Onneksi tätä arkea piristää taas ensi viikolla alkava kahden viikon loma oman kallioni kanssa. Reissu suuntautuu Malagaan, Cordobaan ja lopuksi Fuengirolaan :).
Kiitos Raili. Et uskokaan, mitä tällainen palaute merkitsee. Tuntuu hyvältä, kun oma kirjoitus ja omat ajatukset kolahtavat toiseen kanssakulkijaan 🙂 Onpa teillä kiva reissu tulossa. Ihan parasta matkaa!
Nyökyttelin ja hymyilin tätä lukiessani, näistä se onni koostuu.
Olen vuoden verran ollut eläkeläisenä, mutta edelleen työelämässä jonkin verran mukana ja koen suurta onnellisuutta ja tyytyväisyyttä tästä kaikesta vapaudesta ja valinnanmahdollisuuksista. Onni saada olla terve ja kunnossa ja tehdä mukavia asioita. Ihanaa tässä elämänvaiheessa, kun rahat riittävät paljon paremmin moneen mukavaa, mitä ruuhkavuosina.
Kuulostat Reeta onnelliselta. Tekstissäsi tuli esille kolme asiaa, jotka ovat onnenavaimia myös minulle: vapaus, valinnanmahdollisuudet ja terveys. Näillä pääsee jo pitkälle. Eläkepäiviä odotellessa 🙂
Ihanaa kerrontaa….taas kolahti. Muistan kun olin nuori ja ihmettelin kuinka ihmiset toivoivat terveyttä. Nyt sen ymmärrän. Jos olet terve, lähes kaikki on mahdollista, jos et……😥
Se on just näin. Mitä enemmän ikää, sitä enemmän ymmärtää terveyden arvon ja sen, ettei se olekaan niin itsestäänselvyys. Ja myös sen, että terveys on se, joka mahdollistaa itse asiassa lähes kaiken.
Tänään Malagassa +23 astetta, ai että oispa siellä. Onnellinen sinä, joka pääset taas takaisin etelään.
Itselläni meni syksyn pitkä reissu hieman pieleen, kun sairastuin nivelreumaan, joka hankaloitti kävelyä. Nyt olen taas kunnossa lääkityksen avulla ja valmis uusiin seikkailuihin. Kyllä terveys on tärkeintä.
Ikäni terveenä ja heti kun pääsin eläkkeelle, sairastuin, mutta eteenpäin on ihmisen mieli, onneksi.
Suostuin jopa miehen haluamaan Rodoksen matkaan, vaikka olin vannonut, että sinne ei koskaan.
No, tuleepahan sielläkin käytyä, samoin sanoin joskus Fuengirolasta, eipä pitäisi koskaan sanoa ei koskaan.
Ei koskaan kannata todellakaan koskaan sanoa. Miten kummasti sitä aina sattuukaan työntämään itsensä samoihin juttuihin uudestaan, vaikka on kuinka vannonut, että never again 🙂 Ihanaa, kun olet löytänyt toimivan lääkityksen ja päässyt kuntoon. Sitä on vaan hyväksyttävä, että hyvän lisäksi elämä tuo eteen väliin myös ikäviä asioita. Ei muuta kuin uusiin seikkailuihin!