Ensimmäinen viikko Fuengirolassa Vain Elämää Espanjassa -kokeilua takana. Päivät ovat olleet meillä edelleenkin normaalin arjen opettelua. Ei mitään suuria highlighteja, vaan pikemminkin sellaisia pieniä ja päivittäisiä hyvää mieltä tuottavia asioita.
Suurin yksittäinen hyvän mielen synnyttäjä on ehdottomasti aamuiset lenkkimme meren rannalla. En todellakaan lukeudu aamuihmisiin, puhumattakaan siitä, että aamuvarhaisella suuntaisin ensimmäiseksi lenkille. Normaalisti vaadin aamuisin aikaa käynnistymiseen, enkä kykene heti aamusta oikein mihinkään.
Kun ensimmäisen kerran vedin auringonnousun aikaan trikoita ja lenkkareita jalkaan, tuntui lähinnä kummalta, että tein sen ihan omasta tahdostani. Eikä se tuntunut yhtään huonolta asialta. Päinvastoin, rantabulevardille oli kiire, jottei missaisi meren takaa nousevaa aurinkoa. Vain hetki niin taivaanranta on punertunut ja aurinko kivunnut asemiin. Päivä nousee täällä todella nopeasti.
Enpä muista koskaan nähneeni niin paljon iäkkäitä lenkkeilijöitä samalla kertaa ja ne herraparatkoon useat vielä juoksevat. Monesti vähän huvittaa, kun kuvittelee lähenevän juoksijan olevan nuori, mutta lähelle tullessa hän paljastuukin jo hyvissä vuosissa eläkeikää olevaksi. Olenkohan koskaan nähnyt myöskään näin paljon hyväkuntoisia eläkeläisiä?
Tarkemmin ajateltuna, mikäpä se on näissä keleissä ja maisemissa lenkkeillä läpi vuoden. Ei tarvitse köpötellä jäisillä kaduilla, eikä useasti hytistellä paksujen toppakerrosten alla. Tässä kohtaa auringolla on ilmeisemmin hyvä vaikutus. Ja kaiken lisäksi suurin osa vastaantulijoista hymyilee!
Tosin toppatakeille on meillekin ollut jo käyttöä. Päivälämpötila tipahti reilulla kymmenellä asteella ja mereltä puhaltava puuskittainen tuuli teki kelistä aika vilpoista. Vihmovaa sadettakin on saatu. Talvea sitä Costa del Solillakin eletään, vaikka auringon lämmittäessä tämä kyllä useimmiten pääsee unohtumaan.
Aamulenkin jälkeisistä aamukahveista on tullut meille jo jonkinlainen rutiini. Lähellämme on erinomainen Granier-ketjun kahvila, jonka kahvi on hyvää ja tiski täynnä tuoreita ja herkullisia leivonnaisia. Ehkä suunniteltu painonpudotukseni etenisi nopeammin, jos malttaisin jättää väliin monet kahvilan herkut kuten suklaapäällysteiset munkit. Mutta kuka voi vastustaa noita herkullisia tiskejä?
Kahvilaihanuuksien lisäksi nautintoa tuottaa myös kahviloiden hintataso. Suomessa ei tulisi kuuloonkaan, että raaskisimme notkua kahviloissa niin paljon kuin täällä.
Jo aiemmilta Fuengirolan matkoilta bussikadulta tutuksi tullut kahvila Lorena Café lukeutuu myös yhdeksi suosikkipaikakseni. Kaikki pienet syötävät täällä ovat hyviä, mutta erikoisesti olen rakastunut paikan smootheihin ja vastapuristettuihin tuoremehuihin. Inkivääriä, omenaa, sitruunaa ja minttua sisältävä Detox Mediterraneo mehu on parasta, mitä mehumaailmassa tällä hetkellä tiedän.
Suuri hupi meille on edelleenkin kuljeskella suurten markettien ruokaosastoilla. Ajoimme yhtenä päivänä bussilla Fuengirolan suurimpaan ostoskeskukseen Miramareen tekemään muutamia hankintoja. Asunnossamme on kyllä liinavaatteet, mutta vain yksittäisiä lakanoita. Kaipasimme pussilakanoita ja suuntasimme Primarkin halpisrättikauppaan etsimään sopivan hintaista tarjontaa. Mukaan tarttui myös lämpimät aamutossut, sillä marmorilaattalattiat ovat kodissamme paljaalle jalalle kylmät. Ymmärrän hyvin miksi täällä on joka puolella niin paljon aamutossuja myynnissä.
Miramaressa on myös suuri Carrefourin marketti, jonne jäimme jumiin. Etenkin mies on haltioissaan valtaisasta ruokien ja raaka-aineiden tarjonnasta. Kauppakassiin näyttää nyt napsahtelevan alituiseen kaikenlaisia herkkuja, mutta sallittakoon se tässä vaiheessa. Tavallisen kotiruuan aika varmasti vielä tulee.
Kunnollisen suodatinkahvin löytäminen on osoittautunut haastavaksi. Paahto on aivan erilainen kuin se mihin olemme tottuneet ja kahvi jauhetaan täällä kummallisen puuterimaiseksi. Molemmat ostamamme testipakkaukset ovat osoittautuneet suomalaiseen kahvimakuun kitkeriksi. Jos joku tietää, mitä merkkiä kannattaa ostaa, mieluusti otetaan vinkkejä vastaan.
Aamulenkillä bongailee kauniita juttuja. 
Iltaelämä hakee vielä muotoutumistaan. Minua huvittaa, että espanjaa osaamattomina tuijotamme paikallisia tv-ohjelmia hyvin intensiivisesti ja yritämme arvuutella, mistä niissä on kyse. Ikävä kyllä elokuvat ovat päälle dupattuja, joten niistäkään ei oikein saa kiinni.
Täällä sitä vaan Espanjassa vietetään kotisohvailtoja tuijottamassa telkusta paikallisia visailuohjelmia, joista ei ymmärrä tuon taivaallista. Kuin kaksi eläkeläistä konsanaan 🙂 .
Loppuviikosta päätettiin viettää baariperjantai. Marraskuun ensimmäisenä päivänä alkaa Fuengirolan Ruta de la Tapa -viikot, jotka täällä Fuengirolassa toteutetaan aina erotiikkatapas teemalla. Ideana on, että tapahtumaan osallistuvat kymmenet ravintolat valmistamat oman nimikkotapaksensa ja kilpailevat samalla parhaasta Ruta de la Tapa -tittelistä. Tapas ja juoma kustantaa joka paikassa saman 2,5 euroa. Viime vuotisesta kierroksesta voit lukea täältä.
Tällaista arkea tällä erää. Meidän mielestä aika mukavaa sellaista.
Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista
8 comments
Kivalta alulta kuulostaa?. Kontaktoipa Fuengirolan Kotikoulu- fbssä voi vaikka tykätä koulun sivuista. Koulun perusti syksyllä 2017 oululainen opettaja Sami Lassila vaimonsa kanssa. Siellä oppilaat voivat käydä koulua sellaisen jakson mitä esim perhe lomailee siellä tai jos vanhemmat käyvät muutaman kk työkeikalla siellä yms. Aurinkorannikon koulussahan yleensä ollaan koko lukuvuosia ja ruuhkaakin sinne on. Sami on hyvä tyyppi, lähikoulumme Kaukovainion koulun pitkäaikainen opettaja ja esikoisemme luokanopettaja useita vuosia. Sami kyllä tietää mistä suomalaiselle sopiva kahvikin löytyy?.
Hienoa, että myös tällainen mahdollisuus on lapsiperheille. Mahdollistaa sopivasti lyhyemmänkin irtioton.
Löysinpä kivan blogin. Instan puolella olen sinua seuraillutkin. Itse haaveilen juuri Fugeen muutosta eläkkeellä siis ainakin 2-3 kk vuodesta?Miesystävä on tosin 4 v nuorempi joten en tiedä onko minusta yksin sinne heti lähtijäksi ja eläkkeeseenkin on vielä muutama vuosi. Terveisiä pimeästä Helsingistä?
Kiitos Kristiina. Uskalla vaan toteuttaa unelmasi. Jos ei kokeile, ei voi tietää, onko asuminen Espanjassa sinun juttusi ja menetätkö mahdollisesti hienon kokemuksen. Sopeutuminen tänne on tuntunut helpolta (tosin meillä nyt on kokemusta vasta hyvin hyvin vähän) ja uskon, että onnistuu yksinkin aivan mainiosti. Ja voihan sitä etukäteen käydä vaikka lyhyempiä pätkiä harjoittelemassa.
Kiva seurata matkaasi! Ja olipa kiva lukea, että olit huomannut ne lenkkeilevät hyväkuntoiset eläkeläiset. Eivät he mitään harvinaisuuksia ole ollenkaan, ja erilaisilla Suomi-yhteisöilläkin on kuntoa kohottavaa toimintaa. Itse olen tutustunut lähialueen vuoriin ja lenkkipolkuihin sekä Aurinkorannikon seurakunnan että Suomelan retkillä. On kiva mennä ensin porukassa, joka tuntee paikat, ja sitten retkeillä itse, milloin haluaa ja omaan tahtiin. Tuo kahvijuttukin on niin tuttu. On ollut vaikea löytää sitä omaan makuun oikeaa, mutta jossain vaiheessa ostimme muutaman kerran peräkkäin vihreää Mezca-kahvia. Se jotenkin menetteli. Jos et löydä mieleistä, Fuengirolasta saa (ylihintaista) Juhla-Mokkaa suomikaupoista kyllä, vaikka tälle mahdollisuudelle moni naureskeleekin. Pari päivää vielä ja sitten mekin olemme siellä. Jos tykkäät lukea meidän lenkkeilyistämme löydät matkablogimme täältä: www-rantapallo.fi/ailajajuha ja Facebookista Espanjaan Espanjassa Espanjasta.
Kiitos hyödyllisistä vinkeistä. Näyttää siltä, että täällä on mahdollisuus harrastaa kaikkea mahdollista kiinnostavaa niin yksin kuin ryhmässä. Noi retkeilyreitit vuoristossa kiinnostavat meitä erityisesti. Täytyypä etsiä tietoa mahdollisuuksista. Seuraavaksi pitää metsästää mainitsemaasi kahvimerkkiä. Ehkä sitä kuitenkin joutuu Juhla-Mokkaan turvautumaan, maksoi mitä maksoi 🙂
Lidlin Gold on hyvää ja samaten Ikeasta löytyy hyvää kahvia. Ja on edullista 🙂
Kiitos Mia vinkeistä.