Terveisiä Tampereelta, punaisten tiilien savupiippukaupungista. Vaan eipä ole tämä kaupunki jäänyt menneisyytensä vangiksi, sillä sen verran kovaa se tuntuu rokkaavan tätä päivää.
Täytyy tunnustaa, että tunnen Suomen merkittävimpiä kaupunkeja tosi huonosti. Tampereella sentään on tullut käytyä aiemmin, mutta eipä ole kaupunki saanut osaltani päivitystä kovinkaan usein. Edellisestä reissusta tuli venähtäneeksi peräti 27 vuotta, enkä ymmärrä, että miksi ihmeessä. Sen verran mukavasta kaupungista on kyse.
Tampereen symboli Näsinneula on edelleenkin Suomen korkein rakennus.
Tampereen katukuva on nuorekas, eikä ihme, sillä kaupungissa on lähes 40 000 opiskelijaa.
Kun puhutaan teollisuuskaupungista, äkkiseltään syntyy hieman harmaa ja kalsea mielikuva. Tamperetta, jos mitä, voi kutsua kaupungiksi usean tehtaan varjossa, mutta tämäpä kaupunki on pystynyt kääntämään teollisuuspaikkakunnan leiman täysin päinvastaiseksi. Tampere on rakentanut imagonsa hienosti vanhaa teollisuusperinnettä kunnioittaen.
Kuljit sitten missä päin Tamperetta tahansa, kaupungin yleisilmeen muodostavat punatiiliset vanhat tehdasrakennukset, joita ei suinkaan ole lähdetty muutosten tuulissa purkamaan, vaan jotka ovat saaneet uuden elämän erilaisina toimitiloina, kauppoina, museoina, ravintoloina, asuntoina ja tapahtumatiloina.
Jännittävä loft-henki leimaa Tamperetta joka puolella. Kun ajanpatinoimiin, tarinoita mukanaan kantaviin rakennuksiin yhdistetään kauniit järvimaisemat, lopputulos on täydellinen asuin- ja elinympäristö.
Mukava aikakausien kerrostuma on voimakkaana läsnä Tampereen keskustan katukuvassa. Punatiiliarkkitehtuuri on siirtynyt myös uusiin taloihin, jotka sointuvat hienosti kaupungin vanhoihin teollisuusrakennuksiin. Väliin mahtuu yllättävän paljon vanhoja puutaloja ja keskustaa sävyttävät myös vauraan näköiset kivitalot kuten hienostuneet jugend-kerrostalot.
Olen niin iloinen siitä, että kaupunkia suunnittelevat tahot ovat ymmärtäneet aikoinaan säilyttää noin paljon vanhaa rakennuskantaa eikä kaupunkia ole lähdetty kehittämään sillä, että kaikki vanha on raivattu surutta uuden tieltä.
Tampereen keskustorin aukion näkymä on lähes juhlava.
Onko tässä Suomen kaunein paloasema?
Ja komea on kaupungin tuomiokirkkokin.
Kauniin arkkitehtuurin lisäksi Tampereen keskusta tuntui syksyisenä arkipäivänä sykkivän yllättävän voimakkaalla pulssilla. 1901 rakennetussa viehättävässä kauppahallissakin kauppa kävi ja asiakkaita näytti riittävän kummasti paikan lukuisiin kuppiloihin. Kauppahallissa kannattaa ehdottomasti piipahtaa. Siellä oli mukava tunnelma, hyviä kahviloita ja paljon kiinnostavia herkkuja.
En tiedä johtuuko Tampereen pitkästä tekstiiliteollisuushistoriasta, mutta erilaisia designpuoteja sekä artesaanien ja käsityöyrittäjien kauppoja kaupungista tuntui löytyvän vähän sieltä täältä.
Ilmeisesti tamperelaiset ovat myös erityistä teatterikansaa, sillä enpä muista koskaan nähneeni yhden päivän aikana niin montaa erilaista teatterirakennusta. Tampereen teatteri, Tampereen Työväen teatteri, Tanssiteatteri, Komediateatteri, Palatsiteatteri, Ahaa teatteri, Teatteri State… Ja sittenhän on vielä se maankuulu Pyynikin kesäteatteri. Hetkinen, onko kaupungin työikäisestä väestöstä suurin osa näyttämötaiteen palveluksessa?
Finlaysonin kuosit koristivat hauskasti asfalttia.
Matkaseurueeni: minä, ystäväni ja Väinö-koira majoituimme Holiday Clubin Tampereen kylpylässä. Mielenkiintoiseksi tämän hotellin teki sen sijainti yli 100-vuotiaassa Lapinniemen puuvillakehräämön vanhassa rakennuksessa. Lisäksi hotelliin kuului vuonna 2002 valmistunut hotellirakennus, jossa itse yövyimme.
Kysyin Väinöltä hänen mielipidettään hotellin tasosta ja soveltuvuudesta koirahotelliksi. Koirulimme kiitteli erityisesti lisävarusteita: isoa ruokakuppia ja omaa koirapeittoa, jotka tulivat hotellin tervehdyksinä. Saatoimme myös yhdessä istuskella alakerran baarissa, mikä tuntui myös olevan koira-asukista erinomainen asia. Tilava parvekkeellinen huoneemme, järvenrantasijainti ja hyvät lenkkimaastot saivat myös kiitosta. Tosin sijainti reilun parin kilometrin päässä ydinkeskustastasta ei mahdollistanut hotellilla useasti poikkeamista.
Viimeisen Tampere-päivämme aamun vietimme kuljeskelemalla Tampereen Pispalan kapeita kujia ja puuportaita. Tämä entinen työväen kaupunginosa on rakennettu korkealle harjulle Näsijärven ja Pyhäjärven väliselle kaistaleelle. Ja jälleen pisteitä Tampereen kaupungille, joka on ajanut Pispalan alueen säilyttävää asemakaavaa. Vaikka joitain uusiakin rakennuksia upeilla näköaloilla varustetuilla rinteillä on, pääosin alue on hyvin säilynyttä lukuisine vanhoine puurakenteisine omakoti- ja pienkerrostaloineen.
Melkoisia kuolattavia puutalojen namupaloja Pispalassa oli siellä täällä, vaikkakin joukkoon mahtui myös heikkokuntoista, ehkäpä jo vähän tönöluokkaa olevaa rakennuskantaa. Ikävää sinänsä, että paikka paikoin pihat ja ympäristö olivat melko siivottomassa kunnossa. Niin paljon potentiaalia tuolla alueella on, että soisi, että jokainen asukas kantaisi omalta osaltaan kortensa kekoon ja lisäisi omilla toimillaan Pispalan asumisidylliä.
Parin päivän reissussa ehti vain pintaraapaisemaan Tampereen tarjontaa, mutta se mitä näin ja koin antoi kyllä kiinnostavan kuvan kehittyneestä ja elävästä kaupungista, jossa historia on otettu oivaltavasti osaksi nykypäivää. Asukasluvultaan tämä Suomen kolmanneksi suurin nuorekas kaupunki selvästi rokkasi. Lupaan käydä kylässä useamminkin, vaikka mustaa makkaraanne en ymmärrä ollenkaan, nääs.
Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista.
12 comments
Tulipas hirmuinen ikävä Tampereelle näiden kuvien saattelemana. Kaupunki on tietysti kaunis, mutta myös tamperelaiset ovat mutkattomia ja helpostilähestyttäviä ihmisiä. Suosittelen sinne matkaamista lämpimästi.
En yhtään ihmettele, että Tampere saa ikävöimään. Itselläni ruokahalu kasvoi ja tuli halu tutustua kaupunkiin syvemmin.
Tämä oli pakko tulla lukemaan, koska minäkin hieman haaveilen Tampereelle palaamisesta. Kymmenen vuotta siten muutin sieltä pois useamman siellä asutun vuoden jälkeen ja joskus vielä toivon sinne muuttavani uudelleen. Tampere on mahtava kaupunki, monessa mielessä. Ja onpa siellä jo syksyisen näköistä! (Täällä kotona Saksassa on vielä lähestulkoon vihreää.)
Aikansa kutakin, haaveille pitää olla aina tilaa 🙂 Etelä-Suomessa on muuten aivan mahtava ruska parhaillaan vielä hetken. Lehtiä tosin sataa siihen malliin, että tätä kauneutta ei taida enää kauaa kestävän.
Asun Tampereella, lähes keskustassa ja tuon tuomiokirkon ohi tuleekin ajeltua pyörällä päivittäin. Olen kyllä niin rakastunut tähän kaupunkiin, että en usko kovin kauaksi Tampereesta koskaan muuttavani. Ja mun mielestä kaupunkisuunnittelussa on kyllä nyt onnistuttu todella hyvin ja viime vuosina tehdyt muutokset ovat olleet pääsääntöisesti erittäin positiivisia. Torni-hotelli on kyllä mielestäni ruma kuin mikä, mutta on sieltä upeat näköalat joka tapauksessa.
Osaat kirjoittaa todella eläväisesti ja kauniisti, tämä teksti teki todellakin kunniaa kotikaupungilleni. Kiitos siitä. 🙂
Luinpa muuten vasta wikipediasta, että Tampere on pohjoismaiden suurin sisämaakaupunki, tuli itselle ainakin yllätyksenä!
Mietiskelin itsekin tuota uuden Sokos-hotellin rakennusta, aika erottuvahan se on ja eri maailmaa Tampere-ilmeen kanssa. Enpä yhtään ihmettele, että olet kiintynyt kotikaupunkiisi, Tampereeseen on kertakaikkisen helppoa rakastua. Kiitos Miija kannustavista sanoistasi 🙂
Tampere <3 En kyllä osaisi kuvitella asuvani missään muualla, ainakaan Suomessa, kuin täällä. Mua vähän harmittaa, että olen niin "rutinoitunut" siihen, miltä Tampere näyttää, etten osaa nähdä sitä uusin silmin. Se tekisi kyllä hyvää, ihastua ja ihmetellä kaikkea kaunista mitä täällä on 🙂
Turistin silmin on joskus hyvä katsoa omia kotikontujaan, varsinkin jos tarjottimella on sellaisia herkkuja kuin Tampereella 🙂
Oli kyllä turistilta erittäin hyvä katsaus Tampereeseen! Tässä kierroksella voidaan todeta saaneen aika hyvä kuva Tampereen arkkitehtuurista. Tornihotellihan jakaa tietysti mielipiteitä, niin kuin kommenteissakin jo oli mainintaa – minusta se on upea ja siinä on upeasti otettu vanhat veturitallit punatiileineen mukaan.
Aikoinaan itse sain nauttia tuosta kansallismaisemasta useamman vuoden arkisin päivittäin. Kun toiseksi ylin kerros oli kokonaan toimistona. Oli siinä hulppeat maisemat ihastella maailmaa viisi-kuusi metriä korkeista huoneista 🙂 Itse tosiaan olen Tampereella&lähikunnissa elämäni asustellut ja osaa kuvaamistasi rakennuksista tulee nähtyä päivittäin. Huippupaikka elää ja kuolla 😀
Mukava lueskella turistin vinkkelistä kotikaupungista – todella hyvin kirjoitettu. On itselle niin itsestään selvyyksiä tietyt asiat, että ei oikein anna niille aina oikeaa arvoa. Saati, että itse olisi lähtenyt niistä blogiin kirjoittamaan 🙁 Mutta tästähän tuli taas muutama idea mieleen, mitä voisi Tampereesta kirjoittaa. 🙂
P.S. Seuraavan kerran kun tulet Tampereelle, niin tässä hyvä lauantaipäivän ohjelmanumero: http://kohteenamaailma.fi/kotimaa/tampere-paikallisten-tapaan-pyynikki-pispala/
Vähän kade tosiaan tamperelaisille, jos noita rakennusten kaunokaisia saa ihastella päivittäin ja jos työpaikkakin sattuu sijaitsemaan mainitsemassasi loftissa. Ehdottomasti seuraavan kerran lupaan tehdä tuon hienosti opastetun paikalliskierroksen. Samalla tulee pubien ohessa hoidettua myös lenkkeily. Ja mikä parasta, mainituissa kohteissa mahdollisuus kohdata paikallisia alkuperäisasukkaita 🙂
Tampere <3 Vanha kotikaupunki. Tuossa hiukan rujossa teollisuuskaupuginssa vain on sitä jotain. Nykyään, kun asuu muualla, Tampereen kauneutta ymmärtää ja arvostaa ihan eri tavalla.
Näinhän se vähän usein on, että pitää mennä kauemmas nähdääkseen paremmin 🙂 Ulkpaikkakuntalaiselle Tampere näyttäytyi ainakin hyvin kiinnostavana kaupunkina.