Syksyinen lauantaipäivä. Ei mitään erityistä tekemistä. Juuri sopiva päivä ottaa omaa aikaa ja lähteä höntsäilemään lähikaupunkiin. Hyppäsin autoon ja suuntasin Savonlinnaan, Saimaan ympäröimään saaristokaupunkiin.
Elän parisuhteessa, mutta kaipaan välillä yksinoloa ja omaa aikaa. Sellaista aikaa, jolloin voin tehdä vain ja ainoastaan itselleni mieluisia asioita ja omia juttuja tekemättä minkäänlaisia kompromisseja. Jos tekee mieli mennä taidemuseoon, voin mennä miettimättä sitä, sopiiko se toiselle. Tai jos tuntuu siltä, että haluaisin kierrellä kaupoissa repimässä retonkia tai tutkimassa sisustuskauppoja, siihen on täysi vapaus.
Viihdyn erinomaisesti aina välillä yksikseni. Olen aina tykännyt myös matkustaa yksin niin kotimaassa kuin ulkomailla. Suosittelen muuten kaikille. Ainakin minusta on kutkuttavaa kierrellä päämäärättömästi vieraan kaupungin katuja. Tehdä löytöjä, ihastua, ihmetellä ja tehdä siinä hetkessä vain ja ainoastaan asioita, jotka itsestäni tuntuvat hyviltä.
Usein olen ottanut jo etukäteen selvää kaupungin parhaimmista ruokapaikoista, kauneimmista kahviloista ja merkittävimmistä nähtävyyksistä. Niistä on sitten kiva rakentaa itselleen juuri sellainen cocktail kuin hyvältä tuntuu. Mukavaa istahtaa vaikkapa leivoskahville tai nauttia lounasta ilman mitään kiirettä minnekään.
Tällä kertaa siis Savonlinnaan. Olen asunut Etelä-Savossa kolmisen vuotta, mutta siltikin tunnen omia lähikaupunkeja vielä melko huonosti. Vaikka käyntikertoja olisi ollut jo useita, yhä vaan löytyy jotain uutta ja mielenkiintoista.
Savonlinnan tori on kaupunginsydän, jossa mielelläni poikkean kahvikupposella tai lörtsyillä eli syömässä paikallista lihapiirakkaa, joka koonsa puolesta riittäisi minulle jo lounaaksi. Nyt sattui niin sopivasti, että torilla vietettiin syysmarkkinoita, joten pääsinkin latautumaan täysillä savolaiseen toritunnelmaan.
Viipurinrinkeleistä ja ilmapalloista tuli jotenkin nostalginen olo. Muistin kuinka lapsuudessani sain aina muutaman markan markkinarahaa, jotka usein kulutin pieneen viipurinrinkeliin ja punaiseen ilmapalloon. Tällä kertaa ilmapallokauppias lupasi itsensä kaupantekijäisiksi, jos ostaisin ilmapallon. Päätin nyt kuitenkin jättää väliin. Sen sijaan istahdin grillimakkara kourassa läheiselle penkille seurailemaan vilkasta markkinameininkiä.
Savonlinna on Saimaan kaupunki kirjaimellisesti. Noin kolmasosa kaupungin pinta-alasta on vettä ja sen kyllä huomaa kaupunkia kiertäessä. Menit mihin suuntaan tahansa, Saimaa pilkottaa aina jostain kohtaa.
Savonlinna on myös laivojen kaupunki. Ihastelen aina käydessäni satama-altaan reunalla keinuvia vanhoja höyryaluksia. Tänäkin kesänä jäi risteily tuollaisella tekemättä. Ensi kesänä täytyy laittaa höyrylaivaristeily ehdottomasti agendalle.
Torilta suuntasin Savonlinnan lempikaupunkiosaani Wanhaan Savonlinnaan. Kaupungin vanhimmalla kadulla, Linnankadulla, on ihastuttavia vanhoja puutaloja. Hienoa, että miljöö on saanut jatkaa elämää mukulakivikatuineen.
Kannattaa huomioida Linnankadun 11:ssa sijaitseva kaunis puurakennus. Siinä sijaitsee minusta kaupungin paras kahvila, Kahvila-Ravintola Saima, kuuden huoneen putiikkihotelli ja katutasossa soma lahjatavarakauppa.
Jokaisen Savonlinnan kävijän ehdoton käyntikohde on Olavinlinna, mutta koska se on itselleni jo melkoisen tuttu mm. viime kesän oopperareissulta, tyydyin ainoastaan käyskentelemään linnan puistikossa. Puuskainen syystuuli lennätteli keltaisia lehtiä ja teki maisemasta omalla lailla entistä kauniimman. Idylliä lisäsi rannan tuntumassa kuvattavana ollut hääpari.
Hankin kesällä Museokortin, jonka kanssa on helppoa pistäytyä jo tuttuihinkin museoihin katsomaan, mitä uusia näyttelyitä olisi menossa tai palaamaan jo tuttujen näyttelyiden pariin. Vastapäätä Olavinlinnaa on tämän vuoden Vuoden museoksi valittu Riihisaari, jonne suunnistin seuraavaksi.
Entiseen jyvämakasiiniin rakennettu museo on kaunis jo puitteiltaan. Pari vuotta jatkuneen remontin tuloksena museolle syntyi hieno miljöö niin Saimaan alueen luonnon esittelyyn, erilaisiin näyttelyihin kuin tapahtumien järjestämiseen.
Tällä kertaa minua viehätti Solmu ajassa -näyttely. Purkukuntoisen Solmun talona tunnetun rakennuksen alta löytyi satoja lasinegatiiveja, jotka olivat peräisin talossa aikoinaan toimineesta valokuvaamosta. Oli kiinnostavaa selailla vanhoja albumeita, joihin oli koottu lasinegatiiveista tehtyjä kuvia. Kiinnostavia olivat myös muutaman taiteilijan omat tulkinnat materiaalista, kuin häivähdyksiä muistoista ja niiden tuhoutumisesta ajan saatossa.
Piipahdin myös pikaisesti katsomassa pysyvän näyttelyn puolella Juha Taskisen videon nuoren norpan kasvusta kuutista aikuiseksi. Tuli mieleen hiljattain lukemani artikkeli, että tänä vuonna Metsähallituksen tietoon on tullut jo kahdeksan kalastusverkkoihin kuollutta norppaa. Kuinkahan paljon mahtaa olla niitä kuolleita norppia, jotka eivät tule kenenkään tietoon? Ihmetyttää, etteikö verkkokalastuskieltoa norppa-alueella saada millään pidennyttyä.
Kulttuurikokemusten jälkeen päätin siirtyä maallisempiin nautintoihin ja suunnistin kirpputorin kautta kohti Olavinkatua, Savonlinnan pääostoskatua. Kadulla on ketjuliikkeiden lisäksi mm. kaksi laadukasta vaateliikettä, Muotitalo Puki ja Muotikuu, muutama sisustuskauppa sekä pieni Sokos.
Poikkesin itse jo lähes ilmiöksi tulleessa Normal-ketjun myymälässä, joka on rantautunut myös Savonlinnaan tänä keväänä. Täytyy myöntää, että onpa hienosti suunniteltu konsepti. Menin lähinnä katselemaan, mutta piskuiseen ostoskoriini tarttui tuotteita lähes 50 eurolla. Piti ostaa, kun halvalla sai 🙂
Ennen kotimatkaani, piipahdin vielä Sokoksella katsomassa olisiko syksyn vaatetarjonnassa mitään mielenkiintoista. Tällä kertaa tyydyin vain katselukierrokseen.
Kiva päivä. Hyvillä mielin ajoin vajaan sadan kilometrin matkan takaisin kotiin. Helposti toteutettavaa ja edullista matkailua.
12 comments
Tuo yksin matkustelu on välillä todella ihanaa. Voi vaan mennä omien mielihalujensa mukaan, eikä välittää kenenkään muun toiveista mitään. Olen myös harrastanut yksin matkustelua kotimaassa ja ulkomailla, aina pärjännyt oikein hyvin ja nauttinut suuresti.
Välillä yksin matkustaminen on todella hauskaa. Juurikin noin, päiviä, jotka voi omistaa ainoastaan itselleen.
Itsellä ei oikeastaan ikinä tule matkusteltua yksin, vaan aina mennään yhdessä. Se voisi toki olla joskus ihan hauskaakin. Helsinkiin on tullut joskus tehtyä reissuja yksin, mutta eipä oikeastaan muualle. Mitä Savonlinnaan kaupunkina tulee, niin tykkään siitä todella paljon.
Kannattaa ainakin kokeilla. Vaikka mukavaa on matkata hyvässä seurassa, yksin matkustaminen on vähän erilaista. Puolensa molemmilla. Savonlinna on pieni, sympaattinen kaupunki ja erityisesti kesäaikaan niin kaunis. Tämä Saimaan ympäristö on mennyt mulle nyt todella syvälle. Liekö tässä kotikenttälisää 🙂
Minä tykkään myös tehdä yksin kaikenlaisia juttuja. Ei ole mikään ongelma mennä leffaan, museoon tai vaikka syömään yksin. Savonlinna on kiva kaupunki. Tein sinne yön yli retken tyttären kanssa koronavuotena, kun laatikosta löytyi Scandicin lahjakortti ja se piti käyttää ennen kuin meni vanhaksi. Kävimme Olavinlinnassa, joka oli hieno kokemus.
Mä tykkään myös Savonlinnasta. Se on tavallaan mukavan maalainen, mutta kaupunki kaikkine palveluineen kuitenkin. Ja toi Saimaa kaikkialla, onhan se jotain.
Heh, vaikkakin käyntimme Savonlinnassa jäävät varmasti alle viiteen kautta aikojen, niin tuo Saima näytti niin tutulta, että piti omista vanhoista kuvista varmistaa vielä asia, että juu, siellähän mekin viimeksi, ehkä vajaat viisi vuotta sitten viimeksi kaupungissa kävimme. Kesäkaupunkina Savonlinnasta on jäänyt ihan kelvollinen mielikuva, mutten hetimmiten osaa kuvitella itseäni sinne talvikaudella.
Mukavaa törmätä itse käymiin paikkoihin muiden jutuissa. Savonlinna mielletään, kuten useimmat Saimaan paikkakunnat, kesäkaupungiksi ja ihan aiheesta. Talvella vaan kauneus on toisenlaista. Viime talvena pakkasen paukkuessa kävelin tuolla linnan puistossa ja ihastelin vitivalkoisen talven kauneutta. Huuruiset puut virran rannalla olivat kovin kauniita.
Sääliksi käy noita kuutteja. Kantaa yritetään elvyttää, mutta kaikki poikaset menehtyvät kalaverkkoihin.
Matkustan usein itsekseni, silloin on optimaalinen vapaus tehdä juuri sitä mitä haluaa, tosin olen nykyään ruvennut miettimään tiettyjä terveysriskejä joita matkalla saattaa kohdata.
Verkkokalastusoikeus on niin tiukassa joillain, ettei haluta antaa piiruakaan periksi. Meidänkin perheessä kalastetaan, mutta emme tarvitse siihen verkkoja. On niin paljon muitakin kalastusmuotoja. En voisi antaa itselleni koskaan anteeksi, jos verkoista löytyisi sinne kuollut norppa.
Yksin matkailun huonoimpia puolia on, ettei voi kenenkään kanssa jakaa asioita ja kokemuksia, etenkään silloin, jos tapahtuu jotain ei toivottua. Onneksi pääosin asiat menevät hyvin 🙂
Yksin matkailussa on kyllä oma mahtava fiiliksensä ja vapaus tehdä juuri mitä huvittaa! Itse matkustan usein yksin, mutta lähinnä ulkomailla, sillä kotimaan visiiteille on usein myös helpompi saada matkaseuraa. Hieno idea kyllä! 🙂
Yksin matkustaminen on tosiaan vähän erilaista, niin hvyässä kuin huonossa. Harmillisinta on se, ettei pysty kenenkään kanssa jakamaan kokemuksia, mutta parasta on se, että voi tehdä ihan vapaasti mitä lystää.