Jos rakastat kauniita rakennuksia, tykkäät taiteesta ja nautit hyvästä ruuasta, Taidekaupunki Mänttä kannattaa laittaa käyntilistalle. Teimme vain yhden yön reissun, mutta antia kaikille aisteille oli niin paljon, että tuntui kuin reissussa olisi oltu pidempäänkin.
Kun museoista piittaamaton mies hämmästyttää vaimonsa ilmaisemalla halunsa matkustaa taidemuseoistaan kuuluisaan Mänttään, herää väkisin epäilys. Kuumetta, äkillinen mielenhäiriö vai haudattu koira?
Ehkä eniten tuota jälkimmäistä, sillä miestä kiinnostaa Suomen metsäteollisuuden historia. Viimeisen kuukauden aikana hän oli lukenut Mäntän kaupungin kehitykseen vaikuttaneiden Serlachiuksen suvun jäsenten elämänkertoja. Niiden pohjalta oli syntynyt kiinnostus nähdä paikan päällä, mitä usean sukupolven teollisuuspatruunat olivat Mäntässä saaneet aikaan.
Minua nyt ei tarvitse kahta kertaa taidemuseoihin houkutella. Olin itse käynyt Mäntässä muutama vuosi takaperin ja jo tuolloin hämmästellyt Serlachius-museoiden mittavaa yksityistä taidekokoelmaa. Huomasin tuolloin myös, että laimea asenteeni tehtaanpiipuistaan tunnettua Mänttää kohtaan osoittautui täysin vääräksi.
Siispä heti ensimmäisenä sopivana päivänä auto kohti Mänttä-Vilppulan kaupunkia, joka sijaitsee keskisessä Suomessa kutakuinkin Jyväskylän ja Tampereen puolivälissä.
Serlachius-museo Gustafissa ihastutti eniten itse rakennus
Aloitimme kierroksemme Serlachius-museo Gustafista, joka on entinen metsäyhtiön pääkonttori. Vuonna 1934 valmistunut kaunis funkkisrakennus on jo nähtävyys itsessään. Ainakin minusta rakennuksen aula on mykistävän kaunis.
Gustaf-museon aula ihastutti jälleen.
Gustaf-museon kiinnostavin näyttely oli meistä dramaattinen Paperiperkele. Näyttely kertoo audiovisuaalisin keinoin teollisuussuvun ensimmäisen patruunan G.A. Serlachiuksen tarinan ja osin myös Mäntän tarinan, sillä kaupunki olisi hyvin toisenlainen ilman Serlachiusten vaikutusta. Vuosien saatossa Mänttä kasvoi ja kehittyi paperiteollisuuden ympärille.
Mielenkiintoinen oli myös pohjakerroksen Selluportin takana -näyttely. Autenttiset kuvat ja aidot tarinat veivät menneiden vuosikymmenten taakse tehtaan työmiesten maailmaan. Työ oli rankkaa ja terveyttä kuormittavaa. Tosiaankaan ennen ei ollut paremmin. Näyttely kuvasi myös havainnollisesti selluloosan valmistuksen vaiheet entisaikaan.
Gustaf-museossa on aina myös vaihtuvia taidenäyttelyitä. Tällä kertaa seinillä oli Trish Morrisseyn naiseuden rooleja tutkailevia valokuvia.
Jotain oli jäänyt muistuttamaan yhtiön pääkonttoriajalta.
Paperiperkele näyttely ja huimapäinen G.A. Serlachius
Tehdastyöläisen arki vuosikymmeniä sitten avautui tämän portin takaa.
Serlachius-museoiden pääsylippu on hyvin kohtuullinen. 10 euron lipulla pääsee molempiin museoihin: Serlachius-museo Gustafiin ja Serlachius-museo Göstan molempiin osiin. Hienoa on myös se, että lippu on voimassa kaksi päivää. Ainakin meille tuli niin kiire, että Gösta-museon paviljonki piti jättää seuraavaan aamupäivään.
Serlachius-museo Gösta – kaksi taidemuseota, kaksi aikaa
Noin kolmen kilometrin päässä Gustaf-museosta sijaitsee toinen Serlachius-museoista Gösta. Tai tekisi mieli sanoa, että kaksi museota, sillä Gösta on kahdessa eri rakennuksessa, jotka on yhdistetty toisiinsa käytävällä.
Gösta-museon vanha osa toimii Joenniemen kartanossa, joka oli aiemmin Gösta Serlachiuksen edustuskoti. Nykyisin rakennus on pelkästään museokäytössä. Museo tarjoilee kahdessa kerroksessa Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmia.
Ihan mistä tahansa teoksista ei ole kyse, sillä kokoelma on ainutlaatuinen laajuudessaan ja arvossaan. Voisi puhua jopa maamme ”kakkosateneumista”.
Schjerfbeckejä, Edelfeltejä, Gallen-Kalleloita, Halosia … kymmenittäin Suomen kulta-ajan taidetta. Mieleen jäi myös Claude Monetin työ, jonka aitous on varmistettu. Maalauksen arvosta voi päätellä jotain siitä, että samaan Heinäsuovat sarjaan kuuluva maalaus myytiin New Yorkissa lähes 100 miljoonan euron hinnalla.
Toinen puoli Gösta-museota on 2014 valmistunut puurakenteinen paviljonki, joka antaa hienot puitteet vaihtuville nykytaiteen näyttelyille. Käyntihetkellä nähtävänä oli Clare Woodsin maalauksia, Andy Freebergin valokuvia ja Rachel Kneebonen posliiniveistoksia.
Joenniemen kartano, Gösta-museon vanha puoli.
Gösta-museon uusi aika avautuu paviljonkirakennuksessa.
Joenniemen kartanon kaunein huone on minusta entinen kirjastohuone.
Schjerfbeckejä yhden huoneen verran.
Mies tutustuu taiteeseen.
Kannattaa kurkistaa myös Joenniemen kartanon kellariin. Siellä on entinen viinikellari.
Paviljongin suurin maalaus.
”Ei lähdetä vielä.”
Ravintola Gösta valmisti taidetta lautaselle
Yhteistyössä: Ravintola Gösta
Ensimmäisen museopäivän päätimme makunautintoihin, tosin tässäkin mentiin osittain taiteen puolelle. Paviljongin alakerrassa toimii Suomen parhaaksi museoravintolaksi tituleerattu Ravintola Gösta.
Nautimme neljän ruokalajin taidemenun Kartanon klassikot. Menun saa myös kasvisversiona Vihreät klassikot (56/49 euroa). Molempiin menuihin on suunniteltu myös oma viinipakettinsa. Pidimme erityisesti kalalle valitusta kevyestä saksalaisesta punaviinistä Eser Spätburgunderista. Kiva kesäinen punkku monelle kesäruualle, kuten tässä paistetulle lohikalalle.
Annokset olivat kauniita kuin taidetta lautasella ja raikkaita kuin ravintolaa ympäröivä kesän vehreys. Aluksi söimme limemarinoitua kuhaa. Sitten saimme eteemme ”salaatin” grillatusta parsasta ja palvatusta peurasta. ”Salaatti” toi mieleen saunavastan, joka kätki lehtiensä suojiin melkoisen makukimaran.
Pääruokana oli paistettua nieriää. Tuon annoksen voinen kastike sai pyyhkimään lautaselta viimeiset rippeet leivänpalasella, niin hyvää se oli.
Omalla kohdallani jälkiruuat harvoin tuottavat pettymystä, mutta nyt olin erityisen sfääreissä. Mantelijäätelö, mansikkajäädyke ja mansikat olivat ihana yhdistelmä. Kehuja tuli myös mieheltä, joka ei juuri jälkiruuista perusta. Muuten, katsokaapa tuota kuvaa Kneebonen posliiniveistoksesta. Olisiko keittiömestari Henry Tikkanen saanut tästä kenties inspiraation jälkkäriin?
Ravintolan Göstan isoista ikkunoista on kivat näkymät.
Ravintolan tilaa hallitsee Heikki Marilan maalaus.
Syötävää taidetta lautasella.
Jälkkärin inspiraatio?
Päivä oli ollut hyvä, sillä olin saanut ammentaa itseeni asioita, jotka tuottavat valtavasti iloa ja mielihyvää. Monta kaunista rakennusta, hienoa taidetta ja lopuksi vielä nautintoja lautaselta. Mutta eivätpä ihanuudet päättyneet vielä tähän. Olimme vieneet tavaramme etukäteen hotelliimme ja nyt oli vuorossa vielä yksi ihanuus. Siitä seuraavassa jutussa.
Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista
18 comments
Olen aikanaan viettänyt paljonkin aikaa Pirkanmaalla, mutta nuo ovat jääneet väliin. En yleensä niin museoista välitä, mutta nuo Mäntän kohteet olisivat kyllä kiinnostavia. Luulen, että joskus Mänttä-Vilppulaan tulee lähdettyä ihan vain museoiden vuoksi,
Noi Serlachius-museot ovat monipuolisuudellaan sopivia kaikille muillekin kuin vannoutuneille taidemuseon ystäville. Etenkin Gustaf-museon näyttelyt olivat ainakin meistä kovin kiinnostavia ja itse tietysti kuolasin noita kauniita rakennuksia. Mäntässä on myös hienoja majoituspaikkoja, joista kohta lisää.
Mänttä kaikkine hienouksineen on mulle ihan uusi tuttavuus, joten kiitos informatiivisesta postauksesta 🙂 Täytyy kyllä taas tänä kesänä panostaa kotimaan matkailuun!
Mänttä on osoittanut, että tehtaan piippujen varjossa voi profiloida itsensä taidekaupungiksi. Hienot museot ovat tuonne luoneet ja kyllä näköjään näin toisellakin kerralla tuo mahtava säätiön kokoelma äimistytti. Kiva tehdä tällaisia pieniä yhden yön reissuja.
Olen jo niin moneen kertaan törmännyt tuon Serlachiuksen museon kuvauksiin, että tulee jo mieleen, että pitäisi lähteä käymään, vaikka tuolle seudulle ei tänäkään kesänä mitään muuta asiaa ole. Hienoja kuvia sinulla taas! Ihailen niitä joka kerta. Aila
Kiitos Aila 🙂 Mänttään kannattaa mennä jo ihan noiden hienojen museoiden ansiosta. Suomen mittakaavassa Gösta Serlachius-säätiön kokoelma on äimistyttävä. Gösta-museo on myös hienolla paikalla, joten oiva kohde kesämatkailuun.
Kun oli Banksy viime vuonna, niin tutustuin museoihin ja paperin valmistukseen. Minähän en taiteesta mitään ymmärrä. Minusta oli hyvä, että Tampereelta oli kuljetus museoihin. Banksy oli niin suosittu, että piti lippu varata etukäteen siihen näyttelyyn. Mitä taas tulee paperiteollisuuden historiaan, niin enpä tiedä ketään sukulaisistani, joka olisi ollut osallinen siinä, mutta se kuuluu yleissivistykseen. Sanonpa bussista vielä, että se kulkee museoiden väliä. Ainoa ikävä puoli siellä käytäessä olikin kelloon katsominen, mutta voihan tulla vaikka Vilppulaan junalla fillarin kanssa ja siten olla riippumaton aikatauluista, paitsi junan aikataulusta.
Mua harmittaa, kun jäi viime kesänä tuo Banksy näkemättä. Melkoinen yleisömagneetti ilmeisemmin oli. Hienoa, että Tampereelta pääsee bussilla museokierrokselle.
Mua harmittaa myös sama asia. Toisen kerran missasin Banksyn näyttelyn Milanossa, kun en tiennyt sen siellä olosta etukäteen. Huomasin sen vasta juna-asemalla, kun oltiin lähdössä jo pois. Ja mitä itse Mänttään tulee, niin en totta puhuakseni tiedä edes missä se on, mutta ilmeisesti siellä on hyvä näyttelytarjonta 😀
Ei sanonut mullekaan Mänttä aiemmin yhtään mitään. Kuitenkin kyse on Suomen johtavista taidekaupungeista ainakin mitä tulee kokoelmien merkittävyyteen. Suosittelen.
Minulla olisi mahdollisesti ryhmämatka tänne tiedossa – siihen kuuluu opastus ja se lisää vielä mielenkiintoa. Toiv ajankohta sopii itselle, upea kohde!!
Kuulostaa hyvälle. Toivottavasti sopii aikatauluihisi. Ainakin minusta tuolla on paljon nähtävää.
Ihania kuvia ja tunnelmia!
Kiitos Kirsi 🙂 Ihania olivat taulutkin ja ruoka myös.
Mänttä on jäänyt käymättä. Mielenkiintoista taidepläjäystä näyttää olevan siellä tarjolla.
En itsekään ollut kuullut koko Mäntästä ennen kuin jollain matkailumessuilla törmäsin Serlachius museoiden esitteisiin. Ensimmäisen käynnin jälkeen olinkin jo ihan myyty.
Serlachius= Mänttä ja toisinpäin. Sukulaisia asuu paljon Mänttä-Vilppula akselilla, joilla kaikilla jokin yhteys Mänttän tehtaisiin. Lapsesta saakka tuttuja paikkoja. Tampereelta on todellakin hyvä yhteys Mänttään, ja sitä on tullut käytettyäkin. Oivallinen päiväretkikohde. Paperiteollisuuden historiaa ja taidetta. Ja ruokaa!
Kiinnostavaa olisi tietää, mikä Mänttä olisi ilman Serlachiuksia. Erityisen kiinnostavaa on, että työpaikkojen lisäksi suku teki ymmärtääkseni paljon hyvää monella muullakin saralla. Itse olen erityisen hyvilläni siitä, että säätiö on laittanut taideaarteensa kaikkien katsottavaksi. Toisinkin voisi olla. Kerrassaan mielenkiintoinen paikka.