Kurkistus meidän viikkoon – miten aika Fuengirolassa sujuu?

Miten te oikein saatte ajan siellä Fuengirolassa kulumaan? Onko ruvennut aika käymään jo pitkäksi?

Myönnetään, etukäteen vähän jännitin itsekin sitä, että tuleeko meille jossain vaiheessa ensihuuman laskeuduttua pitkästymisen tunnetta. Kun kotikulmat on tutkittu, elämä löytänyt rutiininsa ja miehen kanssa vietetään aikaa pääosin kahdestaan 24/7, alkaako tuntua siltä, että Aurinkorannikon elämän hohdokkuus häviää?

Tässä teille kuulumisia meidän menneeltä viikolta. Mitä itse luulette, olemmeko jo kovin puutuneita?

Maanantai

Flunssa vaivaa. Pukeutuminen on täällä ollut koko ajan yhtä vaikeaa. Auringossa on kuuma ja varjossa useimmiten tähän aikaan vuodesta viileää. Ja jos vähänkään tuulee ja on kosteutta, ilmassa on selvää raakuutta etenkin iltaisin. Tuntuu, että jokaiseen ulosmenoon olisi paras varustautua varmuuden vuoksi niin topilla kuin toppatakilla.

Kerroin aiemmin, että edellisellä viikolla lähdin Granadaan ihan turhan kesäisissä pukimissa. Sillä seurauksella, että sunnuntain sitten makasin petin pohjalla flunssaisena lähes koko päivän. Onneksi yhden päivän lepo teki ihmeitä ja maanantaina olo oli jo paljon parempi.

Tuleva joulu pääsee täällä Aurinkorannikolla välillä unohtumaan. Alkuviikosta mietin, että pitäisikö alkaa jollain lailla valmistautumaan. Hankkia kenties jotain? Pitäisikö joulufiilistä alkaa jotenkin nostattamaan?

Jouluvalot appelsiinipuissa eivät oikein saa joulutunnelmaa syttymään.

Kun paikalliset jouluseimiviritelmät eivät ihan vastaa omaa toivettani joulukoristelusta, päätimme tehdä täsmäiskun kotoiseen Ikean runsaudensarveen Malagaan. Ostoslistalle pantiin joulujuttuja, kuten servettejä, kynttilöitä, tuikkukuppeja ja jotain tuttuja jouluherkkuja.

En oikeasti ymmärrä kuinka Ikea pystyy tekemään sen aina. Vaikka tarkoitus ei olisi hankkia juurikaan mitään erityistä, jostain kumman syystä ostoskassiin kertyy tavaraa AINA enemmän kuin olit ajatellut. Vai mitä voitte päätellä siitä, että meillä oli suunniteltujen lisäksi tuomisena nojatuoli, jalkalamppu, wokkipannu, tuolien istuinpäällisiä, pussilakanat, juomalaseja, kahvimukeja, puisia leikkuulautoja, pannunalusia ja puolukkahilloa?

Olimme varmaan näky, kun mies raahasi kolmea Ikean maksikassia ja minä suurta neliskulmaista laatikkoa ensin Ikeasta juna-asemalle ja kotiasemalta vielä kotiin.

Mutta onpahan meillä nyt lisää asumismukavuutta. Saimme kotiimme kynttilöiden ja jouluservettien lisäksi kaivatun lukunurkkauksen nojatuolilla ja hyvällä lukuvalolla. On se mukavaa, että Ikea on olemassa.

Nyt passaa lueskella.

Tiistai

Tämä päivä oli pyhitetty kauneudenhoidolle. Olin sopinut kasvohoidoista Fuengirolan Glow Beauty kauneushoitolan kanssa. Kieltämättä oma ikääntyminen ja sen mukanaan tuomat jäljet ottavat välillä päähän ja päätin, että nyt kun on aikaa, satsaan enemmän oman ulkonäköni hoitoon.

Kauneuskäsittelyihin menoa madaltaa Suomea selvästi halvempi hintataso niin hoidoissa kuin kampaamopalveluissa. Oikaiskaa, jos olen väärässä, mutta karkeasti arveltuna puhutaan jopa puolet edullisemmista hinnoista.

Siitä, mitä minulle tehtiin, pääset lukemaan täältä. Käsittelyn jäljiltä olin sen verran hummerinpunainen, että päätin jäädä tiistaina suosiolla loppu päiväksi kotiin.

Mies oli käynyt aamupäivällä jälleen hekumoimassa Mercadonan kalatiskillä. Meillä syötiin päivälliseksi vaaleita simpukoita, joita rakastan yli kaiken. En tiedä onko näille suomalaista nimeä, mutta espanjaksi nämä sydämenmuotoiset herkullisuudet ovat almejas. Niin muchos, muchos maukkaita.

Keskiviikko

Joulukuun viides ja meidän 22. hääpäivämme. Herättiin ajoissa ja kiirehdittiin aamulenkille ennen auringonnousua. Pilvettömänä päivänä aamut ovat täällä minusta ehdottomasti päivän parasta aikaa. Kultapallo nousee meren takaa, värjää hetken taivaanrannan ja hujauksessa kaikki kylpee valossa ja lämmössä.

Olimme päättäneet lähteä viettämään hääpäiväämme Malagaan, mikä tuntui lähinnä epätodellisen hauskalta. Käytännössä tämä tarkoitti vain noin 40 minuutin junamatkaa lähiasemaltamme.

Paloin halusta nähdä Malagan kehutut jouluvalot ja ennen kaikkea pääostoskadun Calle Larioksen maailmankuulun valo- ja äänishown. Spektaakkeli oli juuri niin vaikuttava kuin osasin odottaa. Koko pitkä ostoskatu oli katettu kauttaaltaan 600 000:lla led-lampulla, jotka ”tanssivat” musiikin tahtiin. Upeaa!! Menkää ihmeessä katsomaan, jos lähitienoilla olette. Valoshowta esitetään 6. tammikuuta saakka.

Malagan vanha kaupunki on täydellinen paikka kierrellä tapasbaareja tai istahdella lasilliselle kapeille kujille. Käytiin parissakin ravintolassa syömässä muutama tapasannos. Vanha lempparipaikkani KGB petti tällä kertaa. Hinnat olivat nousseet edellisestä kerrasta ja tuntui, etten enää löytänyt ravintolan tapasannoksista samaa innovatiivisuutta kuin ennen.

Jos vähänkään olet perso kuohuvalle, etsi käsiisi vanhasta kaupungista La Medusa niminen samppanjabaari ja ravintola (Calle Santa Maria 25). Enpä ihan äkkiä muista, (Champagnen maakuntaa lukuunottamatta) mistä olisin löytänyt näin hyvän valikoiman laseittain tarjottavia samppanjoita ja mihin hintaan! Ravintolasta saa myös laatucavoja lasettain ja ken ostereita rakastaa, tämä on sinulle must.

Väittäisin, että La Medusa on kuohuvan ystävälle löytö. Ainakin meistä oli mukavaa istua lämmitetyllä terassilla ja maistella erilaisia laadukkaita ja kohtuuhintaisia kuohujuomia.

Malaga on täynnä tunnelmaa.

Torstai

Pyhäpäivää vietettiin 6.12. täälläkin. Espanjalaisilla oli jokin perustuslainpäivä, jonka vuoksi kaupat olivat kiinni ja sellainen letkeä pyhäpäivämeininki vallalla. Ihmiset kuljeskelivat päämäärättä pitkin Paseon rantakatua, ja näiden kiireettömien yksilöiden joukkoon liityimme itsekin.

Taivalsimme keskustaan, pysähdyimme lempparikahvila Lorena Cafessa ja paluumatkalla lähiapteekissa. Röhäköhä vaivaa meitä molempia ja sen lisäksi toinen silmäni oli punoittava, vuotava ja kutiseva. Silmätulehdus ilmeisemmin.

Olen aina miettinyt, että mihin kummaan perustuu se, ettei Suomessa saa apteekeista ilman reseptiä mitään tehokkaampia lääkkeitä. Täällä saat saman tien vahvemmat ropit, kuten nytkin antibioottitippoja silmään. Sillä seurauksella, että seuraavana päivänä silmäni oli jo lähes kunnossa.

Mies jaksaa edelleenkin olla ihastuksissaan uusista ruokien raaka-aineista. Itsenäisyyspäivän menu oli meillä tänään valkoviinissä ja yrteissä haudutettua kania.

Illalla katsottiin telkkarista totuttuun tapaan linnanjuhlia ja kilisteltiin hyvää itsenäisyyspäivää cavalasillisilla.

Perjantai

Pilvinen päivä. Hypättiin bussiin ja ajettiin Miramar-ostoskeskukseen. Päämäärätöntä haahuilua vaate- ja kenkäkaupoissa. Lopuksi Carrefourin ruokaosastolle.

Minua taitaa selvästi vaivata jonkin sortin joulustressi. Vai pitäisikö sanoa, että stressi siitä, ettei joulun eteen tee yhtikäs mitään. Tuntisi itsensä ilmiselvästi paremmaksi ihmiseksi, jos edes valmistelisi joulua muutamalla aiheeseen sopivalla ostoksella.

Jotain pientä tuli kuin tulikin joulua varten hankittua. Paikalliseen tapaan ostimme lajitelman perinteisiä espanjalaisia joulumakeisia, niitä aitoja Estepeñan tekemiä. Carrefourin loistavasta viinitarjonnasta tarttui mukaan pari pulloa Juve & Campsin huippucavaa, jonka kanssa tehtiin tuttavuutta toissailtana Malagassa.

Illalla kävin naapurini kanssa viinilasillisilla. Sattui nimittäin niin hauskasti, että eräs blogini lukija oli tajunnut kuvista, että hyvänen aika, mehän ollaan ihan naapureita keskenämme. Asustellaan samassa talossa vierekkäisissä rapuissa. Oli äärimmäisen mukavaa saada naisseuraa ja ennen kaikkea tavata mukava uusi ihminen.

Lauantai

Varmaan yksi lämpimimmistä päivistä, mitä on kohdallemme sattunut täällä ollessamme. Huomasimme heti, että aamulenkille tuli laitettua tällä kertaa ihan liikaa päälle.

Istuttiin poikkeuksellisen pitkään lenkin päätteeksi lähikahvilassamme ja varastoitiin itseemme aimo annos auringon C-vitamiinia. Talvikuukausien aurinko tuntuu edelleenkin niin syvälle käyvän hyvältä.

Lounasta syötiin tänään parvekkeellamme. Piti oikein muistuttaa, että oikeasti, joulukuuta eletään. Yritin sinnikkäästi jaksaa istua auringossa vähän pidempään, jotta saisin naamaani edes himpun verran rusketusta. Korkeista suojakertoimista huolimatta punainen näyttää olevan minun rusketukseni.

Lounas parvekkeella joulukuussa on aika kiva juttu.

Iltapäivällä pelattiin tunnin verran pingistä. Meillä on kiva taloyhtiö, jossa asukkaiden käytössä on pingispöytä ja padelkenttä. Padelmailojen ostoa tässä kovasti harkitaan.

Illalla heiteltiin matkalaukkuun seuraavien päivien matkavaatteita. Sunnuntaina oli tarkoituksemme lähteä pariksi päiväksi yhteen Andalusian suosikkikaupunkiini, Córdobaan. Olin innoissani päästessäni miehen kanssa kaksistaan kaupunkiin, joka oli uusimpia Andalusian tuttavuuksiani viime syksyltä.

Röhinä ja yskä meitä molempia vaan edelleen vaivaa. Eikä tietysti ihme, liikutaanhan jatkuvasti suurissa lämpötilavaihteluissa kylmästä lämpimään ja toisin päin. Vilustumiselta on niin vaikea välttyä, sillä vetoa on vähän joka nurkalla. Toivottavasti päästään tästä röhästä molemmat pian eroon.

Aamu on ihmisen parasta aikaa.

Sunnuntai

Aamulla mies yski ja niisti huolestuttavan paljon. Olimme varanneet Córdobasta hotellihuoneen hinnalla, jota ei voinut peruuttaa, joten flunssasta huolimatta lähdimme matkaan. Ensin paikallisjunalla Malagan rautatieasemalle ja sieltä bussilla Córdobaan.

Reilun parin tunnin matkan jälkeen kävelimme hotelliimme Eurostar Patios de Cordóbaan. Olin majoittunut samaisessa hotellissa viime syksynä ja tykästynyt viihtyisiin hotellihuoneisiin, hotellin rauhalliseen tunnelmaan ja erinomaiseen sijaintiin vanhan kaupungin kupeessa. Nyt meillä oli vain himpun verran parempi superior-huone.

Sunnuntaipäivä ja pitkät pyhät olivat saanet córdobalaiset liikkeelle, sillä äänekäs paikallinen elämä näkyi ja kuului etenkin vanhan kaupungin aukioiden ja joenvarren ravintoloissa. Lounastimme eräällä terassilla syöden mm. paikallista salmojeroa, joka on paikallinen muunnos gazpachosta. Nauratti, kun joissain pöydissä viriteltiin laulua, jota seurue tehosti taputuksilla ja joku innokkain nousi seisomaan ottaen muutaman flamencoaskeleen. Córdoba jäi jälleen mieleen elämäniloisena kaupunkina.

Paikallista perinneruokaa salmojeroa.Córdobalaisia herkkuja joulumarkkinoilla.

Córdoban keskustassa oli meneillään joulumarkkinat. Musiikki soi, mandariinipuut oli koristeltu jouluvaloin, ihmisiä oli kaikkialla, paikalliset elintarvikkeet ja käsityöt tekivät kauppansa. Ihana tunnelma, tuli ihan jouluinen olo.

Päivän viimeinen yllätys tuli hotellihuoneessa. Olin juuri riisumassa vaatteita, kun silmäni naulautuivat pöydällä jäissä olevaan kuoharipulloon, – Kulta, mikä toi on? Mies oli yhtä hämmästynyt kuin minä. – Ei harmainta aavistusta.

Kiva ylläri hotellihuoneessa.

Eihän siinä mitään. Korkattiin pullo ja päätettiin päivä kuplivalla. Seuraavana aamuna tiedustelin respasta mysteeripullon taustaa. Superior-huoneisiin kuuluu kuulema pullo cavaa. Kiitos kovasti, meille kelpasi.

Tähän oli hyvä päättää mukava viikko ja kiva päivä yhdessä Andalusian elämäniloisemmista kaupungeista. Tähän mennessä jokainen viikko Fuengirolassa ja muualla Andalusiassa on tarjonnut pieniä mikroseikkailuja ja päiviä, joista olemme nauttineet niin suunnattomasti.

Elämä hymyilee yhdessä usein paistavan auringon kanssa.

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista