Käväisin maalla kokemassa hyväntuulista ranchimeininkiä. Yllätyin tasosta ja monipuolisuudesta.
Matkailumessuilla kiinnitin huomiota tunnelmalliseen metsästyshenkiseen osastoon. Tiedättekö, sellaiseen herraklubinurkkaukseen, jossa juodaan laatukonjakkia ja poltellaan paksuja sikareita. Osaston takaa paljastui Woikoski Feeling -matkailukonsepti, jonka puitteissa kehitetään uusia matkailutuotteita vanhan teollisuussuvun omistuksessa oleviin kiinteistöihin.
Yksi asia johtaa usein toiseen ja niinpä sitten tässä eräänä päivänä hurautin pieneen kyläseen nimeltään Nurmaa (30 km Mäntyharjulta Kouvolan suuntaan). Täältä lehtimetsien keskeltä järven rannalta löytyi WHD Gård niminen vanha tila, aikoinaan maatalouden edistyksellisenä mallitilanakin toiminut. Hevospiireissä tila tunnetaan nykyaikaisena hevospalvelukeskuksena, mutta tänä päivänä suunta on elämyksellisessä ja luontoläheisessä matkailutarjonnassa.
WHD Gårdin vierasmaja sijaitsee kauniilla paikalla Nurmaanjärven rannalla.
Täytyy myöntää, etten oikein edes tiennyt mitä odottaa. Tarkoitukseni oli yöpyä uutukaisessa Guesthousessa ja nauttia maalaisidyllistä rantasaunomisineen. Olin etukäteen luonut vierasmajasta ennakkokäsityksen, joka oli lähinnä vaatimattomanpuoleinen piskuinen huone, josta löytyisi punkka nukkumista varten. Kun avasin Matilda-nimisen huoneeni oven, olin hetken lähinnä äimistynyt.
Huone ei ollut suuren suuri, mutta sitäkin somempi. Maalaisromantiikkaa henkivä sisustus oli sievää: pari koristetyynyin varustettua vuodetta, pari mukavaa lepotuolia ja pieni keittiö viimeisen päälle olevine keittiökoneineen. Vaatekaapissa oli paksua froteeta olevat kylpytakit, keittiön kaapeissa kahvia ja teetä, pöydällä pari kivennäisvesipulloa ja kylpyhuoneessa valikoima hygieniatuotteita. Pieniä asioita, mutta niitä tärkeitä yksityiskohtia, jotka kertovat omaa kieltään paikan tasosta ja siitä kuinka matkailijaa täällä huomioidaan ja arvostetaan. Turhaa varmaan edes mainita, että kaikki oli uutta ja totaalisen siistiä ja puhdasta.
Laatu syntyy pienistä harkituista yksityiskohdista.
Illaksi varattu Rengin rantasauna tuotti seuraavan yllätyksen. Lasikuistinen terassi oli viihtyisästi sisustettu kulmasohvin, pyörein pöydin ja kylpypaljuin. Löytyipä tiloista myös hyvin varustettu keittiö, jossa oli suurin koskaan näkemäni Weberin grilli. Myöhemmin kuulin, että rantasaunassa on mahdollista joko grillailla itse tai halutessa järjestyy vaikka kokki paikalle ruokaa laittamaan.
Yhtä miellyttävät olivat myös saunaosaston tilat sadetinsuihkuineen ja kaarevine saunanlauteineen. Ja jälleen kaikki niin uskomattoman siistiä. Myöhemmin pääsin kurkkaamaan tilalla olevan toisen, uudemman ja suuremman Piian rantasaunan, jossa pantiin vieläkin paremmaksi. Tylsiin saunaosastoihin tottuneena, arvostan suuresti sitä, että viihtyisyyteen on tässä yrityksessä todellakin satsattu.
Seuraavana aamuna tehdyllä tilakierroksella vahvistui entisestään, että WHD Gårdilla on ilmiselvästi hallussaan taikurinhattu, josta pompsahtaa esiin aina uusia yllätyksiä, joita ei osannut odottaa. Paras ylläri oli ehkä vanhan navetan ylisille rakennettu kokonaisuus. Kun leveät navetan ovet avattiin, takaa paljastui tuliterä nykyaikainen kuntosali.
Oma yllärinsä olivat tilan ravintolat. Vanhaan kivijalkatalliin oli tehty tunnelmallinen Hilupilttuu-ravintola, joka toimii aamiaistarjoilun lisäksi tilausravintolana ja erilaisten tapahtumien pitopaikkana. Entiseen juureskellariin oli tekeillä tilan uusin ravintola, intiimi riistaravintola. Vielä keskeneräinen tila oli jaettu erillisiin loosseihin, joiden valkoisiksi rapattuihin seiniin oli käsinmaalattu riista-aiheisia maalauksia. Todella kiva yksityiskohta.
Löytyipä tältä ylenpalttiselta ranchilta myös Taidekeskus Salmelasta tuotu Jukka Rintalan suunnittelema huvimaja. Mietin kuinka inspiroiva tuo luonnon keskellä oleva, lasiseinäinen tila olisikaan esimerkiksi pienten kokousten pitopaikkana.
Rannan läheisyyteen oli rakenteilla frisbeegolfrata ja hyvinvointipalveluja kaipaaville löytyi hoitohuone hierontaan ja muihin kauneudenhoitopalveluihin. Tila tekee myös yhteistyötä muiden palveluntarjoajien kanssa. Tänne tullessa vähän mietin, mitä täällä syrjäisessä kolkassa voi tehdä, mutta aktiviteetteja halukkaalle löytyy kalliolaskeutumisesta mindfullness-ohjaukseen.
Alussa mainitsin metsästyshenkisestä osastosta, joka jäi matkailumessuilta mieleen. Tilalla on pitkät perinteet fasaanien kasvatuksesta ja riistanhoitotyöstä. Ryhmille järjestetään jahtitapahtumia ja maita vuokrataan myös omatoimimetsästäjille. Aika metkalta kuulosti viime syksynä järjestetty naisten haulikkoammunnan kurssi. Voisi naisporukalla lähteä viettämään kunnon äijämeininkiä 🙂
Tilan taikurinhatun aarteet eivät päättyneet vielä tähän. Viimeiseksi pääsin oppaan johdolla tutustumaan tilalla olevaan automuseoon. Omistajasuvun miehillä on usean sukupolven ajan ollut viehtymystä vanhoihin autoihin ja tämän museon noin 50 autoa ovat tiettävästi Suomen suurin yksityisomistuksessa oleva vanhojen autojen kokoelma.
Itse en mitään autoista ymmärrä, mutta yllätys oli lähinnä, millaisia kaunokaisia visualistille oli tarjolla. Mielenkiintoiseksi käynnin teki myös autoihin liittyvät kiehtovat tarinat. Lähes jokainen auto liittyi jollain lailla Palmbergien omistajasuvun ja Woikoski-yrityksen historiaan ja kokoelmassa on mukana melkoisia harvinaisuuksia. Kiinnostavaa on myös se, että lähes kaikki museon autot ovat rekisterissä ja ajokuntoisia.
Katsokaa mitä kaunokaisia automuseosta löytyikään.
Kun mietin, kenelle WHD Gårdin palvelut oikein sopisivat, tulin siihen päätökseen, että monipuolisuutensa vuoksi vähän kaikille. Perinteisten kokous- ja koulutustilaisuuksien lisäksi näen paikan yksityisasiakaspuolella ehdottomasti hyvinvointiin keskittyvänä hemmottelukeitaana. Suunnittelin jo uutta retkeä ystäväporukalla: pieni vaellus läheisessä Repoveden kansallispuistossa, sen päälle rantasauna paljuineen, illallinen riistaravintolassa ja päivä päätökseen hyvillä yöunilla Guesthousessa. Aika houkutteleva kombo. Toki paikka on ihanteellinen myös kaikenlaisten perhejuhlien viettoon.
Hevoset ovat tilalla läsnä myös sisustuksen yksityiskohdissa.
Syyllistymättä mitenkään ylikehumiseen, WHD Gård vaikutti erinomaisesti hoidetulta yritykseltä. Tilalla on mukava, hyväntuulinen ja rauhallinen tunnelma ja siellä todella viihtyi. Sellainen sopivasti maalainen ja maanläheinen. Pilkettä silmäkulmasta löytyi, vaikka hommaa tehdään tosissaan. Asiakas tuntee olevan keskiössä ja hänen viihtymiseensä ollaan selvästi satsattu. Kaikki mitä tehdään, tehdään ilmiselvästi tasokkaasti ja kunnolla. Täti-ihmisen iässä tätä, jos mitä, osaa arvostaa.
Tutustumiskäynti on tehty yhteistyössä Woikoski Feeling -markkinoinnin kanssa.
Samppanjaa muovimukista -blogi myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. Käy tykkäämässä.
4 comments
Tuolla on tosiaan tullut kertaalleen vierailtua ja lukemattomat kerrat kuljettua ohi. Mieheni suvun mökki on tuossa vieressä Nurmaan järven rannalla. Olihan tuo hieno paikka ja puitteet kunnossa, mutta mökkiläisen näkökulmasta toivon, ettei tuonne koskaan tulisi ihan kamalasti liikennettä. Rauhallinen mökkimaisema hiukan kärsii ison yhtiön jyräämisestä. Tällä hetkellä homma on kai vielä ihan siedettävä ja toivonkin, ettei paikka ja toiminta kamalasti laajene enää vuosien saatossa.
Automuseo oli kyllä hieno ja vähän samaa tuumailin, että vaikken autoista niin välitäkään, niin oli mielenkiintoista kuunnella tarinoita autojen elämästä. Ja kuinka kauniita ja hyvässä kunnossa ne olivatkaan!
Tarkoittanet varmaan kuitenkin Repoveden, ei Repokiven kansallispuistoa?
Luulen, että WHD Gårdin intresseissäkin on pitää toiminta luontoläheisenä ja tarjota nimenomaan rauhallista miljöötä vapaa-ajanviettoon. Toisaalta asian voisi myös nähdä niin, että tällainen yritys virkistää ja elävöittää mökkiläistenkin elämää. Voihan sitä vaikka välillä hakea vaihtelua mökkielämään ja osallistua johonkin mukavaan tapahtumaan tai lähteä ulos syömään. Itse ajattelisin myös hyvänä asiana yrityksen työllistävää vaikutusta tuolla maaseudulla.
Kiitos Outi muuten, kun huomasit tuon virheen. Repoveden kansallispuistoa tosiaankin tarkoitin. Sielläkin tuli käytyä, ihana alue retkeilyyn.
Kyllähän se näinkin on, että miljöön elävöittäminen on monesti myös rikkaus. Jotenkin sitä aina vaan kuitenkin toivoo, että mökkiympäristö pysyy rauhallisena paikkana, ja näen jo kauhukuvat siitä, kuinka vuosien saatossa kiinalaisturistit täyttävät niin rauhallisen Nurmaanjärven. Toivotaan ettei homma tähän kuitenkaan mene, ja uskon myös että yrityksen tarkoitusperä on pelkästään hyvä ja kunniottava lunnonrauhaa kohtaan 🙂
Ymmärrän huolesi täysin. Niin kaunista suomalaista järvenrantaidylliä oli tuo miljöö. Toivotaan nyt kuitenkin, että kauhuskenaariosi on vain utopiaa 🙂