Andalusian Mijas – kiva kylä, mutta aaseja kävi sääli

Mijas Pueblo, Andalusia, Espanja (noin 30 km Malagasta rannikkoa etelään)

Ystävieni suosituksesta tein päiväretken Fuengirolan vieressä olevaan Mijaksen kylään (virallisesti Mijas Pueblo). Kylä sijaitsee 430 metrin korkeudessa vuoristossa ja on kuuluisa valkoisista taloistaan. Huolimatta siitä, että bussi tuo kylään puolen tunnin välein täyslastillisen turisteja, kylässä oli mukavan seesteinen paikallistunnelma. Aurinko hohkasi kalkittujen talojen seinistä, kylän vanhat papat istuivat penkeillä menoa ihmettelemässä, ravintoloista kantautui iloinen puheensorina ja kyyhkyset vilvottelivat suihkulähteissä.

Päivä kannattaa aloittaa bussipysäkin vieressä sijaitsevasta turistitoimistosta. Täältä sai hyvän kartan, johon oli merkitty reitti, mitä kannattaa kulkea ja kaikki turistin kannalta olennainen. Opastus kartalta löytyi jopa suomen kielellä. Erityisesti kannattaa kiertää kylän laidalle näköalapaikalle, josta oli upeat näkymät alas aurinkorannikolle.

Piipahdin myös Mijaksen pienessä taidemuseossa jossa alakerroksessa oli muutama Salvador Dalin työ ja jokunen Picasson keramiikka. Toisessa kerroksessa on vaihtuva näyttely. Aika suppea kokoelma, joten ehkä enempi kannattaa vierailla kylän lukuisissa taidegallerioissa ja käsityöläisputiikeissa. Erityisesti hieno keramiikka jäi mieleen.

Mijaksen kylä on kuuluisa aasitakseistaan, joita seisoi parkissa turistitoimiston edessä. En tiennyt mitään näistä aaseista, mutta ihan havainnoimalla saattoi nähdä, ettei kovin onnellisen näköisistä eläimistä ollut kyse. Surullisen apaattisen ja stressaantuneen näköisiltä nuo hörökorvat näyttivät. Harmitti vietävästi, että joidenkin aasien päät oli sidottu niin tiukasti kiinni paaluun, etteivät ne juurikaan pystyneet päätään liikuttamaan. Ihan mielenkiinnosta kaivoin netistä tietoa ja löytyihän sitä. Jonkinmoisena eläinrääkkäyksenä voisi kaiketi pitää sitä, että eläimet tekevät vuodet läpeensä pitkää päivää julmetun kuumassa, kantavat selässään yli sallitun painorajan (70 kg) ylittäviä turisteja tai vetävät kärreissä perässään usean hengen seurueita. Palkaksi tästä raskaasta työstä pääsevät yöksi, ei suinkaan laitumelle, vaan ahtaisiin tallitiloihin. Osa aaseista on jo melko iäkkäitä kärsien nivel- ja selkävaivoista. Useita adresseja on kirjoitettu tämän aasitaksitoiminnan lopettamisen puolesta, mutta joillekin tämä on sen on verran hyvä tulolähde, että tuskin ihan vähällä saadaan hommaa loppumaan. Paras keino tietysti olisi se, että turistit olisivat valistuneita ja valitsisivat aasin sijaan vaikkapa mopotaksin, joita myös oli saatavilla.

Mijaksen kylään pääsee Fuengirolasta kätevästi bussilla, joita linja-autosemalta lähtee puolen tunnin välein. Bussimatkan hinta yhteen suuntaan oli vain 1,55. Mijas oli oikein mukava päiväretkikohde, jossa kannattaa ehdottomasti käydä, mikäli noilla nurkilla lomailee.