Asiat, jotka ärsyttävät Espanjassa

Kun jossain maassa viettää pidemmän aikaa, alkaa nähdä ruusunpunaisempienkin lasien läpi arjessa asioita, jotka ärsyttävät. Eivät nämä mitään isoja juttuja ole, vaan usein ihan pieniä ja lähinnä merkityksettömiä. Mutta ärsyttäviä siltikin.

Olisin toki voinut kirjoittaa listan asioista, jotka ihastuttavat Espanjassa. Tästä listasta olisi tullut huomattavasti pidempi. Koska nuo asiat ovat kuitenkin monelle niin päivänselviä, kuten talvikuukausina herääminen aurinkoisiin aamuihin, päätin ottaa tarkasteluun ne jutut, jotka joskus ottavat enempi tai vähempi päähän. Tunnistatko itse näistä mitään?

Koirankakat

Tuttu kevään keskusteluaihe meilläkin, mutta Espanjassa tämä ongelma on ihan eri tasolla. En puhu pientareiden luonnontuotteista, jotka ovat lähinnä esteettinen haitta, vaan keskellä jalkakäytäviä vaanivista liukumiinoista.

Kun kerran astuu tuoreeseen koiranpaskaan, alkaa kummasti muistaa katsoa askeltensa perään. Kaupunkikoirilla ei Espanjassa useinkaan ole leveitä tienreunuksia joille tarpeensa tehdä, vaan ne joutuvat vääntämään torttunsa keskelle kivistä kulkuväylää.

Ikävä kyllä kaikki koiranomistajat eivät tunne vastuutaan ja korjaa lemmikkiensä jätöksiä. Siihen ne sitten jäävät muiden kanssakulkijoiden ”riemuksi” siihen saakka, kunnes kaupungin puhtaanapito niistä huolehtii, useimmiten jopa yllättävän tehokkaasti.

Aina ei kaduilla juoksevilla koirilla ole mukanaan edes ketään ulkoiluttajaa, sillä olenpa nähnyt paikallisten vain laskevan karvakuononsa yksin ovesta ulos reippailemaan lähikaduille.

Koirankakkaongelmaan on herätty myös viranomaistaholla. Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta oliko Benalmadena yksi Andalusian kaupungeista, joka vaatii koirien pakollisen siruttamisen? Mikäli koirankakkaa löytyy kadulta, siitä otetaan DNA-näyte ja omistajalle rapsahtaa tuntuva sakko. Aika pitkälle vietyä, mutta ilmeisemmin tehokasta.

Äänekkyys

Espanjalainen elämäntapa on äänekästä. Jos meillä ravintoloissa joutuu korottamaan ääntään kovaäänisen musiikin vuoksi, Espanjassa siihen riittää ihan tavallinen ihmisten keskustelu. Olen miettinyt, että ravintoloiden, päiväkotien ja koulujen henkilökunnan on pakko kärsiä jonkin asteisista kuulo-ongelmista. Sen verran kovalla ovat volyymit siellä, missä samassa tilassa on monta espanjalaista.

Kun espanjalaiset puhuvat, he meidän mittapuun mukaan puoleksi huutavat ja usein kaikki yhteen ääneen. On täysin hyväksyttävää puhua toisten kanssa samaan aikaan. Joskus on lähinnä lystikästä seurata isompaa porukkaa, jossa kukaan ei tunnu kuuntelevan, mutta kaikki näyttävät puhuvan. Aluksi kuvittelin, että kyse on eripurasta, ellei jopa riitelystä, mutta jossain vaiheessa ymmärsin eleistä ja ilmeistä, että tavalliseenkin keskusteluun tarvitaan ääntä potenssiin kaksi.

No kyllähän elämään ääntä mahtuu, mutta silloin kun talojen huonon äänieristysten takia joutuu väkisin kuulemaan naapurien kaikki elämään liittyvät äänet kuin samassa huoneessa oltaisiin, pidemmän päälle se ärsyttää. Eikä naapuria tunnu yhtään haittaavan se, että kaikki kuuluu seinän taakse. Vai tottuukohan siihen jossain vaiheessa?

Naurattaa eräs tapahtuma viime reissulta. Luulin, että naapurissa harrastettiin äänekästä seksiä, mutta jossain vaiheessa tajusin, että ei sittenkään. Naapurin pariskunta katsoi jalkapalloa.

Hajusteet

Espanjalaiset ovat tuoksukansaa. Vai mitä pitäisi päätellä esimerkiksi siitä, että joulunaikaan pelkkiä hajuvesimainoksia saattoi telkkarista tulla yhtäsoittoa viisikin minuuttia?

En ole itse tuoksuille mitenkään yliherkkä ja enempi minusta on mukavaa, kun ympäristössä kohtaa miellyttäviä tuoksuja. Kuten, että kampaajalla hiuksesi käsitellään hyvälle tuoksuvilla aineilla tai hajuvesien käyttöä ei kukaan kiellä.

Mutta espanjalaisten tuoksumaailma menee usein överiksi. Hotellihuone saattaa siivouksen jäljiltä tuoksua omituisen hajuisille pesuaineille tai ruiskutettavalle ilmanraikastajalle. Tai lakanoissa on kummallinen vieras tuoksu. Tai vuokrakämppäsi joka huoneessa on voimakas huonetuoksu, jota et pääse muuten pakoon kuin toimittamalla tuoksujen lähteet roskiin.

Kovat on oltavat tässä maassa tuoksuallergikoilla.

Kierrätys

Vähän on sellainen tuntuma, että espanjalaiset ovat kierrätysasioissa vielä aivan lapsenkengissä. Kyllähän erilaisille jätetyypeille kierrätysastioita löytyy vähän joka kadun kulmauksesta. On erilliset astiat pahville ja paperille, lasille, muovijätteelle ja sekajätteelle, vaan välittääkö niistä kukaan?

Siinä, kun itse levittelet jätteitäsi ja yrität saada tolkkua, mitä mihinkin tulee, viereen tulee paikallinen joka nakkaa huolettomasti kaikki pussinsa lasille tarkoitettuun molokkiin. Eli ihan samako sittenkin?

Väistäminen

Oletteko muut huomanneet, miten huonosti espanjalaiset väistävät kaduilla? Veikkaan, että jos vastaan tulee kapealla katuosuudella kaksi tai useampi paikallista rinnakkain, se olet sinä, joka väistää.

Vaikka espanjalaiset muuten huomioivat hienosti kanssakulkijat, esimerkiksi tervehtivät tuntemattomia hyvinkin herkästi, kadulla väistämisessä on jotain kummallista jääräpäisyyttä tai välinpitämättömyyttä. Vaikka kuljettaisiin kuinka monen henkilön kanssa rinnatusten ja tukittaisiin koko jalkakäytävä, ei tehdä elettäkään siihen suuntaan, että annettaisiin muille tietä.

En tiedä onko tämä ihan yleinen tapa vai kohdistuuko mielenosoituksellisesti vain turisteihin, mutta sen kymmenen kertaa on pitänyt itse väistää ohitustilanteessa aina ajoväylän puolelle asti.

Laskun saaminen

Espanjalaisissa ravintoloissa ja kahviloissa palvelu yleensä pelaa siihen saakka, kun tulee laskun saamisen aika. Mistä mahtaa johtua, että kaiken tilaamasi olet onnistunut saamaan ihan ripeästi, mutta kun haluaisit maksaa ja lähteä, yhteys tarjoilijaan näyttää katkeavan?

Siinä vaiheessa kun olet tehnyt kaiken mahdollisen tarjoilijan huomion saamiseksi ja huutanut kurkun käheäksi la cuentaa, ei auta kuin marssia tiskille maksamaan.

Tulvivat kadut ja haisevat viemärit

Kun espanjalaisissa kaupungeissa sataa runsaasti, kumisaappaille on käyttöä. Viemärit vetävät huonosti tai eivät vedä ollenkaan sillä seurauksella, että vesi jää kaduille lillumaan paksuina vesipatjoina.

Varaudu sadesäällä siihen, että jalat ovat hetken päästä likomärät.

Ja kun viemäreistä puhutaan, ei voi ohittaa niiden hajuhaittoja. Mitä vanhempi kaupunginosa ja mitä kapeampi katu, tiedät hyvin, mitä tarkoitan. Siellä täällä viemärit pulpauttelevat vanhan viemäriverkoston katkuja ilmoille.

Ikävä kyllä tämä ongelma vaanii usein myös talojen kylppäreissä. Meillä on ollut kerran asunto, jonka toista kylppäriä emme halunneet käyttää voimakkaan viemärihajun takia. Jos sitten ne suuren suuret viemärielukatkin aiheuttivat kuvotusta.

Pieniä asioita kaikki tyynni, mutta kieltämättä joskus vähän ärsyttäviä. Minulla (onneksi) on vain turistin subjektiivinen näkökulma. Kuulopuheiden perusteella espanjalainen byrokratia on se, mikä suomalaista koettelee ehkä kaikkein rajuimmin, mutta näin syvälle maan toimintatapoihin en ole vielä tutkimusmatkoillani päässyt.

Siltikin olisi kiva kuulla, oletteko muut panneet merkille samoja asioita vai onko minusta vain pikku hiljaa kehkeytymässä äkäinen täti-ihminen, jonka ärsytyskynnys vain vuosien saatossa alenee. Mikä sinua espanjalaisessa elämänmenossa ärsyttää vai ärsyttääkö mikään?

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista