Samppanjaa muovimukista
  • KOTI
  • Blogin takana
  • Yhteistyö
Author

Annemaria

Annemaria

LappiMajoitus SuomessaSuomen kaupungitTaide ja kulttuuri

Hotellitreffit Rovaniemellä – Arctic City Hotel ja ripaus pohjoisen eksotiikkaa

by Annemaria 30.8.2018

Yhteistyössä Arctic City Hotel

Rovaniemellä on Suomen kaupungeista minulle eräänlainen erikoisasema. Kun puuduttavan ja lukuisia tunteja kestäneen ajomatkan jälkeen on vihdoin saavuttu Rovaniemelle, tuntuu vaan niin vietävän hyvälle.

Rovaniemi on portti Lappiin, lupaus pohjoisen lumosta ja kaikesta siitä ihanuudesta, mitä seuraavien päivien aikana olisi odotettavissa. Rovaniemellä tuntuu siltä kuin koko loppu Lappi olisi vain poronkuseman päässä. Todellisuudessa Suomea jatkuu pohjoiseen vielä lähes 500 km.

Rovaniemi – Lapin aito kaupunki

Huolimatta siitä, että Rovaniemi nostaa suupielet ylöspäin, se on ollut meille lähinnä läpiajokaupunki. Rovaniemellä on pysähdytty käymään kaupassa tai kahvilla Joulupukin Pajakylässä. Määränpää on ollut aina jossain ylempänä.

Muutama vuosi takaperin keksin, että hyvänen aika, Rovaniemellehän lentää Helsingistä Norwegianilla halvimmillaan alle 30 euroa/suunta. Vain reilu tunti ja Lappi on käden ulottuvilla.

Sitten rupesin äimistelemään ulkomaista turistiryntäystä Rovaniemelle. Näytti siltä, että kaupunki imi puoleensa etenkin aasialaisia kuin kärpäspaperi. Itse sen sijaan en tuntenut Rovaniemeä juuri lainkaan. Vaikka kotimaassa paljon matkailenkin, en ollut edes ajatellut Rovaniemeä mahdollisena kaupunkikohteena. Mielenkiinto oli aina ulottunut kartalla ylemmäs.

Viime syksynä tultuani Luostolta päätin kerrankin viipyä Rovaniemellä yön yli. Ennen koneeni lähtöä ennätin tutkailemaan keskustaa siinä määrin, että taka-alalle jäi muhimaan tuntuma mukavasta kompaktin kokoisesta kaupungista.

Sen verran minussa elää lappihekumallinen turisti, että pidän siitä, ettei Rovaniemellä voi olla törmäämättä lappiaiheiseen hehkutukseen. Tänne, jos minne tämä lappimeininki sopii.

Poroon törmää pehmoleluna hotellin sängyllä, taideteoksena kävelykadulla, taljana matkamuistokaupoissa ja käristyksenä lähes jokaisessa ravintolassa. Revontulia muistuttavia vaihtuvia värivaloja on osattu käyttää hyödyksi eri tarkoituksissa ja joulupukille voi pudottaa kirjeen ostoskeskuksen käytävällä. Oma eksotiikkansa näillä lappijutuilla on myös kantasuomalaiselle etelän asukille tai no, ainakin minulle Lapista lumoutuneelle.

Hotellilomaselle Arctic City Hotelliin

Viime syksyn yöpymisestä kirjoittelin blogijutun Rovaniemen ihanimmasta ja tasokkaimmasta hotellista Arctic Light Hotellista täällä. Hiljattain huomasin, että samaan omistukseen kuuluu Rovaniemellä myös toinen keskustahotelli, vähän kuin isosisko, Arctic City Hotel. Isosisko sen tähden, että City Hotellilla on toimintavuosia takana jo 40.

Onnistuin löytämään edulliset Rovaniemen lennot tähän alkusyksyyn, ja niinpä sitten sovimme miehen kanssa treffit Rovaniemelle Arctic City Hotelliin. Mies oli eräjormaillut Pohjois-Lapissa jo lähes kolmisen viikkoa ja oli hyvillään (kai?), kun pystyi hetkeksi vaihtamaan moodia mukavuuksien pariin ja yöpymään makuupussin sijaan lakanoiden välissä. Toivottavasti myös hyvillään siitä, että näki väliin vaimoaan 🙂

Heti alkuun ilahdutti, että Arctic City Hotel tarjosi ilmaisen paikoituksen autolle. Iso etu, sillä kuinka useasti hotelliyölle onkaan tullut roimasti lisähintaa autopaikasta. Iso plussa tästä.

Hotellin aulatilat useine sohva- ja tuoliryhmineen olivat kodikkaat. Pientä ajan patinaa joissain rakenteissa oli nähtävänä, mutta sisustus oli ihan freesiä ilmeisesti uudehkon remontin jäljiltä.

Sohvanurkkauksen turkispeitto ja pehmeät samettityynyt houkuttelivat flunssaista olemustani puoleensa. Seiniä koristi lappiaiheinen taide ja iloinen joukko pehmoporoja makoili respan tiskillä. Hotellin ilmapiiri oli selvästi mutkattoman rentoa ja palvelu ylen ystävällistä.

Hotelli, jossa on helppo viihtyä

Perustason comfort-huoneemme oli pienehkö, mutta kaikin puolin asiallinen ja ilmeisesti myös hiljattain remontoitu. Huoneestamme löytyi kaikki tarvittava: maksuton wifi, kirjoituspöytä, taulutv, minibaari ja siisti kylppäri kylpyhuonetuotteineen. Ei mitään erityistä, mutta sellainen hyvää keskitasoa oleva perushuone.

Hotellin pääravintola on katutasossa toimiva à la carte ravintola Monte Rosa, jossa myös aamiainen tarjoillaan. Kävimme muuten testaamassa tämän Rovaniemellä jo käsitteeksi muodostuneen ravintolan ihan pidemmän kaavan mukaan. Näistä kokemuksista kuulette vähän myöhemmin.

Hotellin pohjakerrosta hallitsi perinteinen pubi Bull Bar & Grill. Enpä muista, että olisin vähän aikaan nähnyt niin hyviä juomatarjouksia kuin baarin happy hour´in aikana. Ilmiselvä viikonlopun biletyspaikka. Baarista sai myös monenmoista syömistä, kuten burgereita, ribsejä ja wingsejä.

Aamiainen parempi kuin useimmissa hotelleissa

Ison peukun antaisin Arctic City Hotellin loistavalle aamiaiselle. Sen verran laadukkaita raaka-aineita ja monipuolista kattausta oli tarjolla, että hotellin aamiainen nousee mielestäni selkeästi yli keskitason.

Vaikka en olisi jaksanutkaan, pakko oli tehdä tilaa myös aamiaispöydän herkuille kuten meheville pannareille ja hillovalikoimalle sekä suklaakakulle. Harjaantunut skumppasilmäni bongasi aamiaispöydästä myös kuohuvaista, mutta flunssasta johtuen se sai tällä kertaa jäädä väliin.

En yhtään ihmettele, että Arctic City hotelli näytti olevan liikematkustajien suosiossa. Tässä hotellissa yhdistyvät kaikki matkailijan tarvitsemat peruspalvelut hyvällä hinta-laatusuhteella. Tämä on niitä hotelleja, joissa on helppo viihtyä ja joissa rahalle saa paljon vastinetta.

Parempaa sijaintia ei voisi toivoa

Arctic City hotelli sijaitsee nimensä mukaisesti niin Rovaniemen keskustassa kuin hotelli vain voi olla. Kävelyetäisyydellä ovat merkittävimmät nähtävyydet kuten arktinen tiedekeskus ja museo Arktikum, Metsähallituksen tiedekeskus Pilke ja Rovaniemen taidemuseo Korundi. Ja jos ostoksille mielit, kävelykatu kauppoineen ja ravintoloineen on ihan vieressä samoin kuin keskustan ostoskeskukset.

Meillä ainakin meni aika kuin siivillä. Illalla kiertelimme keskustan katuja ja kauppoja, poikkesimme Ounasjoen rannalla, kävimme lasillisella viiniä ja illastimme pitkän kaavan mukaan. Seuraavana aamuna raahasin hieman vastahakakoisen mieheni jälleen kerran taidemuseoon.

Pikku-Olli ei nyt voi ottaa mukaan sitä poroa.

Korundissa on muuten 21.10.2018 saakka kiinnostava näyttely Lumen maa. Näyttely on koonnut yhteen 72 suomalaista talvea kuvaavaa teosta, maalauksia 1800-luvulta 2000-luvulle asti. Mukana ovat monet Suomen kultakauden merkittävimmistä taiteilijoista kuten Akseli Gallen-Kallela kuin myös oma suosikkini Reidar Särestöniemi.

Korundi on myös Lapin kamariorkesterin koti.

Jos toivot hotellilta pilkahduksen luksusta, valitse Arctic Light Hotel. Jos kaipaat perushyvää hotellia keskeisellä sijainnilla, hyvällä aamiaisella ja kohtuullisella hinnalla, Arctic City Hotel on oiva valinta.

Mitäpä, jos seuraavaksi lentäisitkin kaupunkilomalle Rovaniemelle?

http://www.cityhotel.fi/fi

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

 

30.8.2018 12 comments
AndalusiaCosta del SolEspanjaFuengirola

Mitä kuuluu Fuengirolaan muutolle?

by Annemaria 24.8.2018

Tulkoon marraskuu, pakkanen ja pimeys. Tänä vuonna odotan loppusyksyä ihan innolla.

Kerroin alkukesästä siitä, että teimme miehen kanssa päätöksen talvipakolaiseksi ryhtymisestä. Vuosi toisensa jälkeen marraskuinen kaamos, valon vähäisyys ja kylmyys ovat tuntuneet yhä ahdistavammilta.

Salaisissa toiveissamme olimme heittäneet lähinnä haaveena, että voisiko joskus olla sellainen tilanne, että pitkän talvikauden voisikin vaihtaa valoon ja auringon lämpöön. Emme kaipaa mitään yltiöpäistä hellettä ja ainaista kesää, vaan meille miellyttävin ympäristö elämiseen olisi Suomen kevättä/kesää vastaava lämpötila. Pääasia, ettei tarvitsisi elää pitkää ja pimeää kautta mökkiin eristäytyneenä.

Haaveet ovat toteuttamista varten. Asiat eivät useinkaan ole niin mahdottomia kuin ensi alkuun ajattelee. Täytyy vaan lähteä kulkemaan sitä kohden, mitä oikeasti tahtoo. Usein se tarkoittaa jostain luopumista, asioiden järjestelyä ja suunnitelmallisuutta. Meidän kohdalla myös yllättäviä eteen tulleita elämän muutoksia, jotka nopeuttivat päätöksentekoa.

Omalta osaltani tarvittiin työkuvioiden järkkäilyä. Jätin koko kesälomani loppusyksyyn, anoin pätkän virkavapautta ja hommasin hyvissä ajoin tukun edullisia lentolippuja välille Helsinki-Malaga. Työtä on tehtävä edelleen, joten tulen lentämään seuraavan puolen vuoden ajan tiuhaan kahden kodin väliä. Pystyn jaksottamaan työtäni pidentämällä työpäivää ja työviikkoa ja näin kompensoimaan poissaoloaikaa.

Tarvittiin myös himpun verran rohkeutta tehdä päätös heittäytymisestä uuteen juttuun. Oma suunnitelmamme tosin ei mistään rohkeimmasta päästä ole, mutta meidän aiemmassa työorientoituneessa elämässämme kuitenkin poikkeuksellinen. Alkukesästä kypsyi päätös siitä, että tulisimme viettämään tulevan talvikauden Espanjan auringossa. Tulevaksi asuinpaikaksemme valikoitui Aurinkorannikon Fuengirola.

Myönnetään, että aluksi Fuengirola tuntui itsestänikin aika tylsältä vaihtoehdolta, mutta sitä puolsivat monet käytännön seikat. Ensinnäkin hyvien kalustettujen vuokra-asuntojen tarjonta lyhyehkölle ajalle oli tällä alueella eteläisen Espanjan runsainta.

Toiseksi meillä asuu alueella ystäviä, joten seuraa ja sosiaalista elämää on heti tarjolla. Paljon vaakakupissa merkitsi myös Fuengirolan sijainti nopean junayhteyden päässä Malagasta. Ison kaupungin läheisyys runsaine palveluineen on pelkkää plussaa ja matkustusmahdollisuudet Malagasta muualle Andalusiaan ovat näppärät.

Tein kesän alussa pikaisen matkan Costa del Solille tarkoituksenani etsiä meille sopivaa vuokra-asuntoa. Vähän yllätys oli, ettei oikeastaan mitään sopivaa vaihtoehtoa tuolla reissulla tullut esiin. Mikäli itse olet etsimässä Fuengirolasta vuokra-asuntoa, epätoivoon ei kannata vaipua vaikka et heti löytäisikään hakemaasi asuntoa.

Asuntotarjontaa alueella on niin paljon, että jos aktiivisesti seuraat välittäjien sivustoja sekä vuokraamisen Facebook-ryhmiä, mitä todennäköisemmin löydät etsimäsi. Hyvät kohteet näyttävät menevän nopeasti, joten päätöksen kanssa ei kannata kauaa jahkailla. Linkkejä asunnon etsimiseen löydät aiemmasta jutustani täältä.

Meillä on nyt sitten asunto tai paremminkin kaksi asuntoa vuokrattuna puoleksi vuodeksi. Huolimatta lukuisista varoituksista käyttää vuokrauksessa Tori.fi -sivustoa otimme riskin, sillä täältä löytyi meille passeli yksityisen vuokraama asunto ensi vuoden alusta. Asunnon omistaja on suomalainen.

Vaakakupissa painoi paljon asunnon hyvä kunto, riittävän kokoinen parveke ja uusi kalustus. Kotikokkimme arvotti korkealle myös kunnon keittiön astianpesukoneineen. Yllättävän monissa espanjalaisissa asunnoissa kalustus oli turhan retroa tai keittiön varustustaso ei vastannut nykypäivää. Sijainti rauhallisemmalla Torreblancan alueella on meistä hyvä. Juna-aseman sijainti lyhyen kävelymatkan päässä on myös etu.

Kahden makuuhuoneen ja kahden kylpyhuoneen asunnosta maksamme vuokraa wifin kanssa 730 euroa kuukaudelta + normaalit käyttökulut vedestä ja sähköstä. Yksityiseltä vuokraamisen hyvä puoli on siinä, ettei tarvitse maksaa välityspalkkiota, joten tässäkin säästää vähän.

Hieman myöhemmin löysin samalta Torreblancan alueelta loppuvuodeksi toisen kahden makuuhuoneen ja kahden kylpyhuoneen asunnon, jossa ainakin kuvien perusteella näytti olevan hyvä kunto ja uudehko sisustus. Asunnon omistaa espanjalainen pariskunta, mutta vuokrauksen hoiti suomalainen kiinteistövälitysfirma.

Tästä asunnosta maksamme vuokraa 790 euroa/kk + veden ja sähkön. Lisäksi välitysfirma laskutti 200 euroa välityspalkkiota. Mitä mieltä olette? Ovatko vuokraamiemme asuntojen vuokrat kohtuulliset? Oma käsitykseni on, että melko tavalla normaalilla vuokratasolla mennään.

Pientä kihelmöintiä syksyn osalta on siis ilmassa. Kiva odottaa ihan uudenlaista vaihetta elämässä. Vähän myös jänskättää kuinka onnistuneita asuntojen vuokraukset ovat niitä näkemättä. Olen lueskellut varmaan liikaa kauhukertomuksia kosteista ja kylmistä homepesistä.

Joka tapauksessa odotan innolla lenkkejä meren rannalla, torien ja kauppojen runsasta merenelävien tarjontaa ja pieniä matkoja lähiympäristöön sekä ennen kaikkea syys- ja talvikauden viettoa valossa ja toivottavasti ainakin jossain määrin myös lämmössä.

Keväällä olemme viisaampia, oliko tämä meidän juttu vai tuliko tehtyä sittenkin väärä valinta. Loppusyksystä luvassa raportteja Andalusian auringon alta.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

24.8.2018 10 comments
ElämäntaitoIkääntyminenYleinen

”Älä anna itseäsi toisten omistaa”

by Annemaria 17.8.2018

Runo, joka on merkinnyt minulle paljon.

Mitä sinulle merkitsee itsenäisyys? En nyt tarkoita sitä valtiollista itsenäisyyttä, mistä aina itsenäisyyspäivänä puhutaan, vaan ihan sinun oman elämäsi itsenäisyyttä.

Rupesin miettimään tätä asiaa, kun löysin vanhan muistikirjani, mihin olin kirjoittanut oheisen Anna-Mari Kaskisen runon. Olin aikoinaan kirjoittanut runon muistiin siitä syystä, että se kuvastaa omaa ajatusmaailmaani niin täysin.

Omaan elämääni liittyvä itsenäisyys ja tietynlainen riippumattomuus ovat aina olleet minulle tärkeitä ja tavoiteltavia. Nuorempana jopa ylikorostuneesti liiankin kanssa. Käsitteet itsenäisyys ja itsekkyys menivät välillä sekaisin. En sietänyt, että kukaan yritti suitsia päätöksiäni tai tekemisiäni. Halusin päättää itse asioistani ja valinnoistani minä itse -asenteella, vähän kuin 4-vuotias uhmaikäinen. Jos joku yritti vähänkään ripustautua, minun oli mentävä kauemmaksi. Kotoakin piti muuttaa pois jo varhain.

Moni asia elämässämme juontaa lapsuuteen. Uskon, että voimakas itsenäisyyden tarpeeni on perua nuoruuden ajan kokemuksista. Kasvoin perheessä, jossa äitini elämää kahlitsi mustasukkaisuuteen taipuvainen isäni. Päätin jo varhain, etten tulisi koskaan sallimaan sitä, että kukaan yrittäisi hallita elämääni. ”Älä anna itseäsi toisten omistaa. Varo ettei rajoillesi tehdä vankilaa”.

Oli onni löytää rinnalle elämänkumppani, jolle tietyt elämänvalinnat sopivat. Kun muut hankkivat lapsia, minä halusin koiria. Tuntui lähinnä ahdistavalta ajatus, että elämää pitäisi elää joidenkin normistandardien mukaan. Kaksi lasta, omakotitalo ja farmariauto eivät olleet minun juttuni. Taustalla tässäkin halu säilyttää toivomani itsenäisyys. Lapset tuntuivat liian sitovilta. Naimisiin menokin mietitytti.

Mieheni olisi halunnut mennä naimisiin jo melko pian suhteemme alkuvaiheessa. Minä puolestani odotin kymmenen vuotta ennen kuin vastasin myöntävästi. Virallinen avioliitto tuntui tuolloin rajoittavalta. Näin vanhempana tuo hieman hymyilyttää, sillä avo- tai avioliitto, ihan sama. Kyse on joka tapauksessa enemmin tahtotilasta kuin papin aamenesta. ”Piirrä itse ääriviivat läpikuultavat, joiden läpi näet rakkaat kasvot ihanat.”

Myös oma ammatinvalintani juontaa paljolti itsenäisyyden tarpeeseeni. Halusin myös työelämässä päättää pitkälti omista asioistani. Yrittäjyys oli itselleni hyvä valinta, vaikkakin pelkäämäni kahdeksasta neljään perusduunin rajoittavuus vaihtuikin usein pienyrittäjän arkeen kahdeksasta kahdeksaan. Joka tapauksessa työkuvioissa oli mukana yrittäjän vapaus ja itsenäisyys, vaikka sana itsenäisyys saikin tuolloin usein vivahteen velvollisuus.

Nuorempana itsenäisyys oli enemmän tekoja ja valintoja, joilla pyrin rakentamaan niin itsenäistä elämää kuin mahdollista. Nyt vuosikymmeniä myöhemmin itsenäisyys on henkinen tila. Tietoisuus siitä, että olen vapaa tekemään asioita toivomallani tavalla ja toteuttamaan itseäni niiden asioiden kautta, jotka ovat minulle tärkeitä, riittää. Itsenäisyyttä ei tarvitse enää alleviivata samoin kuin nuorempana.

Toivottavasti olen vuosien saatossa oppinut ottamaan enemmän muut huomioon päätöksissäni. Mitä enemmän ikää on tullut, sitä enemmän on tullut ymmärrystä siitä, kuinka paljon me tarvitsemme muita ihmisiä hyvään elämään.

Tässä kohtaa täytyy antaa tunnustusta omalle puolisolleni, joka on antanut minun toteuttaa omia unelmiani ja mennä ja tulla vapaasti. Minulle yksi parisuhteen keskeisimmistä asioista on, että vaikka yhdessä eletään, kummallakin pitää olla oma tilansa ja ne omat juttunsa. Emme voi omistaa toisiamme.

Tässä tosin piilee vaara. Helposti oman tilan ottaminen kääntyy siihen, että kumpikin kirjoittaa liian suurin kirjaimin sanan Minä. Parisuhteen tärkein pronomini pitäisi kuitenkin olla Me.

Matkustaminen ja uuden kokeminen matkojen kautta on minulle jonkin tason elinehto ja täytyy myöntää, että vaikka yhdessä on mukavaa matkustaa, pidän paljon myös yksin reissaamisesta. Jotain kutkuttavan viehättävää on siinä, että voi yksin sukeltaa seikkailuun uuteen maahan ja kaupunkiin. Samalla voi olla ihanan riippumaton kenestäkään ja tehdä vain niitä juttuja, joita itse haluaa.

Sama pätee parisuhteessa tietysti toisinkin päin. Terveisiä vaan miehelle tälläkin hetkellä sinne jonnekin Lapin erämaahan.

”Piirrä suuri avoin portti, josta kulkea, jota koskaan kukaan toinen ei voi sulkea.” Niin kauan kun tuo portti on auki ja tarpeeksi leveä pystyn hengittämään ja minun on hyvä olla. Toisaalta on ihanaa, että portin toisella puolen on koti jonne palata. Ja siellä kotona on joku, joka odottaa.

Kuinka paljon sinä tarvitset itsenäisyyttä? Mitä mieltä olet, onko itsenäisyyden tavoittelu itsekkyyttä?

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

17.8.2018 11 comments
Etelä-KarjalaEtelä-SavoMuseot SuomiTaide ja kulttuuriYleinen

Parikkala-Punkaharju -reitin parhaat käyntikohteet

by Annemaria 11.8.2018

Yhden päivän retkellä naapurimaakuntaan ehtii aika paljon. Tulipahan jälleen todettua, että aina ei tarvitse lähteä kauas kokeakseen jotain uutta ja ihmeellistä.

Kesä tekee levottomaksi. Jos vaan joku ehdottaa pientäkin matkaa, vaikka vain päivän mittaista retkeä, minä olen aina valmis kuin partiotyttö. Äkillisestä päähänpistosta lähdimme ystäväni kanssa retkelle Etelä-Karjalasta Etelä-Savoon määränpäänämme Punkaharju. Joskus on vaan kiva lähteä ajelemaan kiireettä ilman aikatauluja tai mitään erityistä ohjelmaa.

Hämmästyttävä Veijo Rönkkösen patsaspuisto

Parikkalan Koitsanlahden kohdalla huomasimme molemmat, ettemme ole koskaan käyneet ITE-taiteilija Veijo Rönkkösen patsaspuistossa. Kuinkahan monta kertaa olenkaan miettinyt, että kuutostien varrella olevassa puistotaidenäyttelyssä pitäisi joskus käydä. Aina on ollut kiire jonnekin tai jostain takaisin kotiin, joten tähän asti tuo paikka oli vielä näkemättä.

Puisto sijaitsee aivan päätien varrella, mitään koukkauksia ei tarvitse tehdä sinne päästäkseen. Yhden erakoituneen miehen yli 50 vuoden elämäntyö on ihmeellinen. 560 oikean kokoista betonipatsasta ovat häkellyttäviä. Samalla kertaa naivistisia ja joissain kohdin jopa karmivia. Hymyilevätkö patsaat tekohampaineen vai irvistävätkö ne sittenkin?

Heti alkuun tiheän kasvillisuuden keskeltä törröttää kymmenittäin käsiä ja jalkoja. Tarkemmin katsottuna metsittyneestä alueesta erottaa kymmenet joogaavat ihmishahmot.

Syvemmällä puistossa kohtaat joogaavia lapsia, kirkkokansaa ja eksoottisia eläimiä. Kolkutellaanpa välillä jopa tuonpuoleista.

”Hullu on vapaa keksimään, mitä haluaa” lukee talon seinällä, jossa esitellään Rönkkösen elämää ja taiteen tekemistä. Et sinä Rönkkönen hullu ollut. Lahjakas sinä olit. Sääli vaan, että pienellä maalaispaikkakunnalla et saanut sitä arvostusta ja ymmärrystä, joka sinulle olisi kuulunut. Melkoisen perinnön jätit joka tapauksessa jälkeesi.

Lounas hotelli Punkaharjulla

Kuutostieltä käänsimme automme kohti Punkaharjua. Kirjoittelin aiemmin Punkaharjun vaaleanpunaisesta unelmasta, hotelli Punkaharjusta, jonne suuntasimme lounaalle.

28 euron hintainen lounaspöytä ei ole ihan edullisimmasta päästä, mutta tämän paikan ihanuuden takia siitä mieluusti maksaa. Kun katselin lasitetulta terassilta alas järvimaisemaan, en ihan äkkiä keksi parempaa lounaspaikkaa. Sitäpaitsi ravintolan kukkakaalikeitto oli samettisen hyvää.

Hotellin torniin on mahdollista tilata privaatti ateria kahdelle.

Johanna Oraksen Taidekartanon 25-vuotisnäyttely

Vuosia takaperin meillä oli tapana käydä joka kesä Punkaharjun Retretissä. Konkurssin jäljiltä upea luolasto on pääosin tyhjillään, mitä nyt joskus siellä järjestetään muutamia konsertteja. Sen sijaan vahvaa taide-elämää entisen Retretin vieressä pitää yllä Johanna Oraksen taidekartano.

Kauniissa kartanossa on tänä kesänä ollut nähtävillä Johanna Oraksen 25-vuotisnäyttely. Monipuolisen taiteilijan maalauksia oli esillä laaja skaala tunnetuista nalleista ja kallakukista erilaisiin asetelmiin.

Taidenäyttelyn lisäksi viereisessä rakennuksessa pääsi ihastelemaan Johannan uniikkeja juhlapukuja. Pukujen yhteyteen oli koottu lehtileikkeitä ja valokuvia tilaisuuksista, joihin puvut oli teetetty. Luulenpa, etten ole ainut nainen, joita tämä näyttely erityisesti kiinnosti.

Kolmas pihapiirin hirsirakennuksista kätki sisäänsä Johannan kiinnostavan ateljeen. Jos vielä taiteilija itse olisi ollut siveltimen varressa, kokonaisuus olisi ollut täydellinen.

Taidekartano sulkeutuu ikävä kyllä jo 12.8.

Pukunäyttelyn oma suosikkini.

Metsämuseo Lusto kertoo suomalaisuudesta

Kuulun siihen suomalaisten suurjoukkoon, jolle metsä on aina ollut tärkeässä roolissa. Metsä on ystäväni, kirkkoni ja henkireikäni. Siksi ehkä Punkaharjun Lusto, Suomen Metsämuseo, tuntuikin erityisen hyvältä.

Museo kertoo toki suomalaisen metsäteollisuuden historian vaiheista aina puunkorjuusta metsäteollisuuden lopputuotteisiin, mutta se on samalla myös eräänlainen luontomuseo. Täällä esitellään mm. suomalaisen metsän puustoa, sivutaan metsiemme eläimistöä ja kerrotaan metsän merkityksestä suomalaisessa elämäntavassa. Onpa jopa Rudolf Koivu satuineen päässyt näkyvästi esille.

Varsinaisen perusnäyttelyn lisäksi Lustossa on useita vaihtuvia taidenäyttelyitä. Tällä kertaa pääsimme näkemään Paavo Halosen lintuaiheisia töitä, Punkaharjun hovivalokuvaaja Anni Hemminkisen entisajan valokuvia, Eija Matikaisen karhuaiheisia valokuvia sekä eteläsavolaisten ITE-taitelijoiden töitä, joissa materiaalina on puu.

Luston metsämuseo on kiinnostava ja monipuolinen museokokonaisuus. Ehdottomasti käymisen arvoinen.

Taidetta ja ajan patinaa Luston Wanhalla Asemalla

Punkaharju hemmottelee taiteenystävää. Kannatti viimeiseksi piipahtaa vielä Punkaharjun Luston vanhalla jugend-asemalla. Asemarakennuksen huoneissa, vanhojen huonekalujen ympäröimänä, oli esillä Nanna Suden maalauksia ja Miina Äkkijyrkän veistoksia. Aseman Taidelaituri 2018 kesänäyttelyssä ovat lisäksi mukana Päivi Latvala, Katja Rauhamäki, Kristian Venäläinen ja Savonlinnan taidelukio.

Samalla saattoi istahtaa pullakaffeille johonkin monista sohvaryhmistä. Tuli hassu tunne, että siinä sitä kahviteltiin ohuen ohuesta posliinikupista jonkun olohuoneessa. Taidenäyttelyiden lisäksi vanha kalustettu asemarakennus on mielenkiintoinen jo sinällään.

Tämäkin näyttely sulkeutuu piakkoin, viimeinen aukiolopäivä on 15.8.

Yksi päivä, reilun sadan kilometrin matka ja monta uutta mielenkiintoista kohdetta. Kesä-Suomi lähes pursuaa kaikkea innostavaa.

http://www.patsaspuisto.net

http://www.visitpunkaharju.fi/

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

11.8.2018 2 comments
Risteilyt

Celebrity Eclipse – loistoristeilijä, jolla viihtyisin

by Annemaria 5.8.2018

Tutustumiskäynnin laivalle ja lounaan tarjosi Risteilykeskus

Suuret loistoristeilijät eivät ole minua tähän mennessä juurikaan kiinnostaneet. Olen vierastanut ajatusta viettää useita päiviä, jopa viikkoja, näissä aikuisten kelluvissa puuhamaissa tuhansien muiden matkustajien kanssa. Jutut pukukoodeista ovat saaneet risteilyt tuntumaan pakolliselta pönötykseltä ja olen ollut vakaasti sitä mieltä, että tuntisin itseni enempi ei joukkoon kuuluvaksi. Se kaikkein suurin kauhuskenaario olisi löytää itsensä laivan allasalueelta satojen kiljuvien lasten ympäröimänä.

En myöskään lämmennyt erityisemmin viime keväisellä tutustumiskäynnillä Royal Caribbean -varustamon Serenade of the Seas alukseen. Liian Las Vegas omaan makuuni.

Sain hiljattain Risteilykeskukselta kutsun tutustumaan Helsingissä vierailevaan Celebrity Cruises -varustamon Eclipse-risteilijään. Laiva oli tulossa Amsterdamista ja tekemässä Itämeren risteilyä, jonka aikana käytiin Helsingin lisäksi mm. Tallinnassa ja Pietarissa.

Laivan atrium teki vaikutuksen. Keskiosasta aukesi näkymä kaikkiin 14 kerrokseen. Keskellä kasvoi monimetrinen oikea puu.

Tällä kertaa osui ja upposi. Tässä on laiva, jonka sopukoiden plyyshisohville voisin hyvin uppoutua. Miksikö Eclipse sitten teki vaikutuksen? Mikä se nyt näin sai mieleni muuttumaan?

Ensinnäkin Celebrity Eclipse oli valoisa, avara ja ilmava laiva. Värimaailma oli hillityn tyylikästä ja sisustus sellaista skandinaaviseen makuun sopivan selkeää. Ympäristö viehätti. Pehmeitä upottavia mattoja, kauniita huonekaluja, mukavia nurkkauksia, viihtyisiä baareja ja ravintoloita sekä ennen kaikkea mukavasti tilaa joka puolella.

315 metriä pitkässä ja 37 metriä leveässä laivassa on kerroksia 14. Jotain osviittaa koosta saa, jos miettii, että alus on kutakuinkin kaksinkertainen Silja Serenadeen verrattuna.

Asiakaspaikkoja laivalla on reilut 2800 ja henkilökuntaa 1300. Suhdeluvulla 1:2 hyvää palvelu on ilmiselvästi odotettavissa.

Taidetta oli Eclipsellä paljon. Tulossa oli myös taidehuutokauppa.

Suuren painoarvon laitoin myös sille, että Eclipse ei ole mikään lapsiperhelaiva. Moninaisten aktiviteettien sijaan laivalla on panostettu hemmotteluun, hyvään oloon ja kaikenlaiseen rauhalliseen nautiskeluun. Hyvä ruoka, laadukkaat viinit ja korkeatasoinen ohjelma ovat keskiössä.

Pääosa matkustajista on ikäluokkaa 45-75-vuotiaita. Esittelytilaisuudessa varustamon edustaja kertoi, että jos pidät enemmän Bocellista kuin galypso- tai discomusiikista, tämä on sinun laivasi. Juu kiitos, osui ja upposi taas.

Risteilyhintaan kuuluu täysihoito alkoholittomien juomien kera ja parvekkeellisiin hytteihin myös alkoholijuomat. Jos laivan perusviinit ovat samaa tasoa kuin laivalla nauttimamme lounaan valkoviini, nautintoa myös tässä kohtaa on luvassa jo ihan pertsatasolla.

Laivan monipuolinen ravintolatarjonta vaikutti kiinnostavalta. Osa ravintoloista, kuten italialainen ja ranskalainen gourmet-ravintola, ovat lisämaksullisia (maksimissaan 50 dollaria hengeltä), mutta tarjolla onkin sitten aika intiimiä tunnelmaa. Ja valittavana vapaasti ravintolan koko menu.

Pääravintolan kristallikruunu oli melkoinen katseenvangitsija.Ranskalainen ravintola.Italialainen ravintola.Tällaiset vitriinit olisivat kyllä aika pahoja. Tai sitten tällaiset tiskit 🙂

Kävimme kurkkaamassa Eclipsen yhtä hyttiä tai no, pitäisikö sanoa huonetta, sillä taso vastasi noin neljä+ tähditettyä hotellihuonetta. Pienimmätkin hytit ovat vähintään 18 neliötä. Kannattaisi ehdottomasti ottaa parvekkeellinen hytti, sillä mikäpä olisi ihanampaa kuin istuskella omalla partsilla merimaisemissa vaikka aamiaista nauttimassa. Ateriat on mahdollista tilata hyttiin ilman lisämaksua.

Mikäli epäilet, että tekemisen pula pääsee vaivaamaan, laivalla on oma teatteri, spa-osasto, mittava kuntosali ohjattuine liikuntaryhmineen, kasino, elokuvateatteri, kirjasto sekä ulko- ja sisäallasalueet. Laivan ylimmässä kerroksessa on jopa aito nurtsikenttä vaikka piknikkiä varten. Melkoisen arvostettavaa on, että teatterin ohjelmisto vaihtuu joka ilta. Esiintyjiä lennätetään laivalle välillä jopa helikopterilla.

Allaselämää sään mukaan ulkona tai sisällä.Hyvää oloa monella tapaa. Tarjontaa shoppailuintoisille.Rahoista pääsee myös täällä eroon.

Vielä siitä pukukoodista, jota tuossa jutun alussa vähän vierastin. Eclipsellä on käytössä jonkinlainen semi formal -linja. Siistiä pukeutumista iltaravintoloissa odotetaan, mutta sellaista smokki/pitkä iltapukulinjaa ei edellytetä. Tämäkin osui ja upposi, tällainen tavis-matkaaja viihtyisi tällä konseptilla paremmin.

Perinteisten Karibian ja Välimeren risteilyjen lisäksi Eclipse risteilee myös vähän erikoisemmilla reiteillä. Mielenkiintoinen matka on mm. marraskuinen risteily Barcelonasta Buenos Airesiin. Hämmästyin risteilyn hinnasta, sillä olen luullut, että tämän tason risteilyt olisivat paljon kalliimpia. 16 vuorokauden risteily täysihoidolla parvekkeellisessa hytissä juomapaketteineen kustansi reilut 1200 euroa hengeltä. Lentoliput tähän tietysti tulevat päälle.

Tällä keikalla sain jonkinmoisen risteilyherätyksen. Ehkä voisin sittenkin harkita tällaista matkailumuotoa. Celebrity Eclipsellä viihtyisi hyvinkin ainakin yhden risteilyn verran.

PS: Yksityiskohtaisempaa kuvausta Eclipsestä löydät risteilykonkarilta Passionate Traveller matkablogista. Oikaisu myös vielä. Niitä kerroksia on neljäntoista sijaan 13, sillä huomasin, että kerros 13 puuttuu.

https://risteilykeskus.fi/celebrity-cruises/eclipse/

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

 

5.8.2018 4 comments
Yleinen

Voi että mua ottaa päähän…

by Annemaria 1.8.2018

Viime viikkoina v-kerroin on ollut normaalia korkeammalla. Kuumuus ilmeisesti keittää, sillä ärsytyskynnykseni on selvästi madaltunut.

Luvassa siis silkkaa valitusta. Kaiken lisäksi vielä aika turhasta. Pieniä asioita, jotka eivät maata kaada, mutta jotka siltikin ärsyttävät. Ottavatko nämä asiat ketään muuta päähän vai onko minusta vain pikku hiljaa kehkeytymässä äkäinen täti-ihminen?

Viinien ravintolahinnat Suomessa

Miksi ihmeessä meillä viinit maksavat ravintoloissa niin törkeän paljon? Suhde on kohtuuton, kun lasi viiniä maksaa usein lähes saman verran kuin ruoka-annos.

Esimerkki viikolta: helsinkiläisen jazzravintolan terassilla 12 cl huonoa valkkaria maksoi 8,50. Viini oli karmeaa kuraa (todennäköisesti halvinta saatavilla olevaa), se oli lämmintä ja sitä jakeli ylimielinen ja töykeä tarjoilija, jota ilmiselvästi ärsytti olla töissä kuumana ja kiireisenä kesäpäivänä.

Vaikka en tunnustakaan bonususkollisuutta, kiitosta pitää tässä kohden antaa S-ryhmän ravintoloille, joiden kohtuuhintaiset asiakasomistajaviinit ovat iloinen asia suomalaisessa ravintolahinnoittelussa. Ottakaa muutkin raflat oppia ja lopettakaa viinien kiskurihinnoittelu.

Kanssaihmisten huomioimattomuus

Uskaltaisinpa väittää, etteivät suomalaiset ole kovinkaan kohteliasta kansaa, ainakin mitä tulee toisten ihmisten huomioimiseen. En voi ymmärtää, miksi on niin vaikeaa toivottaa hyvät huomenet rappukäytävässä tai hississä. Ja lentokoneessa sille vierustoverille voisi edes nyökätä, jos ei ihan ääneen tohdi tervehtiä.

Tämä sanattomuus ja huomioimattomuus ovat levinneet selvästi myös asiakaspalveluun. Asiakkaalle ei ilmeisesti tarvitse enää sanoa yhtikäs mitään. Sen verran useasti on sattunut viime aikoina erinäisissä liikkeissä, ettei henkilökunta ole noteerannut minua mitenkään. Kukaan ei tervehdi, kukaan ei kysy mitään, kukaan ei palvele. Kiitos ja näkemiin, näkymätön asiakas vaihtaa naapuriyritykseen.

Tämän saman otsakkeen alle voisi myös laittaa toiveen kanssamatkustajien huomioimisesta junissa. Voisiko siitä tabletista laittaa äänet pois tai vaihtaa kuulokkeisiin, sillä sinun tv-ohjelma- tai musiikkimakusi ei välttämättä osu yksiin omani kanssa? Eikä reilu pari tuntinen pelisi plimplom taustaääntäkään ole sitä toivotuinta matkaseuraa. Ja voisiko ne henkilökohtaiset puhelut käydä pienemmällä volyymilla? Kun kolmannen kerran kuulen samat sairaskertomukset, tekisi jo mieli laukoa omat kommenttini asiasta…

Liikennevaloissa hidastelijat

Olen tavattoman kärsimätön tyyppi. Etenkin liikenteessä. Olen onneksi pikkukaupungin asukki ja joudun harvoin ajamaan autoa ruuhkassa tai matelemaan jonoissa. Mutta silloin kun sellaista sattuu, ärsyttää aivan valtavasti se, ettei liikenteessä toimita rivakasti ja ennakoivasti.

En millään voi ymmärtää kuinka kauan joillain autoilijoilla kestää päästä liikennevaloista liikkeelle. Aivan kuin tulisi yllätyksenä, että kappas vaan, keltaisen jälkeen tulikin vihreä valo ja siinä kohtaa näyttää kaasupoljin olevan selvästi hukassa. Ja jono takana vaan kasvaa, kun niistä valoista ei monikaan ehdi läpi ensimmäisen hidastelijan takia.

Viime päivinä oma tööttisormeni on ollut normaalia herkempi. Pakko reagoida jotenkin, sillä muuten lähtee viimeisetkin hiukset hikisestä päästäni.

Piittaamattomuus omasta elinympäristöstä

Kotini lähellä on kivat rantakalliot, joilla monilla on tapana käydä ottamassa aurinkoa ja uimassa. Rantaelämää on kallioilla ollut viime viikkoina melko runsaasti, mutta raivostuttavinta on ollut huomata, että myös jälkeen jäänyttä roskaa on selvästi enemmän. On vaikea ymmärtää, että joku jaksaa kantaa mukanaan täydet juomatölkit, mutta ei jaksa kantaa niitä tyhjinä takaisin.

Ehkä yhteen välinpitämättömimmistä esimerkeistä törmäsin hiljattain kotikaupunkini Mäkkärin pihalla. Pari nuorta miestä oli nauttimassa hampurilaisiaan autossaan parkkipaikalla ja kylmän rauhallisesti ruokailun päätyttyä avasivat ikkunan ja pudottivat kaikki jäämistöt auton ikkunasta asfalttipihalle.

Nimeltä mainitsematon täti-ihminen sai palkaksi haistattelut, kun uskalsi mennä huomauttamaan asiasta. Mistä näitä idioottiurpoja oikein tulee?

Vesiskoottereilla pörräily

Voisiko joku laittaa vireille vetoomuksen vesiskoottereiden kiellosta? Voin laittaa siihen ensimmäisen allekirjoituksen.

Mökkiämme vastapäätä olevalle mökille on hankittu vesiskootteri. Eihän siinä mitään, jos sillä ajettaisiin kuten veneillä paikasta a paikkaan b, mutta kun tällä isojen poikien lelulla on ilmiselvästi mukavaa pörrätä ympyrää meidän muiden mökkiläisten harmiksi.

Hyvä naapurin setä. Vaikka olettekin siellä jonkin matkan päässä lahden toisella puolella, siltikin toivoisin kesäiltani äänimaailman muodostuvan jostain muusta kuin härpäkkeesi moottorin pärinästä. Luulenpa, etten ole ainut, joka hakee mökiltä mieluimmin luonnonrauhaa.

Jonossa etuileminen

Tämä ilmiö lienee tyypillisintä täällä itärajalla. Otetaanpa esimerkki. Yrität kaupan kassalla etsiä sen jonon, joka on lyhin ja jonka jonottajilla on vähiten tavaraa. Juuri kun olet laskemassa omia ostoksiasi liukuhihnalle, siinä samassa edessäsi seisova asiakas antaa tilaa ystävälleen, joka tunkee väliinne kukkuroisten ostoskärryjen kanssa. Harasoo.

Kun yrität kertoa, ettei siihen väliin voi noin vain tulla, saat selvityksen naapurimaamme kielellä. Normi tapa. On ihan selvää, että toinen voi pitää toiselle paikkaa ja jonottaa toisen puolesta. Mitäpä tuohon nyt sitten lisäämään. Pitänee aloittaa venäjän opiskelu, jotta voimme yhdessä sivistyneesti keskustella asiasta. Keskisormella mielipiteen ilmaisu on hieman vaillinaista.

Kahviloiden itsepalvelu

Ei voi mitään, mutta mua ärsyttää ihan tavattomasti kahviloissa yleistynyt itsepalvelu. Kerää kassalinjalta itse tuotteesi, jonota kassalla, kanna tuotteet itse pöytään ja nyt ne pitäisi vielä viedä itse poiskin.

Luin jokin aika sitten naapurikaupunkimme ABC:sta pöyristyttävän jutun. Asiakkaita varten oli varattu nyt oikein oma mikro, jossa he voivat itse lämmittää lihapiirakkansa. Ravintolavastaavan mielestä tämä vain nopeuttaa asiointia, kun ei tarvitse jonottaa niin pitkään. Eli kysehän onkin vain palvelun parantamisesta, jos et heti sattunut asiaa hoksaamaan.

Seuraavaksi voitte laittaa linjaston päähän vesihanan, missä kuuliaiset asiakkaanne voivat lopuksi itse tiskata astiansa. Ei mene sitten siihenkään henkilökunnan kallista aikaa. Asiakaspalvelun alennustila tämä on sanon minä ja jätän astiani edelleen pöytään.

Ja aina on kuuma

Lopuksi sokerina pohjana kaikkien valitusten äiti. Eivätkö nämä näännyttävät helteet ikinä lopu? Puhti on poissa eikä öisin pysty kuumuuden takia kunnolla nukkumaan. Pitäisiköhän varata matka jonnekin, missä olisi edes vähän viileämpää? Jonnekin, missä ei koko ajan paistaisi aurinko pilvettömältä taivaalta. Olisi niin kiva, jos edes välillä vähän sataisi.

Kuvat pixabay.com

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

1.8.2018 6 comments
Etelä-KarjalaMajoitus Suomessa

Pulsan Asema – yksinkertaisesti ihana

by Annemaria 26.7.2018

Täällä on tunnelma, jota et muistanut enää olevan.

Yhteistyössä: Pulsan Asema

Entten tentten teelikamentten. Muistatko miltä tuntui olla pikkutyttönä maalla? Istuttiin mökin kiviportailla, pujotettiin metsämansikoita heinään ja välillä mentiin läheiselle järvelle uimaan. Tuvan räsymatot tuoksuivat mäntysuovalle ja vanha puulattia narisi. Aina paistoi aurinko.

Johonkin tällaiseen menneiden aikojen maalaisidylliin sukelsin hiljattain. Lappeenrannan kupeessa, kiemuraisen hiekkatien päässä on Pulsan kylä. Ja siellä, missä et uskoisi enää mitään olevan, on eriskummallinen paikka nimeltään Pulsan Asema.

1800-luvun puolella rakennettu vanha asemarakennus tiluksineen on kokenut sellaisen muodonmuutoksen, että kaikenlaista viehkoutta nähneen bloggaajankin tämä paikka hiljentää.

Ensin on se ihana kahvila, jossa tuoksuu vastapaistettu pulla. Ja jonka kakut sulavat suussa ja kahvi maistuu parhaimmalle ohutreunaisesta ruusukupista. Kun on vihdoin päättänyt mihin istahtaa useasta huoneesta, sitten alkaa katseen seikkailu. Joka puolella lukuisat vanhat esineet ja kauniit yksityiskohdat vaativat huomiota.

Ja sitten on se sisustuskauppa, joka saa huokailemaan kaiken ihanuuden perään. Ensi alkuun näyttää siltä kuin tavarataivaan tuotteet olisi roiskaistu epämääräisiin röykkiöihin kahden kerroksen puodissa. Sitten huomaat, että tämä onkin täysin harkittua. Tuoteryhmät, värimaailmat ja asettelu ovat kaunista ja houkuttelevaa. Tekisi mieli tarttua vähän kaikkeen.

Sitten on se maaseudun idyllinen pihapiiri, jonka punamultamaalilla suditut pikku mökit kertovat vanhasta rautatieläisten asuinkulttuurista. Vanhat tienviitat kertovat, että tuolla on asunut junanlähettäjä ja tuolla veturinkuljettaja. Ketokukat helottavat auringonpaahteessa ja pelargoniat hehkuvat vanhoissa maitokärryissä.

Kuin sokerina pohjalla tai kuin varjeltuna salaisuutena muutama Pulsan Aseman taloista kätkee sisäänsä jotain kerrassaan sulokasta. Ettei täällä vaan olisi Suomen paras bed & breakfast paikka?

Neljä entistä rautatieläisten asuinrakennusta on muutettu pieteetillä maalaisromanttisiksi bed & breakfast -huoneistoiksi, joiden tasokkuutta on vaikea selittää. Kyse on muustakin kuin vain viehättävästä sisustuksesta. Kyse on kokonaisuudesta, joka nostaa esiin positiivisia fiiliksiä ja saa aikaan sisältä kumpuavaa hyvää oloa.

Pulsan Asemaa emännöi sisustuksen ammattilainen, Petra Karjalainen, jonka visuaalinen silmä on pettämätön. Oman majapaikkamme lisäksi pääsin kurkistelemaan myös muihin huoneistoihin ja voin sanoa, että kaikki on huippua ellei täydellistä. Vähän kuin olisi hypännyt Country Living -lehden sivuille.

Huoneet ovat avaria, raikkaita ja valoisia. Useamman metrin huonekorkeus, alkuperäiset maalatut lautalattiat ja hirsiseinät, valkoisilla ikkunapieluksilla kehystetyt ruutuikkunat sekä tarkoin harkittu sisustus ja värimaailma tekevät tiloista viehkoja kuin mitkä. Pienet, sievät yksityiskohdat, kuten tuoreet kukat maljakoissa ja kauniit vuodetekstiilit, viimeistelevät tätä ihanuutta.

Pulsan Aseman taloissa ja pihapiirissä yhdistyy omintakeinen tunnelma, joka kuljettaa sinut jonnekin lapsuuden huolettomiin vuosiin. Sellaiseen olotilaan, joka pyyhkii pois pahan maailman. Vanhoista esineistä nousee muistoja ja takaumia. Muistin kuinka isä lämmitti juuri tuollaisia pönttöuuneja. En osaa tätä selittää, mutta nämä huoneet huokuvat harmoniaa. Täällä vallitsee rauha ja kiireettömyys. Täällä pysähtyy aika.

Mitään museoita huoneistot eivät kuitenkaan ole. Kaikki nykyajan mukavuudet näistä majapaikoista löytyvät. Kun asiansa osaa, uutta ja vanhaa pystyy hienosti yhdistelemään. Kartellin valaisin ja vanha rustiikkinen tammipöytä käyvät sopusointuista keskustelua keskenään. Lopputulos on tyylikäs sortumatta ylisöpöilyyn.

Majoituimme takimmaisessa Perätalossa, jonka useampi huoneisto muodostaa kokonaisuuden, mikä sopii erinomaisesti pienten juhlien ja kokousten pitopaikaksi. Ja voipa täällä vaikka latotanssit järjestää, sillä vastapäätä on vanha liiteri, joka on saanut uuden elämän riisuttuna juhlatilana.

Matkaa kuutostieltä Pulsan Asemalle tulee noin 14 kilometriä. Jos vaan tuolla Lappeenrannan suunnassa ajelet, tässä majoitusvaihtoehto, joka persoonallisuudessaan tarjoaa jotain ihan muuta kuin ketjuhotelli. Tai oikeastaan tänne pitäisi tulla välillä vain rauhoittumaan. Pitämään omaa retriittiä, laittamaan mielentila kuntoon ja asiat järjestykseen.

Haluaisitko istua tällaiseen aamiaispöytään?

Päätettiin ystäväni kanssa mennä illalla uimaan, vähän niin kuin lapsena joskus kauan sitten. Junaradan toisella puolella on pieni järvi, jonne oli kiva mennä pulahtamaan helteisen päivän päätteeksi.

Mahdoimme olla hupaisa näky, kun kaksi täti-ihmistä kulkee uikkareissaan radan vierustaa, keräilee mennessään metsämansikoita ja vilkuttelee ohi ajavien junien veturinkuljettajille, kuin pikkutytöt konsanaan. Hissun kissun vaapula vissun. Pulsa tekee hyvää.

Aiemman juttuni Pulsan Asemasta löydät täältä.

www.pulsanasema.fi

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

26.7.2018 12 comments
Yleinen

4 x Suomi – bloggaajan matkavinkit kotimaan matkailuun

by Annemaria 12.7.2018

Vuosi vuodelta, kesä kesältä, hullaannun yhä enemmän matkailemaan kotimaassamme. On meillä kuulkaapas luonnon kannalta sellaiset puitteet, ettei oikeastaan kesäkuukausina edes tee mieli lähteä minnekään muualle.

Täytyy tunnustaa, että tunnen maatamme hävettävän huonosti. Siksi olen päättänyt järjestelmällisesti tutustua joka vuosi uusiin paikkoihin ja matkustaa sellaisille seuduille, missä ei ole tullut aiemmin käytyä. Esimerkiksi viime kesänä täytin aukon sivistyksessä ja matkustin elämäni ensimmäistä kertaa Turkuun. Niin kiva ja avartava reissu siitä tulikin, että tänä kesänä halusin mennä kokemaan Turun uudelleen.

Yllättävää on ollut, miten hienoja nähtävyyksiä ja viehättäviä majoituspaikkoja meiltä löytyy, välillä ihan kirjaimellisesti korpien kätköistä. Olen ollut onnekas myös siinä suhteessa, että blogini on kuljettanut minua sellaisiin matkakohteisiin, joita en ehkä muuten olisi tullut ajatelleeksi tai löytäneeksi.

Parasta matkailussa on aina löytämisen riemu ja uusien elämysten saaminen. Välillä se voi olla Lapin erämaan eheyttävä vaikutus, joskus taas hyppäys kotimaiseen kaupunkiseikkailuun.

Poimin neljä hyvin eri tyyppistä matkakohdetta Suomesta. Jokaisessa näistä paikoista on jotain sellaista, mikä on tehnyt minuun vaikutuksen.

 

1. Citytyypille – monipuolinen Tampere

Ihailen tapaa, millä Tampere on kehittänyt matkailuaan. Oli sitten kyse kulttuurista, lapsiperheiden tarjonnasta, nähtävyyksistä, luonnosta, historiasta, kulinarismista, arkkitehtuurista, shoppailusta… oikeastaan mistä vaan, Tampere on oikea runsauden sarvi.

Ihastuin viime reissulla mm. Pyynikin korkeatasoiseen kesäteatteriin ja vanhoihin Tampellan tehdassaleihin perustettuun Vapriikin museokokonaisuuteen. Ehdottomia suosikkejani ovat myös Tampereen vanha kauppahalli sekä Pispalan hienosti säilynyt puutalomiljöö. Uusin tulokas on muumimuseo, joka pitää ehdottomasti vielä nähdä.

Tampere-kokemuksia ja matkavinkkejä löydät täältä:

https://www.rantapallo.fi/samppanjaamuovimukista/2016/09/29/haluaisin-asua-tampereella-tyttona-punatiilisen-tehtaan-varjossa/

https://www.rantapallo.fi/samppanjaamuovimukista/2017/07/02/tampere-on-makupala-joka-aiheuttaa-sydamentykytyksia/

https://visittampere.fi/

 

2. Luontoon rakastuneelle – kesä-Ylläs

Ylläksestä tulee ensimmäiseksi mieleen talvimatkailu ja laskettelu, mutta jos vähänkään luontomatkailu kiinnostaa, tänne kannattaa suunnata myös kesäaikaan. Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa, seitsemän tunturin alueella, on runsas retkeilyreitistö, jossa riittää vaihtoehtoja niin pituuksien kuin vaativuuden suhteen.

Vaikka rakastan Lapin luontoa, kairassa kulkemista ja tunturille nousua, siltikin on ihanaa sukeltaa iltaisin lakanoiden väliin. Jos pidät päivävaelluksista, Ylläksen alueella on helpohkoa tarjontaa riittämiin. Ainakin meillä reittivalinta kävi jopa vaikeaksi, vaikka muutaman päivän Ylläksellä vietimmekin. Ja jos sinulla on liikuntaesteitä, tunturiin pääsee näköaloja ihailemaan vaikka gondolihissillä.

Upea luonto, hyvä palvelutarjonta ja erinomaiset mahdollisuudet patikointiin ja retkeilyyn, siinä minusta kesä-Ylläksen vahvuudet. Jos olet ensikertalainen Lapin matkailussa, täältä on helppoa aloittaa. Mutta varoituksen sana, Lappi koukuttaa. Oletko kuullut parantumattomasta sairaudesta nimeltään Lapin hulluus?

Täältä kokemuksiani:

https://www.rantapallo.fi/samppanjaamuovimukista/2016/08/07/yllas-on-huippumesta-myos-kesaaikaan/

http://www.yllas.fi

 

3. Merihenkiselle – Ahvenanmaan saaristo

Pääsin alkukesästä testaamaan Finnlinesin uuden reitin Naantalista Kapelskäriin. Puolivälissä matkaa pysähdyttiin Ahvenanmaan keskiosassa sijaitsevassa Långnäsissa, jossa on mahdollista jäädä pois kyydistä.

Ahvenanmaan saaristo hullaannutti minut ensimmäisen kerran reilut kolmekymmentä vuotta sitten ja sen se teki nyt uudelleen. Saaristomerellä ovat maailman kauneimmat auringonlaskut, karun kauniit kalliorannat ja meidän hienoin laivareittimme. Tuntui kiehtovalta lipua suurella paatilla kapeita satojen saarten reunustamaa väylää pitkin. Täällä täytyy kapteenin tasan tarkkaan tietää, mistä ajaa.

Jos haluat viettää aikaa merimaisemissa pidempään, matkusta toinen suunta käyttäen Ahvenanmaan pieniä saaristolauttoja. Långnäsista pääset linjalle, jonka viimeinen osuus päättyy manner-Suomen Kustaviin tai eteläiselle linjalle, jonka päätepiste on Korppoo.

Ahvenanmaan saaristossa on lukuisia tunnelmallisia bed & breakfast paikkoja, joissa pääsee maistelemaan merellistä elämää. Näissä maisemissa päähän jää soimaan Mårtenssonin Myrskyluodon Maija.

Tai poikkea vaikka Maarianhaminassa. Långnäsistä on sinne matkaa vain 30 km, tai no, Ahvenanmaalla ylipäätään kaikki on lähellä. Täällä eivät lomapäivät tuhraannu auton ratissa istumiseen.

Kokemuksia Finnlinesin laivamatkasta täältä:

https://www.rantapallo.fi/samppanjaamuovimukista/2018/06/14/saaristomeren-lumoissa-testimatka-finnswanilla-ruotsiin/

Tietoa Ahvenanmaan saaristolautoista, aikatauluista ja reiteistä täältä:

www.alandstrafiken.ax/fi

www.visitaland.com/fi

 

4. Taiteenystävälle – Mänttä ja Serlachius-museot

Mänttä-Vilppula kaupunkina ei tunnu mitenkään houkuttavalta. Ja jos ihan totta puhun, eihän noissa kahdessa teollisuuden leimaamassa taajamassa mitään nähtävää itsessään olekaan (jos olen väärässä, korjatkaa paikkakuntalaiset).

Syy miksi Mänttään kannattaa matkustaa vähän kauempaakin, ovat Serlachius-museot. Kolmesta museorakennuksesta, gurmeeravintolasta ja kahdesta viehkosta boutiquehotellista rakentuva kombo ruokkii taiteenystävää, visualistia ja kulinaristia monella tapaa.

Jotta vältät taideähkyn, jää yöksi, sillä tarjontaa on ihan liikaa yhdelle päivälle. Illalla kannattaa painaa päänsä legendaarisella Mäntän Klubilla tai järvimaisemissa Honkahovilla.

Kokemuksia visiitistä täältä:

https://www.rantapallo.fi/samppanjaamuovimukista/2018/06/19/monipuoliset-serlachius-museot-ovat-mannaa-taiteenystavalle/

www.serlachius.fi

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

12.7.2018 18 comments
Singapore

Singaporesta löytyy ihmeellisiä rakennuksia – katso kuvakooste

by Annemaria 8.7.2018

Tämän vuotisia valokuvia arkistoidessani huomasin, että eniten matkakuvia tuli otettua kevään Singaporen matkalta. Sinänsä se ei ole mikään ihme, sillä tämä kaupunkivaltio sai minut kerrassaan liekkeihin. Löysin Singaporesta paljon sellaista, mikä teki tästä omaleimaisesta kaupungista matkakohteena erityisen kiinnostavan, kaupunkikohteiden ystävä kun olen.

Yksi Singaporen mielenkiintoisimmista asioista minusta on sen futuristinen arkkitehtuuri ja mielikuvituksellinen katukuva. Kansainväliset arkkitehdit ovat saaneet vapauksia toteuttaa huimimmat visionsa ja suunnitella urakalla toinen toistaan huikeimpia luomuksia. Ja jotta tässä kaupungissa arkkitehtuurilla erottuu, pakko on ilmeisesti panna vähän överiksi. Lopputuloksena on syntynyt rakennelmia, jotka voisivat hyvin olla lavasteita scifi-elokuvista.

Monien eri aikojen rakennustyylien rinnakkaiselo luo Singaporen katukuvalle oman vastakohtaisen kiinnostavuutensa. Chinatownin vanhojen kiinalaisten kauppiastalojen takaa silhuettia piirtävät taivaita hipovat toimistorakennukset. Toisella puolen brittien siirtomaavallan aikaiset hallintorakennukset seisovat jämäkästi lasiseinäisten pilvenpiirtäjien vieressä.

Marina Bay Sandsista on tullut Singaporen tunnus ja kuvatuin rakennus. Tässä kolmesta tornista ja 55 kerroksesta koostuvassa rakennuksessa on mm. hotelli, viihdekeskus ja kasino. Huoneita hotellista löytyy peräti 2561. Katolla sijaitseva 150 metriä pitkä uima-allas lienee aikamoisen huikea. Valitettavasti sinne ei ole asiaa kuin hotellin asukkailla.

Marina Bay Sandsin vieressä oleva ArtScience museo on minusta aikamoisen ihmeellinen rakennus myöskin.

Gardens By the Bay on Singaporen suosituin nähtävyys, eikä ihme. Alueen puutarhat ja rakennetut superpuut saivat ainakin minut sanattomaksi. Kokemuksiani puutarhoista löydät täältä.

Singaporelaiset rakastavat shoppailua ja sen ympärille on rakennettu hulppeita ostosparatiiseja. Kauppakeskukset näyttivät esimerkiksi tällaisilta.

Singaporesta löytyy kauniita siltoja, uusia ja vanhoja.

Esplanade on Singaporen suuri kulttuurikeskus, missä sijaitsee teattereita, näyttelytiloja, ravintoloita ja tietysti kauppoja. Singaporelaiset käyttävät piikikkäistä rakennuksista nimitystä Durian, paikallisen hedelmän mukaan.

Sentosan saarella sijaitseva viihdekeskus oli hmmm… vähän turhan keinotekoinen omaan makuuni. Alue on joka tapauksessa melkoinen rakennelma.

Eräs paikallisista baarikaduista näytti tältä. Ilmiselvä aikuisten huvipuistolook.

Onneksi kaiken huippumodernin rinnalla löytyy jotakin vanhaa. Vanha Old Hill Streetin vankila ja poliisiasema oli hauska väripläjäys. Nykyisin rakennuksessa toimii valtion virastoja.

Kaupungin vanhin vieläkin toimiva paloasema oli minusta kaunis. Tämä olisi hyvin voinut olla Englannista.

Entinen katolinen tyttökoulu Chijmes oli kaunis sekin.

Kansallisgallerian uusi osa yhdisti aika onnistuneesti kaksi vanhaa rakennusta.

Parkroyal on Pickering hotelli ihastutti hotellina, mutta myös rakennuksena.

Mielenkiintoinen kaupunki, eikö vaan?

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

 

 

8.7.2018 2 comments
Majoitus SuomessaTaide ja kulttuuri

Menneiden aikojen charmia Mäntän boutique-hotelleissa

by Annemaria 3.7.2018

Näissä paikoissa on valmistauduttu fasaanijahteihin, pukeuduttu tweedbleisereihin ja polteltu paksuja kuubalaisia sikareita.

(Yhteistyössä Serlachius-museot)

Mänttä, pieni Pirkanmaan paikkakunta, yllätti minut täysin. Ensin se yllätti kahdella huikean tasokkaalla taidemuseolla. Sitten se yllätti loistavalla ravintolalla. Ja kun kokonaisuus täydentyi vielä ihastuttavalla boutique-hotellilla, olin myyty.

Arthotel Honkahovi – funkkishenkinen boutigue-hotelli

Majoituimme ystäväni kanssa Mäntässä aika kuninkaallisesti. Arthotel Honkahovin huoneen ovessa luki komeilevasti Kuninkaan huone, mutta aiheesta. Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa vieraili Mäntässä Urho Kekkosen vieraana ja epäilemättä tällä huoneella on tekemistä kyseisen vierailun kanssa.

Honkahovi valmistui Serlachius yhtiöiden toimitusjohtajan R. Erik Serlachiuksen virka- ja edustusasunnoksi vuonna 1938. Jämerä, selkeälinjainen kivitalo on tyylipuhdas funkkisrakennus, josta avautuu kaunis näkymä alas Mäntänlahden rantaan.

Pienen hotellin jokainen 30 huoneesta on erilainen. Voit majoittua tilavammin ja tyylikkäämmin superior-tason huoneissa rakennuksen toisessa kerroksessa tai vähän vaatimattomammin entisessä palvelijoiden siivessä.

Valoisa, lämpimillä ruskean ja terrakotan sävyillä sisustettu huoneemme oli jollain lailla hienostuneen herraskainen. Tilaa huoneessa oli ilahduttavan paljon. Kauniit huonekalut, tekstiilien laadukkaat materiaalit ja ihana järvinäkymä antoivat sopivan viihtyisän säväyksen. Olipa meillä jopa oma pieni parveke.

Historia tuli esiin huoneen monista pienistä yksityiskohdista. Esimerkiksi komerot ja patterisuojat olivat alkuperäisiä. Myös kylpyhuone toi mielikuvan 1900-luvun alkupuoliskolta. Hieman omituinen allas lienee aivan alkuperäinen?

Hotellin alakerran kirjasto/neuvotteluhuoneessa oli menneen ajan pysähtynyt tunnelma. Vanhat huonekalut olivat varmasti olleet siellä aikojen alusta.

Nimensä mukaisesti Arthotel Honkahovi on taidehotelli. Seiniä koristivat lukuisat maalaukset ja piha-alueella ilahdutti useampikin taideteos. Oma suosikkini, Teuvo Tuomivaaran valkoinen betoniteos Linnuille metsä, sopi kertakaikkisen hienosti järvimaisemaan.

Honkahovista johtaa Lemmenpoluksi nimetty luontopolku suoraan Gösta-museolle. Vieressä on myös tenniskenttä sekä hotellin uusi rantasauna.

Ainut miinus hotellilla oli käytävän huono ilmanvaihto. Keittiön käryt levittäytyivät käytävään turhan voimakkaasti, mutta onneksi haju ei yltänyt huoneeseen asti.

Tunnelma tässä pikkuhotellissa oli lähinnä kotoinen. Alakerran baarista sai juomia, joita oli kiva nautiskella lasitetulla terassilla. Honkahovi on hyvä valinta persoonallista majoitusta kaipaavalle, joka rakastaa rauhallista ja luontoläheistä majoitusta.

Mäntän Klubi on valtiomaisen arvokas

Toinen mielenkiintoinen majoituspaikka on pienen matkan päässä Honkahovista sijaitseva Mäntän Klubi. Molemmilla rakennuksilla on nykyisin sama omistuspohja; taidemesenaatti Kauko Sorjosen säätiö.

Mäntän Klubin mahtipontinen rakennus pylväkköineen ja päätykolmioineen näyttää siltä kuin se olisi eksynyt aivan väärään paikkaan. Oikeampi osoite olisi minusta Helsingin Senaatintori.

Pääsimme vähän kurkistelemaan myös tämän uniikin hotellin käytäville. Rakennus on kerrassaan hulppea ja upea on myös sen historia, joka jälleen johtaa Serlachius-yhtiöiden historiaan, kuinkas muuten. 1920 valmistunut komeus rakennettiin G.A. Serlachius Oy:n juhlatilaksi.

Seinien sisällä ovat kokoontuneet useat kansainväliset poliitikot ja valtioiden merkkihenkilöt. Siellä ovat asustelleet kuuluisat taiteilijat ja näyttelijät, useat yhdistykset ovat pitäneet siellä kokouksiaan ja jahtiporukat valmistautuneet metsästysreissuille. Tiloissa on käyty merkittäviä neuvotteluita, järjestetty kulttuuritapahtumia ja juhlittu merkkipäiviä. Nykyisin rakennus toimii hotellina ja ravintolana.

Niin Honkahovissa kuin Mäntän Klubilla on haluttu vaalia vanhaa henkeä. Jäljellä on paljon alkuperäisiä huonekaluja, hienoa koristeellisuutta ja kauniita yksityiskohtia.

Kuten näistä hotelli-ihanuuksista huomaatte, Mäntässä kannattaa viipyä vähintään yön yli. Tällaiset historialliset, hienosti säilyneet rakennukset ovat majoituspaikkoina harvinaista herkkua. Todellisia romantikon ja visualistin namupaloja.

Mänttä, olet sinä kyllä ihan ihme mesta.

https://www.klubin.fi/fi/honkahovi

https://www.klubin.fi/fi/mantan-klubi

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

3.7.2018 0 comments
  • 1
  • …
  • 28
  • 29
  • 30
  • 31
  • 32
  • …
  • 49

BLOGIN TAKANA

BLOGIN TAKANA

Elämästä hullaantuneen kukkamekkotädin matkablogi, jossa seikkaillaan maalla, merellä ja samppanjabaareissa. Elämännälkäinen visualisti ja ruuan perässä matkaava kulinaristi rakastaa Espanjaa, lumoutuu Lapista ja inspiroituu kaikesta kauniista. Ja väliin juo samppanjaa, olosuhteiden pakosta joskus myös muovimukista.

YHTEISTYÖ – OTA YHTEYTTÄ

samppanjaa.muovimukista@gmail.com
Teen mielelläni yhteistyötä blogini linjaan sopivien yritysten kanssa. Ota rohkeasti yhteyttä ja pyydä mediakortti.

SEURAA BLOGIA MUUALLA

Facebook Instagram

Viimeisimmät julkaisut

  • Menolippu Malagaan ja muita positiivisia asioita

    14.10.2026
  • Pystynkö päästämään irti?

    23.9.2026
  • Olympos ja Kasos, kivat päiväretkikohteet Karpathoksen Pigadiasta

    17.9.2026
  • Kreikan Karpathos sopii rantalomailijalle

    11.9.2026
  • Pieniä askelia eteenpäin

    20.8.2026

Kategoriat

  • Ahvenanmaa (9)
  • Andalusia (99)
  • Bloggaaminen (6)
  • Costa del Sol (79)
  • Elämä (17)
  • Elämäntaito (65)
  • Espanja (152)
  • Etelä-Karjala (10)
  • Etelä-Savo (20)
  • Fuengirola (51)
  • Ikääntyminen (24)
  • Italia (2)
  • Kainuu (4)
  • Kanariansaaret (15)
  • Katalonia (21)
  • Kreikka (2)
  • Kroatia (5)
  • Lappi (45)
  • Lesken elämää (11)
  • Luontomatkailu (39)
  • Majoitus Suomessa (42)
  • Matkaturvallisuus (7)
  • Museot Suomi (16)
  • Norja (3)
  • Pohjois-Karjala (9)
  • Pohjois-Savo (3)
  • Putiikkien helmiä (3)
  • Ranska (13)
  • Retkeily (27)
  • Risteilyt (21)
  • Ruoka ja viini (66)
  • Ruotsi (3)
  • Saimaa (12)
  • Saksa (2)
  • Singapore (7)
  • Suomen kaupungit (29)
  • Syöpä perheessä (12)
  • Taide ja kulttuuri (26)
  • Tanska (5)
  • Unkari (7)
  • Venäjä (8)
  • Viro (20)
  • Yleinen (116)

Instagram

@2023 - Samppanjaa Muovimukista

Samppanjaa muovimukista
  • KOTI
  • Blogin takana
  • Yhteistyö