Samppanjaa muovimukista
  • KOTI
  • Blogin takana
  • Yhteistyö
Author

Annemaria

Annemaria

ElämäntaitoYleinen

Lupa mokata

by Annemaria 6.5.2018

”Älä mokaa viiden tähden hotellissa – asiantuntijan 10 vinkkiä ensikertalaiselle.” Ja hitot. Olkaa sellaisia kuin olette ja uskaltakaa mokata.

Mikä ihmeen juttuja nämä tällaiset ”älä mokaa matkoilla” oikein ovat? Olen pannut merkille, että sosiaalisessa mediassa törmää yhtä mittaa käyttäytymisohjeisiin, joissa kerrotaan miten tulee käyttäytyä lentokoneissa, matkakohteissa, hotelleissa ja nähtävyyksissä. Joku ”tietävämpi” kertoo, kuinka rahvaan tulee toimia ja mitä saa ja mitä ei saa tehdä, jottei vaan mokaa.

Viimeisimmässä silmiini osuneessa jutussa joku etikettineuvoja jakoi ensikertalaisille vinkkejä, mitä ei saa tehdä luksushotelleissa. Konsultin mukaan hotelliin saapuessa pitäisi näyttää itsevarmalta, sillä käyttäytyminen kuulema paljastaa kokemattomuuden ja siksi ei saa antaa silmien laajentua ja leuan loksahtaa. Anteeksi vaan, mutta miksi ei? Jos luksushotellin hulppea aula ei ole jokapäiväistä kauraa ja se saa aikaan wau-efektin, miksi ihmeessä pitäisi näytellä jotain muuta?

Ne muutamat kerrat, kun olen itse päässyt maistelemaan viiden tähden edestä kansainvälistä luksusta, olen todellakin ollut niin innoissani, etten ole meinannut pysyä ruodussa. Takuulla jokainen on nähnyt reaktioistani jo kaukaa, että ympyrää pyörivä tätituristi on astunut normaalista poikkeavalle maaperälle. Minulta ainakin häviäisi osa nautinnosta, jos jostain kumman syystä haltioitumista pitäisi peitellä. Voisiko joku selittää, miksi tämä ylipäätään on edes jonkun mielestä mokaamista?

Jos ei ole prinsessa, ei tarvitse esittää prinsessaa.

Hymyilyä osaltani sai myös artikkelin neuvo rajoittaa selfieiden ottamista ja muuta valokuvaamista. Nämä kuvaussessiot kuulema paljastavat ensikertalaisen ja saattavat häiritä muita hotellin asukkaita. Tässä kohtaa olen ilmeisemmin mokannut pahan päiväisesti, sillä kameralleni on ollut erityisen paljon käyttöä hulppeimmissa hotelleissa. Oikeasti, kuka voi pidättäytyä ottamasta kuvia, jos on kerrankin päässyt sellaiseen ympäristöön, joka näyttää ja tuntuu upealta?

Minusta nämä kaiken maailman älä mokaa -neuvot ovat typeriä. On niin helppoa vedota suurimpaan pelkoomme, häpeään. Kontrolloimme käyttäytymistämme sen vuoksi, että pelkäämme nöyryytystä. On noloa osoittaa tietämättömyytensä tai osaamattomuutensa, ja siksi kätkemme todellisen minämme ja esitämme vähän ”parempaa”.

Jos aina pitää varoa mokaamista ja virheiden tekoa, voi liikkumavara käydä vähäiseksi.

Eikö kuitenkin meistä jokainen ole parhaimmillaan omana itsenään, juuri sellaisena aitona Crocodile Dundeena kuin on. Vahvin ihminen on minusta sellainen, joka uskaltaa olla täysin oma itsensä joka paikassa. Sellainen ihminen, joka uskaltaa sanoa, ettei osaa tai ettei tiedä ja antaa itselleen luvan tehdä virheitä. Osoittaa vahvaa itsetuntoa olla reilusti se tumpelo ensikertalainen, joka osaa vielä nauraa makeasti omille hölmöilyilleen.

Kaikkein typerimpiä ihmisiä minusta ovat tyypit, jotka kuvittelevat olevansa kaiken osaavia ja kaiken hallitsevia. Kaikkien alojen asiantuntijat ovat näistä rasittavimpia. Jos tunnet tällaisen tapauksen, tiedät myös, ettei hän koskaan naura itselleen. Ihmisestä häviää niin paljon mielenkiintoa, jos vastapuolella on ihminen, joka yrittää olla liian täydellinen ja liian oikein käyttäytyvä.

Uskokaa vaan, mokaamislupa tekee elämästä rennompaa ja paljon hauskempaa. Ei tämän kaiken tarvitse olla niin vakavaa. Ei oikeasti tarvitse miettiä, kuinka fiinisti pitää käyttäytyä viiden tähden hotellissa tai nyt ylipäätään missään muuallakaan. Annetaan itsellemme lupa mokailla ja elää vähemmällä kontrollilla. Jos ei ole prinsessa, ei tarvitse esittää prinsessaa.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

6.5.2018 10 comments
Ruoka ja viiniViro

Ravintolayllätys Tallinnassa – onko tässä kaupungin paras ravintola?

by Annemaria 2.5.2018

Älä mene tänne, jos kaipaat suuria annoksia. Sen sijaan, jos sinua kiinnostaa yllätyksellinen makumatka, Parrot MiniBar tykittää täysillä.

Torstai-ilta Tallinnassa ja hurja nälkä usean tunnin matkustamisen jälkeen. Pieni kierros Vanhassa kaupungissa ja silmiin osuu tuntemattoman ravintolan vihreä kyltti: papukaijan kuva ja teksti MiniBar. Jostain muistin sopukoista yhdistin ravintolan johonkin blogijuttuun, jossa Parrot MiniBar sai aika tavalla ylistävää palautetta.

Vaikka Minibar kuulosti meistä enemmän drinksupaikalta kuin vakavasti otettavalta ravintolalta, päätimme siltikin kurkistaa sisälle. Paikan hauskasti viidakkomaiseen tunnelmaan sisustettu pääsali oli aivan täynnä, mutta tilaa löytyi toiselta puolelta, mikä ilmeisemmin toteutti enemmän baarin virkaa. Palmut huojuivat täälläkin.

Hyväntuulinen tarjoilija ojensi ruokalistat ja kertoi ravintolan konseptista. Ruuat oli jaettu kolmeen kategoriaan: kevyisiin sormisyötäviin, jaettaviin pääruokiin ja jälkkäreihin. Sopiva määrä oli kuulema noin 5-6 annosta ruokailijaa kohden.

Menu oli ihan uudenlainen ja erityisen kiinnostava. Hieman Aasiaa, hieman Ranskaa, paljonkin Etelä-Amerikkaa…. valinta oli vaikeaa. Onneksi ruokalistan lopussa oli Milky Way menu, jonka ”kolme lentoa” käsittivät kaikkiaan 12 ruokalajia eli aika hyvän kattauksen koko menusta.

Kun ei mitään erityistä odota, ehkä silloin yllättyy kaikista eniten. Sillä nyt kävi juuri näin. Tästä alkoi sellainen makujen tykitys, että ruokalajien välissä ihmettelimme kuinka pitkään tällainen taso pystyy kantamaan ja mitä ihmettä ne ovat seuraavalle lautaselle keksineetkään. Mielikuvitukselle oli annettu tässä ravintolassa tilaa muussakin kuin sisustuksessa. Vasta vajaan vuoden toimineen Parrot MiniBarin nuoret kokit loihtivat melkoisen makujen ilotulituksen.

Ensimmäinen lentomme käsitti neljä erilaista pientä sormisyötävää. Ensimmäinen macarons-keksiä muistuttava mätikeksi suli suussa. Seuraava hapankorpulle koottu tomaattihilloke ja rapsakka sipuli olivat sopivasti samaan aikaan suolaista ja makeaa.

Hanhenmaksaa sisältävä minihampurilainen oli yksi mieheni suosikeista. Itse en juuri maksasta pidä ja kaikkein vähiten hanhenmaksasta, joten tämän syötävän olisin voinut jättää väliin. Mutta sitten napsahti minullekin jälleen. Kuumilla sipsien päällä tarjoilluissa karamellisoiduissa perunoissa maistui tryffeli ja pehmeä kermainen tuorejuusto. Nam.

Seuraavaksi noustiin kuusi ruokalajia sisältävälle toiselle lennolle. Tonnikala mango-ananassalsan kanssa oli jumalaista ja se ylsikin yhdeksi molempien suosikiksi. Mutta niin olivat herkkua myös hummerikastikkeessa kylpevät kampasimpukat, cevichekala maissin ja sipulin kanssa, suolaheinän kera tarjoiltu helmikana kuin myös kevysti grillattu naudanliha. Yllättävintä oli, että itse sain ehkä suurimman kiksin grillissä vähän kärtsytetystä romaine salaatista, jota komppasi lime, omena ja avokado. Niin maukasta, raikasta ja sopivan hapokasta.

Kolmas lento oli jälkiruokaliito. Ensin pari argentiinalaista pikkuleipää ja sitten sellainen kupponen, että voisin varmaan muutaman päivän elää syömällä ainoastaan tätä taivaallista komboa. Vadilla oli suklaalla kuorrutettua kookosta, guacamolen tapaista moussea ja sitruunasorbettia. Tämä oli samettia suulle, aivan täydellistä!

Kaiken tämän ihanuuden jälkeen olimme lähinnä sanattomia. Tupsahdimme sattumalta tuntemattomaan ravintolaan tarkoituksenamme saada jotain mahan täytettä. Mistään mitään tietämättöminä tulimme juuri nauttineeksi parhaimman Tallinnassa koskaan syömistämme aterioista, makumaailmaltaan huikean maistelumenun.

Jottei nyt ihan suitsuttamiseksi menisi, ainut miinus tuli viimeisten ruokien pitkistä tarjoiluväleistä. Ravintola täyttyi viimeistä pöytää myöten nopeasti ja keittiö oli selvästi kovilla. Tässä kohtaa jouhevasti alkanut tarjoilu vähän notkahti, mutta annettakoon tämä anteeksi, sillä ruoka vaan oli niin loistavaa.

Parrot MiniBar on täynnä yllätyksiä. Ei riittänyt, että ruuan taso aiheutti meille jymy-yllärin, vaan vielä lopuksi ravintola onnistui lyömään meidät ällikällä. Asiaa tarkemmin paljastamatta, annan vain vihjeen. Kiinnitäpä huomiota pääsalin puolella olevaan valtaisaan lintuhäkkiin. Miten kummassa sieltä kiipeää ihmisiä ulos, mutta kukaan ei näytä menevän sisälle? Mistä noita ihmisiä oikein tulee?

Parrot MiniBar, Vana-Posti 7, Tallinna

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

2.5.2018 4 comments
Viro

Tallinnan Savoy Boutique hotelli on hykertelypesä romantikoille

by Annemaria 30.4.2018

Jos pitäisi valita yksi sana, jolla kuvata hyvää hotellikokemusta, se on ehdottomasti tunnelma.

(Yhteistyössä Tallinnhotels)

Rakastan pieniä lämminhenkisiä hotelleja. Sellaisia kotoisen oloisia hyggeilypesiä, joissa voi samaan aikaan uppoutua rauhalliseen ilmapiiriin ja nousta hetkeksi jonnekin elämän sietämätön keveys -fiilikseen.

Aina silloin, kun tuntuu vähän tylsältä, olemme kutsuneet Tallinnan apuun. Niin nytkin. Ihan ex tempore varattiin miehen kanssa Eckerö Linelta menopaluu laivamatka ja päätettiin lähteä katsomaan Tallinnan kevättä jonnekin kivaan hotelliin. Itse asiassa meidän piti mennä Talinnhotelsien Palace-hotelliin, mutta blogiyhteistyön puitteissa meidän majapaikaksemme valikoitui saman hotelliketjun sympaattinen, monilla palkinnoilla palkittu Savoy Boutique hotelli.

Hyvä näin, sillä tämä pieni hotelli oli samaan aikaan tunnelma ja nautinto. Vanhan kaupungin sydämessä sijaitsevan 44 huoneen hotellin rakennus on alunperin vuodelta 1890. Historian havina on Savoy Boutique hotellissa läsnä joka nurkassa.

Vankat terrakotalla maalatut kiviseinät ja muhkea antiikkinahkainen sohvaryhmä loivat ala-aulaan lämpimän tunnelman. Pöydällä oli hopea-astiassa hedelmiä, takassa loimotti tuli, sivupöydällä oli oikeita kukkia, lattioilla vanhoja mattoja ja taustalla soi rauhoittava jazz-musiikki. Täydellinen paikka nauttia lasillinen viiniä ja istahtaa upottavaan sohvaan, jonne olisin aivan hyvin voinut unohtua koko päiväksi. Olo oli kumman kotoinen.

Huoneemme oli superior-huone ylimmässä kuudennessa kerroksessa. Kiinnitin huomiota käytävän kauniisiin yksityiskohtiin, kuten käsin taottuihin käytäväkaiteisiin, alkuperäisen kivilattian kuviointiin ja lattiamattoihin, joissa toistui tuo sama kuvio.

Viimeisellä käytävätasanteella katseen pysähdytti pari vanhaa nojatuolia, joiden välissä oli maalaustelineessä väritettäviä kuvia värikynineen ja -liituineen. Samanlainen setti löytyi myös huoneestamme. Taidekerros teema oli hauska idea. Milloin olet muuten viimeksi väritellyt ja harrastanut taideterapiaa?

Huone oli valoisa ja raikas. Valkoiset kiviseinät paksuine ikkunasyvennyksiin kertoivat jälleen, että ympärillämme oli historiaa. Puisin ikkunaluukuin varustetuista ikkunoista aukesi kiva näköala Vanhan kaupungin kattojen ylitse aina merelle asti. Sängyllä meitä odottivat paksut kylpytakit ja -tohvelit, pöydällä hedelmävati ja henkilökohtainen tervehdys. Pieniä yksityiskohtia, jotka luovat juuri sitä hyvää ja huomioivaa tunnelmaa.

Kalustus oli romanttista, lukemani mukaan italialaista tilaustyötä. Kylpyhuoneesta löytyi amme, pöydällä oli malja-allas ja kultaisessa maljakossa heinäkoristeita. Kylppäri oli tyylikäs, vaikkakaan ei kovin suuri. Ainut negatiivinen asia oli ensimmäisenä päivänä kylpyhuoneessa tuoksahteleva viemärin haju, mikä tosin hävisi illan aikana.

Savoy Boutique hotellin aamiainen tarjoiltiin alakerran Mekk-ravintolassa. Mekk on muuten se ravintola, joka on keikkunut jo vuosia Tallinnan parhaiden ravintoloiden listalla. Aamiainen ei ollut laaja, mutta riittävä ja laadukas. Maukkaita tuotteita, kuten erinomaista graavilohta ja munakokkelia, paikan päällä paistettua tummaa jyväleipää, runsas valikoima erilaisia mehuja ja hedelmiä ja löytyihän sieltä kuohuvaakin. Ikävää vaan, että se oli puolimakeaa. Mukava asia oli myös se, että kahvi tarjoiltiin pienissä kannuissa pöytiin.

Näissä pienissä hotelleissa on se ihanuus, ettei koskaan ole minkäänlaisia ruuhkia. Nautin siitä, kun aamiaisella ei tarvitse jonotella, pöydät ovat siistit ja likaiset astiat häviävät huomaamatta. On ihanaa aloittaa aamu rauhallisessa tunnelmassa ilman häslinkiä ja meteliä.

Laittaisin Savoy Boutique hotellin ehdottomasti sarjaan romanttiset hotellit. Tunnelmallinen miljöö sopii erinomaisesti täti-ihmisille tai pariskunnille sellaiseksi hykertelymestaksi. Hienot, mutta kotoisat puitteet, erinomainen sijainti keskellä Vanhaa kaupunkia ja niin huomioivaa ja ystävällistä palvelua: näistä aineksista on hyvä hotellikokemus tehty.

Lähtiessämme respan hymyilevä neitokainen kysyi, että onnistuivatko he täyttämään odotuksemme. Kyllä, onnistuitte, ihan täysin. Ikävä oli lähteä.

Savoy Boutique hotelli on muuten yksi Eckerö Linesin kumppanihotelleista. Jos matkustat laivalla, kannattaa tarkastaa hotellipaketin hinta tätä kautta.

Yhteistyössä Tallinnhotels

https://www.tallinnhotels.ee/fi/savoy-boutique-hotelli/

30.4.2018 11 comments
Singapore

Yksi kaupunki, kolme maata – Singaporen mielenkiintoiset kaupunginosat

by Annemaria 25.4.2018

Singapore on pieni maa, jonka asukastiheys on maailman toiseksi tiuhin. Kutakuinkin Helsingin kokoisella alueella asuu saman verran asukkaita kuin koko Suomessa. Ei siis ihme, että aikojen saatossa eri etniset väestöryhmät ovat sekoittuneet eri puolille tätä piskuista saarivaltiota.

Siltikin menneiltä ajoilta perintönä on säilynyt muutama alue, joilla on oma etninen ja identtinen leimansa. Turistin kannalta on kiinnostavaa, että yhdessä kaupungissa voit tehdä sukelluksen Intiaan ja Kiinaan tai kokea omaleimaista tunnelmaa muslimikaupunginosassa.

Little India

En ole koskaan käynyt Intiassa ja siksi oli erityisen kiinnostavaa päästä näkemään edes siivu intialaista elämänmenoa. Tosin Singaporessa kun oltiin, hyvin siistiä sellaista. Voin hyvin kuvitella, että meno on aika tavalla kaoottisempaa oikeilla intialaisilla kaduilla, vaikka kiinnostava alue Singaporen Little India on joka tapauksessa.

Kaupunginosan historia juontaa 1800-luvun alkuun brittiläiseen siirtomaa-aikaan. Vallassa olevat isännät toivat Singaporeen intialaista työvoimaa, josta osa halusi jäädä maahan palvelusajan päätyttyä ja asettui juuri Little Indian alueelle.

Värikäs, tuoksuva, äänekäs. Siinä ehkä ne adjektiivit, jotka kuvaavat tätä kaupunginosaa parhaiten. Ilmapiiri oli selkeästi erilainen kuin hetki sitten talsiessamme hulppeiden ostoskeskusten kehystämällä leveällä Orchard Roadilla. Suitsukkeet savuavat, mausteet tuoksuvat ravintoloiden avoimista ovista, kulta kiiltää koruliikkeissä ja naisten värikäs vaatetus kääntää katseet.

Hindulaiseen uskonnon harjoittamiseen pääsee kurkistamaan Sri Veeramakaliamman temppelissä. Kaikenuskoiset ovat tervetulleita, kengät vain täytyy jättää ulkopuolelle.

Jos haluat nähdä valtaisan tavarataivaan, piipahda Mustafa Centerissä, paikallisessa suurmarketissa, jonka hyllyt ja vitriinit ovat ahdettu niin täyteen tavaraa, että ihmetyttää miten sieltä ylipäätään mitään löytää. Kelloja, laukkuja, koruja, elektroniikkaa, elintarvikkeita, tekstiilitavaraa… minusta kaikkea ihan liian paljon.

Nälkää voi tyydyttää Tekka Food ruokatorilla. Ruoka on kursailematonta ja halpaa, mutta maistuvaa. Mausteinen ateria banaaninlehdeltä ja juoma pillillä kookospähkinästä, ei hassumpaa.

Chinatown

Chinatownin asutus syntyi aikoinaan kiinalaisista kauppiaista ja kalastajista. Kaupankäynti näyttää olevan voimissaan tänäkin päivänä, sillä alueen kapeat kujat ovat täynnä värikkäitä kiinalaisia matkamuistoja myyviä pikkukauppoja. Ja välissä kiinalaiset ravintolat tarjoavat pekingin ankkaa ja nuudeleita.

Itseäni viehättivät Chinatownin värikkäät ikkunaluukkuiset pikkutalot. Samoin kuin Little Indiassa, täälläkin on muusta kaupungista poiketen matala rakennuskanta. Hienoa, että nämä vanhat rakennukset ovat säästyneet puskutraktoreilta.

Kertoo ehkä omaa kieltään Singaporen eri uskontojen sopusoinnusta, että yksi Chinatownin merkittävimmistä nähtävyyksistä on kaupungin vanhin hindutemppeli Sri Mariamman.

Yksi tapa kokea äänekästä ja ruuhkaista kiinalaista kaupankäyntiä on käydä Bukis Streetillä (alue sijaitsee lähellä Little Indiaa ja muslimikaupunginosaa). Vielä muutama vuosikymmen sitten tämä alue oli huonomaineista punaisten lyhtyjen aluetta.

Uudelleen rakennetun katetun markkinatorin huono maine näkyy enää vain krääsätavarassa. Näiltä halpismarkkinoilta saa kuulema kaiken halvemmalla kuin muualta, mutta laadun kanssa on sitten niin ja näin.

Ihmispaljous kapeilla käytävillä oli ainakin melkoinen. Itse kyllä valitsen Singaporen kuumuudessa mieluimmin ilmastoidun tavaratalon tai ostoskeskuksen.

Muslimialue Kampong Glam

Singaporen perustaja Raffles suunnitteli aikoinaan Kampong Glamin aluetta muslimien asutukseen ja lahjoitti sen silloiselle sulttaanille. Alue alkoi vetää puoleensa malaijilaisia ja kauppiaita nykyisen Itä-Jemenin alueelta.

Olin vähän yllättynyt, sillä alue oli aivan erilainen kuin kuvittelin. Luulin törmääväni täällä minareetin kutsuihin, kadulla vesipiippua polttaviin miehiin ja arabialaiseen musiikkiin. Sen sijaan alueen kaduilta näytti islamilaisuus olevan kaukana. Muslimitausta näkyi lähinnä vain Sulttaanin moskeijassa, kadun nimissä ja kaupoissa, joissa myytiin itämaisia käsinsolmittuja mattoja, itämaisia valaisimia ja kankaita musliminaisten asuihin. Jos mielit juhlapukukangasta, suunnista tänne. Taidokkaissa silkkikankaissa ja organzoissa on mistä valita.

Yllättävintä oli, että Kampong Glamin alueesta oli kehkeytynyt Singaporen trendikäs hipsterialue kuppiloineen, seinämaalauksineen ja designputiikkeineen. Naureskelin mielessäni, että onkohan täällä maailman ainoa Arab street, jonka varrella on kymmenittäin länsimaalaisia baareja.

Ken värikästä iltaelämää kaipaa, näillä kulmilla on lukemani mukaan paljon annettavaa.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

 

 

25.4.2018 2 comments
Ruoka ja viini

Viiniä Tallinnasta suoraan kotiovelle – kuinka toimii nettikauppa

by Annemaria 23.4.2018

Pim. Pom. Ovellamme seisoo DHL:n kuski ja 24 pulloa viiniä.

Netistä on tullut tilattua kaikenmoista, muttei koskaan viiniä. En ole oikeastaan edes tiennyt, miten se käytännössä onnistuu. Kun alkoholijuomista puhutaan, mietityttänyt on lähinnä kuinka ulkomaisten tilausten kanssa pitäisi menetellä. Pitääkö tuotteet jotenkin tullata ja pitääkö niistä maksaa Suomeen jotain lisäveroa?

Ensimmäisen kosketuksen ulkomailla toimivaan viinien nettikauppaan sain Garden by Olo -ravintolan bloggaajaillassa. Kuulin, että samaisella yrityksellä on Tallinnan satamassa viinikauppa Bottlescouts, joka harjoittaa myös viinien nettikauppaa.

Yrityksen nettisivujen vilkaisu kertoi, että pääosa viineistä tulee perinteisistä eurooppalaisista viinimaista, Espanjasta, Italiasta ja Ranskasta. Suurin osa tuotteista oli itselleni tuntemattomia, mutta löysinpä listalta myös pari omaa suosikkiani, kuten unkarilaisen Sauskan Furmint valkkarin ja italialaisen Ardeghin Millesimato proseccon. Erityisen kiinnostavia minusta olivat kohtuuhintaiset espanjalaiset punkut, joista aiemmin olin ehtinyt tutustumaan erinomaiseen Gotim Bruhun.

Tuotteet oli hyvin pakattu, kuin konvehtit rasiassa.

Bottlescoutsin valikoimasta löytyi viinejä kaikista hintaluokista. Suomeen toimitettuna edullisimmat pullot irtoavat reilulla kympillä, mutta laatua arvostavalle tarjolla on vuosikertasamppanjaa, -chiantia ja -amaronea.

Valikoima ei ole laaja, mutta erilaisuudessaan kiinnostava. Bottlescoutsin ”pääkuraattori” viinihankinnoista vastaava Kim Mollis kertoo heidän liikeideansa olevan juuri laadukkaiden ja tasapainoisten ruokaviinien löytäminen. Enemmän hedelmää ja juotavuutta kuin raskasta tammea, sokeria tai isoja tanniineja. Apuna hyvien hinta laatusuhdelöytöjen hankinnassa käytetään eri maiden paikallista verkostoa ja myös huippusommelierien suosituksia. Bulkkia karsastetaan ja siksi mukana on paljon pientuottajia, joilla on halu tuottaa keskivertoa parempia kohtuuhintaisia viinejä. Tuotteet myyntiin poimitaan ”käsin”, vähän kuin ne parhaimmat viinirypäleet.

Takaisin sitten viinitilaukseen. Päätin kokeilla, kuinka viinien nettitilaaminen käytännössä toimisi Virosta. Klikkaus siis yrityksen sivustolle https://www.bottlescouts.com. Ensimmäiseksi oli valittava onko toimitus Suomeen vai haetaanko tilaus Tallinnan myymälästä. Mikäli olisin noutanut tilaukseni Tallinnan laivasatamassa sijaitsevasta kaupasta, viinien pullohinta olisi ollut muutamaa euroa halvempi. Tässä tapauksessa toimitus Suomeen kotiovelle.

Tilausta helpottamaan viinit oli ryhmitelty erilaisten ruokien mukaan tai koko valikoiman pääsi selaamaan kohdasta bottlesearch. Jokaisesta viinistä löytyi hyvä kuvaus. Pidin mukavana asiana, että viineistä sai tarkempaa taustatietoa, kuten tietoa tuottajasta ja alueesta. Nämä kuvaukset puhalsivat viineihin ikään kuin hengen. Pystyin sijoittamaan tuntemattoman viinin kartalle ja saamaan tietoa minkälaisesta kodista ja kasvuoloista kukin pullo on maailmalle lähtenyt.

Itse tilaaminen oli helppoa. Kokosin ostoskoriin haluamani tuotteet ja samaan aikaan näin reaaliajassa tilaukseni arvon. Tuotteet toimitetaan kuuden pullon laatikoissa, mutta yhteen lootaan saattoi koota sisällön vaikka kuudesta erilaisesta pullosta.

Tuotteiden hinnan lisäksi tilauslaskuri näytti myös erikseen toimituskulujen hinnan. Pelkäsin etukäteen, että DHL:n kuljetus kotiovelle nostaisi tilauksen arvoa kohtuuttomasti, mutta lähetyskulut olivat pienemmät kuin odotin. Esimerkiksi 12 pullon erässä kuljetus maksoi 15 euroa ja 24 pulloa vajaat 35 euroa.

Kun tilaus oli valmis, se maksettiin luottokortilla. Sen jälkeen sain sähköpostiini vielä selkeän tilausvahvistuksen, josta näkyivät tilaajatiedot, toimitusosoite ja yksityiskohtainen listaus tilatuista tuotteista. Arvostan niin kovin tätä, että näen selvästi mitä olen tilannut, minkä verran ja paljonko maksaa. Tästä vahvistuksesta oli myös helppo tarkistaa, että saapunut toimitus oli niin kuin piti.

Normaalisti toimituksen kesto on noin 3-4 arkipäivää. Seuraavana päivänä sain viestin, että yksi tilaamistani tuotteista saapui varastoon parin päivän päästä ja arvion toimitusajasta, mikä piti täysin kutinsa. Sain myöhemmin myös kuljetusliikkeeltä tietoa toimituksen etenemisestä ja toimituspäivän aamuna tiedon, että lähetys tulee tänään. Mikäli meillä ei olisi ollut ketään ottamassa tilausta vastaan, olisin voinut sopia toisen toimitusosoitteen tai sopia muusta järjestelystä.

Toimitus kesti tilauspäivästä viikon ja kaksi päivää. Jos kaikkia tuotteita olisi ollut varastossa tilaushetkellä, toimitus olisi nopeutunut tästäkin vielä muutamalla päivällä.

Palataanpa niihin veroihin, joista tuossa alussa huolehdin. Bottlescoutsin hinnat sisältävät kaikki Suomen verot. Mitään lisä- tai piiloveroja tuotteisiin ei tule, joten hinnat ovat juuri sitä, mitä sivustolla kerrotaan.

Entä ne viinit? Vitsi mitä samppanjaa sieltä tulikaan. Kimin suosituksesta tilasin muutaman pullon pienen samppanjatalon Paul Baran Réserve Grand Cru samppista. Koska aina voi olla sopiva juhlahetki samppanjan juomiseen, tällä kertaa sellainen kuoriutui terassimme siivouksesta. Päätettiin miehen kanssa avata terassikausi ja korkattiin pulloista yksi. Vaikka kymmenen asteisessa säässä ei paljon kesän tuntua ollut, pullossa sitä oli senkin edestä. Loistosamppis: mineraaleja, vihreää omenaa, paahtoleipää ja sitruunaruohoa. Voimaa ja viipyvää jälkimakua. Tässä kohtaa taas muisti, miksi se samppanja niin ihanaa onkaan.

Mukana lähetyksessä oli myös yksi kesäskumppasuosikeistani, italialaista Ardenghin Millesimato proseccoa sekä paria eri valkkaria kesälipittelyyn. Punkuista meille tuli elegantiksi luonnehdittua Adalian Ripassoa, kokeiluun edullista etelä-afrikkalaista shiraz-rypäleen Aloe Treetä ja aiemmin mainitsemaani espanjalaista Gotim Bruta, jonka hinta laatusuhde on erinomainen.

Tällaisen nettitilaamisen suurin etu on ehdottomasti huolella valikoidut tuotteet. Tavallinen kuluttajakin pääsee käsiksi pienten tuottajien artesaaniviineihin, helmiin, jotka eivät koskaan löydä tietään Alkon hyllyille. Tykkäsin myös siitä, että pääsin kaikessa rauhassa tutustumaan valikoimaan ilman, että täytyy tehdä random-valintoja viinikaupan hyllyiltä. Tilaaminen oli helppoa ja tuotteet napsahtavat vaivattomasti kotiovelle ilman roudaamista.

Aion jatkossakin hemmotella meitä hyvillä ja kiinnostavilla viineillä. Etenkin tuollainen samppanjahelmi silloin tällöin on ehdottomasti hintansa väärti.

https://www.bottlescouts.com

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

23.4.2018 0 comments
ElämäntaitoYleinen

Kevät on ja levottomuus kasvaa

by Annemaria 17.4.2018

”Hei levoton tyttö. Sun pitäisi päättää et mitä sä tahdot.” (Anssi Kelan biisistä Levoton Tyttö)

Ystäväni, joka oli töissä mielisairaalassa, kertoi, että kevät oli heillä ruuhkaista aikaa. Osastot täyttyivät potilaista, joilla mielenterveydelliset ongelmat vain pahenivat valon lisääntyessä. Tieto oli yllättävä, sillä olen aina kuvitellut, että loppusyksyn pimeys se vasta ruokkii masennusta ja synkistää mieltä entisestään.

Valon vähyys aiheuttaa minussa väsymystä, saamattomuutta ja tylsistymistä. Marraskuisessa kaamoksessa muutun sisätiloihin linnoittautuneeksi zombiksi, jonka ainut mielenkiinto on surffata netissä etsimässä halpoja matkoja. En kaipaa ulos kylmään ja olenkin naureskellut, että voisin hyvin nukkua talviunta, jos vaan joku työntää täkin alle punaviiniä ja suklaata säännöllisesti.

Mutta sitten saapuu se kauan odotettu ja kaihottu kevät. Yhtäkkiä huomaan röyhkeän kevätauringon tunkevan sisätiloihin ja herättävän minut talvipesästä henkiin. Saan ikään kuin uuden vaihteen päälle ja päässä alkaa surista. Syntyy sen tuhat touhukasta suunnitelmaa tulevan kesän varalle.

Sama juttu joka kevät. Valo tuo mukanaan levottomuuden. Tyyneys ja levollisuus ovat kaukana, kun buustausvaiheessa mieli seikkailee globaalisti ristiin rastiin. Keskittyminen on vaikeaa, tavarat pysyvät järjestyksessä entistä huonommin ja kotikenttä jalkojen alla alkaa poltella. Jonnekin olisi niin kiva lähteä. Jos edes viikonlopuksi Tallinnaan?

Matkageenin valtaama on kuin riivattu maaninen kevätaikaan. Netti käy kuumana ja matkahaaveet kuljettavat Jäämereltä Gibralttarille. Omalle must to do -listalle ei tule mainintaa ikkunoiden pesusta, puutarhatöistä, kevättekstiilien vaihdosta tai kaappien siivouksesta. Sen sijaan lista täyttyy kaikista niistä kiinnostavista paikoista, joihin pitäisi tänä kesänä mennä tai kaikista niistä mukavista asioista, joita haluaisin tänä kesänä tehdä.

Oletteko koskaan huomanneet, miten vähän viikonloppuja kesäkuukausiin oikeastaan mahtuu? Kun rupeaa tekemään suunnitelmia kesämenoilleen huomaakin, että vappu on ihan huulilla, juhannus käsillä tuota pikaa ja heinäkuulle kun muutaman jutun laittaa, sekin kohta taputeltu. Sitten alkaakin syksyä jo pukkaamaan. Suomen kesä on niin lyhyt, että väkisinkin alkaa ahdistamaan.

Mutta joka tapauksessa, parasta on, että tässä kohtaa vuotta koko kesän ihanuus on edessäpäin. Tervetuloa vaan aina yhtä levoton, mutta iloinen kevät. Ja tervetuloa toivottavasti lämmin kesä. Tervetuloa kotimaiset kaupunkiseikkailut. Tervetuloa valoisat mökkiyöt ja kalareissut. Minä nauran auringolle ja rupean elämään!

PS: Tervetuloa myös kesäviinit. Tallinnasta on parhaillaan matkalla kiinnostava lähetys, joka sisältää helmeileviä kuohuvia ja raikkaita viinejä. Tästä lähiaikoina lisää.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

17.4.2018 0 comments
Singapore

Singaporen huikeat valoelämykset

by Annemaria 14.4.2018

There is Magic in the air.

Olen ilmiselvästi valon lapsi. Tarvitsen ympärilleni paljon valoa ja kuulun niihin ihmisiin, jotka mieluusti sytyttävät kotona ollessaan kaikki valot päälle. Tiedän. Energiataloudellisesti pimeetä puuhaa, mutta etenkin pimeänä vuodenaikana saan valosta energiaa. Miehen kanssa meillä käydään välillä valovuoropuhelua kuin Päivänsäde ja Menninkäinen: minä sytyttelen valoja ja mies sammuttelee niitä.

Matkoilla olen ihan sykähdyksissä kaikenlaisista valoilmiöistä, niin luonnon kuin ihmisen aikaansaamista. Rakastan auringonlaskuja, revontulia, tähtitaivasta, kuutamoita, ilotulituksia, kaupunkien valoja, kirkkaita neonvaloja ja tunnelmavaloja.

Luonnossa jään usein tarkkailemaan valon leikkiä metsässä. Katsokaapa joskus kuinka hienosti valo siivilöityy puiden lehtien lomasta ja miten valon ja varjon leikki voimakkaine kontrasteineen tekee ympäristöstä jännittävän ja muuntuvan.

Toinen suosikkini ovat vanhat kaupungit ja kylät kapeine kujineen. Vanhat kiviset seinät ovat hyvä esimerkki siitä, millaista vehkeilyä ja kuurupiiloa valo harrastaa. Ja samalla se myös johdattaa kulkijaa. Tiedättekö sen tunteen, kun edessä loistaa valoa ja sitä on lähes pakko lähteä seuraamaan?

Hiljattaisella Singaporen matkalla kohtasin sokeeraavia ihmisen aikaansaamia valoinstallaatioita. Miljoonakaupunki iltavalaistuksessa on muutenkin hieno, mutta kun valomerta hämmennetään vielä lisää musiikin tahtiin liikkuvalla valolla, niin wau.

Singaporen maamerkiksi on noussut valtaisa hotellirakennus Marina Bay Sands, joka näyttää jättilaivalta, joka purjehtii arvokkaasti Singaporejoen vartta. Satuimme ensimmäisenä iltana kulkemaan tuota joen pohjukkaa kaupunkia ihmettelemässä ja yhtäkkiä hotellilaiva alkoi elämään.

Rakennuksen katon reunus, sivustat ja alatasanteet valaistuivat vuoroin rubiininpunaisiksi, sähkönsinisiksi ja kameleontinvihreiksi, aivan kuin tämä valtaisa rakennus olisi alkanut hengittämään. Ja sitten repesi. Mahtipontinen musiikki kajahti ympärillä. Marina Bay Sansin valoshow alkoi. Kymmenet valonheittimet värjäsivät miljöön voimakkailla väreillä ja laittoivat maailman sykkimään. Tehosi ainakin minuun.

Tämä valoilottelu oli kuitenkin vasta alkusoittoa. Se täydellinen valoshowelämys syntyi muutamaa päivää myöhemmin.

Kerroin aiemmin, että päätimme jättää Gardens by the Bayn jättiläismäiset superpuut puutarhojen jälkeen toiseen päivään. Kysehän on teräsrakenteisista 25-50 metriä korkeista rakennelmista, jotka ovat kaikessa överiydessään melkoisen huikeat. Superpuiden runkoja peittävät substrooppiset kasvit, kuten orkideat ja saniaiset, joten hetkeksi suorastaan unohtaa, että nämä ihmepuut eivät kasva korkeutta.

Suurimman puurykelmän ympäri kulkee yläilmoissa Skyway, jonka 128 metriä pitkää polkua pitkin pääsee kiertämään puita. Korkeimman puun huipulla on ”maja” eli ravintola, johon hissi kuljettaa halukkaat näköaloja fiilistelemään.

Sateenvarjomaiset puut ovat muutaman puun ryhmissä ja kukin ryhmä on eri värinen. Iltaisin puut valaistaan ja kahdesti illan aikana ne heräävät eloon. It’s a show time!

Tätä spektaakkelia ei kannata jättää näkemästä, jos vaan noilla huudeilla liikut. Olen aiemmin kertonut, että aina kun näen jotain oikein sykähdyttävää, minua rupeaa itkettämään. Niin kävi nytkin. Ihan pienet huomaamattomat itkut tirautin siellä puiden juurella pimeässä illassa. Olin niin liekeissä, ettei kyyneleitä voinut pidätellä.

Garden Rhapsody valo- ja äänishow täyttää superpuut kahdesti illan aikana. Teema vaihtuu ajankohdan mukaan ja meidän käyntihetkellä teemana oli A World of Fantasy. On vaikeaa kuvailla, sitä mitä näin, mutta jos pystytte vähänkään kuvittelemaan tunnetta, että olette pieni lapsi keskellä oikeaa satua, voi saada edes vähän kiinni tästä taianomaisesta hetkestä. Kuin Liisa Ihmemaassa, jonka eteen tupsahtaa kaikenlaista eriskummallista ihmeteltävää.

Tämä show oli samaan aikaa musikaalia, taidetta, välkettä ja valoa. Taustalla vaihtuivat osittain tutut elokuvasävelet ja valojen ryöpytys sai minut lähes pyörryksiin. Kaiken kruunasi taivaalla möllöttävä täysikuu. Ilmassa oli selvästi taikaa.

Tämä oli hetken sukellus fantasiamaailmaan. Kaiken lisäksi vielä täysin ilmainen sellainen. Singaporen matkaaja, älä missaa tätä kokemusta.

https://www.gardensbythebay.com.sg/en/whats-on/calendar-of-events/garden-rhapsody-light-show.html

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

14.4.2018 6 comments
Singapore

Neljä vai viisi tähteä? Vertailussa kaksi Singaporen hotellia

by Annemaria 10.4.2018

Ikävuosien lisääntyessä hotelleilla on alkanut lomareissuilla olla yhä suurempi merkitys ja yhä useammin tulee valikoitua sellaisia majapaikkoja, jotka nostavat himpun verran arkea ylemmäs. Se tunne on nautinnollinen, kun astuu katuvilinästä tyylikkään hotellin aulaan. Kuin tulisi omaan salattuun maailmaan, jossa on sallittua keskittyä hetken aikaa vain omaan hedonistiseen hymistelyyn.

Rahalla saa ja hevosella pääsee tässäkin kohdin. Hyvät hotellit maksavat pääosin paljon ja etenkin sellaisessa kalliin puoleisessa kaupungissa kuin Singapore joutuu penninvenyttäjä miettimään tarkoin, mistä kannattaa maksaa.

Viiden tähden luksuspuitteissa olisi mennyt mukavasti koko pariviikkoinen, mutta taloudellisista syistä teimme tässä kohtaa kompromissin. Jaoimme kahden viikon lomamme kahteen eri hotelliin. Ensin viikko neljän tähden perushyvässä The Quincy hotellissa ja toinen viikko astetta paremmassa, joskin paljon kalliimmassa, Parkroyal on Pickering hotellissa.

The Quincy Hotel – vastinetta enemmän kuin odotettiin

Lähellä pääostoskatu Orchard Roadia sijaitseva The Quincy Hotel by Far East Hospitality päätyi ensimmäiseksi majapaikaksemme hyvien hinta laatusuhdekehujen ansiosta. 170 euron vuorokausihintaan saikin kaikenlaista ekstraa, joten ei ihme, että hotelli näytti olevan erityisesti liikematkalaisten suosiossa.

Huoneemme oli sellaista hyväplus-tasoa (meillä oli hotellin halvin perushuone), sisustukseltaan ehkä hieman tylsähkö, mutta kaikki tarpeellinen löytyi. Huone oli mukavan rauhallinen, samoin kuin koko hotelli, joten hyvät yöunet sai nukuttua.

Aulatilat olivat kivasti sisustettu, vaikkakin pienehköt. Kaikki ruokailut tapahtuivat hotellin ainokaisessa ravintolassa, joka sai jatketta viihtyisästä vesialtaiden ympäröimästä ulkoterassista. Hotellista löytyi uima-allas, kuntosali ja sauna. Mukavaa oli se, että uima-allas oli käytettävissä 24/7, joten altaaseen saattoi pulahtaa niin aamu- kuin yöuinnille. Allasalueen jääkaapin juomat olivat vapaasti käytettävissä.

Meille oli yllätys, että The Quincy osoittautui jonkinlaiseksi semi-inclusive hotelliksi. Kaikkien huoneiden hintaan, luokasta riippumatta, sisältyi ihan hyvä buffet-aamiainen, iltapäivätee/kahvi kakkuineen, iltaisin parin tunnin ajan alkoholijuomat (olut, viini, drinkit) ja kevyehkö illallinen.

Luulimme, että illan ruokatarjonta olisi jotain kevyttä snacksitasoa, mutta ylläri olikin, että iltaruoka oli ihan kunnon ateria alkuruokineen, useine lämminruokavaihtoehtoineen ja jälkiruokineen. Lisäksi ravintolassa oli koko päivän ajan saatavana virvokkeita ja mm. pehmiskone asiakkaiden käytössä.

Huonehintaan kuului myös minibaari, josta löytyi alkoholittomien juomien lisäksi olutta. Huonehintaan sisältyvä pesulapalvelu oli myös loistojuttu. Joka päivä oli mahdollista pesettää kaksi vaatekappaletta ilman lisämaksua.

Tässä hotellissa rahalle sai todella paljon vastinetta. Erityisesti, kun oppi äkkiä huomaamaan kuinka kallista kaikenlainen alkoholi oli paikallisissa ravintoloissa. Yhdestä oluesta tai viinilasillisesta sai helposti pulittaa euroissa yli kympin verran, joten vähän itseämmekin huvitti kuinka kiltisti olimme paikalla aina drinkkituntien aikaan.

Mainittakoon myös, että hotellin ruoka oli tosi hyvää, pisteitä myös siitä. Hyvä vai huono, mutta useimpana iltana iltaruokailu tuli hoidettua hotellilla. Samalla myös säästettyä pitkä penni.

Quincyn sijainti ei ollut paras mahdollinen. Hotellin ympäristössä oli lähinnä vain toisia hotelleja ja paikallisasutusta, joten lähin kiinnostuksen kohde oli vilkas Orchard Road vajaan kilometrin päässä samoin kuin lähin metropysäkki.

Huonesiivouksessa olisi ollut myös vähän toivomisen varaa. Samat roskat lattialla ja pölyt pöydällä viipyivät päivä toisensa jälkeen.

Quincyä voi pitää hyvänä perushotellina, jossa saa paljon lisäarvoa huoneen hintaan. Itse hotelli ei aiheuttanut mitään erityistä fiilistä tunnelmallaan tai tyylillään, muttei myöskään suuremmin negatiivista sanottavaa. Ilmapiiriltään helppo ja kodikas, kelpo perushyvä boutiquehotelli.

Parkroyal on Pickering ansaitsee tähtensä

Toisen lomaviikkomme olimme päättäneet viettää astetta hulppeammissa puitteissa. Etsiessäni meille sopivaa hotellia jälkimmäiselle viikolle, en vaan saanut silmiäni irti tästä hotellikaunokaisesta.

Joskus se mopo pääsee vähän karkaamaan käsistä. Kun huomasin, että Parkroyal on Pickering hotellilla on oma klubikerros, jossa tarjoillaan samppanja-aamiaista, olin aivan myyty. Huolimatta siitä, että yli 300 euron vuorokausihinnassa mennään meidän kohdalla jo kipurajoilla. Mutta kerrankos sitä. En koskaan elämäni aikana ole saanut aloittaa viikon jokaista päivää oikealla samppanjalla (mies sanoi kyllä, että tämä tulisi kotona huomattavasti edullisemmaksi).

Kun astuu viiden tähden hotelli-ihanuuteen, tässä kohtaa ehkä eniten tuntee eron. Avarassa aulassa solisee vesi, jota säestää pehmeä lounge-musiikki. Matkalaukut saattoi unohtaa henkilökunnan hoteisiin ja joku kiikuttaa käteesi tervetuliaisjuomaa. En muista mitään hymyilevän respaneitokaisen puheesta. Otin vain avaimen ja liitelimme huoneeseemme, sinne ihan ylempiin kerroksiin, missä Orchid-clubin huoneet sijaitsivat.

Kun avasin huoneen oven, tiesin rakastavani tätä hotellia. Vaaleilla puupinnoilla sisustettu huone oli raikas. Kattoon saakka ylettyvistä ikkunoista näkyi samalla kertaa citynäkymä ja vihreä puutarha. Huojuvat palmut loivat eteemme kuin maalauksen, jota ikkunaa vastapäätä oleva suuri peili toisti. Tilava kylpyhuone oli yhteydessä huoneeseen ja erotettavissa liukuovella. Värimaailma oli hillittyä, juuri sellaista kuin tässä hotellissa kuuluikin olla. Orchid Deluxe King -huoneen 30 m2:n koko oli oikein passeli.

Parkroyal on Pickering -hotellin uima-allasalue tuotti hienoisen pettymyksen. Totta puhuakseni se näytti kuvissa hienommalta ja ilmeni myös, ettei altaalle juurikaan paista aurinko. Loppuviikosta, kun hotelli oli ilmeisemmin melko täynnä, allas-alue jäi myös selvästi liian pieneksi. Vapaita tuoleja ei riittänyt kaikille halukkaille. Viikonloppuna liikemiehet vaihtuivat lomalaisiin, joiden joukossa oli myös paljon lapsiperheitä. Tässä kohtaa voisi sanoa, että allasalueen meininki meni rauhaa rakastavan tätituristin vinkkelistä heikompaan suuntaan. Ei minulla mitään lapsia vastaan ole, mutta sittenkin adults only hotelleissa on ideaa…

Suosittelen tässä hotellissa Orchid Club Loungeen oikeuttavaa huonetta. Vaikka se kustantaakin vähän enemmän, meidän kokemus oli, että huoneen hintaan sisältyvät lisäpalvelut maksavat äkkiä itsensä takaisin. Joka kerta, kun tilasin vielä yhden Cosmopolitanin, mietin taloudellisena ihmisenä, että täytyy ottaa koko rahan edestä 🙂 .

Orchid Club huoneet oikeuttavat siis sisäänpääsyyn ylimmän kerroksen loungeen, jossa tarjoillaan oma rauhallinen aamiainen (joko mainitsin, että samppanja-aamiainen) sekä iltapäivällä kahvia ja teetä erilaisten pikkusuolaisten ja kakkujen kera. Tarjoilu oli huippuhyvää ja näköalat alas kaupunkiin mitä parhaimmat. Aamiainen oli hyvä, muttei mitenkään erityinen (paitsi tietysti se samppis).

Huonehintaan sisältyy myös iltaisin loungessa tarjoiltavat alkoholijuomat sekä kevyt illallinen. Jälleen kerran tarjoamisten taso yllätti. Olisimme halutessamme voineet elää päivän täysin hotellin ruokatarjonnalla, sillä esimerkiksi illan buffet-pöytä oli ainakin meille täysin riittävä illalliseksi.

Hyvää huomenta.Hyvää alkuiltaa.Ja hyvää yötä.

Klubikerroksen huonehintaan sisältyi myös kahden vaatekappaleen pesettäminen vuorokaudessa. Ilman näitä hotellien pesulapalveluja olisimme olleet pulassa, sillä olimme pakanneet mukaan ihan liian vähän vaatteita. Kuumuudesta johtuen paitaa joutui vaihtamaan useamman kerran päivässä.

Myös minibaarin alkoholittomat juomat kuuluivat huonehintaan. Lisäetuna oli myös aikaisempi sisäänkirjautuminen ja mahdollisuus pitää huonetta lähtöpäivänä klo 14 asti.

Parkroyal on Pickering on vihreä ekohotelli, jossa ympäristöarvoilla on merkitystä. Osa hotellin energiasta tuotetaan katolla olevilla aurinkopaneeleilla. Erilaiseen kierrätykseen on kiinnitetty huomiota ja energiankulutusta pyritty vähentämään mm. rakenneratkaisuilla. Huoneisin esimerkiksi kuljetaan kasvien reunustamia ulkokäytäviä pitkin. Muutenkin hotellin vihreä ilme tuo mieleen keitaan keskellä suurkaupunkia. Löytyypä hotellilta jopa oma 300 metrin mittainen luontopolkukin.

Parkroyal on Pickeringin sijainti Chinatownin reunamalla on paras mahdollinen. Metropysäkki on aivan vieressä, tosin päänähtävyydet kuten Marina Bay ovat itse asiassa vain lyhyehkön kävelymatkan päässä.

Lienee turhaan sanoa, että pidimme. Ja nautimme. Muustakin kuin siitä Moëtista aamuisin.

Muuten, kun varaat Singaporen hotelleja, huomioi, että suurin osa varaussivustojen hinnoista on ilman palvelumaksuja ja veroja. Kun nämä lisätään annettuun hintaan, kokonaissumma kasvaa vielä 17 %:lla.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

10.4.2018 4 comments
Singapore

Kukkafriikin, puutarhamaanikon ja kukkahattutädin Singapore

by Annemaria 6.4.2018

Jos etelän matkoilla kukkivat jakarandat ja boukanviliat saavat pääsi kääntymään, Singaporessa kukkafriikkiä uhkaa niskojen nyrjähdys.

Singapore jäi mieleen kukkien ja puutarhojen kaupunkina. Jo pelkästään taksimatkasta lentokentältä keskustaan muistan yhtämittaiset kukkivat pensasrivistöt ja katukuvasta muutenkin jokaiseen vapaaseen maatilkkuun tehdyt viheralueet. Puut, pensaat ja kukat loivat hauskan kontrastin ympärillä nouseville pilvenpiirtäjille.

Singaporessa kannattaa käydä katsomassa upeita puutarhoja. Kun tropiikissa ollaan, lajivalikoima on käsittämättömän runsas ja kukintakausi ympärivuotista. Ryöpsähtävä kasvien paljous ja kerroksellisuus saivat ainakin minut huokailemaan.

Botanic Gardens – Singaporen kasvitieteellinen puutarha

Kasvitieteellisistä puutarhoista tulee helposti mieleen rajattu alue lasikaton alla. Singaporen kasvitieteelliseen puutarhaan ei kattoa tarvita, sillä Unescon maailmanperintökohteeksi valitulla puutarhalla on kokoa peräti 82 hehtaarin verran.

Botanic Gardens on kokoelma erilaisia puutarhoja. Reitit kulkevat läpi erilaisten kasvustojen ja puutarhatyyppien. Voit tutustua esimerkiksi perinnekasveihin, bonsai-puihin, kulkea sademetsässä, palmukujalla tai inkivääripuutarhassa. Puiston äänimaailma kovaäänisine sirittäjineen loi oman lisätunnelman ja näimmepä jossain kohdin pakoon vilahtavan suuren liskonkin.

Botanic Gardensin ehdoton helmi oli orkideapuutarha (National orchid garden). Vaikka aurinko porotti armottomasti taivaalta ja kuumuus oli uuvuttavaa, kuka voisi olla nauttimatta orkideoiden valloittavasta kauneudesta? Tämä kukkahattutäti meinasi revetä liitoksistaan ja saada samalla myös lämpöhalvauksen. Voiko oikeasti orkideoita olla noin monia erilaisia? Niin paljon eri värejä, kokoja ja muotoja. Singaporen kansalliskukka on monimuotoisuudessaan niin upea.

Suomalaisittain puutarhan mielenkiintoiset asiat olivat Tarja Halosen ja Matti Vanhasen mukaan nimetyt orkideat. Molemmat olivat vierailleet täällä vuosina 2008 ja 2009. Totta puhuakseni en oikein osaa kuvitella Matti-orkideaa.

Puistoon johtaa neljä eri porttia. Halusimme kulkea puiston läpi ja menimme taksilla Bukit Timah portille ja tulimme ulos Tanglin portilta. Kätevä tapa matkustaa puutarhaan on paikallinen metro eli MRT-juna. Tanglin portin lähellä sijaitsee sinisen linjan asema Botanic Gardens. Itse puutarhaan sisäänpääsy on ilmainen, orkideapuutarhaan pääsymaksu oli reilut kolme euroa.

Puisto on muuten auki keskiyöhön (orkideapuisto seitsemään). Jäin miettimään miten jännittävän oloista siellä olisikaan pimeällä. Äänimaailma ja tuoksut olisivat tuolloin varmaan voimakkaampia. Alueella sijaitsee myös useita ravintoloita. Botanic Gardensin kartan voit ladata täältä.

https://www.sbg.org.sg

Gardens by the Bay

Jokaisen Singaporen kävijän hehkuttama ykköskohde on Marina Bayn alueella sijaitseva Gardens by the Bay. Kahdesta kupolinmuotoisesta kasvien täyttämästä hallista, viheralueista ja metallista rakennetuista superpuista koostuva alue on kaiken suitsutuksen arvoinen.

Voisihan aluetta toki luonnehtia keinotekoiseksi, koska kyse on täysin ihmisen aikaansaamasta isolla rahalla tehdystä tuotoksesta, mutta ainakin minulle se aiheutti jonkinmoisen wau-reaktion. Vajaan 20 euron pääsymaksulle kasvihalleihin sai melkoisesti vastinetta. Itse alueelle pääsy on ilmainen.

Kun koottiin yhteen kansainvälinen asiantuntijaryhmä insinöörejä, hortonomeja, arboristejä, kasvitutkijoita ja maisemasuunnittelijoita, saatiin aikaan kokonaisuus, joka on mykistävän upea. Yhteensä näissä halleissa on peräti yli miljoona kasvia.

Flower Dome

Kukkahattutäti oli täpinöissä jälleen, oltiinhan tässä hallissa maailman suurimmassa lasikatollisessa viherkeitaassa. Flower Dome käsitti erillisiä osioita, joissa esiteltiin kukkia, puita ja muita kasveja Välimeren, Australian, Etelä-Amerikan, Etelä-Afrikan ja Kalifornian alueilta.

Varsinainen kukka-alue oli kuin kavalkadi kaikista tuntemistani kesäkukista. Lisäksi kaktuksille ja mehikasveille oli oma tilansa, josta pidin erityisesti.

Lisämausteena Flower Domessa oli muuttuva näytösalue, jonka teema vaihtelee vuodenajan mukaan. Kevättä kun elettiin, tällä kertaa pääsi ihailemaan Japani-tunnelmia kukkivine kirsikkapuineen.

Cloud Forest

Toinen suurista halleista, Cloud Forest, kätki sisäänsä 42 metriä korkean vuorimaisen kasvirakennelman. Tämä kukkula demonstroi trooppisten alueiden vuoristoalueilla 1000-3000 metriä merenpinnasta kohoavia pilvivuoria ja niiden uhanalaisia kasveja ja haavoittuvaa ekosysteemiä.

Jo heti sisäänkäynnin edessä tulijaa vastaanottaa valtaisa vesiputous. Kapeat kävelysillat johdattavat kulkijaa yhä ylemmäs ja ylemmäs kiertäen valtaisaa kasvirakennelmaa. Kostuttajat huolehtivat ympäristön sumuisuudesta ja kosteudesta.

Vuoriseinämän kasvirunsaus on käsittämätön. Kukkia, köynnöksiä, puita, pensaita, ihmeellisiä lehtiä, värejä… Nähtävää on niin paljon, ettei tiedä minne katsoisi. En oikeasti ymmärrä kuinka ihmeessä tämä kasvien paljous saadaan pidettyä näin hyvässä kunnossa ja miten tuonne korkeuksiin päästään kasveja ylipäätään huoltamaan.

Tämä nähtävyys on niin huikea, etten pysty täysin edes kuvaamaan sitä silmänruokaa, mitä paikka tarjoaa. Kannattaa ehdottomasti ensin käydä Flower Domessa ja jättää huikeampi Cloud Forest viimeiseksi.

Lopuksi saattoi kurkistaa vielä salaiseen puutarhaan. Kierros päättyi valtaisaan screeniesitykseen, joka demonstroi maapallomme lämpenemisen vaikutuksia ekosysteemiin. Tämä tulevaisuudenennuste pani vähän hiljaiseksi. Jos lämpenemistä ei pystytä hidastamaan, meitä oikeasti uhkaa katastrofi.

Mitään näin vaikuttavaa en ole nähnyt vähään aikaan. Ulkoalueen superpuut päätimme suosiolla jättää seuraavaan päivään. Tässä vaiheessa en tiennyt, että tulisin vielä tirauttamaan pienet itkut illan hämyssä noiden superpuiden juurella. Miksi, se selviää myöhemmin.

http://www.gardensbythebay.com.sg/en.html

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

6.4.2018 8 comments
Singapore

Kun matkakohteen valinta osuu nappiin

by Annemaria 2.4.2018

Oikean matkakohteen valinta ei aina ole ihan helppoa. Maailma on avoinna moneen suuntaan. Vaihtoehdoista ei ole pulaa ja vielä pitäisi löytää sellainen kohde, joka täyttää myös matkakumppanin odotukset.

Mies tulisi täyttämään pyöreitä vuosia ja suunnitelmissamme oli tehdä synttärimatka pyöreiden vuosien kunniaksi jonnekin vähän kauemmaksi, mutta minne? Siinäpä pulma. Aikaa matkaan oli varattu kaksi viikkoa, matkabudjettia oli käytössä normaalia enemmän ja hyvä hotellikin pitäisi vielä löytää.

Selviö oli, että halusimme vaihtaa talven pakkaskelit hetkeksi lämpimään. Koska emme juurikaan perusta rantaelämästä, kaikki matkakohteet, joissa lomailu keskittyy pääosin paratiisirantojen ympärille olivat poissuljettuja.

Sen sijaan halusimme löytää lomakohteen, jossa olisi tarjolla erilaista kulttuuria, paljon mielenkiintoista nähtävää ja joka olisi sopivasti turvallinen ja helppo. Myös kutakuinkin siedettävä lentoaika ja helppo saavutettavuus painoivat vaakakupissa paljon.

Jostain kumman syystä silmiini osui kerta toisensa jälkeen lehdistä ja matkablogeista juttuja Singaporesta. Tuntui, että yksi sun toinen Aasiaan suuntaava valitsi Singaporen joko välietapiksi tai varsinaiseksi matkakohteeksi. Kaiken lisäksi kaupunki näytti lähes poikkeuksetta saaneen melkoista hehkutusta osakseen.

Kuin tilauksesta Finnairilla oli viime syksynä kampanja, jossa lentoliput sai kohtuuhintaan, joten päätös oli loppujen lopuksi melko helppo. Me lähtisimme Singaporeen.

Viherkeitaat, puutarhat ja kaikkialla kukkivat kukat ihastuttivat.

Nyt juuri reissusta palattuamme voinpa sanoa, että hyvä päätös tulikin tehtyä. Luulenpa, että Singapore oli meille niin nappi kohdevalinta kuin vain voi olla. Aluksi mietimme, että kävisikö kaksi viikkoa pelkästään Singaporessa pitkäksi vai pitäisikö lomaan sisällyttää joku muukin kohde. Tämän hetkisessä elämäntilanteessa kuitenkin mahdollisimman lokoisa kaupunkilomailu höystettynä mukavalla hotellilla tuntui parhaalta mahdolliselta ajatukselta. Päätimme sittenkin viettää koko kaksiviikkoisen samassa kaupungissa.

Eipä käynyt aika pitkäksi, eikä Singapore ollut yhtään tylsä, kuten etukäteen vähän pelkäsin. Lisävaihtelua viikkoihin saimme myös valitsemalla kaksi eri hotellia: vietimme toisen viikon vähän edullisemmassa majapaikassa ja toinen olikin sitten luksusversio.

Mikä meitä sitten Singaporessa viehätti? Singaporella on selvästi hyvin hoidetun kaupungin leima. Vaikka kyse on melkoisesta metropolista, kaikki suurkaupungin lieveilmiöt tuntuivat puuttuvan. Singapore oli varmasti siistein ja vihrein koskaan kohtaamani suurkaupunki. Ympäristön viihtyvyyteen on satsattu paljon ja esimerkiksi roskaamisesta rapsahtaa tuntuvat sakot.

Kaupunkia koristavat kaikkialla viheralueet, huojuvat palmut, varjoava antavat suuret puut ja kukkaistutukset. Katukuva on miellyttävä ja yleiseen viihtyvyyteen on satsattu paljon. Tietoisesti on pyritty mm. rakentamaan kaupungin vihreitä ”keuhkoja”, mikä tuntui myös siinä, ettei pakokaasuista ollut ongelmaa tuulettominakaan päivinä.

Meitä viehätti myös se, että Singapore on aasialaisten kulttuurien sulatusuuni. Suurin osa kaupungin väestöstä on kiinalaisia. Toiseksi suurin ryhmä on alkuperäisväestö malaijit ja kolmanneksi suurin intialaiset. Singaporesta löytyy oma Chinatown, oma pikku-Intia (Little India) ja myös oma muslimikaupunginosa. Yksi kaupunki tarjoaa raapaisun useaan Aasian kulttuuriin.

Jotenkin kummasti tässä kaupungissa eri etniset ryhmät onnistuvat elämään omine kulttuureineen, uskontoineen ja kielineen sulassa sovussa ja harmoniassa. Liekö oma osansa Singaporen vauraudella? Maassa ei lukemani mukaan ole juurikaan työttömyyttä ja bruttokansantuote henkeä kohden on maailman korkeimpia.

Sulassa sovussa moskeijat sekä hindulaiset ja buddhalaiset temppelit.

Eri kaupunginosien lisäksi Singaporesta löytyi monenlaista mielenkiintoista nähtävää. Isolla rahalla on rakennettu huikeita alueita, kuten Gardens by the Bay ihmeellisine puutarhoineen ja superpuineen. Vaikka ensialkuun ajattelin, että keinotekoista, otan sanani takaisin. Nähtävyydet ovat todella käymisen väärtejä ja ainakin minulle aiheuttivat melkoisen wau-reaktion.

Oma suosikkini oli Botanic Gardens, jossa oli mm. kauneimmista kaunein orkideapuutarha. Mikäli huvipuistomeininki kiinnostaa, kaupungista löytyy myös oma Las Vegasinsa eli Sentosan saarelle rakennettu melkoinen viihdekeidas hiekkarantoineen. Tämä alue ei oikein meihin uponnut, mutta yhdenlainen nähtävyys lajissaan. Ja pääseepähän tässäkin kaupungissa hiekkabiitsille Havaijista saakka roudatulle sannalle.

Visualistille Singaporella on paljon tarjottavaa. Kaupungin arkkitehtuuri on hyvin mielenkiintoista. Väliin tulee tunne kuin kulkisi Scifi-elokuvan lavasteissa. Itse asiassa koko pilvenpiirtäjien kaupunki iltavalaistuksessa on huikea nähtävyys puhumattakaan vaikuttavista valoshow-näytöksistä.

Gardens by the Bayn superpuut olivat superia.Marina Bay Sans luksushotelli värjää maisemaa joka ilta valoshowllaan.Moni suurkaupunki on kauneimmillaan ilatavalaistuksessa.

Kerroksellisuuttakin löytyy. Vanhoja kiinalaisia kauppiastaloja, Brittiläisen siirtomaa-ajan tyylikkäitä jäänteitä ja sitten tämä huippumoderni pilvenpiirtäjien rakennuskulttuuri. Näyttää siltä kuin kaupungin arkkitehdeillä olisi menossa suunnittelukilpailu siitä, kuka saa aikaiseksi huikemmat rakennukset.

Aasialaisten kulttuurien sekoitus näkyy myös kaupungin ruokatarjonnassa. Jos singaporelaiset rakastavat shoppailua, rakastavat he myös syömistä. Jos tässä kaupungissa ei ole pulaa ostospaikoista, pulaa ei ole myöskään ravintoloista. Omiksi suosikeiksi nousivat erilaiset ruokatorit, food courtit tai food hawkerit, joista löysi saman katon alta valtaisan määrän erilaista Aasian keittiötä. Ja mikä parasta, näissä paikoissa hinta on edullinen eikä hygieniastakaan tarvitse olla juuri huolissaan. Chilinystävä ei tässä kaupungissa tule pettymään 🙂

Meistä yksi parhaista ruokatoreista oli Lau Pa Sat.

Toki oma osansa kahden viikon onnistuneelle lomallemme oli myös hyvillä hotelleilla. Säästösyistä emme raaskineet viettää kahta viikkoa viiden tähden tarjonnassa, joten valitsimme molemmille viikoille omat hotellinsa. Itse asiassa oli mukavaa vaihtaa kesken loman neljästä tähdestä viiteen tähteen ja päättää loma aikamoisen mukavissa puitteissa. Kahteen viikkoon saattoi ilman huonoa omaatuntoa sisällyttää myös leppoisia hotellipäiviäkin.

Parkroyal on Pickering ansaitsi tähtensä.

Mutta näistä kaikista myöhemmin lisää. Tulen teitä varmaan ihan kyllästymiseen saakka suitsuttamaan Singaporen kokemuksilla, mutta minkäs sille tekee, jos vaan joku kohde kolahtaa. Tässä pintaraapaisua ja ensifiiliksiä.

Käy kurkkaamassa myös edellinen postaus täällä. Kerroin siinä, mikä teki meidän kokemusten perusteella Singaporesta turistille niin helpon lomakohteen.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

2.4.2018 24 comments
  • 1
  • …
  • 30
  • 31
  • 32
  • 33
  • 34
  • …
  • 49

BLOGIN TAKANA

BLOGIN TAKANA

Elämästä hullaantuneen kukkamekkotädin matkablogi, jossa seikkaillaan maalla, merellä ja samppanjabaareissa. Elämännälkäinen visualisti ja ruuan perässä matkaava kulinaristi rakastaa Espanjaa, lumoutuu Lapista ja inspiroituu kaikesta kauniista. Ja väliin juo samppanjaa, olosuhteiden pakosta joskus myös muovimukista.

YHTEISTYÖ – OTA YHTEYTTÄ

samppanjaa.muovimukista@gmail.com
Teen mielelläni yhteistyötä blogini linjaan sopivien yritysten kanssa. Ota rohkeasti yhteyttä ja pyydä mediakortti.

SEURAA BLOGIA MUUALLA

Facebook Instagram

Viimeisimmät julkaisut

  • Menolippu Malagaan ja muita positiivisia asioita

    14.10.2026
  • Pystynkö päästämään irti?

    23.9.2026
  • Olympos ja Kasos, kivat päiväretkikohteet Karpathoksen Pigadiasta

    17.9.2026
  • Kreikan Karpathos sopii rantalomailijalle

    11.9.2026
  • Pieniä askelia eteenpäin

    20.8.2026

Kategoriat

  • Ahvenanmaa (9)
  • Andalusia (99)
  • Bloggaaminen (6)
  • Costa del Sol (79)
  • Elämä (17)
  • Elämäntaito (65)
  • Espanja (152)
  • Etelä-Karjala (10)
  • Etelä-Savo (20)
  • Fuengirola (51)
  • Ikääntyminen (24)
  • Italia (2)
  • Kainuu (4)
  • Kanariansaaret (15)
  • Katalonia (21)
  • Kreikka (2)
  • Kroatia (5)
  • Lappi (45)
  • Lesken elämää (11)
  • Luontomatkailu (39)
  • Majoitus Suomessa (42)
  • Matkaturvallisuus (7)
  • Museot Suomi (16)
  • Norja (3)
  • Pohjois-Karjala (9)
  • Pohjois-Savo (3)
  • Putiikkien helmiä (3)
  • Ranska (13)
  • Retkeily (27)
  • Risteilyt (21)
  • Ruoka ja viini (66)
  • Ruotsi (3)
  • Saimaa (12)
  • Saksa (2)
  • Singapore (7)
  • Suomen kaupungit (29)
  • Syöpä perheessä (12)
  • Taide ja kulttuuri (26)
  • Tanska (5)
  • Unkari (7)
  • Venäjä (8)
  • Viro (20)
  • Yleinen (116)

Instagram

@2023 - Samppanjaa Muovimukista

Samppanjaa muovimukista
  • KOTI
  • Blogin takana
  • Yhteistyö