Budapest on ihana ruokakaupunki. Uusia ravintoloita syntyy tiuhaan tahtiin. Intohimoa, innovatiivisuutta, kunnianhimoa ja kovaa yritystä on selvästi ilmassa.
Iloinen asia on myös, että hintojen noususta huolimatta Budapestissä voi syödä huippuhalvalla muutamalla eurolla tai nauttia gourmet-illallisen viinipaketteineen vieläkin melko miellyttävään hintaan.
Parhaat ravintolat reissussa löytää aina, jos pystyy käyttämään hyväksi paikallisten vinkkejä. Kummasti sitä meidän pidennetty viikonloppumatka taas kerran kehkeytyi tuonne ruuan ja viinin ympärille. Ystävien vinkeillä löytyi muutama mielenkiintoinen ravintola. Tässä teille lukijat ensimmäiseksi gourmet-maistiaisia. Nam, sanoisin.
Fáma osui ytimeen aika useasti.
Rentoja fine dining elämyksiä
Että mä tykkään siitä, että nykyisin ns. fine dining -ravintolat ovat muuttuneet rennoiksi ja helposti lähestyttäviksi. Kauas on tultu ajasta, jolloin syödäkseen pitkän kaavan mukaan piti pukeutua parhaimpiinsa ja pönöttää tärkättyjen pöytäliinojen ja hopeisten ruokailuvälineiden äärellä.
Hyvänä esimerkkinä Budapestin uuden aikakauden tasokkaasta ravintolatarjonnasta ovat Budan puolella sijaitseva ravintola Fáma ja Pestin ydinkeskustassa sijaitseva edellistä asteen rennompi Mák Bistro.
Yhteistä molemmille ravintoloille on, että kauhoissa hääräävät nuoret keittiömestarit, joille molemmille on sadellut arvostusta ja palkintoja jo usealta taholta. Luovuus, kekseliäisyys ja yllättävien raaka-aineiden yhdistäminen näyttävät olevan tunnusomaista molemmille chefeille.
Fáman miljöö oli tyylikkään rento.
Viinit, viinit!
Fáma – lähes täydellistä
Näistä kahdesta gourmet-keitaasta Fáma nousi mielestämme aavistuksen ylemmäs. Unkarilais-aasialaiseksi fuusioravintolaksi itseään luonnehtiva ravintola täytti odotuksemme lähes täysin.
Ilta-aikaan ravintola tarjoilee ainoastaan 4-6 ruokalajin menukokonaisuuksia viinipaketilla tai ilman. Valitsimme viiden ruokalajin menun, johon sai valita ruokalistan alkuruokavaihtoehdoista kaksi, pääruuista kaksi ja jälkkäreistä yhden. Otimme myös viinipaketit, jolloin jokaiselle ruokalajille tuli oma viininsä. Mielenkiintoiseksi ruokailun teki se, että menu oli suppea ja kun miehen kanssa valitsimme eri annokset, pystyimme käymään listan lähes kokonaisuudessaan läpi.
Meille kumpaisellekin tuli jokaiselle ruokalajille eri viinit, joten samalla pääsimme maistelemaan aika laajaa viinirepertuaaria. Pakko mainita, että viinipakettien viinit olivat kertakaikkisen laadukkaita. Ravintolan korkea taso näkyi ilmiselvästi myös viinivalinnoissa.
Pöytävaraus kannattaa tehdä. Olimme varanneet pöydän puoli seitsemäksi, ja olimmekin ravintolan ensimmäiset asiakkaat. Vaan ei mennyt kauaa, kun koko ravintola oli aivan täysi.
PARASTA: Kauniita annoksia. Mielenkiintoista, jopa yllättävää makumaailmaa, joka useasti vei Aasian suuntaan. Loistavat viinit. Viihtyisä miljöö ja ystävällistä, huomioivaa palvelua. Ehkä paras koskaan syömäni jälkkäri. Hintalaatusuhde erinomainen: koko menu kahdelta viineineen kustansi 170 euroa.
MISSÄ NOTKAHTI: Miehen toinen pääruoka, Mangalica-possun siivut, oli kuulema sitkeää.
Ensilumi satanut syksyn lehtien päälle? Ei vaan Fáman loistava suklaajälkkäri.
Mák Bistro – nuoruuden kokeilunhalua
Mákin keittiötä luotsaa vasta 24-vuotias kokkilupaus, joka on saanut huomiota myös kansainvälisesti, kuten New York Timesissa, Michelin Guidessa, Time Outissa ja Lonely Planetissa.
Ravintola keskittyy sesongin raaka-aineisiin ja luinpa jostain, että myös selkeä skandinaavinen keittiö on yhtenä inspiraation lähteenä. Nuoren chefin sydäntä lähellä ovat kokeilunhalu ja leikkisyys. Ruokaa ei tehdä niinkään pikkutarkasti vaan enempi maku ja raaka-aineet edellä.
Hyväntuulinen bistrofiilis.
Myös Mák Bistroon kannattaa tehdä pöytävaraus etukäteen, sillä lauantai-illaksi pöytä irtosi meillekin vasta puoli kymmeneksi. Vastaanotto oli kertakaikkisen lämminhenkistä. Saimme heti alkuun talon tarjoamat skumpat ja ylenystävällinen tarjoilijamme järkkäsi meille vielä paremman pöydän hetken odottelun jälkeen. Olimmekin muuten ravintolan viimeiset asiakkaat, kun lähdimme pois.
Ruokalista ei ollut kovin pitkä, mikä minusta on aina hyvä merkki. Valittavana oli kuuden ruokalajin maistelumenu tai sitten listalta yksittäin tilattavat annokset. Tällä erää päädyimme alkuruoka + pääruoka komboon sekä minulle tietty jälkkäri.
Kolme viiniä, kaksi alkuruokaa, kaksi pääruokaa ja jälkkäri maksoivat yhteensä 113 euroa. Huomasin, että ravintolassa on arkipäivisin myös lounasmenu. Kolmen ruokalajin lounas maksaa vain noin 14 euroa (+ 12,5 %:n palvelupalkkio).
Onkohan tässä paras koskaan syömäni alkuruoka?
Kissakala oli liian porkkanaista.
Kyyhkylle toivottiin vähän enemmän kypsyyttä.
PARASTA: Ehkä koskaan paras syömäni alkuruoka. Lautasella oli jotain vaaleaa kalaa, endiiviä, villiparsaa ja vaahdotettua pistaasipähkinäkastiketta. Lisäksi pohjalla oli jonkin sortin vihreä voinen yrttikastike, jossa maistui ilmiselvästi kesä. Lusikoimme loput kastikkeen jämät miehen kanssa jälkkärilusikoilla :). Palvelu oli suorastaan sydämellistä. Kiva lisä talon tarjoamat skumpat ja lopussa pöytään tuotu keksilajitelma.
MISSÄ NOTKAHTI: Omassa pääruuassani hallitsi liiaksi porkkana. Mies olisi toivonut pääruokansa kyyhkylle hieman enemmän kypsyyttä. Kieltämättä se näyttikin aika veriseltä.
En ole ennen saanutkaan kaksiosaista jälkkäriä.
Lopuksi vielä talon tarjoamia herkkuja.
Mikä muuten on, että jos ravintolassa joku sakkaa, usein se on pääruoka? Taidanpa jatkossa siirtyä tilaamaan vain alku- ja jälkiruokia 🙂 Menut näyttävät molemmissa ravintoloissa vaihtuvan tiuhaan, joten seuraavalla viikolla tarjonta on todennäköisesti ihan jotain muuta. Tosin hyvän ravintolan tunnistaa siitä, että taso kestää menusta, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Saapa nähdä kurkotellaanko kohta jo tähtiä kohden?
Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista.
Tonava kaunoinen ja Budapestin maamerkki Széchenyin ketjusilta.
Pyhän Tapanin Basilika ja vieressä heti pyhäinhäväistysarkkitehtuuria.
Sankarien aukiolla on pantu reilusti överiksi.
Kaupunginpuiston luistelijoita on aina mukava seurata. Lisämausteena komeita rakennuksia.
Matkaohjelmassamme puhuttiin puolihoidosta, mutta tämän risteilyn osalta korottaisin meripäivien aikana ruokailut täysihoidoksi. Kun ensin käy aamiaisella, sitten lähinnä lounasta muistuttavalla brunssilla ja päivän päätteeksi ruhtinaallisen buffet-pöydän illallisella, ainut valituksen aihe omalla kohdallani oli, että syömistä oli liikaa 🙂 Laivan illallisilla myös viinit ja olut kuuluivat matkapaketin hintaan.
Päivän päätteeksi vuorossa oli Lyypekki, matkamme toinen viehättävistä hansakaupungeista. Ennen yhteistä Lyypekin illallista ennätti vielä mainiosti tutustua niin toriin kuin sitä ympäröiviin kauppoihin unohtamatta kuuluisaa Niedereggerin marsipaanimyymälää.
Lyypekin tuliaisia, torilta tai Niedereggeriltä.
Ryhmämme ikärakenne oli selvästi varttuneemmassa väessä, paljon eläkeläispariskuntia, mutta mukana oli myös useampi yksin matkustava. Mikäli aivan yksin matkustaminen ei ole omin juttu, tällaisella ryhmämatkalla on hyvät puolensa. Valmis matkaohjelma, juttuseuraa halutessa, eikä tarvitse yksin istua illallisella – asia, jota itse inhoan eniten yksin matkatessa.
Manusta löytyi kiinnostavia pienpanimo-oluita. Fiskarsin luomuolut maistuu belgialaistyyppisten oluiden ystävälle.
