Poks ja muiskis, suukot molemmille poskille paikalliseen tyyliin. Feliz Año Nuevo juuri sinulle!
Tiedän kuinka tylsää on lukea sellaisia jatkuvia hehkutusvirtoja, joissa kaikki on hattaraisen vaaleanpunaista. Kultapilven reunalta kirjoitellaan, että kaikki on niin ihanaa, ettei kestä. Juodaan vaan joka käänteessä kuohuvaa, syödään loistodinnereitä ja väliin käydään rentoutumassa viiden tähden hotellien spaosastoilla.
Palauttakaa minut maan pinnalle, jos kirjoitelmani alkavat vähänkään tuntua höttöiseltä. Tällainen tunnepuolen tyyppi kun olen, helposti innostun hehkutuksiin, etenkin kaikesta kauniista, uudesta ja ihmeellisestä.
Niin kuin nyt viimeisen kahden kuukauden aikana, jotka olemme täällä Aurinkorannalla viettäneet. Vuoden vaihtuessa ynnättiin miehen kanssa kokemuksia uuden elämänvaiheen alkutaipaleelta. Uskaltaisiko varovaisesti myöntää, että ihan äärettömän hyvää aikaa tämä Espanja-elämä on meille ollut. Ei mitään makeaa hattaraa, mutta sellaista hyväplus arkea. Herkullista kuin vastapaistettu korvapuusti. Samalla kertaa tuttua ja turvallista, mutta nautinnollisen maistuvaa.
Elämää lisämaustein
Olisinko aiemmin uskonut, että Costa del Sol ja sen suomikaupungiksi leimattu Fuengirola, saavat minut innostumaan näin kovin? Suoraan sanoen en. Tulimme avoimen varovaisesti kokeilemaan, voisiko tämä mitenkään olla meidän juttu.
Tavallinen arki pyykinpesuineen, viikkosiivouksineen ja kaupassa käynteineen se on läsnä täälläkin. Mutta siltikin jonkinmoinen lisäulottuvuus meidän arkeen on tullut.
On vähän vaikea selittää, mikä juttu se oikein on. Ehkä se on sellaista mukavaa kihelmöivää sisäistä täpinää, mikä valtaa heti aamusta. Sitä herää innolla uuteen päivään ja sen mukanaan tuomiin yllätyksellisiin asioihin.
Kun aamulla avaan makuuhuoneen kaihtimet ja huoneen täyttää kirkas auringonvalo, se vaan tuo väkisinkin hyvän mielen. Lähdetään sitten aamulenkille, lähikauppaan tai vietetään kotinysväyspäivää, tavallisissakin asioissa on sellainen oma pikantti lisämausteensa. Puhumattakaan siitä, jos suunnitelmissa on retkipäivä jonnekin kauemmas uuteen paikkaan.
Päiväretki Esteponan kukkaiskaupunkiin
Joulun ja uuden vuoden välillä on tullut liikuttua aika tavalla. Miehen aktiivisuusmittari on näyttänyt sen verran runsasta askelsaldoa, että hyvinkin tässä voipi ottaa muutaman päivän lunkimmin.
Joulun jälkeen hyppäsimme Fuengirolan linja-autoasemalta bussiin ja lähdimme katsomaan meille molemmille tuntematonta rantakaupunkia Esteponaa. Uuden ihastuttavan kaupungin löysimmekin. Suosittelen Esteponaa lämmöllä lomakohteeksi tai ihan vaan mukavan kaupunkipäivän viettoon. Kuvia ja kokemuksia Esteponasta löydät täältä.
Kävellen Benalmádenasta Fuengirolaan
Perjantaina ajoimme paikallisjunalla viereiseen kaupunkiin Benalmádenaan. Tarkoituksemme oli kävellä noin kymmenen kilometrin matka takaisin kotiin Fuengirolaan. Loppujen lopuksi saimme tehtyä paluusta joltisenkin pidemmän erilaisilla syrjähypyillä. Halusin poiketa mm. Benalmádenan Paloma-puistoon, jossa juoksentelee vapaana kanoja, kukkoja ja kaneja. Mutta mikäs siinä. Aurinko paistoi ja päivä oli mitä kaunein.
Yritimme niin paljon kuin mahdollista kulkea rantalinjaa pitkin, mutta kaikilta osin se ei onnistunut. Useaan otteeseen nousimme ja laskimme rannalle johtavia portaita. Rantapenkereen sortumavaaran takia rantareitti oli myös jostain kohdin suljettu.
Matkan mukava bongaus oli tuttavamme mainitsema Costa del Solin paras rantaterassi Yucas. Siinä kutakuinkin Torrequebradan tienoilla on uusi näköalaterassi, joka on aivan rannan tuntumassa, näköalojen kannalta kuitenkin sopivasti ylhäällä. Tuttava oli oikeassa. Ihan äkkiä ei tule mieleen toista yhtä upealla paikalla olevaa terassiravintolaa.
Oli aivan pakko istahtaa täydeltä laidalta paistavan mollukan lämpöön ja kostuttaa kuivia kurkkujamme. Odotimme, että hinnoissa olisi ollut uutukaisella mestalla näköalalisää, mutta mitä vielä. Vai mitä olette mieltä 2,5 euron hintaisesta olutpullosta näin upeissa puitteissa? Enpä muista kohdanneeni täällä missään turistiryöstöhinnoittelua, mikä ikävä kyllä on aika yleistä monissa turismin leimaamissa paikoissa.
Rannikon paras terassi?
Siinä vaiheessa, kun selvitimme viimeiset kilometrit omalle rantabulevardille, nälkä muistutteli olemassaolostaan. Hetken mielijohteesta päätimme lounastaa yhdessä rantakadun kalaravintoloista, chirinquitoista.
Mereneläviä muovituoleissa rantaravintolassa
Joulun ja uuden vuoden väli on tuonut selvästi enemmän paikallista väriä asuinkulmillemme ja sen huomasi myös tässäkin ravintolassa. Osuimme ravintolaan pahimpaan lounasaikaan. Paikka oli täpösen täysi ja meteli sen mukaista. Saadaksemme pöydän tarvittiin sellainen parinkymmenen minuutin odottelu. Mikäs siinä, eihän meillä mihinkään kiirettä ollut.
Ravintola itsessään oli sisustukseltaan karu: muovituoleja ja pöydillä vaihdettavia plastiikkaliinoja. Mutta eivätpä olleet hinnatkaan pahoja. Pääosin annoshinnat liikkuivat merenelävien osalta viidestä kymmeneen euroon.
Pöytäämme kannettiin grillattuja sardiineja (yhden annoksen hinta vain kolme euroa!), avokadoa ja katkarapuja, pieniä mustekaloja, grillattuja chipironeksia eli jonkinlaisia mustekaloja nämäkin ja kuivaa valkkaria. Muy bien!
Muistin jälleen, että ruokalistoja tutkaillessa täytyy olla tarkkana: fritos-sanaa tulee välttää. Espanjalaiset näyttävät rakastavan kaikkea uppopaistettua ja suuri osa erilaisista ruoka-annoksista valmistetaan uppopaistamalla. Itse en juurikaan friteeratusta ruuasta perusta. Muu ruoka olikin mieleen, paitsi nuo epämääräiset uppopaistetut pikkumustekalamöykyt.
Satulinna puskien keskellä
Seuraavana päivänä silmiini osui juttu Rantapallon-sivustolta Benalmadenan Castillo de Colomares nimisestä ”linnasta”. Muistan, että ihmettelimme tätä satulinnan näköistä rakennelmaa joskus aiemmin ylhäältä käsin käydessämme Benalmadenan vuoristokylässä pueblossa.
Taidehistoriaan ja arkkitehtuuriin perehtynyt tohtori Esteban Martín Martín rakennutti tätä hämmästyttävää rakennelmaa seitsemisen vuotta kunnianosoituksena Kolumbukselle ja hänen retkilleen. Eriskummallinen linna valmistui 1994.
Matkasimme junalla Torremuellen asemalle ja kävelimme siitä reilun parin kilometrin matkan ylös linnalle. Matka oli silkkaa nousua, joka pani minut heikompikuntoisemman puuskuttamaan ihan toden teolla.
Linna itsessään oli merkillinen. Tuntuu hullulta, että joku yksittäinen henkilö on rakentanut moisen vaativan rakennelman keskelle ei mitään. Linnaa ei meinannut toisesta suunnasta edes erottaa puskien keskeltä, eikä sitä edes oikein mainostetakaan missään.
Muuan elokuva tuli mieleen…
Harmi vaan, että rakennuksen sisätiloihin ei päässyt. Liekö nämä osat yksityiskäytössä, sillä linnaa ylläpitävät nykyisin rakennuttajan leski ja poika.
Joskus mopo karkaa käsistä ja jostain kumman syystä päätimme palata kävelemällä kotiin. Matkaa olikin vähän enemmän kuin olimme ajatelleet. Lisäksi puuskittainen mereltä puhaltava tuuli teki paluumatkasta aika tavalla vilpoista.
Taas kerran huomasin, että vaatetusta oli liian vähän. Liekö tällä syynsä, että minulla on taas flunssa. Tämä flunssakierre alkaa jo kyllä riepomaan. Lenkkareiden lisäksi meillä on viime aikoina kulutettu flunssalääkkeitä kiitettävästi.
Paluumatkalla mereltä puhalsi melkoinen tuuli.
Ikivihreitä espanjalaisia ja rypäleitä viime sekunneilla
Meistä on tullut vanhoja. Ainakin, jos asiaa mitataan uudenvuodenaaton meiningillä. Syötiin miehen kokkaamia tapaksia, avattiin pullo halpiscavaa ja kuunneltiin Spotifysta ikivihreitä espanjabiisejä. Bésame mucho vaan!
Jottei nyt ihan nysväämiseksi vuoden vaihtuminen mennyt, vedin meikit naamaan ja väkertelin tukkaa muumihaalarissani. Tämä on nimitys Lidlistä ostamalleni lämpimälle kokovartalohaalarille, josta on tullut lempikotivaatteeni.
Jos meidän uuden vuoden viettomme oli kovin rauhallista, sitäkin railakkaampaa se näytti olevan rantakadun ravintoloissa. Lastenkutsujen tötteröhattuihin ja naamareihin somistautunut juhlakansa näytti minusta ohikulkeissamme jotenkin hassulta. Vähän kuin uusi vuosi ja vappu olisivat menneet sekaisin.
Suuntasimme Ilunion-hotellin ravintolaan, joka normaalista poiketen olikin lähes täysi. Illan mielenkiintoisin osuus oli seurata paikallisen suvun uudenvuodenviettoa naapuripöydässä. Lähes 30 henkeä arviolta neljästä sukupolvesta ottivat iloa irti vuoden viimeisellä tunnilla. Melu oli sen mukaista, vaikka alkoholilla ei näyttänyt olevan asiassa mitään tekemistä. Taustalla soittavan pianistin pimputtelu hautautui täysin tähän mekkalaan.
Ennen h-hetkeä tarjoilijat kiersivät jakamassa pöytiin viinirypälepusseja. Espanjalaiset syövät vuoden kahdentoista viime sekunnin aikana kaksitoista rypälettä, yhden kullakin sekunnilla. Siinä sitten mekin osallistuimme paikalliseen perinteeseen ja popsimme rypäleemme ja toivotimme toisillemme Hyvää uutta vuotta. Tulkoon tästäkin hyvä vuosi!
Kaikki valmiina h-hetkeen. 
Onnellista uutukaista vuotta teille kaikille!
Viikonloppuna menemme mielenkiintoiseen mestaan, jota en vielä paljasta. Ostimme yhteiseksi joululahjaksi palan kaunista maisemaa ja hitusen ylellisyyttä. Katsotaan, mitä tuleman pitää.
Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista
19 comments
Voine voine, melkein koti-ikävän poikanen kolauttaa, mekin oleskelemme joka syksy aurinkorannikolla (Benalmadenan ja Torremolinoksen rajalla). Upeita kuvia…Hyvää uutta vuotta!
Kiitos mukavasta palautteesta. Onnellista ja kaikin puolin hyvää uutta vuotta sinullekin.
Kiva summaus! Meillä ei ole vielä ollut mahdollisuutta toteuttaa tuota samaa johtuen kahdesta hankalasti järjesteltästävästä työstä, mutta jonain päivänä se aika tulee sitten Portugalissa. Osaan niin samastua tuohon kertomaasi, kun avaat aamulla verhot ja auringon valo tulee sisään! Väitän, että tuo valo on ehkä se ykkösjuttu meille – ainakin näiden monien vuosittaisten minimatkojen aikana. Mukavaa ja aurinkoista alkanutta vuotta teille!
Kiitos Iina. Toivottavasti teidän Portugalin matka toteutuu ennemmin tai myöhemmin. Valon vaikutus on ihmeellistä. Maailman paras mielialalääke 🙂 Kaikkea mukavaa uudelle vuodelle.
Kiitos! Kiitos kun sanoitit omat tunnelmani Fuengirolasta ja elämästä siellä. Jokaiseen tunnelmankuvaukseesi samaistun. Olemme käyneet kahdeksan vuoden ajan syksyisin ja myös kevättalvisin aina kuukauden, parin ajan. Nyt olemme ”rohkaistuneet” ajattelemaan olevamme ensi vuonna, jos Luoja suo, koko sydäntalven. Ei se muuta rohkaistumista kaipaa kuin ero lapsenlapsista, joita tarvitsevat mummoa aika ajoin, vaikka koululaisia ovatkin.
Itsekin olen Esteponaa monta kertaa ajatellut, mutta nyt kun nostit tuon esille, niin sinne suuntaan heti
Helmikuussa (tulemme helmi-maaliskuuksi)
Tänään on 2.1. aamu ja lunta on tullut viime yönä kinostamalla, niin ettei kengänvarsi pihalla riittänyt (asumme Pohjois-savon korkeuksilla)
Kaikķea hyvää Teille, ja kiitos vielä kerran tästä blogista!
Kiitos Pirjo lumisista terveisistä ja mukavasta palautteesta. Meille on luvattu tänään 24 astetta lämmintä 🙂
Terveiset Suomesta
Kiitos!
Luin kirjoitustasi itseni kannalta ja tyttäreni kannalta.
Tyttö miehineen asuu Torreviejassa tämän talven ja he todennäköisesti elävät ja tuntevat niinkuin sinä ja miehesikin.
Vierailin heidän luonaan viikon joulukuun alussa.
Minulla itselläni ei ole mitään mahdollisuuksia muuttaa minnekään, koska mieheni ei suostu lähtemään edes viikoksi ulkomaille.
Olen Jehovan todistaja ja niin ovat myöskin tyttöni ja vävyni.
Sekä Fuengirolassa, että Torreviejassa on Jehovan todistajilla suomalainen seurakunta, joten jos olisin muuttamassa Espanjaan, voisin valita kumman kaupungin tahansa.
Mielelläni asuisin pari kuukautta ulkomailla.
Kahden viikon lomalla on niin kiire nähdä ja kokea kaikkea, että en ehdi istumaan rauhassa ja lukemaan kirjaa tms. Ohjelmoin aikataulun: aamiainen, rannalle, suihkuun, lounaalle, rannalle tai kävelylle tai nähtävyyksille, suihkuun, päivälliselle, iltaohjelmaa katsomaan, nukkumaan ja sama seuraavana päivänä.
Jaon juttusi facessa kierrän vain Kalifornian -sivullani.
Toivottavasti tyttäreni ja vävyni lukevat sen!
Kiitos postauksen jaosta 🙂 On tosiaan totta, että viikon tai kahden lomalla tulee usein sellainen tunne, ettei malttaisi jäädä paikoilleen, kun ympärillä on kaikkea mielenkiintoista. Harmillista se, ettet saa miestäsi matkoille. Mutta entäpä, jos reissaisit sen sijaan yksin? Kiersin yksin Espanjaa muutama vuosi takaperin parin kuukauden ajan ja kokemus oli kertakaikkisen positiivinen.
Jippii,taas uusia mielenkiintoisia vinkkejä tulevalle neljän viikon reissullemme huhtikuussa.
Andalusian aurinkoa,lämpöä & uusia postauksiasi odotellen..
Hyvää uutta vuotta!
Terveisiä vaan auringosta ja kiitos mukavasta palautteesta 🙂 Taitaapi siellä Suomessa olla melkoinen talvimyräkkä päällä. Fuengirolassa on ollut tänään poikkeuksellisen lämmin päivä. Hyvien asioiden täyttämää uutta vuotta sinullekin!
Ymmärrän niin hyvin tuon oman pikantin lisämaun, josta kirjoitat! Sitä ei ole helppo kuvailla, mutta sama tunne valtaa aina uudelleen ulkomailla – niin lomalla kuin pidemmän asumisen aikana. Olin kesällä Etelä-Espanjassa ja pistäydyin nopeasti myös Fuengirolassa. Ennakkoluuloja oli aika paljon ja osa niistä näkyi heti rautatieasemalla, mutta niiden lisäksi söin yhden parhaista ravintola-annoksista ja kiersin ihanissa pikkupuodeissa. Ja toisaalta siellä on aurinko ja lämpö, jota hiljalleen kaipaa täällä pimeän talven keskellä. Mukavia hetkiä teille sinne etelään!
Niin totta. Fuengirola ei ole kaupunki kauneimmasta päästä, mutta tämä on kuitenkin oikea espanjalainen kaupunki varustettuna hyvällä palvelutarjonnalla. Auringon ja lämmön lisäksi täällä on MERI, jonka rantoja voi kulkea kilometritolkulla. Mieleenpainuvia reissuja sinullekin Elina Marjaana uudelle vuodelle ja sitä ihanaa kihelmöivää tunnetta, joka valtaa matkoilla 🙂
Heipä hei,
Olemme viettäneet syksyisin Benalmadenassa kolme minilomaa viiden vuoden välein. Nyt kun olimme marraskuussa 2018 uskaltauduimme käymään myös Fuengorilassa. No, emme täysin ihastuneet, mutta aloimme kuitenkin miettimään, kuinka helppoa nyt eläköidyttyämme olisi rospuuttoaikaa siellä viettää.
Olemme matkustaneet melko paljon ja kauniimpiakin paikkoja nähneet, mutta jokin asia kuitenkin sai meidät kiinnostumaan. Löysin Suomeen tultuamme blogisi, joka viimeistään vahvisti ajatuksia osa-aikaisesta muutosta sinne etelään. Blogissasi on niin kauniita kuvia lähiseuduista ja liikenneyhteydet ovat hyvät, joten autoakaan ei välttämättä tarvitse. Edulliset hinnat, sininen taivas, auringonpaiste, meri ja ystävälliset ihmiset, siinäpä syitä kerrakseen.
Olen ehdottanut miehelle aiemmin Palma de Mallorcaa, joka edustaa minusta kaikkea sitä, mitä kakkoskodilta haluan, mutta marraskuu ei ole siellä enää kovin lämmin. La Palman kaupunkihan on kovin kaunis, kuten koko saari. Hintataso on kyllä ihan eri luokkaa.
No, tuumasta toimeen, yritin miettiä täysin asiaa tuntemattomana huoneiston vuokraamista, ensinnäkin mistä ja minkälainen? Vaikutin olevani jo hieman myöhässä syksyä 2019 ajatellen.
Päädyimme rantakadulle 80 m2 kolmioon sinne joen puoleiseen suuntaan osoitteeseen Paseo Maritimo Rey de Espana. En tiedä kuinka metsään mentiin, mutta kokeillaan nyt ensin aika keskustaa.
Kuvitellaan lenkkeilevämme linnan suuntaan ja joen uomaa pitkin, ravintolat ja liikkeet olisivat lähellä ja asunto on meren rannalla. Kiitos innoituksesta ja katsotaan haluammeko jatkaa siellä ja missä päin Fugea olisi kiva asua. Otamme tämän tutustumiskierroksena meidän uuteen elämänvaiheeseemme.
Hei Merja. Olipa mukavaa lukea ajatuksiasi, sillä juuri noin olen itse ajatellut Fuengirolasta. Tämä ei tosiaankaan ole maailman kaunein kaupunki, mutta tavallisen ja toimivan elämän kannalta täällä on helppo olla. Ja kaikki mitä tuossa luettelit pitää täysin paikkansa. Tämä on kuitenkin oikea espanjalainen kaupunki, jossa on hyvä palvelutarjonta ja erinomaiset kulkuyhteydet. Meilläkään ei ole täällä autoa, mutta ilman sitä pärjää mainiosti ja julkisilla pääsee erinomaisesti lähes kaikkialle.
Meitä jännitti kovin myös tuo asunnon vuokraus. Sijainti on melkeinpä niitä ykkösjuttuja. Kun kaikki on lähellä, on mukava lähteä suuntaan jos toiseen. Itse rakastan myös sitä, että meri on lähellä. Kaikkea hyvää teille uuteen elämänvaiheeseen. Paljon mielenkiintoisia kokemuksia ja lämmintä talvikautta 2019!
Ihanaa luettavaa ja hyviä vinkkejä! Itse olen tulossa ensimmäistä kertaa Fuengirolaan kuukaudeksi viikon päästä 🙂
Kiitos Sari. Mukavaa lomaa sinulle. Täällä on tällä hetkellä kovasti kesän tuntua.
Terveiset torreblancast ja kiitos blogistani,on hauska lukea 💥😎😍
Kiitos Liisa terveisistä. Ihan tässä ikävä tulee…. Taitaa siellä aurinkoa nyt piisata 🙂