Kööpenhamina on ihana kaupunki. Sillä on vain yksi huono puoli: hintataso.
Olen aina ollut sitä mieltä, että matkoilla ei kannata kauheasti pihistellä. Kun reissuun on lähtenyt parasta vaan hyväksyä, että rahaa palaa joka tapauksessa. Jälkeenpäin muistaa aina elämykset ja kokemukset, ei sitä, mitä joku maksoi tai säästikö muutaman kympin jossain.
Periaatteessa se on juuri näin. Jokainen matkailuun laitettu euro on sijoitus omaan itseen. Siltikään en voi itselleni mitään. Normaalissa arjessa pihistelyyn tottuneella on olemassa se toinen hiertävä todellisuus. Jos matkailukohde nielee kaikessa rahaa enemmän kuin omasta mielestä on kohtuullista, minua se ainakin alkaa jossain vaiheessa nyppimään.
Niin paljon kuin Kööpenhaminasta pidänkin, sille ei voi mitään, että se on kallis kaupunki ja käy ankarasti matkailijan lompsalle. Jossain listauksessa Köpis rankattiin jopa maailman kolmanneksi kalleimmaksi matkailukaupungiksi Zürichin ja New Yorkin jälkeen. Hotellihuoneesta saa maksaa lähes tuplaten moniin muihin Euroopan pääkaupunkeihin verrattuna, ulkona syömisestä ja juomisesta Suomeakin enemmän. Kaltaiselleni kitupiikille kaikki mikä on Suomen hintatasoa kalliimpaa on pöyristyttävän kallista ja ehkä siksi niin vaikea hyväksyä.
Suloisista suloisin kanaalien kaupunki.
Tämä purkaus lähti varmaan siitä, että palattuamme juuri Kööpenhaminasta keräsin kasaan kuitteja matkan syömisistä ja juomisista. Kehnon matikkapään omaavana minun oli vähän vaikea suhteuttaa Tanskan kruunuja euron kurssiin, joten ihan huvikseni laskeskelin näin jälkikäteen mitä mikäkin maksoi. Lasi keskitasoista viiniä kolmetoista euroa, kahvikupillinen lähes viisi euroa, iso ja pieni olut yhteensä reilut kaksikymmentä euroa. Aika arvokasta.
Kaupunki täynnä kauniita ja hauskoja yksityiskohtia.
Suurimman osan matkabudjetistamme haukkasi luonnollisesti ravintoloissa syömiset. Kulinaristisen penninvenyttäjän kannattaa laittaa korvan taakse ns. Teurastamon eli Kodbyenin alueen ravintola Gorilla. Täällä söi oivan usean ruokalajin maistelumenun kahdella viinilasillisella vajaalla 80 eurolla/hlö. Ainut ongelma oli, että ravintola oli valtaisan kokoinen ja perjantai-iltana täynnä kuin nuijalla lyötynä. Ravintolassa kävi hirmuinen vilske ja vanhassa hallitilassa meteli oli sen mukaista. Loppuillasta meidän piti suorastaan huutaa toisillemme. Kannattaa valita ruokailulle muu kuin vilkkain bileilta. Tällä vanhalla lihateurastamojen ja tukkutorin alueella on muutenkin mukava repertuaari erilaista ravintolatarjontaa.
Gorillan maistelumenun kala-annos oli vietävän hyvää.
Madklubbenin lammas oli täydellistä. Tosin en ole ihan varma oliko ratatouille sille paras lisuke.
Cofogo veti pisteet kauneimmista annoksista.
Ja aina väliin syötiin smørrebrødejä.
Edullisimman hyvän hintalaatusuhteen illallisen söimme Vesterbron kaupunginosassa sijaitsevassa Madklubben ravintolassa. Kahden ruokalajin menu ja lasi viiniä vajaa 40 euroa hengeltä. Myös tämä paikka oli suuri ja tupaten täynnä ruokailevaa kansaa vaikka meidän käydessä kyse oli sunnuntai-illasta. Ravintolan nettisivujen mukaan Madklubben-ravintoloita on Kööpenhaminassa kaikkiaan viisi eri puolilla kaupunkia.
Ihan hyvä ruoka minusta oli myös Cofoco -nimisessä ravintolassa, joka sijaitsee myös Vesterbron alueella. Kolmen ruokalajin illallinen ja pullo skumppaa kahdelta 140 euroa. Tosin paikassa häiritsi hieman väsyneen oloinen tarjoilu.
Penninvenyttäjän kannattaa muistaa myös Paperisaaren (Papirøen) Street Food Market. Vanhassa tehdashallissa on kymmeniä ruokakojuja, joiden ruokatarjonta on pääosin etnistä. Mutta älä tee sitä virhettä, mitä me. Muutama muukin oli valinnut paikan sateisen lauantai-iltapäivän viettoon. Käytännössä siellä oli enemmän jengiä kuin meillä paloviranomaiset sallisivat. Kapeilla kulkureiteillä ei meinannut päästä eteenpäin ja vapaista istumapaikoista tai puolenmetrin pöytätilasta sai taistella. Tuollaisessa tungoksessa ei niinkään mukava ruokakokemus.
(Tiedoksi: Sini matkakuumeessa blogin Sini laittoi viestiä, että tämä mesta sulkee ovensa 22.12.2017, eikä vielä ollut tietoa jatkaako se jossain muualla.)
Kauppahallissa piti tietenkin käydä kurmaisessa lasilliset.
Köpis on kallis, siitä ei pääse mihinkään. Mutta on se vaan niin viehättävä. Tämä oli jo toinen reissuni Köpikseen ja ihastukseni tähän kaupunkiin vain kasvoi. Kauniiden rakennusten kuolaamisen ja hyvin syömisen lisäksi tällä reissulla ennätin jo museoidenkin pariin. Siinäpä hankaluutta olikin kerrassaan, sillä kaupungin museotarjonta on melkoista. Minne sitten päädyimme, siitä myöhempänä.
Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista.
