On siis kevät, kuljen Välimeren rantaa

Eipä paljoa uskoisi, että Espanjassa eletään vielä talvikautta, sillä virallisesti maa siirtyy kevätaikaan vasta 21.3. Minusta Aurinkorannikolla tuoksuu ja tuntuu jo ihan kesältä.

Olin helmikuussa reilut pari viikkoa Suomessa ja kun palasin kuun lopussa Fuengirolaan takaisin, tulin suomalaisittain katsottuna kesään. Muutos on ollut ällistyttävän nopeaa. Linnut konsertoivat, puut vihertävät ja kaikkialle on puhjennut kukkia. Jossei ihan täyttä kesää eletä, niin Costa del Sol kihisee joka tapauksessa kevättä.

Koko Fuengirola näyttää heräilevän talviunestaan. Kaupungin rannoilla on elämää ihan eri malliin kuin aiemmin ja koko talvikauden kiinni olevat ravintolat ovat alkaneet availla oviaan. Mansikkakausi on hippeimmillään ja mansikoita saa halvimmillaan jopa euron kilohintaan.

Shortsit on saanut kaivaa esiin ja auringossa tuntuu paahteiselta. Jopa niin kuumalta, että terasseilla hakeutuu jo mieluimmin varjopöytiin. Toissapäiväisen pitkän aurinkolenkin jäljiltä päänahka on palanut ja käsivarsissa on uusi vaaleanpunainen sävy.

Siltikin lämpö tuntuu niin ihanalta, että tekisi mieli olla ulkona kaiken aikaa. Kulkea kilometritolkulla merenrantaa, työntää varpaansa hiekkaan ja antautua auringolle. Kuka muistaakaan enää lunta ja pakkasta?

Kukkahattutäti minussa on ottanut taas vallan. Fuengirolaan muuton alkuaikoina jaksoin kuvata innolla palmuja ja appelsiinipuita. Nyt niistä on tullut arkea ilman, että niitä juurikaan huomaa.

Sen sijaan kameran linssiin ovat päätyneet kaikkialla keltaisenaan kukkivat mimosat, punaisen eri väreissä hehkuvat ihmeköynnökset eli bougainvilleat ja violetit jakarandat. Joulutähdet katukuvassa ovat vaihtuneet värikkäisiin kesäkukkiin.

Puu täynnä punaisia pulloharjoja. Tietääkö kukaan nimeä tälle hauskalle puulle?Jopa kaktukset ovat intoutuneet kukkimaan.

Kevättä rinnassa tuntuu olevan itsellänikin. Sellaista hulvatonta fiilistä, joka aiheuttaa levottomuutta ja saa tekemään kaikkea hauskaa. Kuten hyppäämään hetken mielijohteesta valkoisen hevosen selkään.

No, ei nyt ihan oikean. Yhtenä iltana bongasimme ystäväni kanssa Fuengirolan rantakadulta vanhan ajan karusellin. Tiedättehän sellaisen kauniin kokonaisuuden, missä valot vilkkuvat, musiikki soi ja hevoset ja eksoottiset eläimet pyörivät ympyrää. Hetken päästä me kaksi täti-ihmistä istuimme uljaina ratsujemme selässä ja jakelimme ohikulkijoille kuninkaallisia vilkutuksia.

Voisiko joku kertoa kuinka tänne selkään pääsee?

Costa del Solin kaupat pursuavat herkullisen värisiä kesävaatteita ja kenkäkaupoissa talvisaappaat ovat saaneet väistyä sandaalien tieltä. Voitte uskoa, että ihanaa valikoimaa riittää.

Ystäväni kanssa pidettiin naistenpäivä eli pyhitimme puoli päivää puhtaasti shoppailulle. Kun Fuengirolan Los Bolichesin kaupunginosasta lähtee kulkemaan bussikatuna tunnettua katua keskustaa kohden, vaatekauppoja piisaa väsymiseen saakka.

Raskasta päivää piti tietty virkistää väliin lasillisella kuohuvaa. Yksi lempipaikkojani tähän on Tatin -nimisen ravintolan terassi Plaza Chinorros -aukiolla vanhassa keskustassa. Laatucavaa ja hymyilevää palvelua. Välillä naurattaa tarjoilijan ja minun välinen kommunikointi. Tarjoilija puhuu minulle huonoa suomea, minä taasen hänelle vieläkin heikompaa espanjaa.

Löysimme muuten Fuengirolasta aivan loistavan ruokapaikan, Onko teistä kukaan kokeillut Fuengirolan Constitucion aukion lähellä olevaa Arte y Cocina -ravintolaa? Harvoin kohtaa niin täydellistä ruokakokemusta, jossa ei yksikään osatekijä sakkaa.

Ravintolan miljöö on pelkistetyn trendikäs, mutta kotoinen. Tarjoilijalla oli pilkettä silmäkulmassa, mutta taattua ammattitaitoa. Ja se ruoka! Maukasta, mietittyä ja kaunista, tekisi melkein mieli sanoa täydellistä. Tämä italialaisomisteinen ravintola todella tekee ruuasta taidetta.

Miehen kanssa on väliin pelattu aamuisin padelia. En ollut kuullutkaan kyseisestä pelistä ennen ensimmäistä Fuengirola-matkaani. Kyse on mailapelistä, joka on vähän kuin tenniksen ja squashin välimuoto ja jota pelataan lyhytvartisilla reikämailoilla tenniskenttää pienemmällä kentällä.

Eipä me juurikaan säännöistä mitään ymmärretä, kunhan nyt lätkitään. Aikamoisen suosittu peli näyttää tällä alueella olevan ja ennen kaikkea superhyvää liikuntaa. Sitä en vaan ymmärrä, kuinka tästä pelistä saa aina takapuolen niin kipeäksi?

Useamman Fuengirolassa vietetyn kuukauden jälkeen mietittiin miehen kanssa sitä, onko meille kertaakaan tullut kyllästymisen tunnetta. Sellaista tylsistymisen tunnetta, kun ensi-ihastus laantuu ja arki astuu kuvioihin. Ihan vilpittömästi, ei ole tullut. Ei kummallekaan. Ei ainakaan vielä.

Melkeinpä meille on käynyt päinvastoin. Fuengirolaan on ollut helppoa kotiutua ja mitä enemmän sitä on oppinut tuntemaan, sitä mukavampaa tarjontaa kaupungista löytyy. Costa del Solin alue taas on yllättänyt monipuolisuudellaan ja koko Andalusia taas ihastuttanut historiallisilla kaupungeillaan ja tunnelmallisilla kylillään.

Niin, tässä kohtaa on vain yksi huoli. Aika käy vähiin. Huhtikuun loppu koittaa nopeammin kuin toivoisi, ja jossain siellä siintää kotiin lähdön aika. Sitä ennen ottakaamme tästä ihanuudesta irti kaikki mahdollinen. Salud hyvälle keväälle!

Matkakuume -blogin Gia on ollut samoissa fiiliksissä jo kuukausi sitten. Naurattaa miten samanlaiset tuntemukset mielessä käy, jopa ihan saman biisinkin kautta:  On siis kesä, kuljen Fuengirolan rantaa

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista