Täällä ollaan vihdoinkin, Fuengirolan esikaupunkialueella Torreblancassa. Muutama päivä takana espanjalaista arkea, ihmettelyä, päämäärätöntä kuljeskelua ja uuden kotimme lähiympäristöön tutustumista.
Vaikka pääosin aurinko on pysytellyt pilvirintaman takana, niin vietävän hyvältä on tuntunut vaihtaa Suomen lokakuinen hyytävyys kesäiseen lämpöön. On saanut jälleen pukea ylleen kesähamosen, istua terasseilla, omalla partsilla ja syödä ulkona. Olen myös nauttinut suunnattomasti meren läheisyydestä ja siitä, että kolmessa minuutissa asunnostamme olemme rantabulevardilla.
Suomalainen ja espanjalainen käsitys lämpimästä säästä näyttää olevan erilainen. Ensimmäisenä iltana menimme kotimme viereiseen italialaiseen ravintolaan pizzoille ja ainoina asiakkaina istuimme ulos terassille. Tarjoilija tuli ottamaan tilauksemme hytisten ja ihmetteli, että miten me siellä ulkona tarkenemme istua. Jos tarkenee iltamyöhällä istua ulkosalla t-paidassa, ei voi olla kylmä.
Ensimmäisten päivien agendalla on ollut lähinnä kotimme lähiympäristöön tutustuminen ja kaikenlaisten käytännön asioiden hoitaminen. Missä on lähin ja paras ruokakauppa? Mistä hankkia kalat/merenelävät/lihat/vihannekset/leivät/viini? Minkälaisia ravintoloita ja kahviloita löytyy talomme ympäristöstä? Mistä ylipäätään saa mitäkin?
Ensimmäisten hankintojen listalla on ollut perustaa keittiön peruselintarvikkeisto mausteineen ja tehdä täydennyksiä kotimme astiastoon. Ilman skumppalaseja ei tule toimeen 🙂
Etukäteen vähän jänskätti millainen loppuvuoden kotimme tulisi olemaan. Pieni riski on siinä, kun asunnon vuokraa kuvien perusteella näkemättä sitä livenä. Pääosin asuntomme on juuri niin hyvä kuin kuvista pystyi päättelemään. Kalustus on uutta ja nykyaikaista, tekstiilit raikkaita, huoneisto on kivan tilava ja valoisa ja kylppärit asiallisia. Luksusta on se, että meillä on miehen kanssa oikein omat kylppärit. Kerrankin saan levitellä purkit ja purnukat mieleni mukaan.
Arvostan myös sitä, että taloyhtiö on hyvässä kunnossa ja kaikki on siistiä ja selvästi hyvässä hoidossa. Pihalla on koko vuoden avoinna oleva uima-allas, padel-kenttä ja katoksessa pingispöytä. Sitä emme ole vielä keksineet, onko pelivälineitä jossain saatavilla. Kämppämme on mukavasti rauhalliselle sisäpihalle päin ja yöt on tullut nukuttua hyvin.
Suurempi ärsytystä herättävä asia oli, ettei asunnossa lupauksista huolimatta olekaan astianpesukonetta. Harmittaa, sillä astianpesukone oli meille yksi valintakriteereistä. Tuntuu vähän oudolta, että kiinteistövälittäjä sanoi epähuomiossaan luulleensa asunnossa olevan astianpesukoneen, koska varustetaso on muuten niin korkea. Hmmm, mitenhän tuohon pitäisi suhtautua tai voimmeko ylipäänsä vaatia tästä mitään korvausta?
Toisen kylppärimme viemäri haiskahtaa, parveke oli odotettua pienempi, ilmanvaihdossa olisi toivomisen varaa, ääniseristys on espanjalaiseen tapaan olematon ja kahvinkeitin on armottoman hidas, mutta nämä asiat nyt ovat lähinnä sellaisia pieniä juttuja, joiden kanssa pystyy elämään. Siihen kai aina ulkomailla joutuu tottumaan, ettei kaikki toimi aina niin kuin kotona Suomessa.
Aamupäivän käynti hyvin varustettuun Mercadonan ruokakauppaan sai ruuanlaitosta huolehtivan mieheni hykertelemään mielihyvästä. Ruoka täällä tosiaankin maksaa PALJON vähemmän kuin Suomessa. Viinistä nyt ei tarvitse varmaan edes mainita. Kalatiski suorastaan hiljensi ruokaorientoituneen ja tänä iltana keitellään valkoviinissä tuoreita sinisimpukoita. Mielihyvää itselleni tuotti myös automaatti, jolla pystyy itse puristamaan appelsiinimehunsa tuoreista appelsiineista. Luksusta, sanonpa vaan.
Bongasin juna-aseman viereltä kukkamyyntipisteen ja kukkafriikkinä kasvien hinnat saivat suupielet entisestään ylöspäin. Ison kukkakimpun saa muutamalla eurolla ja sellainen jättipuska lähtee kympillä. Tuoreita kukkia kotonamme tulee jatkossa varmasti olemaan useasti. Vähän jo mietin, että pitäisikö parvekkeelle laittaa kesäkukkia ja istuttaa yrttejä. Täällä ne menestyvät ulkona vuoden läpeensä.
Luulenpa, että myös kahviloissa tulee istuskeltua Suomea enemmän. Lempikahvini cafe cortado kustantaa vain reilun euron, joten uskon, että mieluusti istahtaa kupilliselle useammankin kerran päivässä. Jos sitten ei hinnalla pilattu ole viinilasillinenkaan.
Tässä pikku hiljaa rakentelemme arkeamme tänne Andalusian auringon alle. Nyt on hyvät ensi-ihastumisen fiilikset ja menossa sisäinen bilevaihe, mutta siihen pitää varautua, että ehkä jossain kohdin arki täälläkin voi maistua puulta. Uutuus menettää usein hohdokkuutensa, kun asioista tulee arkisia. Tärkeää on kuitenkin muistaa, ettemme ole lomalla. Omat arkirutiinit pitää täälläkin muodostaa ja rytmittää elämää, kuten kotonammekin Suomessa. Se millä lisääntynyt vapaa-aika täytetään, jää nähtäväksi.
Aurinko kimaltelee houkuttelevasti alapuolella olevalle uima-altaalle. Taidan tästä nyt lähteä testaamaan, onko vesi sen verran lämmintä, että siinä tarkenisi pulahtaa. Huomiseksi on luvassa viileämpää.
Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista
Enkä panisi pahaksi myöskään taloyhtiön uima-allasta. 
Ravintolapalvelut lähettyvillä ovat myös iso plussa.
