Tag:

Costa Del Sol

AndalusiaCosta del SolEspanja

Aurinkorannikon Estepona – suloinen lomakaupunki, jota moni ei tunne

by Annemaria

Sadat kukkapotit ja viehkot viheralueet saivat kukkafriikin sekaisin.

Suomalaisille yksi ehkä vähemmän tunnetuimmista Costa del Solin kaupungeista on viehättävä Estepona. Ihmettelin itsekin tätä 25 kilometriä Marbellasta länteen sijaitsevaa rantakaupunkia, josta en tiennyt juuri yhtikäs mitään. Kyse on kuitenkin ihan merkittävän kokoisesta, lähes 70.000 asukkaan Aurinkorannikon kaupungista, josta koostaan huolimatta löytyy jopa letkeää kylämäistä tunnelmaa.

Fuengirolasta Esteponaan pääsee kätevästi bussilla reilussa tunnissa, joten päiväretki täältä käsin onnistuu mainiosti. Reilun kilsan mittainen matka Esteponan bussiasemalta keskustaan on mukavin talsia pitkin kaunista rantabulevardia.

Rantabulevardilla oli tilaa.

Hyvä, että tuli mentyä. Estepona sai kaltaiseni kukkahattutädin ihan täpinöihin. Antaisin kaupungille täyden kympin hienoista, hyvinhoidetuista viheralueista ja vesialtaista.

Huolimatta siitä, että eletään keskitalvea, kaupunkia sulostuttivat joka puolella kukkivat kasvit. Käyntihetkellämme puistojen laidoille oltiin istuttamassa valtaisia määriä orvokkeja ja kevätesikoita. Joulukuun loppumetreillä!

Ja ne kukkaruukkukukat! Vanhan keskustan, centro historicon, kapeilla kaduilla ja talojen seinillä oli sadoittain kukkaruukkuja. Mielenkiintoiseksi asian tekee, että joku on päättänyt, että yhdellä kadunpätkällä sai olla vain saman värisiä ruukkuja. Visualistin silmää ruokittiin.

Bongasin mm. keltaisten, vihreiden, punaisten, sinisten, vaaleanpunaisten, ruskeiden, turkoosien ja vihreävalkopilkullisten ruukkujen katuja. Mietiskelin millaista kukkaloistoa lämpimänä vuodenaikana kadut ovatkaan täynnä, jos ne keskitalvellakin näyttivät näin hyvälle.

Vanhan keskustan kaduilla ja kauniilla aukioilla olisin saanut menemään kokonaisen päivän. Ainakin Plaza de Flores ja Plaza Doctor Arce kannattaa katsastaa.

Toinen mielenkiintoinen näkyvä ilmiö Esteponassa olivat valtaisat seinämuraalit. Kaupunki on halunnut elävöittää unohdettuja asuinalueita ja antanut paikallisille taiteilijoille mahdollisuuden maalata tylsähkön näköisten talojen seiniä valtaisan kokoisilla maalauksilla. Jos asia kiinnostaa, kaupungin matkailutoimistosta on saatavana reittikartta, jonka varrelta löytyvät nämä 23 teosta.

Esteponan heikompi tunnettavuus johtunee siitä, että se on lukemani mukaan enemmän espanjalaisten suosiossa oleva lomakaupunki kuin muun maalaisten. Rantabulevardilla ei ollut tunkua, eikä liioin rannalla edes rantatuoleja, kuten täällä Fuengirolassa.

Rantaa näyttivät tällä hetkellä kansoittavan ainoastaan lokkiparvet. Ylipäätään ”talvinen” kaupunki huokui leppoisaa Ruususen uni -henkeä.

En voinut vastustaa kiusausta. Lapsi minussa vei voiton.

Hyvinhoidetulle kaupungille oman plussansa antaa sen sijainti. Estepona sijaitsee Sierra Bermeja -vuoriston ja meren välimaastossa. Katsoit mihin tahansa, horisonttia piirtää joko vuorijono tai meri.

Kirjoittelin joskus aiemmin pitäväni Marbellasta erityisesti lomakaupungin näkökulmasta. Esteponassa on jotain samankaltaista kuin Marbellasta, mutta potenssiin kaksi. Tässä vertailussa Estepona vie minusta selkeän voiton. Estepona on aito ja teeskentelemätön ilman statusleimaa ja kaunis vanha kaupunki on Marbellaa laajempi. Myös turistien vähäisyys viehättää. Tosin vaikea sanoa, millaista Esteponassa on vilkkaimpana turistikautena.

21 kilometriä autiota hiekkarantaa. Ensi kerralla tänne orkideoita katsomaan.

Jos suunnittelet lomamatkaa Costa del Solille, älä unohda vaihtoehtona Esteponaa. Miellyttävä lomakaupunki ehdottomasti. Harmi vaan, että 325 aurinkopäivää vuodessa omaavan kaupungin aurinko pysytteli suurimman osan käyntipäiväämme pilviverhon takana.

Luulen, että minun kukkahullun täytyy myöhemmin keväällä tehdä toinen reissu Esteponaan. Tällä keikalla jäi näkemättä vielä kasvitieteellinen puutarha ja sen yli 1300 erilaista orkideaa. Hasta luego Estepona, kukkahattutäti tulee keväällä uudelleen.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

34 comments
AndalusiaCosta del SolEspanjaFuengirola

Joulutunnelmia Fuengirolasta

by Annemaria

”Käy lämmin henkäys talvisäässä.”

Näin voi kirjaimellisesti todeta, kun jouluaattoaamuna suunnistimme lenkillämme merenrantaan. Andalusian talviaurinko pani parastaan ja merikin oli tänään lähes tyyni. Riisuin kenkäni ja kahlasin Välimeren aaltoihin. Pakkasessa kyyhöttävä varpunen jouluaamuna tuntui kovin kaukaiselta.

Täytyy myöntää, että minun on ollut vähän vaikeaa saavuttaa joulutunnelmaa palmujen katveessa. Sen verran pinttynyt suomalainen sielunmaisema on selkärangassa, että se ”oikea” joulu tuntuu vaan tarvitsevan tiettyjä rakennusaineita. Kuten lunta, vaikka talvesta en muuten pidäkään.

Olemme viettäneet pitkän rupeaman viime vuosien jouluja Lapissa Luostolla. Kelomökin hämyssä kynttilöiden ja takkatulen loimussa on selkeästi asustanut minulle se oikea joulunhenki. Kun pakkaslumi on narskunut kengän alla ja kipakka pakkanen purrut poskipäitä, on ollut helppoa heittäytyä joulutunnelmaan.

– Ostetaanko jouluksi glögiä, mies kysyi? Hmm, jotenkaan sitä ei auringonpaisteessa kesäkeleissä kaipaa. Kuin ei joulukuusta, joulusaunaa tai kynttilänvaloa.

Kumma juttu. En ole mikään perinteisiin tiukasti ripustautuva joulufriikki, jonka jouluun pitäisi ehdottomasti kuulua itsepaistetut piparit ja alusta asti itse keitetyt laatikkososeet. En pidä kinkusta, en lanttuloorasta, en rosollista. Tekoja ja perinneruokia enemmän joulu on minulle tunneasia. Tietynlainen moodi ja tunnelma. Yhdenlainen tapa kokea suomalaisuutta.

Laitoimme aattopäivänä läppäriltä soimaan jouluradion. Sytytin kynttilöitä ja hyräilin mukana iki-ihanaa joululaulua Sydämeeni joulun teen. Aurinko tunki kutsumattomana vieraana sisään.

Mies kokkaili keittiössä jouluateriaa. Kylmäsavulohi ja Waldorffin salaatti saivat tänä vuonna kunnian edustaa meidän perinteisiä jouluruokia. Sen sijaan joulupöytämme kuninkaiksi olivat uineet merenantimet: hietasimpukat, langustit ja mustekalarenkaat.

Niin paljon kuin mereneläviä rakastankaan ja niin hyviä kuin ne olivatkin, kaipasinko sittenkin poronpaistia ja imellettyä perunalaatikkoa? Ihan rehellinen ollakseni, mielessä kävivät. Suomalaisuus näköjään puskee jouluna väkisin esiin, halusipa tai ei.

Illalla lähdimme Fuengirolan keskustaan katsomaan kynttilähartausta. Useampi sata suomalaista oli kokoontunut Rafaelin aukiolle kuuntelemaan jouluevankeliumia. Aukion keskiössä monikymmenmetrinen ledkuusi vaihtoi väriä kaikissa sateenkaaren väreissä.

Meillä oli Lapissa tapana käydä jouluaattoaamuna kuuntelemassa Pyhällä joulurauhanjulistusta. 25 asteen pakkasessa Enkeli taivaan lausui näin taipui huonosti kohmeisilla huulilla. Nyt ei ollut sitä ongelmaa.

Jouluyön taivaalla oli täysikuu. Pysähdyttiin paluumatkalla katsomaan kuun kelmeässä valossa valaistunutta hiekkarantaa. Kun vähän käytti mielikuvitusta, siinä saattoi nähdä valkoisen lumipeitteen. Vähän kuin hanget korkeat nietosten. Tyhjät rantatuolit pilasivat kuitenkin mielikuvan.

Kotona kaadettiin lasilliset tuhtia punaviiniä. Hyvä joulu tämäkin. Erilainen vain.

”Jossain, sataa valkeaa lunta…”

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

4 comments
AndalusiaCosta del SolEspanjaFuengirola

Kurkistus meidän viikkoon – miten aika Fuengirolassa sujuu?

by Annemaria

Miten te oikein saatte ajan siellä Fuengirolassa kulumaan? Onko ruvennut aika käymään jo pitkäksi?

Myönnetään, etukäteen vähän jännitin itsekin sitä, että tuleeko meille jossain vaiheessa ensihuuman laskeuduttua pitkästymisen tunnetta. Kun kotikulmat on tutkittu, elämä löytänyt rutiininsa ja miehen kanssa vietetään aikaa pääosin kahdestaan 24/7, alkaako tuntua siltä, että Aurinkorannikon elämän hohdokkuus häviää?

Tässä teille kuulumisia meidän menneeltä viikolta. Mitä itse luulette, olemmeko jo kovin puutuneita?

Maanantai

Flunssa vaivaa. Pukeutuminen on täällä ollut koko ajan yhtä vaikeaa. Auringossa on kuuma ja varjossa useimmiten tähän aikaan vuodesta viileää. Ja jos vähänkään tuulee ja on kosteutta, ilmassa on selvää raakuutta etenkin iltaisin. Tuntuu, että jokaiseen ulosmenoon olisi paras varustautua varmuuden vuoksi niin topilla kuin toppatakilla.

Kerroin aiemmin, että edellisellä viikolla lähdin Granadaan ihan turhan kesäisissä pukimissa. Sillä seurauksella, että sunnuntain sitten makasin petin pohjalla flunssaisena lähes koko päivän. Onneksi yhden päivän lepo teki ihmeitä ja maanantaina olo oli jo paljon parempi.

Tuleva joulu pääsee täällä Aurinkorannikolla välillä unohtumaan. Alkuviikosta mietin, että pitäisikö alkaa jollain lailla valmistautumaan. Hankkia kenties jotain? Pitäisikö joulufiilistä alkaa jotenkin nostattamaan?

Jouluvalot appelsiinipuissa eivät oikein saa joulutunnelmaa syttymään.

Kun paikalliset jouluseimiviritelmät eivät ihan vastaa omaa toivettani joulukoristelusta, päätimme tehdä täsmäiskun kotoiseen Ikean runsaudensarveen Malagaan. Ostoslistalle pantiin joulujuttuja, kuten servettejä, kynttilöitä, tuikkukuppeja ja jotain tuttuja jouluherkkuja.

En oikeasti ymmärrä kuinka Ikea pystyy tekemään sen aina. Vaikka tarkoitus ei olisi hankkia juurikaan mitään erityistä, jostain kumman syystä ostoskassiin kertyy tavaraa AINA enemmän kuin olit ajatellut. Vai mitä voitte päätellä siitä, että meillä oli suunniteltujen lisäksi tuomisena nojatuoli, jalkalamppu, wokkipannu, tuolien istuinpäällisiä, pussilakanat, juomalaseja, kahvimukeja, puisia leikkuulautoja, pannunalusia ja puolukkahilloa?

Olimme varmaan näky, kun mies raahasi kolmea Ikean maksikassia ja minä suurta neliskulmaista laatikkoa ensin Ikeasta juna-asemalle ja kotiasemalta vielä kotiin.

Mutta onpahan meillä nyt lisää asumismukavuutta. Saimme kotiimme kynttilöiden ja jouluservettien lisäksi kaivatun lukunurkkauksen nojatuolilla ja hyvällä lukuvalolla. On se mukavaa, että Ikea on olemassa.

Nyt passaa lueskella.

Tiistai

Tämä päivä oli pyhitetty kauneudenhoidolle. Olin sopinut kasvohoidoista Fuengirolan Glow Beauty kauneushoitolan kanssa. Kieltämättä oma ikääntyminen ja sen mukanaan tuomat jäljet ottavat välillä päähän ja päätin, että nyt kun on aikaa, satsaan enemmän oman ulkonäköni hoitoon.

Kauneuskäsittelyihin menoa madaltaa Suomea selvästi halvempi hintataso niin hoidoissa kuin kampaamopalveluissa. Oikaiskaa, jos olen väärässä, mutta karkeasti arveltuna puhutaan jopa puolet edullisemmista hinnoista.

Siitä, mitä minulle tehtiin, pääset lukemaan täältä. Käsittelyn jäljiltä olin sen verran hummerinpunainen, että päätin jäädä tiistaina suosiolla loppu päiväksi kotiin.

Mies oli käynyt aamupäivällä jälleen hekumoimassa Mercadonan kalatiskillä. Meillä syötiin päivälliseksi vaaleita simpukoita, joita rakastan yli kaiken. En tiedä onko näille suomalaista nimeä, mutta espanjaksi nämä sydämenmuotoiset herkullisuudet ovat almejas. Niin muchos, muchos maukkaita.

Keskiviikko

Joulukuun viides ja meidän 22. hääpäivämme. Herättiin ajoissa ja kiirehdittiin aamulenkille ennen auringonnousua. Pilvettömänä päivänä aamut ovat täällä minusta ehdottomasti päivän parasta aikaa. Kultapallo nousee meren takaa, värjää hetken taivaanrannan ja hujauksessa kaikki kylpee valossa ja lämmössä.

Olimme päättäneet lähteä viettämään hääpäiväämme Malagaan, mikä tuntui lähinnä epätodellisen hauskalta. Käytännössä tämä tarkoitti vain noin 40 minuutin junamatkaa lähiasemaltamme.

Paloin halusta nähdä Malagan kehutut jouluvalot ja ennen kaikkea pääostoskadun Calle Larioksen maailmankuulun valo- ja äänishown. Spektaakkeli oli juuri niin vaikuttava kuin osasin odottaa. Koko pitkä ostoskatu oli katettu kauttaaltaan 600 000:lla led-lampulla, jotka ”tanssivat” musiikin tahtiin. Upeaa!! Menkää ihmeessä katsomaan, jos lähitienoilla olette. Valoshowta esitetään 6. tammikuuta saakka.

Malagan vanha kaupunki on täydellinen paikka kierrellä tapasbaareja tai istahdella lasilliselle kapeille kujille. Käytiin parissakin ravintolassa syömässä muutama tapasannos. Vanha lempparipaikkani KGB petti tällä kertaa. Hinnat olivat nousseet edellisestä kerrasta ja tuntui, etten enää löytänyt ravintolan tapasannoksista samaa innovatiivisuutta kuin ennen.

Jos vähänkään olet perso kuohuvalle, etsi käsiisi vanhasta kaupungista La Medusa niminen samppanjabaari ja ravintola (Calle Santa Maria 25). Enpä ihan äkkiä muista, (Champagnen maakuntaa lukuunottamatta) mistä olisin löytänyt näin hyvän valikoiman laseittain tarjottavia samppanjoita ja mihin hintaan! Ravintolasta saa myös laatucavoja lasettain ja ken ostereita rakastaa, tämä on sinulle must.

Väittäisin, että La Medusa on kuohuvan ystävälle löytö. Ainakin meistä oli mukavaa istua lämmitetyllä terassilla ja maistella erilaisia laadukkaita ja kohtuuhintaisia kuohujuomia.

Malaga on täynnä tunnelmaa.

Torstai

Pyhäpäivää vietettiin 6.12. täälläkin. Espanjalaisilla oli jokin perustuslainpäivä, jonka vuoksi kaupat olivat kiinni ja sellainen letkeä pyhäpäivämeininki vallalla. Ihmiset kuljeskelivat päämäärättä pitkin Paseon rantakatua, ja näiden kiireettömien yksilöiden joukkoon liityimme itsekin.

Taivalsimme keskustaan, pysähdyimme lempparikahvila Lorena Cafessa ja paluumatkalla lähiapteekissa. Röhäköhä vaivaa meitä molempia ja sen lisäksi toinen silmäni oli punoittava, vuotava ja kutiseva. Silmätulehdus ilmeisemmin.

Olen aina miettinyt, että mihin kummaan perustuu se, ettei Suomessa saa apteekeista ilman reseptiä mitään tehokkaampia lääkkeitä. Täällä saat saman tien vahvemmat ropit, kuten nytkin antibioottitippoja silmään. Sillä seurauksella, että seuraavana päivänä silmäni oli jo lähes kunnossa.

Mies jaksaa edelleenkin olla ihastuksissaan uusista ruokien raaka-aineista. Itsenäisyyspäivän menu oli meillä tänään valkoviinissä ja yrteissä haudutettua kania.

Illalla katsottiin telkkarista totuttuun tapaan linnanjuhlia ja kilisteltiin hyvää itsenäisyyspäivää cavalasillisilla.

Perjantai

Pilvinen päivä. Hypättiin bussiin ja ajettiin Miramar-ostoskeskukseen. Päämäärätöntä haahuilua vaate- ja kenkäkaupoissa. Lopuksi Carrefourin ruokaosastolle.

Minua taitaa selvästi vaivata jonkin sortin joulustressi. Vai pitäisikö sanoa, että stressi siitä, ettei joulun eteen tee yhtikäs mitään. Tuntisi itsensä ilmiselvästi paremmaksi ihmiseksi, jos edes valmistelisi joulua muutamalla aiheeseen sopivalla ostoksella.

Jotain pientä tuli kuin tulikin joulua varten hankittua. Paikalliseen tapaan ostimme lajitelman perinteisiä espanjalaisia joulumakeisia, niitä aitoja Estepeñan tekemiä. Carrefourin loistavasta viinitarjonnasta tarttui mukaan pari pulloa Juve & Campsin huippucavaa, jonka kanssa tehtiin tuttavuutta toissailtana Malagassa.

Illalla kävin naapurini kanssa viinilasillisilla. Sattui nimittäin niin hauskasti, että eräs blogini lukija oli tajunnut kuvista, että hyvänen aika, mehän ollaan ihan naapureita keskenämme. Asustellaan samassa talossa vierekkäisissä rapuissa. Oli äärimmäisen mukavaa saada naisseuraa ja ennen kaikkea tavata mukava uusi ihminen.

Lauantai

Varmaan yksi lämpimimmistä päivistä, mitä on kohdallemme sattunut täällä ollessamme. Huomasimme heti, että aamulenkille tuli laitettua tällä kertaa ihan liikaa päälle.

Istuttiin poikkeuksellisen pitkään lenkin päätteeksi lähikahvilassamme ja varastoitiin itseemme aimo annos auringon C-vitamiinia. Talvikuukausien aurinko tuntuu edelleenkin niin syvälle käyvän hyvältä.

Lounasta syötiin tänään parvekkeellamme. Piti oikein muistuttaa, että oikeasti, joulukuuta eletään. Yritin sinnikkäästi jaksaa istua auringossa vähän pidempään, jotta saisin naamaani edes himpun verran rusketusta. Korkeista suojakertoimista huolimatta punainen näyttää olevan minun rusketukseni.

Lounas parvekkeella joulukuussa on aika kiva juttu.

Iltapäivällä pelattiin tunnin verran pingistä. Meillä on kiva taloyhtiö, jossa asukkaiden käytössä on pingispöytä ja padelkenttä. Padelmailojen ostoa tässä kovasti harkitaan.

Illalla heiteltiin matkalaukkuun seuraavien päivien matkavaatteita. Sunnuntaina oli tarkoituksemme lähteä pariksi päiväksi yhteen Andalusian suosikkikaupunkiini, Córdobaan. Olin innoissani päästessäni miehen kanssa kaksistaan kaupunkiin, joka oli uusimpia Andalusian tuttavuuksiani viime syksyltä.

Röhinä ja yskä meitä molempia vaan edelleen vaivaa. Eikä tietysti ihme, liikutaanhan jatkuvasti suurissa lämpötilavaihteluissa kylmästä lämpimään ja toisin päin. Vilustumiselta on niin vaikea välttyä, sillä vetoa on vähän joka nurkalla. Toivottavasti päästään tästä röhästä molemmat pian eroon.

Aamu on ihmisen parasta aikaa.

Sunnuntai

Aamulla mies yski ja niisti huolestuttavan paljon. Olimme varanneet Córdobasta hotellihuoneen hinnalla, jota ei voinut peruuttaa, joten flunssasta huolimatta lähdimme matkaan. Ensin paikallisjunalla Malagan rautatieasemalle ja sieltä bussilla Córdobaan.

Reilun parin tunnin matkan jälkeen kävelimme hotelliimme Eurostar Patios de Cordóbaan. Olin majoittunut samaisessa hotellissa viime syksynä ja tykästynyt viihtyisiin hotellihuoneisiin, hotellin rauhalliseen tunnelmaan ja erinomaiseen sijaintiin vanhan kaupungin kupeessa. Nyt meillä oli vain himpun verran parempi superior-huone.

Sunnuntaipäivä ja pitkät pyhät olivat saanet córdobalaiset liikkeelle, sillä äänekäs paikallinen elämä näkyi ja kuului etenkin vanhan kaupungin aukioiden ja joenvarren ravintoloissa. Lounastimme eräällä terassilla syöden mm. paikallista salmojeroa, joka on paikallinen muunnos gazpachosta. Nauratti, kun joissain pöydissä viriteltiin laulua, jota seurue tehosti taputuksilla ja joku innokkain nousi seisomaan ottaen muutaman flamencoaskeleen. Córdoba jäi jälleen mieleen elämäniloisena kaupunkina.

Paikallista perinneruokaa salmojeroa.Córdobalaisia herkkuja joulumarkkinoilla.

Córdoban keskustassa oli meneillään joulumarkkinat. Musiikki soi, mandariinipuut oli koristeltu jouluvaloin, ihmisiä oli kaikkialla, paikalliset elintarvikkeet ja käsityöt tekivät kauppansa. Ihana tunnelma, tuli ihan jouluinen olo.

Päivän viimeinen yllätys tuli hotellihuoneessa. Olin juuri riisumassa vaatteita, kun silmäni naulautuivat pöydällä jäissä olevaan kuoharipulloon, – Kulta, mikä toi on? Mies oli yhtä hämmästynyt kuin minä. – Ei harmainta aavistusta.

Kiva ylläri hotellihuoneessa.

Eihän siinä mitään. Korkattiin pullo ja päätettiin päivä kuplivalla. Seuraavana aamuna tiedustelin respasta mysteeripullon taustaa. Superior-huoneisiin kuuluu kuulema pullo cavaa. Kiitos kovasti, meille kelpasi.

Tähän oli hyvä päättää mukava viikko ja kiva päivä yhdessä Andalusian elämäniloisemmista kaupungeista. Tähän mennessä jokainen viikko Fuengirolassa ja muualla Andalusiassa on tarjonnut pieniä mikroseikkailuja ja päiviä, joista olemme nauttineet niin suunnattomasti.

Elämä hymyilee yhdessä usein paistavan auringon kanssa.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

14 comments
AndalusiaCosta del SolEspanjaFuengirolaIkääntyminen

Tukka hyvin ja naama kiittää – kauneuskäsittelyissä Fuengirolassa

by Annemaria

Yhteistyössä Glow Beauty Fuengirola

Uudella paikkakunnalla on aina oma juttunsa löytää hyvä kampaaja. Mietin pitkään, että hakeutuisinko espanjalaiseen kampaamoon vai menisinkö tässäkin helpoimman kautta ja kääntyisin jonkin Fuengirolassa toimivan suomalaiskampaamon puoleen.

Omat hiukseni ovat pohjoismaalaisen ohuet ja hennot. Kun tätä materiaalia vertaa espanjalaisten runsaisiin kuontaloihin, katsoin turvallisimmaksi vaihtoehdoksi valita suomalaisomisteisen kampaamon, jossa ollaan totuttu käsittelemään omanlaistani hiuslaatua. Samalla eliminoisin myös mahdollisen kieliongelman mukanaan tuomat riskit.

Siskoni suosituksesta otin yhteyttä Fuengirolan bussikadulla (Avenida de los Boliches 62) toimivaan Glow Beauty kampaamo/kauneushoitolaan. Liikkeessä työskentelee yrittäjänä ja kosmetologina toimivan Minna Landénin lisäksi kaksi kampaajaa.

Hiukseni olivat Fuengirola-viikkojen aikaan päässeet kerrassaan huonoon kuntoon. Vesi on täällä hyvin kalkkipitoista, mikä saa hiukseni aivan tajuttomaan sotkuun. Tuntui, etten pärjännyt enää vanhoilla hoitotuotteilla. Pesun jälkeen edessä oli takkukimppu, jota selvitellessä hennot hiukseni vain katkeilivat. Lisäksi aurinko oli taittanut vaaleaksi raidoitetut hiukseni kellertaviksi.

Mitä ihmettä voi tehdä tälle takkupesälle?

Tällaisen ongelma-aineksen kanssa käännyin Glow Beautyn Alinan puoleen. Kampaaja ehdotti hiuksilleni ensimmäiseksi Olaplex-hoitoa, jolla saataisiin korjattua hiusteni haurastunutta rakennetta sekä suojattua hiusta tulevalta värikäsittelyltä.

Oli mukava asia löytää uusi kampaaja, jolla oli hyviä ehdotuksia niin hiusteni kunnon, värin kuin leikkauksen suhteen. Alinan ehdotuksesta hiuksiini laitettiin entisten raitojen joukkoon hieman tummempia raitoja, joiden sävy oli lähellä hiusteni omaa väriä. Näin hiukseni saatiin paksumman ja luonnollisemman näköisiksi.

En halunnut, että hiuksiani lyhennetään edestä paljoa. Sen sijaan niskaosaa lyhennettiin enemmän, mutta muuten malli pidettiin tasapitkänä ja napakkana. Näin huonokuntoista latvaa saatiin vähän pois ja kokonaisuus näyttämään tuuheammalta. Halutessa hiukset olisi helppo kääntää myös kiharoille.

Tyytyväinen asiakas kiittää. Hiukseni kunto parani silmissä, niissä on nyt enemmän kiiltoa ja pärjään kalkkipitoisen veden kanssa entistä paremmin. Oma osansa on myös mukaan lähteneellä kookoshoitoöljyllä, jota laitan hiuksiin muutaman tipan aina pesun jälkeen.

Lopputulos.

Seuraavalla viikolla käännyin iho-ongelmieni kanssa Glow Beautyn yrittäjän Minnan puoleen. Herkkä ja helposti palava ihoni tarvitsee kunnon suojakertoimet, mutta aurinkovoiteilla läträäminen on nostanut otsaani talimuhkuroita.

Minna tutki kasvoni ja totesi, että pintakuiva ihoni tarvitsee ensin kunnon puhdistusta ja kosteutusta. Ja sitten jotain järeämpää, jolla saadaan kasvojeni sävyä heleytettyä ja pintaverenkiertoa parannettua.

Aluksi ihoni puhdistettiin huolella ja käsiteltiin kevyellä happokuorinnalla. Pienirakeinen kuorinta tuntui aavistuksen kuumottavana kihelmöintinä. Kuorinnalla poistettiin kuollutta ihosolukkoa, jolloin iho pystyy paremmin ottamaan vastaan kosteuttavat hoitotuotteet. Kuorinta myös tasapainottaa talineritystä, jolloin finnit, mustapäät ja otsani talitukkeumat vähenisivät.

Olin kyllä aiemminkin kuullut mikroneulauksesta, mutta jo sanana neulaus on tuntunut aika rajulta toimenpiteeltä. Minna suositteli käsittelyä ehdottomasti ikääntyvälle iholleni. Kukapa tämän ikäinen yli viisikymppinen nainen voi kieltäytyä käsittelystä, joka lupaa heleyttää ihon väriä, tasoittaa kirjavuutta kuten pigmenttiläiskiä, ehkäistä ryppyjen muodostumista ja parantaa pintaverenkiertoa. Siispä tuumasta toimeen.

Minna on toiminut Fuengirolassa kauneudenhoitoalanyrittäjänä jo kahdeksan vuotta.

Kasvoni käsiteltiin kauttaaltaan mikroneulauskynällä, jossa on 12 steriiliä mikroneulaa. Käsittely tekee ihoon tuhansia mikroskooppisen pieniä reikiä, jonka seurauksena iho käynnistää oman korjausprosessin, joka aktivoi ihon omaa kollageenituotantoa. Edellä lueteltujen asioiden lisäksi kasvojen pitäisi myös napakoitua kollageenituotannon parantuessa.

Hoidon aikana iholleni levitettiin useamman kerran C-vitamiinia sisältää hoitoseerumia, joka rullauksen ansiosta imeytyy ihoon paremmin.

Kun neuloista puhutaan, tulee aina mieleen, että toimenpide on kivulias. Rouheaa nipistelyä lukuunottamatta mitään muuta en tuntenut. Ainut, että hoidon jälkeen ihoni oli aika tavalla punoittava ja kirjava, joten mitään menoja ei kannata samalle päivälle sopia. Kirjavuus kyllä tasaantui seuraavaan aamuun mennessä. Aurinkoa ja hikiliikuntaa tulee myös välttää hoitopäivänä.

Päätinkin jäädä täksi päiväksi kotiin.

Nyt jään sitten odottelemaan tuloksia. Ja tiedoksi vaan, että miehelle on sitten turha yrittää selittää, mitä sulle on tehty. ”Ai, että sun naama reijitettiin? Ja se nuorentaa, niinkö?”

Täytyy myöntää, että olen viime aikoina laiminlyönyt ihoni hoitoa. Tuntuu, että elämässä on ollut viime kuukausina niin paljon kaikenlaista, etten ole oikein jaksanut kiinnittää tarvittavaa huomiota kauneudenhoitoon. Mitä nyt olen iltaisin puhdistellut kasvoja jollain putsarilla ja taputellut kosteusvoidetta päälle.

Tänne muuttaessamme tavaraa oli matkalaukuissa sen verran paljon, että hankin kevennystä jättämällä osan purkkiarsenaalista kotiin. Ja arvatkaapa, mistä tuli kosmetiikka hankittua ensi hätään? No Mercadonasta tietysti, halpaa kun oli 🙂

Glow Beautyssa oli hyvät valikoimat kampaamo- ja kauneudenhoitotuotteita. Omistaja tuo itse maahan tuotteita.

Olen myös aina ollut äärimmäisen huono käyttämään erilaisia kosmetologipalveluja. Osittain siitäkin syystä, että ne ovat Suomessa minusta melko arvokkaita ja muut asiat on tullut priorisoitua omaa ulkonäköä tärkeämmiksi.

Kauneushoitolat saavat minut myös tuntemaan oloni jotenkin epämukavaksi. Hoitoloiden viimeisen päälle laittautuneet kosmetologit aiheuttavat lähes alemmuuskompleksia, joten epämukavuusalueella selvästi ollaan.

Kun Glown Minna kysyi, että milloin olen viimeksi käynyt kosmetologilla kauneushoidoissa, en oikeastaan enää edes muistanut. Niin pitkä aika viimeisimmästä käynnistä on. Tässä kohtaa ikääntyvän naisen elämää pitäisi kyllä ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa huolehtimaan hyvinvoinnin ohella enemmän myös ulkonäöstä.

Omalla kohdallani kynnystä varmasti madaltaa Fuengirolan kauneuspalveluiden Suomea selvästi edullisempi hintataso. Sekä aivan varmasti minulle sopivan matalan kynnyksen kauneushoitolan löytyminen.

Glow Beautyn naiset: Alina, Minna ja Angela. (Kuva Glow Beauty).

Glow Beautyn ajanvaraus onnistuu kätevästi netistä, josta näkee myös eri hoitojen ja kampaamopalveluiden hinnat. Kiitos Glow Beautyn ammattitaitoiset naiset hyvästä työstä ja ystävällisestä palvelusta.

https://www.glowbeauty.es/

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

2 comments
AndalusiaCosta del SolEspanjaFuengirola

Fuengirolan ihastuttavat jouluvalot

by Annemaria

Fuengirolan yli kaksi miljoonaa LED-valoa ovat hullaannuttaneet minut.

Viime viikolla Fuengirola puettiin jouluasuun. Yli 70 katua, yli 10 aukiota ja yli 100 julkista rakennusta ovat saaneet koristukset jouluvaloista, joissa loistaa kaikkinensa yli kaksi miljoonaa LED-lamppua.

Lähdettiin miehen kanssa sunnuntaina iltalenkille tarkoituksenamme käydä vähän fiilistelemässä jouluasuista kaupunkia. Niinhän siinä sitten kävi, että huomaamattamme tuli illan aikana kuljettua 13 kilometriä. Valo toisensa jälkeen johdatti meitä eteenpäin kuin Itämaan tietäjiä konsanaan.

Ensi alkuun Rafaelin aukion 18-metrinen valokuusi ihastutti. Väriä vaihtavan kuusikehikon sisäänkin saattoi mennä ihmettelemään valospektaakkelia, joka väliin yltyi tuikkimaan spektrin kaikissa väreissä.

Bussikatua, Avenue Los Bolichesia, oli valaistu kilometrien matkalta kadun päälle ripustetuilla tähtivaloilla. Katsetta kannatti kääntää myös pienemmille sivukaduille, sillä jouluvaloja näytti olevan vähän kaikkialla. Fuengirola oikeasti nyt loistaa!

Seuraava huikaiseva valopläjäys tuli vastaan Plaza de la Constituciónilla. Aukiota ympäröivistä puista roikkui valtaisa määrä valoketjuja, jotka hehkuivat melkoisena valomerenä. Jouluista tunnelmaa nostattivat lisäksi aukion pienimuotoiset joulumarkkinat ja kirkon viereen valoista rakennettu seimiasetelma.

Aukio oli minusta tosi kaunis. – Vain lumi puuttuu, totesi mies ja meitä vähän nauratti, kun tajuttiin, että tänä vuonna meillä on varmuudella musta joulu.

Varsinainen jouluvalohuipennus kohdattiin kaupungintalon edustalla Espanjalaisella aukiolla. Aukion yli kurkotti kiemuraisia ”valonauhoja”, jotka päätyivät jättikokoiseen välkkyvään ja valoa vaihtavaan kuusenpalloon. Kokonaisuus on kerrassaan hieno. Kannattaa ehdottomasti mennä katsomaan.

Siinä vieressä muuten, Plaza Reyes Catolicosilla hotelli Casa Consistorialin edessä, on Belén, yksi Fuengirolan jouluseimistä. On mahtanut olla iso duuni rakentaa jeesusseimen lisäksi kokonainen kylä kaikkine toimintoineen ja pienine yksityiskohtineen.

Näissä jouluseimikokonaisuuksissa on minusta jotain todella hellyttävää. Espanjassa matkaillessani olen jossain kohdannut kauppoja, jotka myyvät pelkästään tällaista jouluseimissä käytettävää miniatyyritavaraa.

Joulutunnelmaan pääsi tällä reitillä virittäytymään ihan kunnolla. Ja jos jouluvalot ovat sinun juttusi, kannattaa käydä myös Malagassa. 30.11.2018 sytytetään Malagan Larios-kadun (Calle Larios) kuuluisat jouluvalot. 600 000 LED-lamppua, valospektaakkeli ja äänishow tarjoavat ihasteltavaa joka ilta klo 18.30, 20.00 ja 21.30.

Minun on ainakin ihan pakko mennä fiilistelemään. Nämä valojutut ovat vaan niin hurmaavia.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

14 comments
Costa del SolElämäntaitoEspanjaIkääntyminen

Elääkö auringossa viiniä lipittämällä pidempään?

by Annemaria

Mitä luulette, kumpi kansa elää pidempään, suomalaiset vai espanjalaiset?

Itse olisin vastannut, että suomalaiset. Olemmehan pohjoismaalainen korkean elintason maa, jossa hyvä sosiaaliturva takaa kaikille kansalaisille jonkin asteisen työttömyysturvan, terveydenhoidon ja eläkkeen. Meillä on Espanjaa parempi tulotaso ja pienempi työttömyys. Meillä poltetaan tupakkaa vähemmän ja alkoholinkäyttömme on Espanjaa vähäisempää.

Väärin, oikea vastaus on espanjalaiset. Suomalaisten elinikä on 81,78 vuotta, kun Espanjassa vastaava luku on 82,83. Espanjalaisten tämän hetkinen eliniänennuste on maailman toiseksi korkein japanilaisten jälkeen.

Mitä ihmettä? Punaviiniä ryystävä ja kinkkua kaksin käsin vetävä kansako maailman kärkeä eliniän pituudessa? Mihin tässä nyt enää uskoa?

Liikkuva kansa

Kirjoittelin aiemmin blogissani ihmetteleväni hyväkuntoisia paikallisia eläkeläisiä, joita kohtaa Fuengirolan rantabulevardilla sankoin joukoin. Kävely näyttää olevan Espanjassa maan tapa. 76 % espanjalaisista ilmoittaa kävelevänsä vähintään 10 minuuttia neljästi viikossa.

Säännöllisellä liikunnalla on varmasti vaikutusta elinikään, mutta jäin miettimään mitenköhän suuri mahtaa olla auringon vaikutus. Ainakin on varmaa, että läpi vuoden jatkuva kesäkeli ja aurinkoinen sää houkuttelee lähtemään ulos.

Eipä ole itsellänikään ollut vaikeaa vetää aamuisin lenkkitrikoita päälle ja lähteä kuljeskelemaan pitkin Fuengirolan rantaa. Tähän aikaan marraskuuta vaivun Suomessa yleensä talvihorrokseen ja vedän lenkkikamojen sijaan peittoa syvemmälle korvia.

Onko aurinko sittenkin kaiken takana?

Välimeren ruokaa

Ruokavalion arvellaan olevan merkittävä syy espanjalaisten pitkään elinikään. Kala, kasvikset, hedelmät ja oliiviöljy kuuluvat espanjalaisten perusravintoon. Sydän- ja verisuonisairauksista johtuva kuolleisuus on espanjalaisilla koko maailman tasolla hyvin alhaista.

Välimerellinen ruokavalio on varmasti hyväksi, mutta omien havaintojeni mukaan espanjalaiset ovat myös melkoista lihansyöjäkansaa. Pihvilihaa ja ilmakuivattua kinkkua, jamónia, kuluu. Ja kaikenlainen uppopaistettu näyttää maistuvan. Selvä ristiriitahan tässä on.

Joku selittää asiaa sillä, että espanjalaiset syövät vähän prosessoitua ruokaa, mikä pitänee paikkansa. Sellaista määrää valmisruokia kaupoista ei löydy kuin vaikkapa meillä.

Oliiviöljy ja kinkku, siinäkö pitkän iän salaisuus?

Punaviiniä säännöllisesti

THL:n tilaston mukaan espanjalaiset ovat Euroopan ahkerimpia juomareita. Jopa 13 % maan kansalaisista käyttää alkoholia päivittäin ja vain 12 % juo harvemmin kuin kerran kuussa. Vastaavasti pohjoismaissa vain 2 % käyttää alkoholia päivittäin ja valtaosa juo harvemmin kuin kerran kuussa.

Alkoholin nauttimisen tiheyden lisäksi suuri ero espanjalaisten ja pohjoismaalaisten alkoholinkäytössä on kertakulutuksen määrässä. Vaikka Espanjassa käytetään alkoholia usein, sitä ei yleensä juoda kerralla suuria määriä.

Espanjassa juodaan eniten olutta, mutta hyvänä kakkosena tulee punaviini. Punaviinin antioksidanttien terveysvaikutuksista on paljon puhuttu. Varmastikin lasillisella punkkua silloin tällöin on myönteinen vaikutus terveyteen ja erityisesti sydän- ja verisuonisairauksien vähyyteen. Näin ainakin haluan uskoa tai muutenhan tässäkään kohdin ei olisi mitään järkeä. Miten ”juomarikansa” voi elää Euroopan pisimpään?

Onko punaviini maailman paras terveystuote?

Päästä tervettä kansaa

Espanjalaiset ilmeisesti voivat myös henkisesti hyvin. Maa on kuudenneksi alhaisimmalla sijalla itsemurhatilastossa kaikista OECD maista. Ikävä kyllä Suomi sijoittuu itsemurhissa Euroopan kärkikastiin Liettuan, Latvian, Unkarin ja Belgian jälkeen. Yli 400 000 suomalaista syö masennuslääkkeitä.

Valon vaikutuksella voidaan varmasti selittää psyykkistä hyvinvointia johonkin asti, mutta itse veikkaisin, että kyse on myös etelä-eurooppalaisesta stressittömämmästä elämäntyylistä. Vaikka työpäivät ovat Espanjassa pidempiä kuin meillä ja työpäivä päättyy usein vasta iltakahdeksalta, työpäivää jaksotetaan erilaisilla tauoilla kuten siestalla.

Onkohan sittenkin niin, että ”mañjana”-meininki onkin hyväksi? Kaataako meidän suorittava ja tehokas yhteiskuntamme heikommat elon tiellä?

Positiivinen asenneko ratkaisee?

Hyvä ei ole ihmisen olla yksin

Luulenpa vahvasti myös, että espanjalaisten vilkas sosiaalinen elämä edesauttaa henkistä hyvinvointia ja pidentää osaltaan elinikää. Siinä missä meillä hautaudutaan omien seinien sisään ja podetaan yksinäisyyttä, espanjalainen suuntaa ulos tapaamaan ystäviään ja sukulaisiaan. Perhekeskeisyys on tärkeää ja ravintoloissa istutaan useamman sukupolven voimin.

Itse olen kiinnittänyt huomiota etenkin eläkeläisten vireään elämäntyyliin. Meillä mummot ja papat istuvat illat yksin kotinurkissa, Espanjassa kokoonnutaan yhteen toisten kanssa. Sosiaalinen vireys on ihan eri tasolla.

Minusta on ihanaa viikonloppuisin katsoa parhaisiinsa pukeutunutta vanhempaa porukkaa, joka kokoontuu kahviloihin ja ravintoloihin ystäviensä kanssa. Eräässäkin kahvilassa oli käytävillä vähän ahdasta, kun sen täyttivät pöytien viereen parkkeeratut rollaattorit.

Sitten kun minusta tulee kukkahattumummo, juuri tuollaista sosiaalista elämää haluaisin itsekin viettää. Se, että yksin kätkeytyy mökkiinsä, taannuttaa ja sairastuttaa. Tarvitsemme ihmisiä ja elämää ympärillemme.

Vilkas sosiaalinen elämä, senkö avulla elää pidempään?

Minusta on alkanut vahvasti tuntua, että espanjalaisessa yhteiskunnassa on jotakin sellaista, mistä pitäisi ottaa oppia. Vaikka taloudellisesti on ehkä tiukempaa, näyttää siltä, että espanjalaiset ovat onnellinen kansa. Ainakin, jos mittarina on ympärillä hymyilevät ihmiset. Kaikkialla on läsnä rentoutta ja hyväntuulisuutta, joka tarttuu.

Suorittavasta suomalaisesta yhteiskunnasta olemme hypänneet nautiskelevaan espanjalaiseen yhteiskuntaan. Tiukkapipotädiltä vaatii hetken totuttelua vaihtaa moodi toiseen ja ymmärtää, ettei kaikki ole niin vakavaa. Hampaat irvessä puurtamisen sijaan elämä voi olla hauskaa ja rentoa.

Minun espanjankurssini ensimmäinen oppitunti on oppia makeasti nauramaan.

Kiinnostaisiko sinua kokeilla elämistä Aurinkorannikolla? Me tehtiin vähän uusia asumisjärjestelyjä ja sitä kautta vapautui alkuvuodesta Fuengirolan Torreblancasta kahden makkarin skandinaavisesti sisustettu asunto. Jos kiinnostaa, ota yhteyttä sähköpostilla samppanjaa.muovimukista@gmail.com, niin välitän sinulle suomalaisen vuokranantajan yhteystiedot.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

2 comments
AndalusiaCosta del SolEspanjaFuengirola

Ihan tavallista Fuge arkea

by Annemaria

Huomenta Fuengirolasta. Rakastan erityisesti aamuja täällä. Tuntuu hyvältä herätä marraskuiseen uuteen päivään ja nähdä verhojen välistä auringon pilkistävän. Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että valolla on valtaisa vaikutus mielialaamme ja energiatasoomme.

Fuengirola-viikkojen aikana olen voinut kerrassaan hyvin, niin fyysisesti kuin henkisesti. Varmasti toki osittain sen takia, että liikuntaa on tullut lisää, mutta auringolla on varmasti suuri merkitys hyvinvointiin.

Lähes päivittäin on tullut käveltyä yli kymmenen kilometriä. Uusi paikka, mukava ilmasto ja auringonpaiste antavat kummasti intoa ja puhtia. Liikuntaa tulee kuin huomaamatta. On vaan niin mukava kuljeskella uusi reittejä, löytää uusia kulmia, uusia juttuja ja kokea pieniä ”kaupunkiseikkailuja”.

Jokainen Fuengirolassa käynyt on varmaan nähnyt kaupungin symboliksi nousseen suurikokoisen Toron ylhäällä kukkulalla. Kiipesimme yhtenä aamuna ylös kukkulalle johtavaa polkua ihailemaan näköaloja.

Ei Fuengirola 70-lukuisine betonisine tornitaloineen mikään maailman kaunein kaupunki ole, mutta siltikin tämä on kaupunki, jossa tuntuu hyvältä olla. Tänne on ollut mutkatonta sopeutua ja täällä on helppoa elää.

Fuengirolan keskeinen sijainti houkuttaa myös lähiseutumatkailuun. Lähietäisyydellä on kaikenmoista kiinnostavaa nähtävää, hienoja andalusialaisia kaupunkeja ja tunnelmallisia valkoisia kyliä.

Kulkuyhteydet ovat täällä erinomaiset. Paikallisjunalla pääsee puolessa tunnissa Malagaan ja sieltä taas kaikilla mahdollisilla kulkuvälineillä ympäriinsä. Ja jo pelkästään Fuengirolasta pääsee bussilla moneen paikkaan.

Kuten esimerkiksi sijaintinsa vuoksi ainutlaatuiseen Rondan vuoristokaupunkiin. Hyppäsimme yhtenä aamuna bussiin ja teimme päiväretken huikeaan Rondaan. Kerron tästä matkastamme myöhemmin lisää, mutta sanottakoon, että yksi matkapäivä kannattaa ehdottomasti pyhittää tälle kaupungille. Jo pelkkä bussimatka kiemurtelevaa vuoristotietä pitkin upeine näköaloineen on elämys.

Vuoristossa oli tarvetta toppatakille.

Muuten arkemme on alkanut muotoutua. Nahistellaan miehen kanssa väliin niin kuin aiemmin, mutta olen huomannut, että me nauramme täällä selvästi aiempaa enemmän. Jotenkin sellainen yleinen hyväntuulisuus on enemmän läsnä.

Välillä pitää muistuttaa itseään siitä, että emme ole täällä lomalla. Täytyy myöntää, että kun aurinko paistaa ja jatkuvasti ohitat terasseilla istuvia iloisia ihmisiä olut- ja viinilasien ääressä, tekisi itsekin mieli pysähtyä lasilliselle jos toiselle. Lomamoodi voisi jäädä helposti päälle. Tässä kohtaa pitää vaan vetää itselleen rajat ja noudattaa sitä arkea, mikä itselle tuntuu hyvältä. Alkoholi ei ole aiemminkaan kuulunut kaikkiin päiviin, miksi siis täälläkään.

Bileperjantai.

Sen sijaan kahviloissa istuskelusta on tullut meidän jokapäiväinen juttu. Yhtä lailla on ihanaa istua marraskuussa terasseilla ja nauttia välillä herkullinen kakkupala tai raikas smoothie. Tulkoon taas sanottua, että rakastan näitä paikallisia kahvilahintoja.

Hinnoista puheenollen, iloiseksi tekevät myös viinien hinnat niin kaupoissa kuin ravintoloissa. Tehtiin tässä yksi päivä sellainen kodin viinivaraston hankintamatka lähikauppaamme, jonka viinivalikoima on kerrassaan loistava. Lähinnä naurattaa oma ajatusmaailmani. Viinit ovat minusta pääosin liian halpoja, joten ne eivät voi mitenkään olla hyviä. Pakko siis ostaa vähän kalliimpaa 🙂

Jos pääsee koti-ikävä yllättämään, lähikaupasta löytyy apua.

Ollaan me pariin otteeseen pidetty myös ”bileperjantai”. Siis me, jotka eivät kotioloissa koskaan käy juurikaan missään baareissa. Täällä vaan on niin mukava kipittää keskustaan, syödä tapaksia, ottaa muutama lasi viiniä ja katsella paikallista elämää ja ihmisiä. Pikkukaupungissa asuvana nautin sellaisesta sopivasta kaupunkipöhinästä ympärillä.

Tapaskierroksella.

Ollaan tykästytty Ilunion-hotellin vastarempattuun aulabaariin. Tämä paikka edustaa tänne aika poikkeavaa trendikästä baaria. Jotenkaan en jaksa aina oikein innostua rannan muovituoli/muovikelmupaikoista. Tykkään Ilunionin avarasta ilmeestä ja kivasta sisustuksesta. Viihtyisä paikka istahtaa cava-lasilliselle.

Iloinen asia on ollut löytää täältä kirjasto, josta saa suomenkielistä kirjallisuutta. Suomalainen seurakuntakoti ylläpitää pientä kirjastoa, josta kuka tahansa voi lainata. Kiitoksia vaan sinne seurakuntaan.

Olen muuten tutustunut täällä toiseen matkabloggaajaan, Matkakuume-blogia kirjoittavaan Giaan, joka on muuttanut perheensä kanssa Fuengirolaan myös hiljattain. Vietettiin Gian ja lasten kanssa seesteinen aurinkopäivä uima-altaalla ja juotiin siinä ohimennen pullo vaaleanpunaista skumppaa. Lapsiperheen arki täällä voi olla vaikka tällaista 🙂 Jos lapsiperheen kokemukset Fuengirolaan muutosta kiinnostavat, Gian blogin löydät täältä.

”Olepas siinä nyt kiltisti, niin täti ottaa vähän skumppaa.”

Samaan aikaan mies osallistui Sofia-opiston järjestämälle ruuanlaittokurssille, jonka teemana olivat kalat ja merenelävät. Meillä on siis toivonmukaan jatkossakin odotettavissa herkullisia äyriäisaterioita.

Kokkikurssin tuotoksia.

Tässä kohden fiilikset ovat korkealla. Mutta jottei totuus pääsisi unohtumaan, ensi viikolla on töiden takia pakko matkustaa hetkeksi Suomeen. Saapa nähdä, mitä tapahtuu tälle hyvälle fiilikselle. Se on ainakin varmaa: odotan tänne paluuta kuin kuuta nousevaa.

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

8 comments
AndalusiaCosta del SolEspanja

Torremolinos – rantakaupunki, joka yllätti

by Annemaria

Tulipa jälleen kerran todistettua, ettei pitäisi antaa ennakkoluuloilleen valtaa. Todellisuus saattaa nimittäin usein yllättää.

Terveisiä sunnuntain päiväretkeltämme naapurikaupunkiimme Torrrrrremolinokseen. Jo pelkkä kaupungin nimi tuntui minusta lähinnä vitsiltä. Luulin meneväni kaupunkiin, joka on muinaisjäänne 70-luvun seuramatkoista ja kosteista possujuhlista. Tiedättehän sellaisista, joissa pikkupossu pyörii vartaassa ja turistien ahnaisiin kitoihin valutetaan viiniksi kutsuttua kuraa pitkänokkaisista lekkereistä.

Jos ihan totta puhun, Torremolinos kuului minulla aiemmin niihin kaupunkeihin, ettei ikinä sinne.

Hyppäsimme sunnuntaina paikallisjunaan ja vartin päästä pällistelimme Torremolinoksen keskustassa. Eikä kaupunki näyttänyt meistä yhtään hullummalta.

Torremolinos, vajaan 70 000 asukkaan vanha andalusialainen kaupunki, oli meistä itse asiassa oikein viehättävä. Runsas vehreys, kapeat kujat, vanhat rakennukset ja sunnuntain kunniaksi parhaimpiinsa pukeutuneet paikalliset saivat auringossa kylpevän kaupungin näyttämään sopivasti patinoituneelta. Runsaasta turismista huolimatta, Torremolinos henki voimakkaasti Andalusiaa.

Hyvin hoidettua rantabulevardia oli mukava tallustella auringon paisteessa ja ihan vain istuskella jäätelötötterö kourassa ohikulkevaa sunnuntaikansaa katselemassa. Palmut huojuivat, mainingit iskivät rantahietikolle ja aurinko helotti pilvettömältä taivaalta. Kesäidylli oli täydellinen, vaikka marraskuuta elettiinkin.

Torremolinos elää edelleenkin ilmiselvästi turismista, sillä ulkomaankielistä ihmisvirtaa soljui ohitsemme tasaiseen tahtiin. Jos jotain voi päätellä matkailijoiden ikärakenteesta, riehakkaimpien possujuhlien aika lienee ohi.

Torremolinos on minusta kaupunki, jonne kannattaa suunnata erityisesti ostoksille. Ydinkeskusta on tiivis ja rypäs monipuolisia kauppoja sijaitsee kävelykatujen varsilla, etenkin näistä sen kuuluisimman Calle San Miguelin varrella. Suunnista tänne, jos haluat repiä retonkia tai shoppailla laukkuja, kenkiä tai koruja.

Kun lähdet ostoskaduilta suunnistamaan alaspäin kohti rantaa, kuljet pitkin kapeita kujia, joista löytyy kymmenittäin (vai sadoittain?) matkamuistomyymälöitä. Kaikki turistikrääsä on toki edustettuna, mutta mukana on myös kaikenlaista kiinnostavaakin, kuten erilaisia käsitöitä ja mikä parasta, hyvin kohtuuhintaan. Minusta täältä löytyi kaikki se, mitä on myynnissä esimerkiksi Fuengirolan viikkomarkkinoilla ilman, että tarvitsee tungeskella ylettömässä väenpaljoudessa.

Jos kaipaat kivoja tuliaisia, katsasta esimerkiksi korkista tehtyjä tuotteita myyvä Nos Grupa -kauppa. Liike sijaitsee sen pääväylän varrella, missä portaikko johtaa mutkitellen rantabulevardille. Löydät täältä mm. kivoja laukkuja, vöitä, kukkaroita ja koruja.

Muutenkin kujien tavarapaljouden joukosta löytyy kaikenmoista edullista pikkutavaraa. Miten olisi vaikka hellehattu tai värikäs keramiikkamuki kolmella eurolla, sandaalit tai kangasreppu vitosella?

Kun taas suunnistat ostoskaduista hieman alemmas ns. El Bajandillon ranta-alueelle, kannattaa käydä tutustumassa kauniiseen Casa de los Navajas -rakennukseen. Tätä rakennusta et voi olla erottamatta alhaalta rantakadulta.

Sokeriruokokaupalla rikastunut Antonio Navajas rakennutti kauniin linnamaisen palatsitalon 1926 perheensä kodikseen. Rakennuksen torneista avautuu hieno näköala alas merelle. Sisäänpääsy rakennukseen oli iloksemme ilmainen.

Toinen käymisen arvoinen paikka on minusta paikallinen uurnalehto, cementerio. Näissä etelä-eurooppalaisten hautapaikoissa on minusta aina jotain kiehtovaa. Sadottain tarinoita eletystä elämästä. Uurnalehto sijaitsee myös El Bajandillon alueella lähellä merta.

Rantabulevardilla sijaitsee muuten kaupungin turisti-info, josta saimme oikein toimivan kaupunkikartan. Kannattaa poiketa.

Tällä kertaa käynti Torremolinoksessa oli pikainen, mutta jätti pienen nälän nähdä kaupunkia lisää. Tulemme varmasti vierailemaan tässä kaupungissa vielä useaan otteeseen.

Kotipysäkiltämme Fuengirolan Torreblancasta matka paikallisjunalla kesti vain noin varttitunnin ja maksoi hengeltä 1,80. Juna vie aivan pelipaikoille Torremolinoksen ydinkeskustaan.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

14 comments
AndalusiaCosta del SolEspanjaFuengirolaRuoka ja viini

Fuengirolan viikonloppu: tapaksia, viiniä ja kotitekoista gurmeeta

by Annemaria

Aurinkoa, valoa ja lämpöä! Voi ihanuus kuinka hyvältä tuntuu istua marraskuussa parvekkeella ja nostaa naamaa kohti moltsua. Ensimmäisten koleiden ja sateisten päivien jälkeen Andalusian aurinko on pannut parastaan ja jälleen on tarennut päiväaikaan hipsutella kesähepenissä.

Rusketuksesta minun on turha haaveilla, sillä omistan englantilaisen ihotyypin, joka saavuttaa korkeintaan eri tasoisia punaisen sävyjä. Ihan sama mitä suojakertoimia lataan ihooni, lopputulos on aina sama: punainen. Mutta siitäkin huolimatta aurinko tekee NIIN hyvää.

Fuengirolassa alkoi viikonloppuna Ruta de la Tapa -tapahtuma. Reilut 70 kaupungin ravintolaa tarjoilee 2,5 euron hintaista settiä, johon kuuluu paikan oma erotiikkateemaan valmistettu tapas sekä viini tai olut.

Idea on, että asiakkaat keräävät kustakin ravintolasta leiman tapahtumapassiin (saa ravintoloista ja matkailutoimistosta) ja arvostelevat tapakset asteikolla 1-5. Palauttamalla passin matkailutoimistoon osallistuu erilaisten palkintojen arvontaan. Tapahtumaan osallistuvat ravintolat tunnistaa ikkunassa olevasta julisteesta ja punaisista sydämenmuotoisista ilmapalloista.

Jottei meidän elo nyt menisi ihan kotisohvalla nysväämiseksi, päätimme ryhdistäytyä ja viettää oikein ”bileperjantain”. Suunnistimme iltapäivästä lempikaupunginosaani Constitucion-aukion liepeille, jota kutsun Fuengirolan oikeaksi keskustaksi. Näiltä kulmilta löytyy mukava paikallinen meininki ja rypäs hyviä ravintoloita.

Tapaskierroksemme lähti käyntiin Mercado La Galeriasta, ruokaan ja juomaan keskittyneestä kauppahallista. Jo iltapäivästä jengiä oli mukavasti liikkeellä ja tässä kohden aina huomaa, ettei Espanjassa tarvita musiikkia nostattamaan desibelejä. Paikallisista lähtee huomattavan paljon enemmän ääntä kuin mihin olemme tottuneet.

Koko illan paras tapas-annos meistä löytyi Galerian Myó Sushi -nimisestä ravintolasta. Tócame el puntito (tarkoittanee kosketa minua tai jotain sinne päin) -nimisen annoksen itämaiset maut olivat kertakaikkisen loistavat.

Tänäkin vuonna ihmettelin viinien hyvää laatua. Joimme annosten kanssa niin valko-, puna- kuin roséviinejä, eikä yhtään heikkoa viiniä tullut eteen. Helposti voisi kuvitella, että tähän hintaan saa sitä huonointa ja halvinta laatua.

Melko hyvä turnauskestävyys meillä oli: seitsemän tapasta tuli kierroksen aikana maistettua. Seuraavana aamuna tuli mieleen, että ehkä jossain kohdassa olisi voinut valita alkoholittomankin juoman. Mutta kun ei tullut illalla mieleen… Pääasia kuitenkin, mukavaa oli. Lieventävänä asianhaarana: viinilasilliset olivat monessa paikkaa vajaampia kuin normaalisti.

Löysimme muuten kierroksellamme mielenkiintoisen kahvilan, nimeltään Costa del Sol. Kiinnitin huomiota siihen, että kahvila oli paikallista väkeä täynnä kuin nuijalla lyötynä. Hetken jonotettuamme saimme pöydän ja voin sanoa, että tässä kahvilassa sain parasta kahvia, mitä olen täältä mistään saanut. Panin merkille myös, että tämä on ilmeisesti SE paikka, mihin kannattaa suunnistaa, jos haluaa kunnon churroja suklaakastikkeella.

Huomioni kiinnittivät myös kahvilan kymmenet eläkeläiset, erityisesti mummoryhmät, jotka istuskelivat kahvilassa toistensa seurassa. On niin hienoa nähdä, että iäkkäilläkin ihmisillä on täällä ilmiselvästi vilkasta sosiaalista elämää ja samalla myös harmillista todeta, että meillä mummot istuvat yksin kotonaan perjantai-iltaisin.

Poikkea, jos näet Fuengirolan keskustassa tällaisen kahvilan.

Tästä viikonlopusta näytti nyt kehkeytyvän kovin ruokapainotteinen. Lauantaina suuntasimme Mercadonan jo tutuksi tulleelle kalatiskille. Ostoskoriin valikoitui pieniä simpukoita (oisko suomenkielinen nimi hietasimpukka?) ja jotain isokokoisia katkarapuja. Scamppeina vai langusteinako ne täällä tunnetaan, tietääkö kukaan?

Mies otti vallan keittiössä ja hetken hallinnoi siellä pannujen ja kattiloiden äärellä. Illan menu käsitti valkoviinissä keitettyjä simpukoita, valkosipulissa ja öljyssä tiristettyjä ravunpyrstöjä, villiparsarisottoa ja pullon omenaista cavaa. Perfecto, sanoisinpa.

Edelleenkin naurattaa tuon cavan kanssa. Lähikaupan tarjouksesta nappasin ostoskoriin epäilyttävän halvan cavapullollisen. Otimme pullon lähinnä testiin todetaksemme voiko oikeasti 2,60 euron hintaan saada mitään kelvollista juotavaa. Testin tulos oli selvä. Oikeasti voi. Itse asiassa kyseinen cava osoittautui melkoiseksi hinta-laatusuhdelöydöksi.

Päivät menevät täällä ihan sekaisin. Aamulla piti pinnistää mieltä muistaakseen mikä viikonpäivä tänään oikein. Ystävääni lainaten: ”ei sille voi mitään, että vähän tuntuu joka päivä siltä kuin olisi perjantai”.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

4 comments
AndalusiaCosta del SolEspanja

Espanja tekee ihmiselle hyvää

by Annemaria

Ensimmäinen viikko Fuengirolassa Vain Elämää Espanjassa -kokeilua takana. Päivät ovat olleet meillä edelleenkin normaalin arjen opettelua. Ei mitään suuria highlighteja, vaan pikemminkin sellaisia pieniä ja päivittäisiä hyvää mieltä tuottavia asioita.

Suurin yksittäinen hyvän mielen synnyttäjä on ehdottomasti aamuiset lenkkimme meren rannalla. En todellakaan lukeudu aamuihmisiin, puhumattakaan siitä, että aamuvarhaisella suuntaisin ensimmäiseksi lenkille. Normaalisti vaadin aamuisin aikaa käynnistymiseen, enkä kykene heti aamusta oikein mihinkään.

Kun ensimmäisen kerran vedin auringonnousun aikaan trikoita ja lenkkareita jalkaan, tuntui lähinnä kummalta, että tein sen ihan omasta tahdostani. Eikä se tuntunut yhtään huonolta asialta. Päinvastoin, rantabulevardille oli kiire, jottei missaisi meren takaa nousevaa aurinkoa. Vain hetki niin taivaanranta on punertunut ja aurinko kivunnut asemiin. Päivä nousee täällä todella nopeasti.

Enpä muista koskaan nähneeni niin paljon iäkkäitä lenkkeilijöitä samalla kertaa ja ne herraparatkoon useat vielä juoksevat. Monesti vähän huvittaa, kun kuvittelee lähenevän juoksijan olevan nuori, mutta lähelle tullessa hän paljastuukin jo hyvissä vuosissa eläkeikää olevaksi. Olenkohan koskaan nähnyt myöskään näin paljon hyväkuntoisia eläkeläisiä?

Tarkemmin ajateltuna, mikäpä se on näissä keleissä ja maisemissa lenkkeillä läpi vuoden. Ei tarvitse köpötellä jäisillä kaduilla, eikä useasti hytistellä paksujen toppakerrosten alla. Tässä kohtaa auringolla on ilmeisemmin hyvä vaikutus. Ja kaiken lisäksi suurin osa vastaantulijoista hymyilee!

Tosin toppatakeille on meillekin ollut jo käyttöä. Päivälämpötila tipahti reilulla kymmenellä asteella ja mereltä puhaltava puuskittainen tuuli teki kelistä aika vilpoista. Vihmovaa sadettakin on saatu. Talvea sitä Costa del Solillakin eletään, vaikka auringon lämmittäessä tämä kyllä useimmiten pääsee unohtumaan.

Aamulenkin jälkeisistä aamukahveista on tullut meille jo jonkinlainen rutiini. Lähellämme on erinomainen Granier-ketjun kahvila, jonka kahvi on hyvää ja tiski täynnä tuoreita ja herkullisia leivonnaisia. Ehkä suunniteltu painonpudotukseni etenisi nopeammin, jos malttaisin jättää väliin monet kahvilan herkut kuten suklaapäällysteiset munkit. Mutta kuka voi vastustaa noita herkullisia tiskejä?

Kahvilaihanuuksien lisäksi nautintoa tuottaa myös kahviloiden hintataso. Suomessa ei tulisi kuuloonkaan, että raaskisimme notkua kahviloissa niin paljon kuin täällä.

Jo aiemmilta Fuengirolan matkoilta bussikadulta tutuksi tullut kahvila Lorena Café lukeutuu myös yhdeksi suosikkipaikakseni. Kaikki pienet syötävät täällä ovat hyviä, mutta erikoisesti olen rakastunut paikan smootheihin ja vastapuristettuihin tuoremehuihin. Inkivääriä, omenaa, sitruunaa ja minttua sisältävä Detox Mediterraneo mehu on parasta, mitä mehumaailmassa tällä hetkellä tiedän.

Suuri hupi meille on edelleenkin kuljeskella suurten markettien ruokaosastoilla. Ajoimme yhtenä päivänä bussilla Fuengirolan suurimpaan ostoskeskukseen Miramareen tekemään muutamia hankintoja. Asunnossamme on kyllä liinavaatteet, mutta vain yksittäisiä lakanoita. Kaipasimme pussilakanoita ja suuntasimme Primarkin halpisrättikauppaan etsimään sopivan hintaista tarjontaa. Mukaan tarttui myös lämpimät aamutossut, sillä marmorilaattalattiat ovat kodissamme paljaalle jalalle kylmät. Ymmärrän hyvin miksi täällä on joka puolella niin paljon aamutossuja myynnissä.

Miramaressa on myös suuri Carrefourin marketti, jonne jäimme jumiin. Etenkin mies on haltioissaan valtaisasta ruokien ja raaka-aineiden tarjonnasta. Kauppakassiin näyttää nyt napsahtelevan alituiseen kaikenlaisia herkkuja, mutta sallittakoon se tässä vaiheessa. Tavallisen kotiruuan aika varmasti vielä tulee.

Kunnollisen suodatinkahvin löytäminen on osoittautunut haastavaksi. Paahto on aivan erilainen kuin se mihin olemme tottuneet ja kahvi jauhetaan täällä kummallisen puuterimaiseksi. Molemmat ostamamme testipakkaukset ovat osoittautuneet suomalaiseen kahvimakuun kitkeriksi. Jos joku tietää, mitä merkkiä kannattaa ostaa, mieluusti otetaan vinkkejä vastaan.

Aamulenkillä bongailee kauniita juttuja.

Iltaelämä hakee vielä muotoutumistaan. Minua huvittaa, että espanjaa osaamattomina tuijotamme paikallisia tv-ohjelmia hyvin intensiivisesti ja yritämme arvuutella, mistä niissä on kyse. Ikävä kyllä elokuvat ovat päälle dupattuja, joten niistäkään ei oikein saa kiinni.

Täällä sitä vaan Espanjassa vietetään kotisohvailtoja tuijottamassa telkusta paikallisia visailuohjelmia, joista ei ymmärrä tuon taivaallista. Kuin kaksi eläkeläistä konsanaan 🙂 .

Loppuviikosta päätettiin viettää baariperjantai. Marraskuun ensimmäisenä päivänä alkaa Fuengirolan Ruta de la Tapa -viikot, jotka täällä Fuengirolassa toteutetaan aina erotiikkatapas teemalla. Ideana on, että tapahtumaan osallistuvat kymmenet ravintolat valmistamat oman nimikkotapaksensa ja kilpailevat samalla parhaasta Ruta de la Tapa -tittelistä. Tapas ja juoma kustantaa joka paikassa saman 2,5 euroa. Viime vuotisesta kierroksesta voit lukea täältä.

Tällaista arkea tällä erää. Meidän mielestä aika mukavaa sellaista.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

8 comments