Tässä kaupungissa on yksi nähtävyys ylitse muiden.
Syy miksi matkustin Malagasta 50 kilometrin päähän Nerjaan oli sen kuuluisin nähtävyys, Euroopan suurimpiin kuuluva tippukiviluolasto. Tippukiviluolat olivat jääneet kummittelemaan mielen sopukoihin jo lapsuudessa ahmimistani Viisikko-kirjoista. Yli 40 vuotta kuitenkin kului ennen kuin pääsin itse toteamaan olivatko tippukivimuodostelmat niin ihmeellisiä kuin Enid Blyton niitä kuvasi.
Nerjaan pääsee Malagasta bussilla tosi helposti. Busseja kulkee useita tunnissa ja matka kestää vuorosta riippuen tunnin molemmin puolin. Liput ostetaan etukäteen Malagan bussiasemalta Alsan lippuluukulta tai sen edessä olevista automaateista. Hintaa yhdensuuntaiselle matkalle tulee 4.51 euroa. Aikataulut löydät täältä: https://www.alsa.com/en/web/bus/home
Bussilla pääsee Malagasta suoraan luolille (Nerja Cuevas) tai Nerjan linja-autosemalta reilun euron hintaan. Vilkkaimpina aikoina viiden kilometrin päässä oleville luolille pääsee myös Nerjan keskustasta katujunan kyydissä, johon myydään 15 euron hintaista yhdistelmälippua, joka sisältää sisäänpääsymaksun ja kyydin. Normaalisti sisäänpääsymaksu on 10 euroa. Itse suuntasin luolille marraskuisena maanantaiaamuna ja kuulin perillä, että sisäänpääsy on ilmainen. Tässä jälleen yksi hyvä syy matkustaa ns. low seasonina.
Liput luoliin ostettiin erillisestä lippukojusta ja lipusta näkyi aika milloin tuli viimeistään olla sisällä vastapäisessä rakennuksessa. Yllättäen itse tippukiviluolista ei näkynyt ulospäin minkäänlaista viitettä, joten en meinannut heti hoksata, missä sisäänkäynti oikein oli. Kyse on todellakin maansisäisestä aarteesta.
Alkuun katsottiin lyhyt esittelyvideo ja sen jälkeen luoliin mentiin ryhmänä. Luin jostain, että luolasto käsittää 430 porrasta, joten jos liikkumisessa on ongelmia ehkä kannattaa harkita kahteen kertaan. Nousuja ja laskuja oli reitillä paljon.
Tippukiviluolasto oli ihmeellinen! Ehdottomasti enemmän kuin osasin odottaa. Kun kuljin pitkin luolien käytäviä ja tuijottelin ympärilläni olevia epätodellisia kalkkikivimuodostelmia, tuli jotenkin kummallinen unenomainen tunne. Ihan kuin ympäristö ei olisi ollut ollenkaan totta. Naureskelinkin, että tuntui kuin olisin tullut osaksi Viisikon seikkailuja.
Vasta 1959 löytyneellä luolastolla arvellaan olevan ikää noin viisi miljoonaa vuotta. Jo tämä aikajänne sai meikäläisen hiljaiseksi.
Jos menet Nerjaan, älä jätä tätä ihmettä näkemättä.
Miltä Nerja sitten muuten näytti? Reilun 20 000 asukkaan pikkukaupunkia voisi luonnehtia suloiseksi lomakyläksi. Paikka on pieni, mutta hyvin sievä muutaman päivän leppoisaan lomailuun, etenkin jos sää sattuu suosimaan.
Rakennuskulttuuri Nerjassa on matalaa, mikä korostaa entisestään viihtyisää ja vehreää pikkukaupunkitunnelmaa. Nerjaa reunustava vuoririvistö ja jyrkät kalliorannat antavat paikalle mukavasti vaihtelevuutta ja monimuotoisuutta. Katukuva valkoisine taloineen näyttää huolitellulta, voisi sanoa jopa vauraalta.
Joltain keskustan sivukadulta löysin oivan lounaspaikan. Etenkin monipuolisia kasvisruokia tarjoavan Restaurante La Joyan 12.90 maksava päivänmenu ”menu del día” oli herkullinen. Iso peukku marokkalaiselle vegelautaselle. Alkoivat nimittäin tapakset tulla jo korvista ulos, vaikka niistä kovasti pidänkin. Mutta rajansa kaikella.
Niin turistit kuin paikalliset kokoontuivat sunnuntai-iltana keskustan pääaukiolle ja näköalapaikalle Balcon de Europelle. Auringon laskiessa ja värjätessä ympäristön vaaleanpunaiseksi näkymä oli kerrassaan viehättävä ja tunnelma tapissa. Taustalla soitteli nuori nainen viulua, mitä oli ilo kuunnella. Kerrankin jotain muuta kuin Quantanameraa epävireisellä kitaralla.
Vietin Nerjassa yhden yönseudun, mutta olisi siellä mennyt toinenkin. Tippukiviluolien lisäksi mitään muuta ihmeempää nähtävää kaupungissa ei ole, parasta oli paikan letkeä tunnelma. Samaa mieltä ovat varmasti ne sadat ruotsalaiset, joita tuntui Nerjassa olevan melkoisesti.
Mukavaa olisi ollut, jos olisin ennättänyt lekottelemaan jollain rantakallioiden väliin jäävällä hiekkapoukamalla, mutta toivottavasti ensi kerralla. Olen vieläkin niin hämmentynyt ja ihastuksissa tippukiviluolista, että voisin hyvinkin mennä siellä käymään uudelleen. Nerjasta jäi lämmin mieli.
Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista.
2 comments
Kiva postaus.Olemme juuri marraskuun kaamosta paossa Nerjassa ja kävimme pari päivää sitten luolissa:liput maksoi 10€/hlö ja käynti oli hintansa väärti,sattui vaan pari koululaisryhmää samaan aikaan ja meteliä riitti..Kuvat ovat juuri oikeaa Nerjaa,ihanat auringonnousut ja laskut ja sää on suosinut.Lähikylä Frigiliana on aivan ihana myös!
Kiitos Pirjo vinkistä. Tuolla Frigilianassa olisi kyllä kiva käydä. Näyttää sää suosineen koko Andalusiaa koko kuluneen marraskuun.