Tapaksia, ystäviä, viiniä, liikuntaa ja hyvää mieltä. Siinä ehkä muutamaan sanaan kiteytettynä meidän Fuengirola-viikkomme.
Tiedättekö sen tunteen, kun viikon tai kahden lomalla mieltä kalvaa ikävä tunne siitä, että ihanuus on kohta ohi ja paluu arkeen pian koittaa? Ainakin itse kärsin lomareissuillani tästä haittaavasta taustalla vaanivasta mielentilasta. Aurinkoiselle taivaalle saapuu kuin uhkaavia pilviä tunnelmaa viilentämään.
Vaikka ensimmäisen Fuengirola-viikkoni aikana taivas on kirjaimellisesti välillä peittynyt pilvirintamaan, eipä ole kuulkaa yhtään haitannut. Tietoisuus siitä, että tätä ihanuutta ei kukaan ota hetkeen pois, tuntuu niin tuhottoman hyvältä. Pystyn nauttimaan täysillä ja antamaan rauhassa aikaa myös levolle. Huonoa omaatuntoa ei tarvitse potea siitä, että välillä pidän ”tänään en tee mitään” -päivän.
Huolimatta siitä, että elämä täällä on joltisenkin tuttua jo viime talvelta, jonkin asteinen alkuhuuma vaan tässä kaikessa on edelleenkin läsnä. Tuntuu niin hyvältä ja syvällä.
Tuttu kotiranta. Olemmekohan kohta kuin nuo rantakiven simpukat, tiukasti kiinnittyneet? 
Mitäkö sitten olemme tämän ensimmäisen yhteisen viikon aikana täällä tehneet? Viettäneet tavallista hyvää arkea potenssiin kaksi.
Jopa tavalliseen ruokakaupassa käyntiin sisältyy oma mielenkiintonsa. On hauskaa tutkia Mercadonan kala- ja äyriäistiskiä, viinihyllyjä ja uudenlaista tavaravalikoimaa.
Olemme kokanneet kotona ja käyneet ulkona syömässä. Kävelleet pitkiä lenkkejä ja pelanneet kotipihalla padelia ja pingistä. Käyneet paikallisen seurakunnan ylläpitämässä kirjastossa ja tiistaimarkkinoilla ostamassa huippuhalpoja vihanneksia ja hedelmiä. Istuskelleet kahviloissa ja viettäneet harvinaisen sosiaalisen viikon.
Tuttuun tapaan olemme istuskelleet kahviloissa, 
käyneet ostoksilla Mercadonassa,
syöneet terveellisiä ja värikkäitä aamiaisia,
ja nauttineet siitä, että marraskuussa voi syödä lounasta parvekkeella.
Sen lisäksi, että olemme tavanneet täällä asuvia ystäviämme, tapasin viikolla myös kolmea täällä talvea viettävää rautaista naista. Hassua sinänsä, miten meitä bloggaajia näyttää näille kulmille aina kertyvän. Matkakuume blogin Gian ja Sopusointuja blogin Maaritin olen tavannut aiemmin ja uutena tuttavuutena tutustuin taiteen parissa työskentelevään Riikaan.
Ilo on ollut myös saada hyvät ystävämme tänne lomareissulle ja viettää heidän kanssaan yhteistä riemastuttavaa aikaa. Sosiaalinen elämä näyttää nousseen täällä ihan eri levelille, tosin paljolti myös sen takia, että täällä on aikaa tavata ihmisiä eri tavoin kuin kotona konsanaan.
Fuengirola Wine Ladys Distinto Vinos -viinibaarissa
Ihania naisia ja uusia ystäviä.
Bodega Charolais on meidän lemppariravintola Fuengirolassa. 
Hyvältä tuntuu marraskuussa nauttia lounasta kotiparvekkeella, mutta mukavaa myös suunnistaa välillä ulos syömään. Fuengirolan vanhan keskustan Bodega Charolais pitää edelleen paikkaansa meidän suosikkiravintolana ja erityisesti ravintolan mutkaton tapas-puoli. Tämä ravintola on myös erinomainen viinibaari. Kohtuuhintaisia, hyviä viinejä ja mikä omaa mieltäni erityisesti lämmittää on Lanson samppanjan 30 euron pullohinta (saa myös lasettain 5 euroa/lasi).
Ollaan ehditty myös piipahtamaan Torremolinoksessa, joka on muuten erinomainen shoppailukaupunki. Pienellä alueella keskustan kävelykaduilla on paljon kauppoja.
Käytiin kaupungissa lounaalla syömässä menu del día, päivän menu, kivassa pikkuravintolassa El Laurelissa. Kauniisti sisustettu ravintola sijaitsee aivan Torremolinoksen poliisilaitosta vastapäätä. Kympin hintainen menu oli enemmän kuin hintansa väärti, vaikka aika ylläriksi menikin. Tarjoilija ei puhunut sanaakaan englantia ja tämä meidän espanjankielentaito on hmmm… vähän vaiheessa.
Joka tapauksessa kolme ruokalajia saatiin eteemme, jotka kaikki olivat aivan buenos. Jos käyt tässä ravintolassa, kiinnitäpä huomiota paikan kauniisiin lautasiin.
El Laurelin jälkkäri.
Fuengirolassa on tällä viikolla vietetty Ruta de la Tapa -tapahtumaa. Tällaisia tapaksia tuli vastaan Taberna Conchossa.
Sää on vaihtunut täällä loppuviikosta selvästi kylmemmäksi. Viileä tuuli puhaltelee ja toppatakille on viime päivinä ollut käyttöä. Erityisesti illat ovat olleet yllättävän kalseita. Asuntoamme on pitänyt jo muutamaan otteeseen lämmittää ilmalämpöpumpulla. Vielä muutama päivä sitten nukuttiin makuuhuoneen ikkuna raollaan, joten lämpötiloissa on tapahtunut melkoinen käänne.
Talvi se on tullut tännekin. Jotkut turistit vain sinnikkäästi ottavat rannalla aurinkoa, jos ei muuten niin rantatuoleissa tuulta stoppaavien kangasseinämien ympäröiminä. Paikalliset sen sijaan ovat kaivaneet esiin villamyssyt ja kaulahuivit.
Vaan ei ole minusta oikein auringonpalvojaksi. Muutamaan otteeseen olen yrittänyt istua suojaisalla parvekkeellamme naama kohti aurinkoa, mutta kyllästynyt jo varttitunnissa.
Että mä nautin marraskuussa kukista ja vehreydestä. 
Jos vanhat merkit pitävät paikkaansa, viileämmän viikon jälkeen tulee taas lämpimämpi viikko. Seuraavia terassikelejä odotellessa.
Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista
Arcos de la Fronteran Paradorissa oli linnamainen tunnelma. 