Turvallisuusvinkkejä yksin matkaavalle ja vähän muutakin

Matkustin Espanjassa yksin seitsemisen viikkoa Katalonian pohjoisosista Malagaan. Viikkojen aikana tutustuin 15 eri paikkakuntaan ja viivyin yhdellä paikkakunnalla sen mukaan kuin hyvältä tuntui ja näkemistä riitti. Matkaa taitoin busseilla. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tein kiertomatkaa yksin, joten alussa olin hieman epävarma siitä, mitä kaikkea yksinmatkaavan olisi hyvä huomioida. Vaikka Espanjaa ei mitenkään voi pitää turvattomana tai haastavana matkailumaana, sitä kuitenkin kelasi mielessään sekä itseensä että matkatavaroihinsa kohdistuvia turvallisuusriskejä. Käytäntö toimi hyvänä opettajana tässäkin. Jaan muutaman omalla kohdallani hyväksi havaitun asian, jos jollekin näistä vinkeistä sattuisi olemaan hyötyä.

Yksin matkustamiseen ei tarvita superohkeaa luonnetta tai laajaa kielitaitoa. Jos pystyt huolehtimaan itsestäsi kotimaassa, pystyt myös matkustamaan yksin.

Miten taata rahojen ja matkatavaroiden turvallisuus?

Olin jakanut matkatavarani kahteen osaan. Matkalaukussa olivat vaatteeni ja hygieniatuotteet. Tämän laukun heitin aina bussin matkatavaratilaan ja sain näin olla huolettomammalla mielellä, koska laukussa ei ollut mitään erityisen arvokasta. Kuskit kyllä katsoivat jonkin verran matkatavaroiden perään, mutta mitenkään mahdotontahan ei olisi ollut jonkun napata laukkua tavaratilasta. Matkalaukkuni onneksi löytyi aina määränpäähän saavuttuani, joten sen suhteen ei ollut mitään ongelmaa. Mutta just in case.

Kaikki arvokkaampi kulki keskikokoisessa selkärepussa, jossa pidin kamerareppuani sisältöineen, läppäriäni, puhelintani ja kaikkia tarpeellisia oheistarvikkeita, kuten virtajohtoja ja latureita. Lisäksi minulla oli pieni yliolan vedettävä käsilaukku. Rahat olin jakanut kahteen osaan: osa oli passin kanssa käsilaukussa vetoketjulla suljetussa sisätaskussa, osa repussa. Luottokorttiani pidin farkkujeni etutaskussa. Repun otin aina mukaan bussin sisälle, olipahan kaikki arvokkaampi valvovan silmäni alla. Liikkuessani paikasta toiseen reppu tuntui muutenkin turvalliselta. Kiinnitin silloin lanne- ja rintaremmit, joten jos joku olisi yrittänyt varastaa reppuni, olisi pitänyt varastaa myös minut 🙂 .

Mitä kannattaa pitää käden ulottuvilla?

Repun sivutaskuissa pidin aina nenäliinoja ja vesipulloa. Vessoissa oli paperi usein loppu, joten nenäliinat olivat monesti tarpeen. Lämpötilat vetelivät matkani aikana useana päivänä hellelukemissa, joten juomista tarvittiin vähän väliä. Jotkut linja-autonkuljettajat pihtailivat ilmastoinnin kanssa, joten siinäkin suhteessa oli hyvä, että juomista oli tarvittaessa saatavilla. Repussa kuljetin usein mukana myös hedelmiä tai pähkinöitä. Oli mukavaa, kun oli jotain pientä syömistä matkan ratoksi.

Myös repussa mukana olevista Compeed-rakkolaastareista huomasin olevan apua. Silloin, kun kenkä alkoi hiertämään, pystyin estämään kantapään aukeamisen laittamalla laastarin hankauskohtaan. Ikävintä on, jos jalka pääsee aukeamaan kunnolla ja haittaamaan matkan tekoa.

Saapuminen uuteen kohteeseen

Jos mahdollista, uuteen kohteeseen on huomattavasti miellyttävämpää saapua valoisaan aikaan. Pyrin suunnittelemaan aikatauluni niin, että pystyin matkustamaan päiväaikaan.

Majoitukset pyrin varaamaan keskeisiltä paikoilta niin, että kaikki merkittävä oli kävelymatkan etäisyydellä. Huomasin myös, että tällöin oli iltaisin huomattavasti mukavampaa piipahdella kaupungilla, kun ei tarvinnut kulkea hämäriä sivukujia pitkin. Pari kertaa tuli tehtyä vähän huonoja valintoja majoituksen suhteen ja hankittua majapaikka heikommasta kaupunginosasta. Majoituksen sijainnilla oli minusta tosi iso merkitys viihtyvyyden ja turvallisuuden tunteen kannalta, joten tässäkin suhteessa sillä on merkitystä mihin päänsä kallistaa.

Kaikki bussikuskit eivät ilmoittaneet paikkakuntien nimiä. Pane muistiin saapumisaika ja jos mahdollista määränpäätäsi edeltävä asema. Näin voit istua pidemmän aikaa huolestumatta siitä, missä ollaan menossa ja milloin pitää jäädä pois.

Tutkin myös aina etukäteen, miten majoituspaikkani sijaitsee bussiasemaan nähden tai oliko lähellä pysäkkiä, jossa voi jäädä pois. Monasti majoituspaikka olikin kävelymatkan päässä bussiasemalta, joten kun reitti oli tiedossa, tässä säästin myös vähän rahaa, kun taksia ei tarvittu.

Ensimmäiseksi majoituttuani uuteen majapaikkaan selvitin henkilökunnalta missä on lähin supermarketti. Kävin ensitöikseni ostamassa huoneeseeni juomista ja pientä syömistä. Siinä vaiheessa iltaisin kun rupesi huikomaan tai janottamaan, ei tarvinnut lähteä kauppoja etsimään tai käyttää hotellien kalliita minibaarien antimia.

Käy vessassa aina kun mahdollista

Tämä voi tuntua itsestään selvyydeltä, mutta on miellyttävän matkanteon kannalta aikamoisen tärkeää. Vessassa kannattaa käydä aina kun siihen on tilaisuus. Mikään ei nimittäin ole niin tylsää, kuin istua bussissa jalat ristissä tai etsiä vessaa siinä kohtaa, kun hätä on suuri ja vessaa ei lähimainkaan. Tulipa koettua kyykkypissalla käynti kaktuksen ja rosmariinipensaan välissä, joista ei paljon näkösuojaa saanut.

Pidemmillä bussimatkoilla kuskit pitivät yleensä yhden pidemmän pysähdyksen, jonka aikana ehti käydä vessassa. Tosin siihen ei kannata tuudittautua. Kerran oltiin aikataulusta pahasti myöhässä ja pysähdykset olivat niin lyhyitä kuin mahdollista. Yli neljän tunnin bussimatka oli pakko selvitä autosta poistumatta, ja juuri tässä bussissa ei ollut vessaa. Onneksi olin käynyt vessassa vähän ennen lähtöäni, muuten olisikin ollut jo hankalampaa.

Pakkaa mieluimmin liian vähän kuin liikaa

Jos vaihdat matkakohdetta useasti kuten itse tein, huomaat pian, että on huomattavasti mukavampaa liikkua tavaroinesi, mitä kevyempiä ne ovat. Kuljetin matkaviikkojen aikana mukana paljon sellaista, mitä en tarvinnut kertaakaan. Tähän listaan kuuluivat tilaavievät varrelliset kengät, pitkähelmainen neule ja kaikki silitettävät, matkalaukussa rypistyvät vaatteet. Halvemmissa hotelleissa ei juurikaan ollut silitysmahdollisuuksia, enkä edes viitsinyt ruveta silityspuuhiin silloin kun se olisi ollut mahdollista. Eniten käyttöä oli t-paidoilla, farkuilla, kevyillä rypistymättömillä vaatteilla, sadetta ja tuulta pitävällä ulkoilutakilla ja jalassa mukavilla tennareilla, jotka käytinkin reissussa ihan puhki. Ylipäätään rennot vaatteet olivat hyviä perusmatkavaatteita. Kaikki vähänkin hienosteluun viittaavat jäivät yhteen tai kahteen käyttökertaan. Painoa lisääviä ja tilaa vieviä kenkiäkään et tarvitse niin monia, kun matkassa on hyvät, sisäänajetut jalkineet.

Jossain vaiheessa huomasin, että minulla oli liian vähän hellekelin vaatteita, mutta tämä ei ollut mikään ongelma. Niitä saa ostettua tarvittaessa lähes kaikkialta muutamalla eurolla.

Pari turvallisuusvinkkiä

Moni on sanonut, että kyllä olet rohkea, kun uskallat tuolla lailla yksin matkustaa. Ei pidä paikkaansa ollenkaan, minä olen enempi arka ja kovin turvallisuushakuinen. Siksi hankin ennen matkaani pari juttua, jotka lisäsivät päivittäistä turvallisuuden tunnetta.

Hankin ensinnäkin turvarepun, joka oli tarkoitettu lähinnä kameralle ja sen varusteille, mutta toimi oivallisena päiväreppuna muutenkin. Reppu aukeaa selkäpuolelta, joten sinne pääsy huomaamatta on melkoisen mahdotonta. Etenkin valokuvatessa on usein niin keskittynyt kuvaamiseen, että mukana olevien tavaroiden vahtiminen jää vähemmälle. Reppua ei tarvitse ottaa selästä kokonaan pois silloinkaan, kun tarvitset sieltä jotain. Lantioremmin varassa reppu pysyy sinussa kiinni, käännät vain repun etupuolelle. Minusta tämä oli hyvä ja toimiva hankinta. Repun ostin netistä Rajala Pro shopista ja maksoi tarjouksessa muistaakseni 79 euroa.

Toinen mukanani seurannut turvavaruste oli matkahälytin. Kyse on pienestä laitteesta, jonka metallipiikit työnnetään ovenrakoon. Jos joku avaa oven tietämättäsi, laite hälyttää sen verran kovaäänisesti, että koko lähitienoo kyllä kuulee. Itselleni tämä lisäsi turvallisuudentunnetta yöaikaan, etenkin silloin, jos majapaikka oli vähänkin epäilyttävä. Laitteen hankin Clas Ohlssonilta ja maksoi kolmisentoista euroa.

Ennen reissuani mielessä pyöri kaiken maailman kauhuskenaariot siitä, mitä yksinmatkaavalle voikaan tapahtua. Kaikki meni kuitenkin hienosti, eikä mitään epämiellyttävää tapahtunut. Haluaisin rohkaista kaikkia lähtemään matkaan yksin. Et tarvitse mittavaa kielitaitoa etkä superrohkeaa luonnetta: yksinmatkustaminen onnistuu jokaiselta, joka pystyy normaalissa arjessa huolehtimaan itsestään. Avoin mieli, pieni uskallus heittäytyä epävarmuustilaan ja vähän hulvattomuutta peliin, siinä onnistuneen matkan ainekset.