Hyvää joulua arjen sankareille

Puolison vakava sairastuminen on saanut minut havaitsemaan asioita, joita en ennen tullut juurikaan ajatelleeksi. Olen elänyt omassa huolettomassa onnellisuuskuplassani arkea, jossa kutakuinkin kaikki on järjestyksessä. Uusi tilanne on tuonut eteen asioita, jotka ovat saaneet tuntemaan itseni monessa suhteessa kovin avuttomaksi. Samalla olen myös miettinyt, miten moni eteeni tullut haastava asia on monelle muulle arkipäivää.

Vakava sairaus parisuhteessa muuttaa keskinäisen dynamiikan täysin. Emme olekaan enää toimiva tiimi, jossa kummallakin on omat tehtävänsä ja toimialueensa, mistä huolehtia. Silloin kun läheinen on rankkojen hoitojen vuoksi pois pelistä, toinen joutuu vastaamaan arjen pyörittämisestä ja ottamaan vetovastuun lähes kaikesta.

Hyvää joulua naiset, jotka asutte yksin omakotitalossa

Olen nainen, jonka omakotitalopuuhat ovat keskittyneet lähinnä puutarhatöihin ja koristeluun. Polttopuut ovat ilmestyneet pihalle siistiin pinoon, piha on ollut lumisateiden jälkeen kolattu ja aamuisin on ollut mukava herätä takkatulen loimuun ja lämpimään kotiin. Eläkkeellä oleva mies on huolehtinut myös tarvikkeet jääkaappiin ja valmiin ruuan pöytään. Helpolla olen päässyt.

Voitte kuvitella, kun yllättäen joudun ajoittain huolehtimaan kaikesta yksin, tiukoilla ollaan. Lunta on satanut harva se päivä ja pakkastakin piisannut ihan riittävästi. Polttopuita on saanut kuskata kiitettävästi ja taloa lämmittää yhtä mittaa.

Tänään repesin, kun kolasin jääkanneksi muuttunutta lunta pihamaalta. Voimille otti. Viimeinen niitti oli jääkuorrute auton päällä, jolle en meinannut mahtaa mitään. Itku siinä tuli. Jos kaiken joutuu tekemään yksin, omakotiasuminen on jo fyysisesti rankkaa.

Olen myös tajunnut kuinka vähän oikeastaan tiedän mistään meidän taloon liittyvästä. Minulla ei ole mitään käsitystä talomme lämmitysjärjestelmästä, tarvittavista huoltotoimista eikä sähkö, vesi- ja nettiliittymäsopimuksista. Olen auttamattomasti pihalla kaikesta asumiseemme liittyvästä.

Toinen yllättävä arjen asia, joka on pannut minut koville, on ruuanlaitto. Niin uskomattomalta kuin tuntuukin, en ole meidän lähes 40 vuotta kestäneen yhteisen taipaleemme aikana laittanut ruokaa juuri koskaan. Keittiöhommat eivät ole koskaan kiinnostaneet ja kun mies on taas ollut ruuanlaitto orientoitunut, työnjako on sopinut meille molemmille. Jotain kuvaa tilanteesta antanee se, etten edes osannut käyttää kotimme uudehkoa induktioliettä.

Pakko on nyt astua näihinkin saappaisiin ja yrittää saada pöytään jotain niinä päivinä kun miehen voimat eivät riitä. Olen ennättänyt saada jo oikeaan käteen palovamman uuninpellistä ja vasempaan käteen viiltohaavan terävästä veitsestä. Opin myös, että kaikki vuoat eivät ole uunin kestäviä. Onnistuin valitsemaan paistille alustan, joka meni kappaleiksi uunin lämmössä sillä seurauksella, että kaikki paistirasva valui pitkin uunin pohjaa. Huoliviidakossa painimisen keskellä pienetkin vastoinkäymiset tuntuvat olevan nyt yksinkertaisesti liikaa.

Olen yrittänyt korjata tilannetta turvautumalla valmisruokiin, mutta jostain syystä eiliset pinaattiletut eivät oikein saaneet suurta sukseeta.

Kaikki te näppärät naiset, jotka selviätte yksin taloissanne, nostan teille hattua. Hyvää joulua!

Hyvää joulua sinkut ja yksinhuoltajat

Kun on pitkään elänyt parisuhteessa, sitä on tottunut siihen, ettei asioista tarvitse huolehtia yksin, eikä yksin tarvitse tehdä mitään päätöksiä. Kummasti helpottaa, kun kaikesta voi puhua ja asioita suunnitella yhdessä toisen kanssa.

Kun auto hajoaa keskelle risteystä, sitä voi soittaa miehelle, että mitä teen. Tai kun suunnitellaan kylppäriremonttia, mies ottaa hoitaakseen tarjousten kyselemisen. Kaksin on ollut helpompaa.

Hyvää joulua kaikille teille, jotka pärjäätte yksin ja erityisen hyvää joulua teille yksinhuoltajat.

Hyvää joulua omaishoitajat

Toinen ryhmä, jota olen nykytilanteessa miettinyt paljon, ovat omaishoitajat. Vaikka oma tilanteeni on kaukana siitä, että joutuisin miestä ylen määrin hoivaamaan, mielessä on käynyt millaista elämä mahtaisi olla, jos joutuisin toisesta huolehtimaan täysin. Omaishoitajan tehtävä on pahimmillaan sitovaa 24/7 työtä naurettavalla taskurahalla.

Ymmärrän, että kyse on usein rakkaudesta, kiintymyksestä ja velvollisuudesta, mutta kuinka jaksaa päivästä toiseen, jos joutuu omat tarpeensa koko ajan sivuuttamaan toisen hyvinvoinnin eteen?

Näille ihmisille toivoisin parempaa korvausta vaativasta työstä ja kaiken mahdollisen tukiverkoston yhteiskunnan taholta. Jokaisella sairaalla, vammaisella tai vanhuksella on oikeus parhaaseen mahdolliseen hoitoon, mutta myös jokaisella terveellä on oikeus omaan hyvään elämään. Näiden asioiden yhteensovittaminen on varmasti todella haastavaa.

Hyvää joulua kaikille teille omaishoitajat. Olette todellisia arjen sankareita.

Hyvää joulua hoitohenkilökunta

Läheisen sairauden kautta olen päässyt läheltä kohtaamaan ja seuraamaan erikoissairaanhoidon henkilökunnan työskentelyä. Mies joutui hiljattain viettämään sairaalassa muutaman päivän ja kaikki se kokemus, mitä meillä molemmilla oli hoidosta on pelkkää suitsutusta.

Tässä valittajien maassa pitäisi jokaisen saada tuntumaa, miten hyvin meillä asiat perustasolla sittenkin ovat. Kun terveys pettää ja kuvioihin astuu vakava sairaus, meillä jokaisella on mahdollisuus päästä hoitoon. Kun makaat sairaalassa avuttomana ja huolissasi, tuntuu turvalliselta saada hyvää huolenpitoa ja korkeatasoista hoitoa. Se tunne auttaa varmasti petin pohjalla makaavaa kuin myös sitä, joka kotona jännittää.

Haluaisin lähettää erikoiskiitokset sille sairaalan ainoalle onkologille, joka taistelee ammattitaidollaan ja osaamisellaan kymmenien ellei satojen syöpäsairaiden elämän jatkumisesta. Työpaine on hirmuinen ja vastuu valtava. Tässä on henkilö, joka ansaitsee kaiken arvostuksen. Joululahjatoiveena esitin pukille, että saisit ensi vuonna lääkäripulasta huolimatta kollegan rinnallesi. Rauhallista joulua!

Jutun kuvat ovat Tertin kartanosta Mikkelistä.