Author

Annemaria

Yleinen

Suomenlinna, palanen elävää historiaa

by Annemaria

Olin utelias näkemään millaista elämää linnoituksen muurit pitivät suojissaan. Olisiko Suomenlinna vain intellektuellien ja kultivoituneiden taiteilijoiden omaleimainen asuinpaikka?

Suomen juhlavuoden kunniaksi päätin tänä vuonna täyttää muutaman aukon matkailusivistyksessä. En ollut koskaan käynyt Suomenlinnassa, joten Suomi tutuksi -kierrokseni ensimmäinen etappi oli tämä Helsingin edustan historiallinen linnoituskaupunki.

Jos olisi viisas, lähtisi tutustumaan Suomenlinnaan aurinkoisena kesäpäivänä piknik-kori kainalossa. Minä sen sijaan astuin lautalle huhtikuisena harmaana ja koleana päivänä, jolloin taivas vihmoi vettä ja kalsea tuuli sai vetämään pipoa tiukemmalle päähän.

Todettakoon, ettei sotahistoria ole minua koskaan juurikaan kiinnostanut. Siksipä jäi kotitehtävät tekemättä ja alueen historiaan tutustumatta.

Jälkikäteen tuli sen verran luettua, että Suomenlinnaa alettiin rakentaa ruotsalaisten toimesta 1700-luvun puolivälissä (silloiselta nimeltään Viapori). 1808 alue siirtyi Venäjän keisarikunnalle ja 1918 Suomen itsenäistymisen jälkeisenä vuonna Suomelle. Tällöin linnoitus sai uuden nimen, Suomenlinna.

Suomenlinnassa asuu vakituisesti noin 800 ihmistä ja se on virallisesti yksi Helsingin kaupunginosista. Alueella on mm. oma kirjasto, kirkko, ala-aste ja päiväkoti.

Vanhojen tykkien lomassa lapset leikkivät, polkupyörät seisoivat lauttasataman edustalla odottamassa palaajia, K-kaupasta sai peruselintarvikkeet. Pääväylällä tuli vastaan mummoja, koirankusettajia ja lenkkeilijöitä. Pääsiäistrullit olivat liikkeellä, elettiinhän virpomissunnuntaita.

Suomenlinnan elämä näytti hyvin normaalilta. Ei tullut vastaan yhtään huomiota herättävää boheemia taitelijaa. Ainut mikä pisti silmään oli autojen puuttuminen katukuvasta. Polkupyöriä sen sijaan oli kaikkialla.

Mereltä nousi sumua, joka pehmensi kovia kivipintoja. Unescon maailmanperintökohteen näkymä oli väritön ja riisuttu, muttei apea eikä eleetön. Tuli väkisinkin mieleen, että tämä huhtikuinen harmaa Suomenlinnan maisema olisi täydellinen tausta Kaurismäen elokuvalle. Tunnelmassa oli jotain samankaltaista pysähtyneisyyttä. Kun katsoi ympärillensä, oli vaikea tietää, mitä vuosikymmentä elettiin.

Parasta Suomenlinnassa oli sen aitous. Se ei ollut vain museoitu kulttuurikohde, vaan oma toimiva ja elävä saaristokaupunki. Paikka, jossa elettiin samaan aikaan kolmen valtakunnan historiaa ja suomalaista nykypäivää.

Vinkki: Café Samovarbar on ihastuttava kahvila venäläisten rakentamassa vaaleanpunaisessa pitsihuvilassa. Samassa rakennuksessa toimii Suomenlinnan lelumuseo.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

0 comments
Kroatia

Täyden kympin majapaikka

by Annemaria

Jokaisella matkalla majoitus on pienoinen jännitysmomentti. Joskus se onnistuu, joskus ei. Erityisesti yksityisomistuksessa olevien huoneistojen ja talojen tasoluokitukset saattavat poiketa melkoisesti niin toisistaan kuin omasta käsityksestäni. Näissä minusta piileekin useimmin suurin pettymisriski.

Rantakohteissa valitsen usein apartementoksen hotellihuoneen sijaan. Huoneistoissa on yleensä enemmän tilaa, suuremmat parvekkeet tai terassit ja keittiö varusteineen. Vaikka ei sen kummemmin kokkailisi, mukavaa on saada ainakin juomat kylmään.

Meillä mies tykkää nousta paljon minua aikaisemmin, joten suljettava makuuhuoneen ovi takaa minulle myös häiriintymättömät aamu-unet. Mies saapi kaikessa rauhassa keitellä aamukahvinsa ilman odottelua, että vaimon saa vihdoin viimein liikkeelle ja aamiaiselle.

Kulahtaneet huonekalut ja tekstiilit, heikko siivouksen taso, liian vähäinen päivänvalo, huono sänky, onneton astiavalikoima tai hankala sijainti ovat olleet niitä yleisimpiä harmituksen kohteita apartementos-majoitusten kohdalla. Joskus huoneisto on näyttänyt myös huomattavasti pienemmältä kuin kuvat ovat antaneet ymmärtää.

Keväinen Kroatian matkamme näytti osuvan onnellisten tähtien alle, sillä jotenkin vaan tuntui, että tällä matkalla kaikki meni niin nappiin. Siitä huolimatta, että kehuminen alkaa tuntua jo kliseiseltä, pakko on nostaa esiin yksi hintalaatusuhteeltaan parhaimmista eteemme osuneista huoneistomajoituksista.

Vietimme kolme yötä Hvarin saarella sen saman nimisessä kaupungissa ja koska rantakohteessa oltiin, toivoimme majoitukselta ensisijaisesti merinäköalaa. Kauniiden terassinäköalojen innoittamina päädyimme booking.comilta varaamaan Blue Bay Residence -nimisen huoneiston.

Tässä 2013 valmistuneessa pienessä talossa oli kolme noin 70 neliön suuruista 2-hengen huoneistoa. Paikallisasutuksen keskellä, merenrantamaisemissa sijaitseva asunto osoittautui loistovalinnaksi.

Ylimmän kerroksen huoneistosta oli upeat näkymät merelle ja alas siniselle lahdelle, jonka mukaan talo on nimetty. Passasi terassilla paistatella päivää, katsella ohi kulkevia veneitä ja ihastella auringonlaskuja.

Alas meren rantaan vievän portaikon päässä olisi ollut myös pieni poukama, josta olisi voinut pulahtaa kirkkaaseen meriveteen. Maaliskuun lopussa merivesi oli meille vielä liian kylmää uimiseen.

En muista koskaan yöpyneeni niin puhtaassa, raikkaassa ja valoisassa huoneistossa. Tuntui siltä, että kirjaimellisesti tässä kohteessa kaikki pinnat olivat suorastaan kiillotettu. Kiiltävä valkoinen laattalattia, isot ikkunat, mukava sisustus ja huoneiston tilan tuntu loivat puitteet, joissa totisesti viihdyimme.

Tykkäsin myös kaikista pienistä sisustuksen yksityiskohdista ja ekstroista, joita majoitukseen sisältyi. Laatikoista löytyi shaaleja, kylppäreistä (joita oli muuten kaksi) omat pyyhkeet terassin lepotuoleille, keittiön kaapeissa oli kaikkea pientä perusmausteista ja kahvikapseleista alkaen. Ja kunnon lasit niin viinille kuin skumpalle, joten tällä kertaa ei tarvinnut samppanjaakaan juoda muovimukista 🙂

Isäntämme Mirko oli jättänyt hotellinjohtajan pestinsä ja siirtynyt yrittäjäksi matkailualalle. Matkailualan ammattilaisena hän tosiaan tiesi kuinka asiakkaasta pidetään hyvää huolta. Arvostan todellakin sitä, että ilman lisämaksua hän nouti meidät satamasta ja kuljetti takaisin aamuvarhaisella lähtevälle lautalle.

Lähes asunnon vieressä oli pieni ruokakauppa, josta sai ostettua normaalit käyttötarvikkeet. Matkaa ydinkeskustaan oli kilometrin verran, mikä ei haitannut, koska matkan saattoi taittaa kauniissa maisemissa pitkin merenrantaa myötäilevää tietä. Iltamyöhäisellä reitti tosin oli vähän pimeä ja näin keväällä vielä autio, mutta koska turvallisessa kohteessa oltiin, tästä ei tarvinnut olla huolissaan.

Blue Bay Residencia voin suositella varauksetta. Kaikki oli niin hyvin hoidettua ja huolehdittua jokaista pientä yksityiskohtaa myöten.

Hintaa majoitukselle tuli loppusiivouksen kanssa maaliskuussa 96 euroa vuorokaudelta. Jos otat yhteyttä suoraan isäntään vaikka Facebook-sivujen kautta, saat majoituksen hieman halvemmalla.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

 

6 comments
Kroatia

Hvar – kuvat puhukoot puolestaan

by Annemaria

Kun varmistui, että lennämme Kroatian Splitiin, sain päähänpiston, että lähdemme ihan ensimmäiseksi muutamaksi päiväksi läheiselle Hvarin saarelle. Ai miksi sinne?

Mieleeni jäi kummittelemaan jokin aika sitten lukemani lehtijuttu, jossa hehkutettiin palavasti tätä Adrianmeren pitkulaista saarta. Kaunis luonto sykähdyttää aina ja siksi halusin mennä itse ottamaan selvää onko Hvar niin kaunis kuin kerrottiin. Oli se.

Reilun tunnin lauttamatkan päässä Splitistä Hvarin saaren saman niminen kaupunki otti meidät aurinkoisesti vastaan. Paikka oli kuin suoraan matkailumainoksesta. Meri kimalteli turkoosina ja kirkkaana kuin lähdevesi. Ihmiset istuskelivat kiireettöminä rantakadun kuppiloissa. Tunnelma oli seesteinen, suorastaan pysähtynyt.

Vaikka elettiin vasta maaliskuun loppua, ihana aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja antoi jo vahvan lupauksen kesästä.

Maailman paras majoituspaikan isäntä oli vastassa ja kuljetti meidät maailman mukavimpaan loma-asuntoon. Kirjoittelen tästä myöhemmin, mutta mainittakoon jo tässä vaiheessa, että Hvarin apartementosvalintamme oli täysi kymppi.

Ei Hvarin kaupungissa mitään ihmeempiä nähtävyyksiä ollut. Kaupungin (puhuisin kyllä ennemmin kylästä) korkeimmalla kohtaa paistattelee Spanjola linnoitus, jonne kannattaa ehdottomasti kivuta. Jos ei muuten niin häikäisevien näköalojen vuoksi.

Minulle linnoitukset ovat kaikki vähän samanlaisia kivimuureja, mutta tässä linnoituksessa vietti aikaa mieluusti. Maisemat alas lahdelle olivat huikeat ja viimeistään täällä ylhäällä ymmärsi kuinka jumalaisen kaunis tämä osa Adrianmerta onkaan.

Jos haluat linnoitukselle, on oikeastaan ihan sama mitä vanhan kaupungin kujista lähdet taivaltamaan ylöspäin. Joka tapauksessa jossain vaiheessa näet kiviseiniin kiinnitettyjä kylttejä, jotka opastavat linnoitukselle johtavalle tielle. Itse nousimme jostain keskusaukion kieppeiltä.

Ylös saakka menee hyvä tie, joka kulkee osittain keskiaikaisen kaktuspuiston läpi. Itse nousu ei ainakaan meistä ollut mitenkään jyrkkä tai raskas. Ja jos väsyttää, matkan varrella oli penkkejä, mihin pysähtyä levähtämään. Ylhäällä odottaa myös mukava terassikahvila.

Hvarin kaupunkia on joissain matkailujutuissa verrattu Ibizaan ja Saint Tropeziin. Kesäsesongin aikaan kaupunki vetää nuorta porukkaa viettämään iloista bile- ja rantaelämää. Kuulemani mukaan kaupunginlahtea ympäröivät tuolloin tuhannet veneet.

Luulen, että maaliskuun lopun Hvar oli tälle täti-ihmiselle mieluisampi. Leppoisassa ja ystävällisessä kylätunnelmassa oli jotain kumman rauhoittavaa. Itsemme lisäksi vain jokunen satunnainen turisti tuli rantaraitilla vastaan.

Kaupunki alkoi vasta heräilemään talviunestaan. Paikkoja kunnosteltiin, loma-asuntoja remontoitiin ja uutta rakennettiin tulevaa sesonkia varten. Selvästikin tämä kaupunki elää turismille.

Niin mukavaa kuin turistikauden ulkopuolella onkin matkailla, sillä on aina kääntöpuolensa. Kaupungin lähes kaikki ravintolat olivat vielä kiinni. Rantakadulta löytyi kyllä kahviloita ja baareja, mutta varsinaisista ruokaravintoloista oli pulaa.

Löysimme ainoastaan pari hotellin ravintolaa, joista sai ruokaa. Haaveemme hyvistä merenantimista jäi ikävä kyllä nyt toteutumatta.

No, löysimme kyllä kolmannenkin avoinna olevan ravintolan, mutta paikan tarjoilija oli sen verran päissään, että katsoimme parhaimmaksi ottaa pitkät. Liekö tälle ravintolayrittäjälle jäänyt oma lomakausi vähän päälle?

Joka tapauksessa pääsimme nauttimaan täysillä rauhallisesta lomameiningistä. Kävelimme pitkin turkoosin lahden rantoja. Nukuimme päiväunia. Ihastelimme parvekkeeltamme avautuvia näkymiä. Maistelimme kroatialaisia viinejä. Ja ennen kaikkea nautimme loistavasta lomasäästä.

Kolme yötä tässä paikassa oli silti tarpeeksi. Hvar on kaunis, mutta ennen pitkää sitä alkaa kyllästyä samojen polkujen tallaamiseen. Aika oli jatkaa uusiin maisemiin. Tälle saarelle kannattaa kyllä ehdottomasti antaa päivä tai pari.

Vinkki: Hvarin keskustassa on hotelli Adriana, jonka ylimmän kerroksen baarista on hienot näköalat Hvarin kukkuloille ja satama-alueelle. Kiva paikka katsella illan pimenemistä ja valojen syttymistä vastapäisille kukkuloille.

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

4 comments
Kroatia

Seitsemän asiaa, joita kannattaa tehdä Splitissä

by Annemaria

Kroatian Split on kompaktin kokonsa vuoksi turistille helppo lomakaupunki. Kaikki matkaajalle merkittävä on kutakuinkin kävelyetäisyydellä. Vaikka rannat houkuttavat, 1700 vuotta vanhassa kaupungissa kannattaa tehdä muutakin. Tässä omat vinkkini:

1. Fiilistele antiikin ajoilla

Splitin merkittävin nähtävyys on Rooman keisari Diocletianuksen rakennuttama palatsialue. Mitään varsinaista palatsirakennusta 300-luvulla rakennetusta palatsista ei ole jäljellä. Nähtävyys käsittää lähinnä Peristilin aukion ympärillä olevia muurinpätkiä, seinämiä, pylväikköjä ja osia rakennuksen esiin kaivetuista pohjakerroksista. Alue on merkitty Unescon maailmanperintökohteiden luetteloon.

En ole itse koskaan ollut mikään ”raunioiden” ystävä, mutta suosittelen ehdottomasti kiertelemään palatsialueella. Kierroksen voi aloittaa vaikka Peristilin aukiolta, joka on oikein viehättävä pieni keskusaukio. Aukion portaikoille on mukavaa istahtaa kahvikupposelle. Äkkiseltään tuntuu kuin istuisit Splitin sijaan Roomassa.

Aukiolle pääsee mm. rantabulevardilta ns. Pronssiportin ja matkamuistomyyjien valtaaman kellarikäytävän kautta. Heti portin jälkeen on mahdollisuus ostaa noin kuuden euron hintainen lippu, jolla pääsee tutustumaan vanhan palatsin esiin kaivettuihin pohjakerroksiin. Huomioi, että samalla lipulla pääset myös käytävän toisella puolen oleviin osiin.

Koska en ole mikään historiafriikki, voisinpa sanoa, ettei tuolla ollut minusta mitään ihmeempää nähtävää. Siltikin oli kiinnostavaa ”seikkailla” noissa ikiaikaisissa käytävissä ja kellareissa. Historian havinaa, jos ei muuta.

Palatsin eri osia kierrellessä kiinnitin huomiota paikallisasutukseen, joka oli hauskasti sulassa sovussa osana historiaa tihkuvaa miljöötä. Rintarinnan antiikin pylväitä ja ränsistyneitä, lähes asuinkelvottoman näköisiä rakennuksia.

2. Kiipeä kellotorniin

Parhaan näköalan Splitin kaupunkiin saat kiipeämällä Peristilin aukiolla olevaan kellotorniin. Voit ostaa liput joko pelkästään kellotorniin tai noin kuusi euroa maksavan yhdistelmälipun, jolla pääset tornin lisäksi tutustumaan viereiseen tuomiokirkkoon sekä vastapäiseen pieneen Jupiterin temppeliin. Tosin viimeksi mainitussa ei yhden patsaan ja kiviseinien lisäksi mielestäni mitään näkemistä ollut.

Ylös kellotorniin johtavat korkeat ja jyrkät portaat. Jos sinulla on vähänkään ongelmia jalkojesi kanssa, en suosittele kipuamista. Käytävä on kapoinen ja kaidetta ei ole kaikissa kohdin. Etenkin vilkkaimpana turistikautena kannattaa ruuhkaa välttääksesi mennä hyvissä ajoin aamulla tai myöhään illalla.

Näköalat ylhäältä yli kaupungin olivat niin hienot, että täällä kannattaa ehdottomasti käydä.

3. Lähde picnicille Marjanin puistoon

Aivan Splitin keskustan kupeessa on suurehko Marjan niminen metsäalue, jossa kulkee useita kävelyyn sopivia teitä.

Kun lähdet satama-alueelta nousemaan ylös Senjska-katua pitkin, päädyt portaiden päässä ensimmäiseksi pieneen kahvilaan, jonka terassi on oiva pysähdyspaikka kahvikupposelle ja kauniille maisemille.

Reitillä on joskus sijainnut pieni eläintarha, mutta paikka oli ainakin näin kevätaikaan suljettu. Alue näytti melkoisen ränsistyneeltä, joten ihmettelenpä onko täällä enää mitään toimintaa myöhemminkään kesällä. Toivon todellakin, ettei noihin häkkeihin enää mitään luontokappaletta vangittaisi.

Kauniina päivänä Marjan niemimaalla on mukava käyskennellä. Reppuun picnic-tarpeet, niin mikäpä on tuolla ylhäällä eväitä mutustellessa, viiniä siemaillessa ja näköaloja ihaillessa.

4. Tutustu Kroatian viineihin

Vaikka viininystävä olenkin, en ollut koskaan aiemmin törmännyt Kroatian viineihin missään. Tiesin, että maassa on jonkinlaista viinintuotantoa, mutta yllätys oli, että kroatialaiset viinit paljastuivat oikein kelpo sellaisiksi.

Vanhasta kaupungista löytyy useita viinibaareja, joista sai laajan valikoiman viinejä myös laseittain. Parhaimmillaan punaviinit olivat tummia, täyteläisiä ja tanniinisia. Suosikkirypäleiksemme erottuivat Plavac Mali ja Zinfandel, suosikkiviinialueeksi nousi Dingac.

Perusviinilasillisen sai noin 3,50 eurolla. Laadukkaampien ja hintavampien viinien hinnat olivat noin kuutisen euroa lasilliselta. Huomioi muuten, että maassa näytti olevan yleinen tapa, että viinilasillisen mitta oli vain 10 senttilitraa.

Kokeile vaikka Zinfandel- tai Bokeria-ravintoloita, joista molemmat ovat profiloituneet ruuan lisäksi myös viinibaareiksi. Loistavia viinejä laseittain ja asiantuntevaa palvelua. Anna tarjoilijan valita.

5. Osta kengät

Splitin vanhan kaupungin kujilla pisti silmiin lukuisten kenkäkauppojen määrä. Vaikka hinnat eivät olleet mitenkään erityisen halpoja, niin valikoimat olivat kovin ihastuttavia.

Pinnistin tahdonvoimani äärimmilleen pystyäkseni kieltäytymään noista houkutuksista. Koska haluan tänä vuonna tehdä vielä monta matkaa, pakko on panna jäitä hattuun ja pistää kaikenlainen shoppailu minimiin. Nyt harmittaa, sinne jäivät ne kesäiset ihanuudet. Tee sinä toisin, osta itsellesi ne unelmakengät.

6. Piipahda torilla

Diacletianuksen palatsin kupeessa on Splitin torialue. Vaikka ei torilta mitään tarvitsisikaan, minusta on aina mukavaa kierrellä eri maiden toreilla haistelemassa paikallista elämää.

Paikallisten vihannesten, hedelmien ja kukkien lisäksi torilta löytyy myös matkamuistomyymälöitä. Joukossa on aina myös jotain ihan käyttökelpoista. Splitin torilta löydät mm. uimatossuja, käsitöitä, laventeli- ja nahkatuotteita.

7. Tee risteily lähisaarille

Splitin ympärillä on useita kauniita saaria, joihin pääset kätevästi lauttaliikennettä hallinnoivan Jadrolinijan aluksilla. Liput laivoille ostetaan etukäteen satama-alueelta, josta löytyy varustamon toimistorakennus ja pieni lipunmyyntikoju.

Laivaliput olivat tosi edullisia. Itse matkustimme Hvarin saarelle, jonne oli reilun tunnin matka sekä Splitiä lähimmälle Bracin saarelle, jonne matka kesti 50 minuuttia. Yhdensuuntaiset matkat hengeltä olivat noin 3,50-5,50 euron välillä.

Liput voi ostaa myös netistä. Varustamolla on hyvät nettisivut, joista pääset katsomaan aikataulut ja lippuhinnat. http://www.jadrolinija.hr/en/ferry-croatia

Mainittakoon vielä, että hintaesimerkit ovat helmi-maaliskuun vaihteesta 2017.

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

6 comments
Kroatia

Alkupalat Splitistä – tälle kaupungille pelkkää peukkua

by Annemaria

Kun samaan pakettiin pannaan tunnelmallinen vanha kaupunki, kesäkelit maaliskuussa, merenranta, suotuisa hintataso, ystävällistä palvelua, hyvää ruokaa ja laadukkaita paikallisia viinejä, lopputulos voi olla vain onnistunut loma.

Halvoista lentolipuista hullaantuneina päädyimme maaliskuun lopulla Kroatian Splitiin Adrianmeren rannalle. Norwegian otti ennakkoa tulevaan kauteen ja aloitti suorat reittilennot Helsingistä jo ennen varsinaisen lomasesongin alkua.

Tämä kannatti. Split näytti maalis-huhtikuun vaihteessa parhaat puolensa ilman ruuhkaisia rantakatuja ja vanhan kaupungin kujille ahtautuneita tutistimassoja. Vaikka rantabulevardilla ja terasseilla elämää piisasi, siltikin katukuvaa leimasi enemmän paikallinen puheensorina.

Sään puolesta meillä oli tällä kertaa onnea, sillä lomaviikkomme aikana aurinko jaksoi paistaa pilvettömältä taivaalta joka ikinen päivä. Mereltä puhaltavasta tuulesta saattoi hieman aistia keväistä koleutta, mutta auringossa lämpötilat kipusivat päivisin 20 paremmalle puolelle. Täydellinen sää kaupunkilomalle.

En oikein etukäteen tiennyt, mitä Splitiltä saattoi odottaa. Olisiko se enemmän ranta- vai kaupunkikohde? Paikallinen vai vahvasti turistikohteeksi muokkautunut?

Split oli minusta tätä kaikkea. Ehkäpä juuri kaupungin monipuolisuus on nostanut Splitin nousevaksi matkakohteeksi.

Splitin vanhan kaupungin ykkösnähtävyys, keisari Diocletianuksen palatsin rauniot, saivat tuntemaan, että olisin ennemminkin kuljeskellut Roomassa antiikin aikaisten muistomerkkien jäljillä. Vanhan kaupungin kapoisat kujat ja lukuisat aukiot monine kuppiloineen toivat taas mieleen minkä tahansa Italian kaupungin piazzan tai espanjalaisen plazan.

Splitin laitamilla olevilla rannoilla päivää paistattelevat auringonpalvelijat veivät mielikuvan Euroopan eteläisimpiin osiin. Vaikka merivesi oli meille tähän aikaan vuodesta liian kylmää pulahtamiseen, nautinnollista oli kävellä pitkin turkoosinvärisen meren rantoja. Ja kyllähän me käveltiinkin.

Splitin ydinkeskusta on kompaktin kokoinen ja turistille kaikki merkittävä on kävelyetäisyydellä. Jos Splitin maisemat rupeavat kyllästyttämään, on helppoa hypätä jollekin lukuisista saaristolautoista ja valita retkikohteeksi joku kauniista lähisaarista. Hvar ja Braç tulivat meille tutuiksi.

Kroatia yllätti myös viinimaan ominaisuudessa. Tiesin, että Kroatiassa viljellään viiniä, mutta en muista, että olisin koskaan aiemmin niihin missään törmännyt. Tuli ihan löytöretkeilijäfiilis löytäessämme meille aivan uuden viinimaan. Vaikka Kroatian viinintuotanto on pientä, joukosta löytyi jo ihan pintaraapaisulla joitain helmiä. Yllätys oli, että Kroatia tuottaa myös omia kuohuviinejä.

Split ei jättänyt kylmäksi ruuankaan suhteen. Vaikka kokemuksemme rajoittuivat vain muutamaan päivään, tästä pystyi jo päättelemään, että yritystä ruokapuolella on. Harmittamaan jäi vain, että niin moni kiinnostava paikka jäi kokematta. Joskus toivoisi matkoilla omistavansa varamahan.

Hyvää ruokaa, laadukkaita viinejä ja poikkeuksellisen ystävällistä palvelua, siinäpä myös kolme tekijää, miksi Splitiin oli helppo rakastua.

Joku kysyi Facebookin puolella Kroatian hintatasosta. En tiedä oliko hinnoissa tähän aikaan vuodesta vielä ns. ”low-season-hinnoittelua”, mutta niin majoituksen, pääsylippujen, matkalippujen kuin ravintolahintojen taso oli Suomea halvempaa. Kirjoittelen myöhemmin blogijutun, jossa kerron vähän käytännön esimerkkejä Kroatian hintatasosta sekä jaan muutaman hyväksi havaitun ravintola- ja nähtävyysvinkin.

Ymmärränpä nyt hyvin, miksi Kroatian matkailu on valtaisassa nousussa. Meillekin Kroatia kolahti, ainakin siltä pieneltä osalta, mitä viikon aikana ennätimme katsastamaan. Jos Kroatia kiinnostaa, pysykää kuulolla. Splitistä ja lähisaarista Hvarista ja Braçista tulossa lähipäivinä lisää tarinaa.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

 

 

10 comments
IkääntyminenYleinen

Keski-iän tuolla puolen

by Annemaria

Kirjoittelin äskettäin blogissani postauksen, jossa kehoitin keski-ikäisiä täti-ihmisiä lähtemään rohkeasti yksin reissuun. Ilmeisemmin täti-ihmisiä löytyy maastamme melkoisen paljon, sillä  juttu nousi jo ensimmäisen päivän aikana lukijamäärältään kärkeen kaikista kirjoittamistani blogijutuista.

Facebook-sivuilla joku lukijoistani kysyi, että mistä alkaa täti-ikä. Jäin tuota asiaa oikein pohtimaan ja samalla myös miettimään mitä tarkoittaa käsite keski-ikä. Blogini profiilissahan lukee, että blogissani seikkailee keski-ikäinen tätituristi. Anteeksi lukijani, ilmeni, että olen johtanut teitä harhaan.

taide

Apua pohdintaani lähdin hakemaan maamme tilastoviranomaiselta Tilastokeskukselta. Heidän nettisivuiltaan löytyi vastaus keski-ikä kysymykseen. Suomalaisten miesten keski-ikä on tällä hetkellä 40,9 vuotta, naisilla hieman korkeampi 43,6 vuotta.

Samaan hengenvetoon oli pakko todeta omakohtaisesti: ehtoopuolella ollaan. Tämä täti-ihminen on ohittanut keski-ikämääritteen jo reilut kymmenen vuotta sitten. Lohdullista tosin on tieto, että jos elämä menee hyvin, eloa pitäisi olla jäljellä vielä hyvä tovi.

Mielenkiintoista oli todeta miten rajusti elinajan odote on maassamme noussut. Viimeisen 40 vuoden aikana se on poikalapsilla noussut 11,6 vuodella, tytöillä 9,2 vuodella. Viimeisen 15 vuodenkin aikana nousua on tapahtunut pojilla 4,1 vuotta ja tytöillä 2,8 vuotta. Korkeampaa ikää on odotettavissa edelleenkin, sillä vuodelle 2040 tehdyn ennusteen mukaan miesten keski-ikä Suomessa olisi tuolloin 44,1 vuotta ja naisilla 46,6 vuotta.

taide2

Sitten vaikeampaan määritteeseen, mistä alkaa täti-ikä? Täti-ikä on mielestäni ennen kaikkea henkinen tila. Se on tapa ajatella asioita aiempiin kokemuksiin peilaten ja se voi alkaa ihan mistä iästä tahansa, yleisemmin kaiketi tuolla myöhäiskeski-iän kiepukoilla.

Missä kohtaa sitten itse aloin tuntea itseni täti-ihmiseksi? Ehdottomasti siinä kohtaa, kun tajusin, että asiantuntija-ammateissa olevat henkilöt alkoivat näyttämään epäilyttävän nuorilta. Oli vaikeaa hyväksyä, että noilla babyfaceilla oli takanaan pitkä koulutus ja usein jo usean vuoden työkokemus. Ikänsä puolestahan monet heistä olisivat voineet olla omia lapsiani.

Maailma ympärilläni oli muuttunut yhtäkkiä sellaiseksi, että minulla alkoi olla eri ammattikuntien kohdalla uskottavuusongelmaa. Työterveyslääkäri näytti lähinnä pojankoltiaiselta, joka leikki lääkärileikkiä liian suuri valkoinen takki päällään. Suuren pankin pääekonomistin olisi odottanut ennemminkin puhuvan uudesta pleikkaripelistä kuin talouselämän tunnusluvuista. Lukionopettajia ei enää oikein erottanut oppilaista.

Tässä kohden huomasin iän mukanaan tuoman rasitteen. Ikä oli kerryttänyt ennakko-odotuksia. Minulla oli jonkinlainen näkemys siitä, miltä minkäkin tuli näyttää ja miten käyttäytyä. Olin muodostanut täti-ihmisen maailman, johon kuului jonkinmoinen odotus ”normiudesta”.

taide4

Vaikka kuinka pidän itseäni nuorekkaana ja maailmaa seuraavana kansalaisena, tietynlainen konservatiivuus tahtoo vaan taustalta pukata, halusi sitten tai ei. En vaan pysty (vai halua?) enää olemaan niin suvaitsevainen, kuin ehkä pitäisi olla. En halua koko ajan kaiken uudistuvan, haluan väliin jotain pysyvämpää. En jaksa olla enää kiinnostunut kaikista yhteiskunnassa tapahtuvista ilmiöistä. En jaksa välittää, mitä mieltä muut ovat asioista. En jaksa enää oikein edes riidellä miehenikään kanssa.

Paremmalta tuntuu käpertyä lempituoliini shaalin sisään, nauttia lasi hyvää viiniä Piazzolan Oblivionin soidessa taustalla. Ajatelkoot muut, osallistukoon muut, tehkööt muut. Minun keski-iän ohittaneen täti-ihmisen on hyvä näin. Se riittää. Kunhan nyt väliin vähän matkoille pääsee.

Jutun kuvat ovat Nizzan Modernin ja nykytaiteen museo MAMACista.

 

Tilastokeskuksen mukaan keskivertosuomalainen on 42,3 -vuotias. Hän elää parisuhteessa, on perheellinen ja asuu omakotitalossa. Kahvia keskivertokansalainen juo 2,8 kuppia päivässä ja syö lihaa 1,5 kg viikossa. TV:tä hän katsoo 3 tuntia päivässä, käyttää lukemiseen 43 minuuttia päivässä ja harrastaa liikuntaa 3 kertaa viikossa. Lomamatkoillaan hän suunnistaa yleisimmin Viroon, Espanjaan ja Ruotsiin.

Tee Tilastokeskuksen testi kuinka lähellä olet keskivertosuomalaista. Testiin pääset tästä.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

0 comments
Yleinen

Matkasuunnitelmia ja suunnittelemattomia matkoja

by Annemaria

Matkailu on ihanaa, selvähän se. Mutta matka alkaa jo paljon ennen kuin suljet kotiovesi matkalaukkusi kanssa.

Matka alkaa usein jo ajatuksesta. Haaveesta ja toiveesta, joka ehkä joku päivä toteutuu. Sitä edeltää usein aimo annos suunnittelua ja valmistelua. Puntaroit useita matkakohteita. Mietit minne haluat ehdottomasti mennä, mitä nähdä ja mikä kohde täyttäisi toiveesi parhaiten. Mutustelet erilaisia hotellivaihtoehtoja ja asetat itsesi kuviin. Viihtyisinkö tuolla?

Näin oli minullakin ennen. Ennen kuin lentoyhtiöt keksivät laittaa myyntiin superhalpoja kampanjahintaisia lentolippuja. Matkoistani on tullut yhä enemmin suunnittelemattomia. Lähden matkaan yhä useammin vähän hätäisesti ex tempore -meiningillä. Bongailen lentoyhtiöiden halpoja lentoja ja kun sopiva osuu kohdalle, ei kun varaamaan. Tuli ostettua, kun halvalla sai.

Myönnetään, olisin kyllä jokusen kerran voinut miettiä vielä hetken ennen varausvaihetta. Hintahekumassa helposti unohtuu, että matkalainen tarvitsee lennon lisäksi myös  majoituksen. Ja työssäkäyvä vapaata matkaansa varten. Ja sen Visa-kortin maksun aikakin jossain vaiheessa tulee…

Halpa lentolippu ei aina välttämättä tarkoita halpaa matkaa. Etenkin yksin matkustaessa hotelliyöpymisistä saa pulittaa usein sievoisen summan ja kun siihen yhdistetään palkattomat vapaapäivät… No tässä kohtaa voin vain todeta, että rahassa ei voi kaikkea mitata, ei ainakaan matkoja. Omaisuus niihin on mennyt joka tapauksessa.

nicolas2

Pähkäilen parhaillaan Kööpenhaminan tolkuttoman kalliiden hotellihintojen kanssa. Saimme ystäväni kanssa päähänpiston lähteä tutustumaan skandinaavisen designin uusiin trendeihin eli käytännössä tutkimaan tanskalaisten voileipien syvintä olemusta.

Suurena inspiraation lähteenä olivat 19 euroa suuntaansa maksaneet lentoliput. Matkalaukkukustannuksia sahasimme alaspäin päättämällä selvitä käsiveskojen lisäksi vain yhdellä matkalaukulla. Onneksi ystäväni purkkilajitelma on huomattavasti omaani pienempi 🙂

Köpis näyttää olevan budjettimatkailijan painajainen. Täytyy sanoa, että tässä kaupungissa ovat kalleimmat hotellihinnat, mitkä kohdalleni ovat osuneet. Reilulla satasella saa vuorokauden hostellista ja jos vähänkään kelvollista keskitasoista majapaikkaa metsästää, pitäisi olla valmis maksamaan parisataa yöltä. Eikä tähän hintaan usein saa edes aamiaista.

Jos jollain vain on vinkata hyvää ja kohtuuhintaista majoitusta Kööpenhaminan keskustasta, mieluusti otetaan vinkkejä vastaan.

nicolas

Toista ääripäätä majoituksen hinnoissa edustaa seuraava matkakohteeni Kroatia. Lennämme mieheni kanssa Splitiin ja sieltä pyyhkäisemme lautalla Hvarin lähisaarelle. Olen kuullut kehuja tuon saaren kauneudesta ja siksi halusin käydä siellä huolimatta keliriskistä. Maaliskuun lopussa sää saattaa olla vielä melko viileää, pahimmillaan tuulista ja sateista.

Tykkään matkustaa eri kohteisiin varsinaisen matkailusesongin ulkopuolella. Monissa paikoissa on usein mukavan rauhallista ja hintataso alhainen etenkin majoituksessa. Niin nytkin.

Vuokrasimme tilavan huoneiston meren rannalta, jonka ikkunoista ja terassilta avautuu hulppea merinäköala. Kolmen vuorokauden majoitus tässä uudehkossa huoneistossa maksaa 270 euroa. Tasoonsa nähden mukava hinta, mutta penninvenyttäjälle tähän aikaan vuodesta alueelta löytyy hyvätasoista majoitusta huomattavasti edullisemminkin.

Hvarilta palaamme takaisin Splitin kaupunkiin. Varasin sieltä meille eriskummallisen majoituksen aivan vanhan kaupungin ytimestä, rakennuksesta, joka on osa Unescon suojelemaa 1200-luvulta peräisin olevaa Diokletianuksen palatsia. Saapa nähdä minkälainen majoituspaikka tämä on. Ainakin aika tavalla erilainen, toivottovasti hyvässä mielessä.

Kroatia ei ole meille kummallekaan tuttu aiemmilta reissuilta. Mielenkiinnolla odotan minkälaisia matkakohteita nämä Adrianmeren rannalla olevat paikat oikein ovat. Huhtikuun alussa blogiin päivittyy kokemuksia tuolta reissulta.

lasit

Näin Suomen juhlavuoden kunniaksi päätin paikata pari matkailusivistyksellistä aukkoa oman Suomi-tuntemukseni osalta. En ole koskaan käynyt Suomenlinnassa, joten tämän puutteen tulen korjaamaan nyt heti kevään aikana.

Alkukesästä haluan suunnata maamme länsirannikolle. Enpä tiedä uskallanko edes oikein tunnustaa, häpeä tätä on tosiaankin sanoa, mutta tämä matkabloggaaja ei ole koskaan käynyt Turussa. En oikein edes tiedä miksi näin on, mutta kun minulla ei ole täältä itäisestä Suomesta ollut koskaan mitään asiaa sinne toiselle laitamalle. Joka tapauksessa nyt on korkea aika tämän täti-ihmisen huristaa alkukesästä Turkkuseen.

Heinäkuun lopulla suuntaamme jo totutusti miehen kanssa Lappiin, tällä kertaa Luoston kautta Pohjois-Norjaan. Varangin niemimaa on tähtäimessä ja agendalla on vaeltelua, kalastusta, kalastusta, kalastusta ja kalastusta. Tällaista se lomailu on, kun on pakko ottaa mies mukaan 🙂

tunturissa

Loppusyksylle ostin halvat lennot Malagaan. Näyttää siltä, että Espanjan matkailu on jäänyt jotenkin päälle, mutta ei syyttä. Oikeasti tykkään manner-Espanjasta niin paljon, että voisin matkustaa sinne aina vaan uudelleen. Tällä kertaa aikomukseni on etsiä Andalusian alueelta uusia kohteita, joissa en ole ennen käynyt. Saapa nähdä, mihin matkalaukkuani tällä kertaa kuljetan.

Sen ajan, mikä matkailulta jää väliin, teenkin sitten hulluna töitä. Tiedoksi vaan ystäville, jotka ihmettelevät, ettei minusta kuulu yhtään mitään: elossa ollaan, mutta tiiviisti töiden kimpussa. Pakko purkaa työruuhkaa siltäkin varalta, että joku kaunis aamu tulee jälleen myyntiin pöyristyttävän halpoja lentoja. Pakko on lähteä, minne vaan, jos kerta halvalla pääsee.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

 

12 comments
IkääntyminenMatkaturvallisuusYleinen

Täti-ihmiset, lähtekää rohkeasti yksin matkaan

by Annemaria

Pariisi 1992, Charles de Gaullen lentokenttä. Kentällä seisoo avuton nuori nainen matkalaukun kanssa ja miettii miten päästä keskustaan.

Ensimmäinen yksin tekemäni ulkomaanmatka jännitti, eikä niin vähänkään. Suuri kaupunki tuntui pelottavalta ja hämmentävältä, mutta samalla niin kiehtovalta ja jännittävältä. Tuossa kohtaa jopa vähän harmitti, että tuli lähdettyä yksin matkaan. Joku kumma sisäinen polte vaan pakotti lähtemään ja niin monesti tuon jälkeenkin. Useasti myös ihan yksin.

60-luvun alussa syntyneelle yksin matkailu ei ollut mikään itsestäänselvyys. Valtaosa oman ikäluokkani edustajista oppi matkailemaan ”turvallisten” seuramatkojen kautta. Bussi odotti kentällä valmiina ja vei hotellin ovelle. Suomea puhuva opas jakoi huoneet ja tarvittaessa oli pitämässä kädestä kiinni lomaviikon aikana.

Pahimmillaan lomakohteeseen tutustuttiin matkanjärjestäjän valmisretkillä oppaan johdolla. Miten sitä nyt olisi itsekseen osannut mihinkään mennä? Kuljettiin sateenvarjon perässä kuin sopulilauma konsanaan ja katsottiin niitä kohteita, joita näytettiin. Kaikki oli pedattu valmiiksi, ateriatkin hoituivat usein hotellin buffetpöydästä. Muusta ei juuri tarvinnut huolehtia kuin, että paluupäivänä oli taas bussissa sovittuna aikana matkalla takaisin kentälle. Helppoa, mutta niin tylsän etukäteen pureksittua.

Converset

Kun tällaisen matkailumallin oppineena aloitti buukkaamaan itse lentonsa ja etsimään hotellinsa, kynnys oli suuri. Kun kerrointa vielä lisättiin lähtemällä reissuun yksin, voitte vain kuvitella, että aluksi jännitystä oli pelissä enemmän kuin riittämiin. Ei ihme, että Pariisin lentokentällä ahdisti.

Vaan siitä se sitten lähti niin omatoimimatkailu kuin yksin matkustaminenkin. Tein ensin lyhyempiä reissuja yksin Euroopassa: Italian riviera, Malta, Budapest, Lontoo, Madeira, Praha. Rohkeuden kasvettua uskaltauduin kiertomatkalle Itä-Kiinaan. Tätä matkaa tosin helpotti se, että osa reissusta oli valmiiksi järjestetty, mutta loppuosan sai viettää omineen Shanghaissa.

portaiden nousu

Ruokahalu syödessä kasvoi ja ensimmäisen pidempiaikaisen matkan tein yksin jo aiemmin pintapuolisesti tutuksi tulleeseen Lontooseen. Vietin siellä pari kesäkuukautta kaupunkia koluten. Asustelin edullisessa B&B -paikassa, jossa tutustui helposti myös muihin yksin matkustaviin.

Erityisesti jäi mieleen aussisupertäti Qwen, joka oli lähes kahdeksankymppinen maailmanmatkalainen. Qwenin kanssa tuli käytyä katsomassa Lontoon musikaaleja ja istuttua monet illat teekupposen ääressä maailmaa ihmettelemässä. Lontoon viikkojen jälkeen Qwen jatkoi matkaansa Nairobiin, jossa hänen tarkoituksensa oli liittyä safariporukan matkaan.

Tämä oli Qwenin ensimmäinen matka Afrikkaan ja muistan vieläkin kuinka hän edellisenä iltana jännitti suunnattomasti selviämistään. Vaikka kuinka olisi matkakonkari ja puhuisi englantia äidinkielenään, on inhimillistä, että uusi usein jännittää, jopa pelottaa. Mutta kuten Qwen totesi: kun on kerran lähtenyt, on pakko uskaltaa uudelleen.

Oli tosi kiinnostavaa saada viettää pidempi rupeama yhdessä Euroopan suurimmista kaupungeista. Ehdin tutustumaan Lontoon eri alueisiin ja huomaamaan kuinka Lontoo on kuin kokoelma pienempiä kaupunkeja. Erityisesti viehätyin Richmondiin, Lontoon esikaupunkiin, joka sijaitsee Thamesin rannalla. Alueelta löytyivät Lontoon parhaat puistot ja muutenkin meininki oli mukavan ”maalaista”.

espadrillokset

Seuraavana talvena vietin kuukauden päivät yksin Barcelonassa. Voi Barcelona, kuinka sinuun rakastuinkaan! Löysin kaupungista kaiken sen, mikä tekee matkasta täydellisen: auringon, meren, hyvät ravintolat, kiinnostavat nähtävyydet, kauniin arkkitehtuurin, viehkot vanhan kaupungin kujat ja mukavan kepeän elämänmenon… Ikävä oli palata kotiin.

Näistä hyvistä kokemuksista rohkaistuneena päätin käyttää tilannetta hyväkseni ja virkavapauden turvin vietin parin kuukauden pätkän syksyllä 2015 kiertämällä busseilla manner-Espanjaa. Aloitin reissuni Katalonian pohjoisosista ja pikku hiljaa valuin kohden etelää ja päätin road trippini Malagaan.

Noiden viikkojen aikana näin ja koin niin paljon, että loppua kohden huomasin jo paikkojen ja tapahtumien puuroutuvan muistissani. Onnekseni blogin kirjoittaminen jäsensi tapahtumia ja jätti jälkeensä ikimuistoisen päiväkirjan. Näistä kokemuksistani voit lukea blogini Espanja-osiosta https://www.rantapallo.fi/samppanjaamuovimukista/category/espanja/

Lähtisin milloin tahansa uudelleen saman tyyppiselle kiertomatkalle, niin sietämättömän hieno kokemus tämä matka oli. Pääsin jollain tasolla takaisin nuoruuden fiiliksiin: huolettomuuteen, päämäärättömyyteen, hetkiin jolloin jokainen päivä oli uusi seikkailu.

vincchi

Parasta yksin matkustamisessa mielestäni on se, ettei koskaan tarvitse tehdä kompromisseja. Voit täysin keskittyä siihen, mistä itse tykkäät. Mennä juuri sinne minne haluat. Tosin tämä tarkoittaa myös sitä, että joudut yksin huolehtimaan ja selviämään kaikesta. Toisaalta samalla koet myös onnistumisen iloa, mikä osaltaan kasvattaa itsevarmuuttasi.

Koen myös, että yksin matkustaessa näen ja koen jollain lailla enemmän. Olen ikään kuin aistit enemmän avoimina ja keskityn ympäristööni tarkemmin, mikä näkyy mm. valokuvaamisessa. Parhaat kuvat olen ottanut matkustaessani yksin.

Yksin matkailun ikävin puoli minulle on se, ettei vierellä ole ketään, jonka kanssa jakaa hurmaavia kokemuksia. Kun seisoin myöhäisillalla Eiffel-tornin näköalatasanteella koko valaistun Pariisin levittäytyessä ympärilläni silmän kantamattomiin, olisin siinä kohtaa ehdottomasti tarvinnut jonkun hehkuttamaan tätä kokemusta kanssani.

Toinen minulle vielä vaikea asia on illalla yksin syömään meneminen. Ehkä tätä pitäisi harjoitella, kuten teki Sari blogissa La Vida Loca. Menipä tuo urhea nainen oikein Michelin-tähditettyyn ravintolaan yksin illalliselle https://sarrrri.com/2017/01/yksin-illallisella/ Respect!

hiekkaa

Vielä kun pääsisin yksin matkustaessani eroon ensimmäisen päivän ahdistuksesta. Minulla menee aina tulopäivä hieman turhaan hermoiluun. Hermoiluun siitä, pääsenkö ongelmitta hotelliin, eksynkö ympäristössä tai tulenko ryöstetyksi. Olen vähän huvittunut itsekin siitä, että aluksi näen kaikki vastaantulijat potentiaalisina kriminaaleina, joiden tarkoitus on ryöstää käsilaukkuni. Jos yhtään lohduttaa, rahapussini on matkoilla varastettu kerran ja silloin en ollut yksin. Toisen kerran rahapussini varastettiin Suomessa kotiani lähimmässä Valintatalossa.

Rakkaat lukijani, etenkin te aikuiseen ikään ehtineet täti-ihmiset: lähtekää rohkeasti yksin reissuun. Maailma on ihmeellinen ja elämä liian lyhyt odotteluun. Jos ei aina löydy matkakumppania mukaan, matkoja ei kannata jättää tekemättä sen takia. Meillä on yksin matkailussa vielä sekin etu, että tässä iässä saa kulkea maailmalla pääosin hyvin rauhassa. Kukaan ei enää viheltele tai huutele täti-ihmisen perään. Valitettavasti 🙂

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

15 comments
Ruoka ja viiniViro

Romanttisen illallisen ravintola Tallinnassa

by Annemaria

Hyvän ruuan lisäksi apetta myös romantiikan nälkään.

Yksi Tallinnan viehättävyydestä ovat ehdottomasti sen kiinnostavat ja vieläkin kohtuuhintaiset ravintolat. Uusia kunnianhimoisia ravintoloita nousee pystyyn kuukausittain, jos sitten joidenkin tähti sammuu, kuten saimme tällä samaisella reissulla karvaasti kokea. Aiemmasta loistavasta Fabrik-ravintolasta ei ollut jäljellä enää muuta kuin nimi ja kiinteistö.

Onneksi seuraavana iltana meitä lykästi. Menimme syömään Vanhan kaupungin pääkadun varrella (Viru 8) olevaan Cru ravintolaan. Jo usean vuoden ajan ravintola on keikkunut kärkipäässä erilaisissa Viron parhaiden ravintoloiden luokituksissa.

Ravintolaa luotsaa palkittu pääkokki Dmitri Haljukov, joka edusti Viroa mm. vuoden 2015 Bocuse d’orin arvostetussa maailmanlaajuisessa kokkikisassa Lyonissa. Keittiöstä löytyy lisäksi parikin Viron vuoden kokki -tittelin saanutta ammattilaista.

Cru sijaitsee 1400-luvulta peräisin olevassa rakennuksessa. Vanhat kiviseinät ja keskiaikainen tunnelma antoivat ravintolalle tunnelmalliset puitteet. Kynttilät pöydillä ja seinän syvennyksissä lisäsivät mukavan lämminhenkistä tunnelmaa, joten tätä paikkaa voi ehdottomasti suositella romanttiselle illalliselle.

cru2cru

Oli mukavaa istahtaa pöytään, joka oli kauniisti katettu keraamisilla katelautasilla. Tarjoilu oli näkymättömän hienostunutta ja aina tulee ylevä fiilis siitä, kun tarjoilija levittää lautasliinan syliini.

Ruokalista ei ollut kovin laaja, mikä on aina hyvä merkki. Jos Crun ruokalistaa jotenkin luonnehtisi, raaka-aineina on paljon virolaisen keittiön aineksia, kuten riistaa ja merikalaa, mutta uudella tapaa laitettuna.

Ravintolalla oli mittava ja tasokas viinilista, mikä tosin käänsi viinien hinnat kalliimman puoleisiksi. Onneksi muutamaa laadukasta viiniä sai myös laseittain. Pakko mainita, että tilaamamme espanjalainen punaviini Coto de Hayas Garnacha Centenaria oli kerrassaan nautinnollista.

Alkuun pöytään tuotiin talon leipälautanen, jonka kruunu oli ravintolan itse tekemä tumma luumu/pähkinäleipä. Niin hyvää olikin, että useampi siivu meni maistellessa.

cru4cru7Alkuruuaksi valitsin jättikonnamonnia, ihan sen takia, että tämähän kuulosti lähinnä leikkisältä lasten lorulta. Hyvä valinta olikin, annos oli kaunis ja annoksen komponentit tukivat hyvin toinen toistaan. Munan keltuaisen olisin tosin jättänyt pois. Enemmänkin se häiritsi muuten toimivaa makumaailmaa.

Mieheni saarenmaalainen saksanhirvitartar tarjoiltiin hauskasta pahkapuulautaselta. Pientä miinusta mieheni mielestä oli siinä, että lihan koostumuksesta saattoi maistaa, ettei annos ollut ihan freesi. Oliko annos kenties tehty valmiiksi jo reilusti aikaisemmin? Lihaa olisi myös voinut kuulema maustaa enemmän.

Pääruokavalinta meni minulla myös ihan nappiin. Paahdettu hanhenfile oli täydellistä ja lautasella oleva juurespyree ja granaattiomenakastike sopivat linnulle erinomaisesti. Mieheni lampaanniska-annos oli kuulema muuten hyvää, mutta annos oli melkoisen pieni. Samaa totesin itsekin. Hanhea oli annoksessani vain kaksi pienehköä palasta, enemmän olisi ehdottomasti maistunut.

cru6cru8cru3

Jälkiruoka tällä kertaa pudotti tasoa. Suklaaholi X.O. lupasi paljon, mutta ei oikein maistunut miltään, koska annos oli aivan liian kylmä, jopa hieman kohmeinen. Pakastimestako liian myöhään otettu?

Kokonaisuudessaan Cru tarjosi miellyttävän ruokakokemuksen tunnelmallisessa mljöössä. Hinta-laatusuhde oli minusta kohdallaan, alkuruokien ollessa kympin molemmin puolin ja pääruokien jäädessä alle kahdenkympin. Hyvinkin voisin mennä uudelleen. Ihan ok fine dining -ravintola, vaikka ei ihan kympin arvoinen.

Täältä löydät lisää viimeisimpiä Viron ravintolaluokituksia: http://tallinnaa.com/tallinnan-ja-viron-parhaat-ravintolat-2017/

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

6 comments
RisteilytViro

Pikavisiitti Tallinnaan – onnistuneen viikonlopun ainekset

by Annemaria

Pieni matka, viihtyisä majoitus, hyvää ruokaa ja viiniä, kiireetöntä chillailua miehen kanssa, ehkä vähän shoppailua. Siinäpä ne mukavan viikonlopun ainekset. Tosin kaikki ei mene aina käsikirjoituksen mukaan.

Pientä säätöä

Sain hiljattain hieman ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Olimme lähdössä mieheni kanssa Tallinnaan ja satuin päivää ennen lähtöä tarkastamaan laivamme lähtöajan. Onneksi, sillä varauksessa menomatka olikin syystä tai toisesta varattu aamuvuorolle, vaikka vakaa aikomuksemme oli lähteä vasta myöhemmällä laivavuorolla.

Soitto Eckerö Linelle helpotti suuresti syntynyttä ahdistusta. Paikkojen vaihtamisessa myöhemmälle vuorolle ei ollut mitään ongelmaa. Tässä oivallinen matkailuvinkki: se sähköpostiin tupsahtava varausvahvistus kannattaa kyllä tarkastaa.

Pääsimme mukavasti matkaan. Meillä oli paikat oikealle laivavuorolle ja laukussa Eckerö Linelta saatu lahjakortti laivamatkaamme varten. Apua! Kyseinen lahjakortti odotti valkoisessa kirjekuoressa keittiömme lokerikossa. Se lahjakortti nimittäin unohtui kotiin.

En onnistunut vakuuttamaan satamaterminaalin virkailijaa siitä, että lahjakortti kyllä löytyi, mutta sillä hetkellä se oli vain väärässä paikassa. Säännöt olivat yksiselitteiset: ei lahjakorttia, ei ilmaista matkaa. Ei siis auttanut kuin kaivaa kuvetta ja maksaa matka kiltisti. No, jäipähän lahjakortti odottamaan seuraavaa laivamatkaa ja sain hyvän syyn järjestää uuden Tallinnan matkan lähitulevaisuudessa.

eckeroline6eckeroline

Katkarapuleipää ja kuohuvaa Finlandialla

Eckerö Linen Finlandia oli uusi laivatuttavuus meille. Laiva oli siisti ja tiloiltaan valoisa. Menomatkalla lauantai iltapäivänä ei ollut minkäänlaista ruuhkaa. Oli nautinnollista, kun ei tarvinnut jonotella ja etsiskellä pöytäpaikkaa täpötäysissä ravintoloissa.

Jostain menneisyydestä minulle kumpuaa laivamatkoilla hillitön halu syödä katkarapuvoileipä. Se kuuluu ikään kuin merimatkaan ja tällä klassikolla mentiin nytkin. Ei sinänsä, leipä oli tuore ja maistuva.

Finlandialta löytyi muuten mukavasti eri tyyppisiä ravintoloita pienestä pubista kahdessa kerroksessa olevaan tanssiravintolaan. Tykästyin itse erityisesti Naissaar-baariin, joka oli jonkinmoinen laivan viinibaari. Kokonainen skumppapullo laivan nimikkojuomaa irtosi S-etukortilla kohtuulliseen 15 euron hintaan. Tallinnan laivoille harvinaista oli myös se, että jopa useaa eri samppanjaa sai myös laseittain.

eckeroline5skumppaaeckeroline4

Ravintolavalinta ei mennyt ihan nappiin

Olin varannut meille illaksi pöydän aiemmalta Tallinnan matkalta tutuksi tulleesta Kalamajan alueen Fabrik-ravintolasta. Kirjoittelin tästä mahtavasta ruokakokemuksesta oman blogipostauksen viime syksynä, sen verran gastronomista tykitystä tuo ravintola tarjosi.

Ystäväni oli käynyt kyseisessä ravintolassa syömässä ihan hiljattain ja hehkutti myös ravintolan ylivoimaisuutta. Odotukset loistoillallisesta olivat siis huipussaan.

Astuessamme ravintolaan lauantai-iltana tunnelma oli jotenkin kumman vaisu. Tarjoilijamme oli selvästi hieman anteeksipyytelevä ja kertoi, että ruokalista oli juuri muuttunut, eikä sitä ollut ehditty kääntää vielä muille kielille. Vajavaisella englannilla hän yritti selittää, mitä tarjolla oli. Monta keittoa, erilaisia pannukakkuja ja pääruuaksi wieninleikettä ja paistettua lohta.

Ravintolan tarjonta ei nyt ihan vastannut ennakko-odotusta fine dining-tasosta ja syykin sille selvisi. Pääkokki oli sanonut itsensä irti muutama päivä takaperin aikomuksenaan perustaa oman ravintolan. Viereisestä viinibaarista saimme myöhemmin lisäselvyyttä, että mukaan oli lähtenyt myös keskeinen henkilökunta.

Ehkä tässä kohtaa olisi pitänyt ymmärtää ottaa pitkät ja etsiä ruokakokemus muualta. Fabrikin kohdalla kyse oli mitä ilmeisemmin kiireesti kyhätystä hätämenusta ja selviytymisestä kriisitilanteesta osaamattoman henkilökunnan turvin.

Kiltteyttämme kuitenkin jäimme ja yritimme löytää listalta jotain sopivaa. Alkuruuaksi rucolasalaattia ja tomaattikeittoa, pääruuaksi lohipannukakkuja ja miehelle wieninleike. Tomaattikeitto oli ihan ok, mutta lohipannukakut osoittautuivat kylmiksi (ja mauttomiksi) lohiwrapeiksi. Wieninlieke oli auttamattomasti liian paksu ja koristeeksi laitettu kokonainen chilipalko herätti kummastusta. Tässä kohtaa voisi sanoa, että no more comments.

fabrikfabrik

Muutenkin näytti, että koko ravintolan touhu oli aika tavalla yössä. Asiakkaille tuotiin pääruuat, ennen kuin he olivat saaneet tilaamansa alkuruuat. Annoksia tarjoiltiin vääriin pöytiin ja ihan eri aikoihin. Oma tomaattikeittonikin seilasi ensin viereiseen pöytään, sieltä takaisin keittiöön päätyäkseen sen jälkeen oikeaan osoitteeseen.

Voi Fabrik, olisiko ollut parempi vaikka sulkea ravintola hetkeksi ja ottaa aikalisä toiminnan uudelleen suunnitteluun ja käynnistämiseen? Sen sijaan saitte nyt monta kiukkuista, pettynyttä ja närkästynyttä asiakasta.

Estoria, kuin hyvän ystävän luona olisi kylässä

Tämän kertaisen reissumme yksi viehättävyyksistä oli jo entuudestaan tuttu Solo Sokos Hotel Estoria. Legendaarisen Viru-hotellin kylkeen sijoittuvassa boutique-tyyppisessä hotellissa on jotain kummallista viehättävyyttä, jota on vaikea selittää. Estoria on hotelli, jolla on hyväntahtoista pilkettä silmäkulmassa.

estoria3estoria16

Estoria-hotellin kantavana teemana ovat tarinat. Jokaisen huoneen ovessa on jokin Viron historiaan liittyvä viittaus, joka täydentyy huoneessa olevilla tauluilla.

Tarinat ovat toki kiinnostavia, mutta enemmän minua ruokkivat Estorian iloiset energiavärit: oranssi ja kaalimadonvihreä. Värimaailma toistuu hotellin kalustuksessa, tekstiileissä ja jopa kylpytossuissa ja kahvimukeissa.

estoria6estoria13estoria12estoria10

Estoriaa voisi kutsua ansiosta hyggeilyhotelliksi, sen verran kodikkaita yksityiskohtia hotellista löytyy. Naureskelin, että Estoriassa tuli tunne, että kenen kotiin tässä nyt oikein tultiin.

Hotellikerroksen omassa loungessa voi keitellä kahvia ja istuskella tohveleissa telkkaria katselemassa mukavilla sohvaryhmillä tai hauskoilla nojatuoleilla. Pöydillä on tarjolla makeisia ja pikkusnacseja.

estoriaestoria5estoria11estoria14estoria8

Hyvin viihdyimme muutenkin huoneessamme. Suuren suuri parisänkymme oli peitelty poikkeuksellisen värikkäillä ja iloisilla vuodetekstiileillä. Liekö merkki vanhuudesta, että räntää tihuuttava keli ei houkutellut kaupungille, vaan mieluimmin valitsimme kutsuvan vuoteemme tyynyröykkiöineen. Siinäpä oli mukavaa vetää leivosta naamaan ja tuijotella Lahden hiihtokisoja. Mitä nyt Viru-keskuksessa pyörähdettiin vähän ostoksilla.

estoria4

Hyvää ruokaa vihdoinkin

Löytyihän tällekin matkalle hyvää mieltä tuova ruokakokemus. Sunnuntain illallispaikaksi valitsin jo usean vuoden Viron parhaiden ravintoloiden listojen kärkipäähän yltäneen ravintolan. Kiitos ravintola Cru mukavasta illasta. Kirjoittelen illallisestamme lähiaikoina oman juttunsa.

Tallinnatallinna2

Vaikka Tallinnan hintataso on viime vuosina jonkun verran noussut, siltikin se on yhä edullinen matkailukaupunki. Tallinnaan kannattaa ehdottomasti lähteä etsimään hyviä ruokakokemuksia. Ja jos vähänkään ketään kiinnostavat kengät ja laukut, tavaratalo Kaubamajan kenkäosastoa ei kannata missata….

Eikä Kaubamajan ruokaosaston kuolattavan herkullisia leivostiskejä. Kakut ja leivokset pakataan napakasti pahvirasioihin, joten kotiin kuljetuskin onnistuu oikein hyvin. Terveisiä vaan nimimerkiltä tiramisukakkua huomiseksi 🙂

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

4 comments