Havaintoja Helsingistä – pari ravintolasuositusta ja asiaa viinibaareista

Helsinki on aina hyvä matkaidea. Tulipa taasen todistettua, miten mukavaa oli hypätä kaakonkulmalta junaan ja viettää pari päivää hengaillen Helsingissä.

Erityisesti näin koronatylsyyden jälkeen tuntui virkistävältä nähdä pitkästä aikaa elämää ympärillään. En voi sille mitään, että aina kun täältä ”maaseudulta” lähtee pääkaupunkiin, siihen sisältyy jotain käsittämättömän kihelmöivää jännityksen ja odotuksen tunnetta. Minussa asuu näköjään edelleen se pikkutyttö, jolle Helsinki on sama kuin Linnanmäki ja sen ihmeellinen huvipuistomaailma.

Koronakuukausien rajoittuneessa maailmassa ehdinkin jo kaipaamaan kahviloita, viinibaareja ja hyvää ravintolaruokaa. Ei siis ihme, että ystäväni ja minun tämän kertainen pääkaupunkiretki keskittyi olennaiseen – notkuttiin viinibaareissa ja käytiin syömässä maukkaasti parissa omaleimaisessa ravintolassa.

Nyt muuten kannattaa kytätä hotellitarjouksia. Ulkomaisten matkailijoiden puuttuessa hotelleista saa huoneita aika kuluttajaystävälliseen hintaan. Ystäväni oli jostain bongannut Jätkäsaaren Clarioniin edukkaan huonehinnan. Maksoimme kahden hengen huoneelta aamiaisella rapiat 80 euroa vuorokaudelta, mitä voi pitää Helsingin hintatasossa hyvin kohtuullisena.

Täytyy tosin myöntää, että Jätkäsaaren Clarionia enemmän pidän lentokentän Clarionista. Siinä on minusta enemmän lämpöä ja hauskoja yksityiskohtia. Jätkäsaaren Clarionista jäi vähän pelkistetty ja totinen vaikutelma. Sitä paitsi huone oli älyttömän pieni.

Tykkäsin Jätkäsaaren Clarionin ilmavista aulatiloista ja designkalusteista. Ylimmän kerroksen uima-altaalta avautuivat kivat merelliset maisemat.

Ystäväni seuraa aktiivisesti Helsingin ruokamaailmaa ja hän onnistuukin yleensä löytämään kaupungin ravintoloista nappivalintoja. Niin tälläkin kertaa.

Yritimme ensimmäisenä iltana päästä syömään huippusuosittuun Baskeri & Basso bistroon. Tiistai-illan ainut vapaa aika olisi ollut klo 23, jonka skippasimme suosiolla. Sen sijaan saimme pöydän saman paikan viinibaarista Basbas & Staffista.

Jos jotain voi päätellä tämän karvalakkipuolen ruuasta, kovan luokan helmipaikka on kyseessä. Basbas on mutkaton. Lyhyt menu näkyy liitutaululta seinältä, samoin viinit. Valitsimme 36 euron hintaisen menun, johon saattoi listan tarjonnasta valita kaksi alkuruokaa, yhden pääruuan sekä yhden jälkkärin. Valitsimme molemmat eri ruuat, jolloin pääsimme maistelemaan lähes koko menun läpi.

Kaikki, mitä pöytiin tuotiin, oli erinomaista. Ruuissa maistuivat laadukkaat raaka-aineet. Oma suosikkini oli ehdottomasti härkätartar ja pidin paljon myös pääruuastani kuhasta fenkolisiemenvoikastikkeessa.

Pieni miinus täytyy antaa rutiininomaisesta ja himpun verran välinpitämättömän tuntuisesta tarjoilusta. Tarjoilijaa ei tuntunut pätkän vertaa kiinnostavan pidimmekö ruuasta.

Basbas

Seuraavan illan valinta vei meidät Kasarmikadulle. Puhtaasti pohjoismaisia makuja tarjoileva ravintola Spis on pienen pieni. Laskimme, että asiakaspaikkoja on ainoastaan 14.

Ravintolan miljöö on mielestäni siinä rajalla, että onko se jopa liian rustiikkinen, mutta joka tapauksessa Spis on kodikas ja ilmapiiri välitön. Ja kodikkuutta lisää erinomainen ja huomaavainen palvelu. Kolmen ruokalajin menun hinta vaihteli 39 – 45 euron välillä.

Ruuasta välittyi hienostunut makumaailma. Sanoisin, että tämän sympaattisen ravintolan ruoka on rakkaudella valmistettua. Jos jotain miinusta pitäisi etsiä, jälkiruoka oli minusta liian pieni 🙂 Kuusenkerkkäjäätelöä olisi uponnut toinen mokoma palleroinen.

Spis

Edelliset ravintolakäyntini ovat Espanjasta ajalta ennen koronaa. En voi mitään sille, että Espanja-kauden jälkeen on aina yhtä vaikeaa tottua suomalaisiin viinien hintoihin. Päähäni ei mene, että 12 cl perusviiniä kustantaa lähes 10 euroa ja jos haluat jotain vähän parempaa, kymppi ei ole lasillisesta viiniä raha eikä mikään.

Suhteessa ruokaan, viini on minusta ravintoloissa Suomessa liian kallista. Ymmärrän kyllä, että katetta tarvitaan, jotta yritykset säilyvät hengissä, mutta siltikin viinien kertoimet ovat järkyttävän korkeat. Ehkä tarvitsen jälleen vähän aikaa tottuakseni maan tavoille.

Tulihan tälläkin matkalla muutama viinibaari korkattua. Olen tottunut siihen, että reissuillani tapahtumat voivat saada yllättäviä käänteitä. Niin nytkin. Menimme lempparimestaani viinibaari Briccoon nauttimaan lasilliset kuohuvaa, mutta jotenkin kummasti löysimmekin itsemme kokonaisesta viinitastingistä. Päästiin tutustumaan Italian Friulin alueen viineihin, joista erityisesti mineraaliset valkkarit olivat mieleeni.

Bricco

Helsinkiläinen viinibaarimaailma on melkoisen kirjavaa. Joku on steriili, toinen rauhaton, kolmas kallis ja neljäs turhan hienosteleva. Jäin jälkeenpäin mietiskelemään, mikä on se salaisuus, miksi joku paikka tuntuu niin kotoisalta, vaikka miljöö olisi kuinka simppeli. Toinen paikka taas on satsannut pitkän pennin hienoon sisustukseen, mikä tuntuu lähinnä lavasteelta tunnelman puuttuessa täysin.

Odotan hyvältä viinibaarilta sitä, että se huomioi kaikenlaiset asiakkaat. On hienoa ja kunnianhimoista pitää valikoimissa harvinaisuuksia ja helmiä, mutta tarvitaan myös sellaista edullisempaa peruskauraa. Ainakin itse kaipaan useimmiten lasillista järkihintaista kuohuvaa. Arvostan myös sitä, jos lasillisesta aitoa samppanjaa selviää ilman maltaita.

Hyvässä viinibaarissa ei saa olla liikaa meteliä. Inhoan sitä, jos taustalla pauhaa jumputtavaa teknoa. Viinibaariin mennään usein seurustelemaan, joten olisi mukava, jos voisi keskustella normaali volyymilla.

Kun näin korona-aikaan puhutaan paljon hygieniatason parantamisesta, oli ikävää huomata, että eräässäkin paikassa viinilasin reunalla tervehti edellisen asiakkaan huulipuna. Tai että lattialle vierähtänyt viinipullonkorkki pantiin takaisin pullon suulle ilman minkäänlaista huuhtelua. Hyvään hygieniaan kannattaisi nyt kyllä panostaa.

Lasillinen kohtuuhintaista kuohuvaa, kiitos.

Ensi viikolla lähdetään miehen kanssa pitkästä aikaa risteilemään. Kohteena on Maarianhamina, joka on minulle vähän kuin ulkomaille menisi. Tarinaa Viking Linen uutuustuotteesta tulossa ensi viikolla.

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista