Humputteluilta Malagassa

Spontaanit asiat ovat elämässä ihania. Ja ihanaa on se, että arkipäivänä voi hypätä paikallisjunaan ja ajaa Malagan iltaan ihan vain humputtelemaan.

Tiedän hyvin, että joku voi tästä jutusta tykätä huonoa. Alkaa nimittäin taas tuntua siltä, että koska korona, kaikkinainen iloittelu, humputtelusta puhumattakaan, on kiellettyä. Kunnon kansalainen linnoittautuu kotiin, ei matkustele, ei käy missään eikä tapaa ketään. Laitetaan ravintolat kiinni, kielletään harrastukset (ja jopa uuden vuoden ilotulitukset), lopetetaan kaikkinainen sosiaalinen elämä ja pannaan kotiovi tiukasti säppiin. Elämästä on tullut koronan myötä eräänlaista kieltolain aikaa.

Opin Espanjassa uuden sanan, joka minusta on kerrassaan kaunis. Sana on alegria ja tarkoittaa iloa. Jokainen Espanjassa pidempään ollut tietää, miten voimakkaasti alegria näkyy paikallisten elämässä. Nauru hersyy kaikkialla ja fiestaan näyttää olevan usein aihetta. Myös korona-aikana.

Vähän jopa kateellisina seurailin erityisesti iäkkäiden ihmisten arkielämää kolmessa Andalusian kaupungissa. Siinä missä Suomen viranomaiset pelottelevat mummot jälleen pysymään poteroissaan, Espanjan eläkeläiset näyttivät jatkavan iloista ja sosiaalista elämäänsä koronasta huolimatta.

Naureskelin jopa väliin omille ajatuksilleni vastuuttomista mummoista, jotka kokoontuivat suurina seurueina päivisin kahviloihin ja ravintoloihin. Alegriaa ei noilta elämäniloisilta ikääntyneiltä puuttunut. Ja kumma kyllä tuo tietynlainen hulvattomuus on tarttuvaa. Tekee mieli itsekin heittäytyä spontaanisti eloon, iloon, elämään, kuten Tuure Kilpeläinen laulaa.

Malaga on yhdistelmä kaupunkia ja rantaa.

En muista, mistä ajatus lähti, mutta ennen joulua keksimme lähteä Malagaan ja nimenomaan ilta-aikaan, sillä Malagan keskusta jouluvalaistuksessa on kerrassaan kaunis. Toki taas mielessä kaihersi huoli koronasta ja kulkemisesta paikallisjunalla, mutta siltikin päätimme lähteä. Oltaisiin ulkotiloissa, käytettäisiin maskia kaikkialla ja pysyteltäisiin ulkopuolella suurista ihmisjoukoista. Siinä koronastrategiamme.

Näyttää siltä, että korona on tullut jäädäkseen ja sen kanssa on vain opittava elämään. Velvollisuutemme on huolehtia rokotesuojasta, mutta voimmeko iänkaiken eliminoida elämästä kaiken hauskan? Kyse on valinnoista ja riskien punnitsemisesta. Jos olisimme tehneet valinnan olla lähtemättä Espanjaan, kotona olisi tällä hetkellä kymmeniä mukavia kokemuksia vaille jäänyt turhautunut täti-ihminen.

Siispä junaan ja reilun 40 minuutin päästä oltiin Malagan keskustassa. Olivatpa kauniisti koristelleet Alameda Principal -kadun, jota pitkin kuljimme kohti vanhaa kaupunkia. Ajotien ja sitä reunustavien puistoväylien yllä roikkui satoja valonauhoja. Tunnelmaa täydensivät kadulle levittäytyneiden kukkakioskien värikkäät joulukukat.

Vielä kun ilta-aurinko lämmitteli hetken aikaa, suunnistimme tepastelemaan Malagan hienolle rantakadulle ja samalla mietimme olisiko seuraavalla reissulla mukavaa viettää pidempi aika tässä elämää sykkivässä kaupungissa. Malagahan on siitä harvinainen kaupunki, että täällä voi viettää täydellistä suurkaupunkilomaa, jos sitten halutessaan nautiskella rantaelämästä.

Meille oli edellisellä viikolla tullut täyteen 25 vuotta yhteistä avioelämää, joten siinäpä hyvä syy pieneen juhlaan. Etsimme Malagan vanhasta kaupungista pienen skumppabaariin La Medusan, josta on tullut suosikkimme vuosien varrella. En muista nähneeni missään niin pitkää listaa laseittain saatavia samppanjoita ja huippucavoja. Eikä ole tämä paikka hinnoilla pilattu.

Hetken päästä istuimme terassilla kilistelemässä kuohuvalla. Vielä kun tarjoilija sytytti terassilämmittimen viereemme, oli itse asiassa aika rattoisaa istua pimenevässä Malagan illassa katsomassa ohi kulkevia ihmisiä ja elämää ympärillä ylipäätään.

Malagassa on aina ihan pakko piipahtaa jossain tapaksilla. Sadat vanhan kaupungin tapaspaikat vähän kuin imaisevat hoteisiinsa. Tällä kertaa istahdimme vain jonnekin ja tilasimme listalta pienen setin erilaisia tapasleipäsiä. Vähän mättöpuolella nyt oltiin, mutta iltapalaa siinä missä joku muukin.

Olin jostain lukenut, että tänä vuonna Malagan katedraalin torniin näytetään iltaisin valoshowta. Ajoitus olikin aika hyvä, sillä seuraavaan näytökseen oli aikaa vain kymmenen minuuttia. Jäimme vähän ihmisryppään ulkopuolelle, mutta hyvin näimme sieltäkin. Näytös oli kerrassaan upea vaihtuvine teemoineen ja musiikkeineen. Olen niin ihastuksissani näistä valospektaakkeleista. Toivottavasti tästä tulee jokavuotinen perinne.

Kaikki joulunaikaan Malagassa käyneet tietävät keskustan kävelykadun Larioksen hulppean jouluvalorakennelman. Muutaman kerran illassa esitetään valorykelmään suunniteltu valonäytös, mutta koronan takia tänä vuonna esitysaikoja ei annettu julki. Kadulle oli kokoontunut sen verran suuri ihmisjoukko, että ilmeisesti näytös oli piakkoin tulossa. Hetken odottelimme kadun toisessa päässä poissa ruuhkasta, mutta koska mitään muuta ei näyttänyt tapahtuvan kuin ihmismäärä lisääntyvän, jatkoimme matkaamme pikku hiljaa kohti asemaa.

Ja siinä, vähän ennen juna-asemaa, bongasin kivan viini/ginibaarin Vinoteca Bouquetin, jossa olimme joskus pysähtyneet lasillisille. Meillä oli vielä hyvin aikaa ennen junan lähtöä, joten spontaanisti istahdimme terassille ja kuinka ollakaan jostain sain päähäni, että jospa otetaankin oikein drinksut.

Koska baari näytti erikoistuneen viinien lisäksi gineihin, gin tonic tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Tarjoilija esitti heti vaikean kysymyksen: millaisesta ginistä pidimme. Emme tiedä gineistä juuri mitään, joten päätimme antaa tarjoilijan valita.

Mies näki terassilta sisälle ja kertoi, että tarjoilija tekee juomiamme todella pieteetillä. Kuulema jopa tonic valutettiin ginin päälle varovasti pitkin lusikkaa. Ja olipas kuulkaa melkoiset vaasit, mitkä eteemme saimme. Siinä vaiheessa oli selvää, ettemme selviäisi näiden maljojen kanssa aikomaamme junaan, mutta väliäkö sillä. Ainahan sieltä menisi jossain vaiheessa seuraava juna.

Oli muuten sitten paras gin tonic ikinä. Jos vain Malagassa liikuskelet tämä viinibaari kannattaa pitää mielessä. Sijaitsee ihan lähellä keskustan Alameda-asemaa.

Kyllähän me sitten jossain vaiheessa pääsimme junaankin ja ihan ihmisten aikaan takaisin Fuengirolaan. Olipas piristävä reissu. Yksi Fuengirola-elämän huippujuttu on Malagan sijainti vain pienen matkan päässä. Niin helposti pääsee halutessaan nautiskelemaan viehkon suurkaupungin tunnelmasta.

Nyt on meidän kahden kuukauden kiertomatka ikävä kyllä ohi. Kotona ollaan ja tuttu vanhan pariskunnan nahistelukin on alkanut. Matkakupla on rajusti puhjennut ja arki tökkii. Mutta niin kai tämä pitääkin mennä. Sitä paremmalta tuntuvat matkojen ihanuudet, kun välillä kärvistellään arjen haasteiden, rutiineiden ja joskus jopa synkkyyden maastossa.

Pikku hiljaa kohti valoisampia päiviä.

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista