Kiitollisuuden täyttämiä päiviä

Onkohan mitään järkeä kirjoittaa blogipostausta siitä, ettemme ole Fuengirola-päiviemme aikana tehneet oikeastaan mitään erikoista? Kirjoitan nyt kuitenkin. Ainakin on yksi asia, miksi kannattaa kirjoittaa. Vaikka vain muistutukseksi itselleni.

Aiemmin Fuengirolassa ollessamme olemme liikkuneet lähialueilla melko paljon. Hypänneet bussiin tai junaan ja viipottaneet jonnekin päin Andalusiaa. Tämä reissu poikkeaa selvästi aiemmista, sillä nyt olemme pysyneet Fuengirolan kaupungin kamaralla huomattavasti enemmän. Ravintoloissakin olemme käyneet syömässä yllättävän vähän ja entistä enemmän on tullut kokkailtua kämpillä.

Sen sijaan olemme kävelleet jalkapohjat helliksi ja marhanneet kaupunkia ja rantapaseota ristiin rastiin niin, että olen saanut toisen polveni kipeäksi. Suurin osa täällä lomailleista varmasti tunnistaa, miten huomaamatta tulee käveltyä melkoisia taipaleita päivän aikana.

Välillä istahdetaan kahvittelemaan tai lasilliselle. On vain niin himskutin nautinnollista istuskella terasseilla auringon lämmittäessä. Ei kiireitä, ei aikatauluja, ei mitään kummempaa ohjelmaa.

Toki oma osansa vähempään aktiivisuuteen on ollut koronalla. Vaikka emme juuri panikoi lisääntyvien koronatartuntojen kanssa, siltikin koronan joutuu ottamaan huomioon ja vähän tasapainottelemaan tekemisiään.

Olemme pyrkineet minimoimaan riskejä ja vähentämään sisätiloissa oleskelua isompien ihmisjoukkojen kanssa. Siksi on tuntunut paremmalta ruokailla ulkona terasseilla kuin ravintoloiden sisätiloissa. Huomisesta alkaen ikävä kyllä maskipakko astuu voimaan myös ulkona liikkumisessa ainakin silloin, kun turvavälejä ei pysty pitämään.

Joskus terassiaamiaista.Joskus kakkukahveja.Joskus kotikokkailuja.

Espanjan rautatieyhtiö Renfe on vähentänyt merkittävästi päivittäisiä junavuoroja välillä Fuengirola – Malaga sillä seurauksella, että paikallisjunat ovat olleet todella ruuhkaisia. On pitänyt vähän suunnitella, milloin matkustaa, jotta pystyisi välttämään pahimpia ruuhka-aikoja.

Teimme viime viikolla junalla pienen ostosmatkan Malagan lähellä olevaan Plaza Mayoriin. Kyse on melko laajasta shoppailualueesta, joka käsittää vanhemman Plaza Mayorin kauppa- ja ravintolakeskittymän lisäksi pari vuotta sitten avatun McArthur Glenin Designer Outlet Centerin. Täällä on myynnissä merkkiliikkeiden poistotuotteita melko mukavin alennuksin.

Pidän itse tuosta alueesta paljon enemmän kuin ruuhkaisista kauppakeskuksista. Erityisesti olen viehättynyt koko alueen viihtyvyydestä: hyvin hoidetuista viheralueista ja mukavista yksityiskohdista. Ja junalla pääsee kätevästi aivan viereen.

Naurettiin miehen kanssa, että nyt tuli tehdyksi myös joululahjaostokset eli kumpikin osti itselleen mieleisiä lahjoja. Mies löysi edulliset Clarksin kengät ja minulle löytyi ”pakettiin” käsilaukku ja toppatakki.

Plaza Mayorin alue on kaikkinensa viihtyisä.Hauskoja yksityiskohtia.Olen ollut ilmiselvästi kiltti tyttö.Designer Outlet

Toinen meidän ostosreissuista suuntautui Torremolinokseen. Olin kävellyt vanhat luottokenkäni Skechersit aivan hajalle, joten tarve uusille oli suuri. Muistelin, että Torressa oli paljon kenkäkauppoja, joten päätimme ajaltaa sinne yhtenä päivänä.

Skechersit löytyivätkin keskustan kävelykadulta. Jotenkin vaisuhkolta Torremolinoksen elämä tuntui aiempaan verrattuna. Keskustan aukioilla olevilla terasseilla istuskeli ennen ihmisiä sankoin joukoin, nyt vain kourallinen. Tyhjyyttä huutavat ravintolat kaikkialla pistivät silmiin.

Muistimme aiemmilta käynneiltämme hyvän ravintolan samalta kadulta, missä Torremolinoksen poliisilaitos sijaitsee. Ravintola löytyikin, tosin eri nimisenä kuin ennen. Ilmeisesti omistajamuutos oli taustalla. Mari Carmen por Favor -ravintolan 13,50 hintaista päivän menua, menu del diaa, voin suositella. Hyvin laitettua ruokaa enemmän kuin kohtuuhintaan.

Menu oli ainoastaan liitutaululla ravintolan ulkopuolella. Koska vanhastaan olemme oppineet, että riittämättömän espanjan kielitaidon kanssa tulee usein ongelmia, nappasimme kuvan ja käänsimme menun Google-kääntäjällä. Ihan kaikkea emme nytkään ymmärtäneet, mutta harvemmin on tullut eteen sellaista, mitä ei voisi syödä.

Tämä oli vasta alkuruoka.Turskaa pääruuaksi.Ja päälle vielä kunnon jälkkäri.

Toinen suositeltava päivän menu -paikka on Fuengirolassa Los Bolichesissa sijaitseva La Esquinita ravintola. Olen monesti ohikulkeissamme pannut silmälle, että lounasaikaan paikka on yleensä aivan täysi, mikä on aina hyvä merkki.

Kävimme syömässä siellä kympin hintaisen menu del dian ja taas hämmästelimme kuinka tuohon hintaan voi saada niin paljon. Kympillä alkuruoka, pääruoka, jälkkäri, sämpylä ja lasi viiniä! Ja melkeinpä voisin vakuuttaa, että tästä ravintolasta ei tarvitse lähteä nälkäisenä pois, annokset olivat sen verran työmieskokoa.

En ottanut alkuruuaksi calloksia. Kääntäjäohjelman mukaan kyse on kovettumista 🙂Kaikki tämä kympillä.

Joulu on ihan ovella, mutta eipä tarvitse täällä tuntea minkäänlaista jouluun liittyvää stressiä. Meidän jouluvalmisteluihin on kuulunut muutaman joulutähden ja kynttilöiden hankkiminen sekä jouluruokien hankintareissu. Vajaan parin kilometrin päässä meistä sijaitsee Aldin isohko myymälä, jonne suuntasimme hankkimaan jouluherkkuja.

Olen tainnut aiemmin kertoakin, että ruokakaupassa käyminen on täällä meille oikeastaan enemmän mukavaa ajanvietettä kuin välttämätön paha. Kaupoissa on kiva tutkia uusia tuotteita ja raaka-aineita ja suunnitella ihan uudenlaisia aterioita.

Tahtoo vaan usein käydä niin, että mopo lähtee käsistä ja tulee ostettua kaikenlaista ylimääräistä. Niin nytkin. Joulupaisti saatiin, mutta sen lisäksi jouluksi myös ankkaa, hyviä juustoja ja kinkkua sekä viinejä ja suklaata. Vielä tarvitaan yksi reissu lähi-Mercadonaan ja sitten onkin kaikki herkuttelujoulua varten valmiina.

Taisi unohtua, että me vietetään joulua vain kahdestaan.

Niin, mikä olikaan se juttu, mistä aluksi mainitsin? Miksi kannattaa kirjoittaa blogijuttu, vaikka ei mitään niin ihmeellistä olisikaan tehty tai tapahtunut?

Se on tunne, mikä minulla on ollut päällimmäisenä viime päivien aikana. Ja se tunne on kiitollisuus. Vahva, syvältä kumpuava hyvän olon tunne siitä, että tämä matka ja nämä hetket ovat olleet mahdollisia. Kiitollisuus joka ikisestä ihanasta päivästä.

Eräs aamu kampesin itseni normaalia aiemmin sängystä ylös ja päätin, että haluan edes yhtenä aamuna olla todistamassa rannalla auringon nousua. Kyllä kannatti.

Hohtavan tulipallon nouseminen meren takaa horisontista konkretisoi niin voimakkaasti elämän kulkua ja taas uuden päivän alkua. Voin tuntea vain syvää kiitollisuutta siitä, että tämäkin päivä minulle annettiin.

Jokainen päivä elämässä on itse asiassa etuoikeus. Ja suurin etuoikeus on se, jos se päivä on sellainen, että siitä on mahdollisuus nauttia täysin siemauksin. Tässä on kiitollisuutta kerrassaan. Sen kun vaan muistaisi. Joka ikinen päivä. Satoi tai paistoi.

Radiossa soi Jouluradio. On hanget korkeat nietokset… Fuengirolassa sataa vettä. Hyvää elämää kaikki tyynni. Mieleni on täynnä kirkkautta.

Toivon teille kaikille parasta mahdollista joulua.

Annemaria

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista