Jos iän mukana on tullut opittua, ettei ole sama mihin matkoilla päänsä kallistaa, on tullut opittua myös, ettei ole sama mitä suuhunsa pistää. Hyvä ruoka ja uudet ruokakokemukset ovat minulle merkittävä osa matkaelämystä. Ja niin se vaan on, että hyvä ruoka voi pelastaa huononkin matkapäivän.
Myönnetään, olen matkoilla tosi kriittinen ruokapaikkaa valittaessa. Joskus toivoisin olevani niitä ihmisiä, jotka menevät vain lähimpään ravintolaan, syövät vatsansa täyteen ja ovat tyytyväisiä.
Sen sijaan minun on kierrettävä ainakin muutaman lähikorttelin verran, tutkittava tarkoin jokaisen vähänkään kiinnostavan ravintolan ruokalista, kurkittava sisään ja tehtävä pika-analyysi. Usein sillä seurauksella, että tunnin kävelyn jälkeen palataan siihen ensimmäiseen ravintolaan….
Kun vieraassa paikassa randomina valitsee ruokapaikkaa, melkoista hakuammuntaahan se on. Joskus kokee karvaan pettymyksen, joskus taas tekee todellisen löydön. Kun ruoka on jumalaisen hyvää, maut mietittyjä, annokset visuaalisesti kauniita, tarjoilu ystävällistä ja miljöö miellyttävä, tuntee tehneensä sen nappivalinnan. Ja ennen kaikkea saaneensa taas yhden ihanan matkakokemuksen. Parasta tietysti, jos tämä kombo ei myöskään maksa mansikoita.
Juuri siksi kannattaa nähdä vähän vaivaa ja ”metsästää” sitä unelmaravintolaa. Ehkä tämä onkin yksi nykyaikainen ilmentymä metsästäjäkansan geeniperimästä 🙂
Onko olemassa sitten mitään kriteerejä, joilla välttää tekemästä niitä suurimpia virhevalintoja? Väitän, että on. Parannat ainakin mahdollisuuksiasi tehdä parempia ravintolalöytöjä, jos kiinnität huomiota seuraaviin seikkoihin:
Sisäänheittäjät
Hyvällä ravintolalla on henkilökunnalle muuta käyttöä kuin seisottaa heitä kadulla pysäyttämässä ohikulkijoita. Hyvä ravintola ei tarvitse sisäänheittäjää, sinne osataan hakeutua muutenkin.
Kuvalliset ruokalistat
Jokainen meistä tunnistaa lomakohteiden ruokalistat, joissa annosten kuvat löytyvät vierestä. Hmmm, kyllähän se toki helpottaa valintaa, mutta kuvissa annokset ovat usein kaukana todellisuudesta. Tai sitten ne ovat niitä perustylsiä pihvi & ranskalaiset mättölautasia.
Jos ravintolassa on sisäänheittäjä, siellä on usein myös ravintolan edustalla selattavissa kuvallinen ruokalista. Siitä on helppoa näyttää vähäisemmänkin kielitaidon omaavalle turistille, mitä kaikkea heiltä löytyy. Ja näissä paikoissa usein löytyy vaikka mitä (katso seuraava kohta). En menisi tähän mestaan.
Pitkä ruokalista
Jos ruokalista on ylettömän pitkä ja sieltä löytyy kaikkea mahdollista pizzasta mereneläviin, aasialaisesta välimerelliseen, pystyykö keittiö todellakin handlaamaan kaiken tämän kunnolla? Luulenpa että ei, enempi haiskahtaa mättömestalta.
Pitkä ruokalista on usein tae puolivalmisteiden käytöstä, samat komponentit toistuvat useassa annoksessa ja niin ruuat kuin esillepano ovat tajuttoman tylsiä. Aina riittää uusia turisteja, vaikka kukaan ei tulisikaan toista kertaa. Pääasia, että yritykselle jää mahdollisimman suuri kate.
Hyvä ruoka tarvitsee aikaa ja siksi suppea ruokalista antaa ehdottomasti enemmän lupausta keittiön tasosta.
Asiakkaat
Ovatko ravintolan asiakkaat pelkästään turisteja vai istuuko salissa myös alkuperäisväestöä? Käy kuulostelemassa. Paikalliset kuitenkin tietävät parhaimmat ruokapaikat ja hakeutuvat niiden patojen ääreen, joista kannattaa maksaa.
Jos ilta toisensa jälkeen ravintolassa on hiljaista, herää myös ajatus siitä, kuinka tuoreita raaka-aineet mahtavatkaan olla. Satuinpa kerran syömään tonnikalaa ravintolassa, jossa ei juuri muita asiakkaita ollut oman seurueemme lisäksi. Kyllähän maussa oli jo hieman viitteitä parasta ennen päiväyksen ohitukselta, mutta söin nyt kuitenkin. Seuraavana yönä tiesin, miksei olisi kannattanut…
Sijainti
Huonoimpaan hinta-laatusuhteeseen olen törmännyt usein ravintoloissa, jotka sijaitsevat ns. paraatipaikoilla eli kaupungin pääaukion laidalla, merkittävien turistinähtävyyksien välittömässä läheisyydessä tai aivan meren äärellä upealla näköalalla varustettuina. Olen tullut kovin varovaiseksi näitä turistivirtojen varsilla sijaitsevia ravintoloita kohtaan ja tutkailen nykyisin tarkasti onko paikoissa muita ruokailijoita kuin turisteja.
Tällaisissa kuppiloissa olen myös juonut elämäni kalleimman kahvin (Venetsiassa Markuksen torin laidalla) tai maksanut rasvaisimman hinnan olutpullosta (Belgian Bruggen pääaukiolla Grote Marktilla).
Monesti ne parhaimmat ravintolat ovat löytyneet pienten sivukujien varsilta poissa päähulinoista. Usein nämä ravintolat ovat myös ulkopuolelta melko huomaamattomia ilman välkkyviä valoja tai loistokkaita fasadeja.
Ravintolan yleisilme
Hieno ympäristö ei takaa hyvää ruokaa, eikä katukeittiöissäkään välttämättä syö hyvin. Ravintolan miljööstä ei mielestäni voi ruuan tasosta päätellä oikein muuta kuin, että onko ympäristö ja tunnelma sellainen missä itse viihdyt. Parhaita aterioita olen syönyt niin kristallikruunujen loisteessa kuin keikkuvalta jakkaralta kerniliinapöydältä.
Ravintolan yleisen siisteyden perään katson kyllä jonkun verran. Vaikka ravintolasali olisi kuinka vaatimaton, se voi kuitenkin olla siisti. Jos edes sitä aluetta minne asiakkaan silmä yltää, ei pidetä siivona, miltä keittiössä mahtaakaan näyttää kaikkien katseiden ulottumattomissa?
Suositukset
Tripadvisorin ravintolasuositukset ovat vieneet minut toisinaan allikkoon ja olen alkanut suhtautua niihin hieman skeptisesti. Käsitys hyvästä ruuasta on sen verran subjektiivinen kokemus, että sama annos voi tosiaankin olla toiselle erinomainen ja toiselle silkkaa mättöä.
Jos etsin netistä etukäteen tietoa matkakohteen ravintoloista, luotan enemmän ruokaorientoituneiden matkaajien ja alan ammattilaisten mielipiteisiin. Ruokabloggaajien ja -toimittajien mielipiteet ovat useammin vieneet oikeisiin osoitteisiin.
Tsekkaa muuten ravintolan ikkunat ja ovenpielet, näkyykö siellä tarroja, kunniakirjoja tai lehtileikkeitä erilaisista kunniamaininnoista tai arvostuksen osoituksista. Jos niitä on useampi, todennäköisesti se kertoo jotain ravintolan tasosta.
Tulkoon vielä sanottua, että tässäkin kohden poikkeukset varmasti vahvistavat sääntöjä. Mutta noin pääpiirteisesti, nämä huomiot ovat auttaneet löytämään ravintolahelmiä, vaikka pettymyksiäkin tulee lähes joka reissulla. Joka tapauksessa, hyvä ruoka, parempi mieli, etenkin matkoilla. Hyvää ravintolaa kannattaa etsiä.
Löytyykö keneltäkään lisää vinkkejä sen täydellisen ravintolan löytämiseen?
Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista.
6 comments
Nuo kuvalliset ruokalistat, voi luoja! ? Sisäänheittäjät on myös nounou-listalla, samoin turistialueiden pääravintolat. Samoja mietteitä siis. Näin netin aikakaudella meillä menee välillä tunti tolkulla hyvien ravintolasuositusten etsimiseen. Ja monesti se tuottaa hedelmää, toisin kuin sokkona johonkin ravintolaan lampsiminen. Harvassa on ne kerrat, kun ilman taustatyön tekemistä olisi sattunut hyvä ravintola vastaan.
Kyllähän se melkoista hakuammuntaa on, kun ihan sokkona yrittää löytää hyvän ravintolan. Vaan joskus onnistuu löytämään sen helmen.
Kuvalliset ruokalistat ovat kyllä esim. Kiinassa ihan asiaa.
Näin se on. Tässä kohtaa voisi sanoa, että yksi kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa 🙂 Kiinassa olen käyttänyt keinoa kurkkia naapuripöytiin. Aina kun näin jonkun pöydässä hyvän näköisen annoksen, osoittelin sitä tarjoilijalle ja tilasin itselleni samanlaisen.
Michelin valitsee tähtien lisäksi ns. Bib Gourmands ravintoloita, jotka ovat erinomaisia keskihintaisia ravintoloita, jotka eivät vielä yllä tähtiluokkaan. Uuteen kohteeseen mennessäni, tutkailen aina netistä etukäteen löytyykö paikkakunnalta tällaisia rafloja. Kokemukseni perusteella näissä syö hyvin maksamatta itseään kipeäksi.
Kiitos kun nostit tämän vinkin esiin. Muistaakseni nuo ravintolat saavat laittaa ikkunaansa Michelin-logolla varustetun Bib Gourmands -tarran, josta myös paikan tunnistaa.