Mikä kylpylöissä ärsyttää?

Irtiottoa arjesta, itsensä hemmottelua, hyvää oloa ja virkistystä. Vai sittenkin jotain ihan muuta?

Kotimaamme kylpylät mainostavat sauna- ja allasosastojaan väsyneen ja stressaantuneen taivaltajan mukavina rentoutuskeitaina, joihin on ihanaa mennä hektisen arjen vastapainoksi lilluttelemaan lämpimiin, hieroviin ja poreileviin vesiin. Mutta entäpäs jos kylpyläkokemus enempikin ärsyttää?

Kuulun itse niihin, joita kylpylät eivät ole oikein koskaan sytyttäneet. Jos olen ihan rehellinen, minulla tulee kylpylöissä aina tunne, että olen oman mukavuusalueeni ulkopuolella. Yritä siinä sitten olla rentoutunut, jos tunnet itsesi lähinnä jännittyneeksi.

En oikeastaan hallitse edes kylpyläetikettiä. Olen aina epävarma siitä, miten pitäisi toimia puhumattakaan, että hotellihuoneesta joutuu selvittämään tiensä kylpylän puolelle. Hotelliasiakkaana tunnen itseni jo omituiseksi hiippailemassa tossuläpsyköissä ylisuuri kylpytakki päällä pitkin hotellikäytäviä ja aulatiloja. Paluumatkalla tyyliä tehostaa punainen naama ja pyyheturbaani. Kiva sitten, kun samaan hissiin tulee se liikemiesporukka.

Kylpyläpuolella alkaa ihmettely siitä, että missä vaiheessa oikein voi riisuutua, nyt kun ovat keksineet nuo kamalat yhteispukuhuoneet. Joka kerta myös mietin, että pitääkö tukka pestä ennen altaaseen menoa vai voiko mennä kuivilla hiuksilla.

Entä saako saunaan mennä uimapuvussa vai eikö saa? Lempisaunani on höyrysauna, mutta yleisimmin nämä ovat yhteissaunoja. Kirjaimellisesti on alaston olo, jos uimapukua ei saa laittaa. Tulee sellainen murkkutytön fiilis. Yritän verhoutua ensin persaluseen ja kipaisen sitten äkkiä sykkyräasentoon lauteiden perimmäiseen nurkkaan. Hirvittävän rentouttavaa.

Allasosastolla en oikein tiedä, miten hieroviin suihkuihin ja putouksiin pitäisi asettua. Usein ei ole harmainta aavistustakaan siitä kuinka päin tulisi olla ja mitä kohtaa suihkupaineelle pitäisi tarjota. Tuntuu nololta seisoskella jossain altaan reunalla ja yhtäkkiä ympärillä alkaa pulpahtelemaan, eikä ole mitään käsitystä siitä, mihin noita poreita pitäisi kohdistaa.

Ja poreammeessa tulee lähinnä huono olo. Etenkin jos sinne pitää sulloa tuntemattomien sekaan. En voi mitään sille, että tuntuu absurdilta istuskella uima-asuisena vieraiden ihmisten kanssa vieretysten ringissä joissain ammeessa, jossa vesi kuohuu.

Käväisin ystäväni kanssa viime viikonloppuna kokeilemassa Holiday Club Saimaan kylpyläosastoa. Ajankohta oli täti-ihmiselle pahin mahdollinen. Lauantaina myöhäisiltapäivällä kylpylässä oli kymmenittäin (vai sadottain?) lapsiperheitä. Mukavaa tietysti lapsille, että tällaisia koko perheen viihdekylpylöitä on, mutta rauhaa rakastavalle aikuisasiakkaalle käynti oli silkkaa kärsimystä.

Yritimme selvittää tiemme pääaltaaseen joka puolella poukkoilevien ja hyppivien lasten sekaan. Uimisesta ei tullut mitään, jengiä oli yksinkertaisesti liikaa. Kuvitelkaa itsenne tunkemassa luistelemaan jääkiekkokaukaloon, jossa on menossa junnuturnaus. Tekee kummasti mieli vetäytyä reunoille statistin rooliin.

Meteli oli karmea. Ymmärrettävää, että lapset olivat innoissaan allasmaailmasta ja liukumäestä, mutta kun kymmenien natiaisten huuto kantautuu moninkertaisena avaran kaakelitilan seiniltä, desibelit tuppasivat kohoamaan melkoisiin lukemiin. Kaikkea muuta kuin nautinnollista.

Olisiko ideaa, että kylpylöissä rajoitettaisiin esimerkiksi illan viimeiset tunnit vain aikuisille? Haikon kylpylässä oli minusta otettu jo hyvä askel oikeaan suuntaan. Klo 18 jälkeen ikäraja kylpylään on 12 vuotta, mikä rauhoittaa mukavasti tunnelman. Tällöin kylpylä pystyy parhaiten palvelemaan myös tiukkapipoisia täti-ihmisiä 🙂

Uiminen on minusta hauskaa, mutta nykyaikaisissa kylpylöissä lähes mahdotonta. Pitkiä uima-altaita ei juuri enää ole vaan allasalueet on tehty mataliksi lilluttelualtaiksi.

Sitten minua ärsyttää myös kylpylöiden haju. Tiedättehän sen sellaisen uimahallituoksun, joka lähtee jostain kloorista tai vastaavasta. Samalla tulee mieleen kuinka puhdasta mahtaa olla lämmin vesi, johon liukenee päivän mittaan ihon kuona-aineita sadoista kropista. Tätä ei pitäisi ajatella, mutta sittenkin…

Pääosa kylpylöiden yleisilmeestä ja sisustuksesta näyttää jotenkin keinotekoiselta ja halvalta. Muovipalmut ja muovikasvit eivät ainakaan minua johdattele kovinkaan trooppiseen tunnelmaan. Päinvastoin. Myös vilkkuvat värivalot ovat jotain sellaista, mitä en kylpylässä kaipaa.

Ilmeisesti kylpylöillä on kannattajansa. Ei niitä muuten rakennettaisi yhä vain lisää. Tosin sana kylpylä voi joskus olla harhaanjohtava. Tuntuu, että jokaisella itseään vähänkään arvostavalla hotellilla tulee olla jonkinmoinen tila, josta voidaan käyttää nimitystä kylpylä. Joskus on vaikea ymmärtää, että mikä tahansa poreammeen ja kahluualtaan omaava mesta voi kutsua itseään kylpyläksi.

Entä minkälainen minusta olisi nautinnollinen kylpyläkokemus? Unelmieni kylpylässä olisi hiljaista ja hämärää. Rauhallista, seesteistä ja vain aikuisia. Valaistuksena pieniä tuikkuja ja kynttilöitä. Taustalla soisi rauhoittava tunnelmamusiikki ja poreammeeseen tarjoiltaisiin samppanjaa.

Ehkä tämä täti-ihminen joutuu vielä jonkun aikaa odottelemaan täydellistä kylpyläkokemusta. Taidan toistaiseksi tyytyä juomaan samppanjani hotellihuoneen kylpyammeessa.

Kuvat: pixabay.com

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista.