Miltä maistuu, näyttää ja tuntuu nykypäivän karjalaisuus? Kiersin kolme päivää Pohjois-Karjalaa ja tein rengasmatkan reitillä Joensuu – Kitee – Ilomantsi – Joensuu. Tässä reissuni parhaat tärpit: missä syödä, missä käydä ja missä yöpyä.
Kaupallinen yhteistyö: Kalitka- the development of cross-border gastronomic tourism -hanke
Matkani liittyi Kalitka-ruokamatkailuhankkeeseen (Karelia CBC), jonka tarkoituksena on edistää karjalaiseen ruokakulttuuriin perustuvaa matkailua Pohjois-Karjalassa sekä Karjalan tasavallassa. Koska korona, ikävä kyllä rajan ylittävälle matkailulle ei ollut mahdollisuutta. Toisaalta tulipa jälleen todistettua kuinka paljon kiinnostavia paikkoja meillä koti-Suomessa on.
Pohjois-Karjala on erinomainen esimerkki siitä, että ruuan perässä kannattaa matkustaa. Ei liene yllätys, että seitsemän ruokalajin menu fine dining -ravintolassa oli herkullinen, mutta hyvältä maistui myös kunnon kotiruokalounas piskuisessa lounaskahvilassa.
Pelkän ruuan perässä voi hyvin matkustaa, mutta miksei yhdistäisi siihen samalla luonto- ja kulttuurielämyksiä? Vajaan 300 kilometrin matkalla siirryin kaupungista korpien kätköön, sain kokea täydellistä luonnonrauhaa, nähdä kiinnostavia näyttelyitä ja ennen kaikkea syödä hyvin. Karjalaisuus lautasella on totisesti muutakin kuin ikonista karjalanpaistia ja -piirakoita.
Joensuu – ruuan ja kulttuurin karjalaiskaupunki
Aloitin matkani Joensuusta, Pohjois-Karjalan maaseutukeskuksesta. Muutamaa aiempaa pikakäyntiä lukuunottamatta en tuntenut kaupunkia juuri lainkaan. Nähtävyyksiin tutustuminen jäi ajan puutteen vuoksi hieman vajavaiseksi tälläkin kertaa, mutta ruuan osalta tuli todistettua, että Joensuun voi liittää maamme vahvoihin ruokakaupunkeihin.
Kaupungissa on parikin vastikään toimintansa aloittanutta matkailijaa kiinnostavaa yritystä. Lounastin uudenkarheassa ravintola Filipofissa, joka sijaitsee hiljattain remontoidussa vanhassa hirsitalossa. Samojen hirsiseinien sisällä toimi 1800-luvulla aloittanut karjalainen sekatavarakauppa. Nyt talon historia saa jatkoa bistrotyyppisestä ravintolasta.
Ravintola Filipof on uuden ajan karjalaisuutta, sopiva sekoitus uutta ja vanhaa. Samassa paketissa historian havinaa, trendikästä ruokaa ja tyylikästä sisustusta. Sen lisäksi, että miljöö on kaunis, lounas antoi vahvan lupauksen ruuan korkeasta tasosta.
Toinen uusista matkailurityksistä on reilun vuoden toiminut Huoneistohotelli Lietsu. Ydinkeskustassa Pielisjoen varrella sijaitseva hotelli on erinomainen esimerkki karjalaisesta vieraanvaraisuudesta ja hyvällä tavalla erilaisesta hotellikokemuksesta.
Kuvaavaa on hotellin sivuilta löytynyt sanonta: ”kotonas tunnet olevasi, omana ihtenäs asuvasi.” Lietsussa pystyi oman huoneen ulkopuolella himpsuttelemaan villasukissa kuin kotona konsanaan.
Ravintola Filipof
Huoneistohotelli Lietsu
Mikäli mielit ruokailemaan kaupungin parhaaksi rankattuun ravintolaan, ravintola Kielo on hyvä valinta. Usean ruokalajin menussa oli viitteitä niin Pohjois-Karjalasta kuin rajan takaa Venäjältä, mutta myös ripaus fuusiovaikutteita aasialaisesta keittiöstä. Ei ihme, että Kielo oli ehdolla pohjoismaiseen ravintolaoppaaseen vuoden ravintolaksi.
Joensuun ehkä paras kakkuvitriini on Taitokorttelin Kauppaneuvoksen kahvilassa. Samassa rakennuksessa ja pihapiirissä on myös kaikkea muuta matkailijaa kiinnostavaa kuten sisustus- ja käsityömyymälöitä.
Taidemuseoiden ystävänä suunnistin ilman muuta Joensuun taidemuseo Onniin. Kauniissa rakennuksessa sijaitseva näyttely ei ole suuren suuri, mutta se yllätti tasollaan. Suomen kultakauden nimekkäiden taiteilijoiden maalauksia oli seinillä useita.
Kannattaa käydä katsomassa myös ylimmän kerroksen Hilkka ja Juhani Berghemin kiinnostava ikonikokoelma. Jos ortodoksisuus kiinnostaa enemmänkin, Joensuussa toimii myös ortodoksinen kulttuurikeskus, jossa on pienimuotoinen ortodoksikristityn elämänvaiheita kuvaava näyttely.
Mikäli haluat pureutua karjalaiseen historiaan tarkemmin, hyvä paikka siihen on Pohjois-Karjalan museo Hilma. Siellä on rakennettuna mm. menetetyn Sortavalan kaupungin pienoismalli.
Ravintola Kielo
Kauppaneuvoksen kahvila
Joensuun taidemuseo Onni
Tohmajärven puutaidekeskuksesta Kiteelle Nightwish-näyttelyyn
Ajaessani Joensuusta kohti Kiteetä poikkesin Tohmajärvellä Puun Sielu -näyttelyssä. Parin kilometrin päässä kuutostieltä, metsäisen tien päässä, nökötti jämäkästi mitä kaunein hirsilinna.
Perinteiseen karjalaiseen tyyliin rakennettu jyhkeä hirsitalo on jo nähtävyys itsessään. Erityisen mielenkiintoiseksi sen tekee talon alakerran galleria, jossa on esillä kansainvälinen kokoelma puusta eri tekniikoilla toteutettuja taideteoksia.
Tohmajärveltä jatkoin vielä 27 kilometriä eteenpäin Kiteen keskustaan A Nightwish Story -näyttelyyn. Kaikki tuntevat maailmankuulun Nightwish-yhtyeen, mutta tiesitkö, että maailmanvalloituksen juuret juontavat Pohjois-Karjalaan Kiteelle?
Itseoikeutetusti Kitee on saanut oikeuden perustaa kaupunkiin yhtyeen vaiheista kertovan näyttelyn. Bändin faneille paikka on varmasti yhdenlainen pyhiinvaelluskohde, vaikka kyllähän autenttisen aineiston kanssa sai ajan kulumaan asialle vihkiytymätönkin.
Jos haluat nauttia Kiteellä kunnollista konstailematonta kotiruokaa, suuntaa Irman tuvalle. Kotoisen oloisessa lounaskahvilassa kaikki tehdään alusta pitäen itse. Minulle täysin vieras perunavelli maistui samettiselle ja kaalilaatikko oli ihan parasta.
Irman tuvan tiski pursusi herkullisia kotileivonnaisia. Itse tehtyjä karjalanpiirakoita, kukkosia, vatruskoita, korvapuusteja, munkkirinkeleitä, marjapiirakoita ja rukiista ruisleipää. Täältä kannattaa hakea herkkutuliaiset.
Onnela ja Puun Sielu -näyttely
A Nightwish Story
Irman tupa
Ilomantsi paratiisi on
Juice oli oikeassa sarkastisessa laulussaan Ilomantsi. Omat kokemukseni Ilomantsista juontavat kauas lapsuuteni sukulaisreissuille, eikä minulla ollut minkäänlaista aikuisiän kokemusta tästä itäisimmästä Suomen kunnasta. Se, mitä tältä käynniltä ammensin, oli silkkaa ”paratiisia”.
Yövyin Suomen itäisimmässä majapaikassa Ilomantsin Möhkön kylässä Möhkön Rajakartanossa. Venäjän rajalle matkaa on vain pari kilometriä. Koitajoen rannalla sijaitsevan mummolahenkisen matkailuyrityksen parasta antia on täydellinen luonnonrauha ja paikan emännän valmistama loistava karjalainen kotiruoka.
Valtaisien hankien keskellä yritin kuvitella kuinka kaunista täällä kesäisin onkaan. Möhköön täytyy ehdottomasti palata kesällä kalastamaan.
Möhkön Rajakartanon läheisyydessä on Petkeljärven kansallispuisto. Aika kiva olisi päästä patikoimaan tuonne harju- ja järvimaisemiin. Kannattaa katsastaa myös Möhkön vanha ruukkialue ja piipahtaa Ruukin museossa.
Ilomantsin kirkolla suosittelen ajamaan Parppeinvaaralle. Runokylänä tunnetulla alueella on paljon karjalaisuuteen pohjautuvaa nähtävää ja koettavaa, kuten Runonlaulajien pirtti, Rajakenraali Raappanan maja, Kaikkien Pyhien tsasouna, Luontopirtti Mesikkä, museoaitat ja ravintola Parppeinpirtti. Tosin talvikaudella osa paikoista on avoinna vain sesonkiaikaan.
Söin lounaan Parppeinpirtin lounasbuffassa. Perustason lounasruokaa kivassa karjalaisessa miljöössä vaaran huipulla. Sunnuntaisin ja sesonkiaikana ravintola kattaa nykykarjalaisen pitopöydän.
Möhkön Rajakartano
Koitajoki
Ravintola Parppeinpirtti
Piipahdin pikaisesti myös Hermannin viinitilan myymälässä hankkimassa tuliaiseksi pullon paikallista kuohuviiniä. Kesäisin yritys pyörittää näköalaravintola Hermannin viinitornia Ilomantsin vesitornin huipulla. Skumppaa 33 metrin korkeudessa kuulostaa hyvältä.
Kuulin paikallisilta, että Ilomantsissa on hyvät valaistut hiihtoladut hienoissa maisemissa. Tässäkin yksi hyvä syy lähteä Pohjois-Karjalaan vaikka talviloman viettoon. Laduilla on tilaa ja majoittumaan pääsee halutessa korven keskelle, joten koronaturvallinen matkailu täällä harvaan asutulla seudulla onnistuu.
Kerron tulevissa blogijutuissani käyntikohteista tarkemmin. Itse innostuin Pohjois-Karjalasta sen verran paljon, että suunnittelen alkukesästä palaavani uudelleen.
Sen lisäksi, että näiden kolmen matkapäivän aikana söin hyvin ja paljon (lue liian paljon), tapasin myös ihania, välittömiä ihmisiä, joiden kanssa olisin voinut jatkaa juttua vaikka kuinka kauan. Jossain syvällä tunsin hengenheimolaisuutta, olenhan itsekin juuriltani puoliksi pohjoiskarjalainen. Ehkä tämä selittää sen, miksi olen niin kova puhumaan.
”Elekeekä hökkyilkö, asjathan lutviutuu ylleesä ihestää”, letkautetaan karjalaisessa sananlaskussa. Liekö tässä syy siihen, että Pohjois-Karjalassa on selvästi helppoa olla?
Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista
20 comments
Tässä tuleekin parin seuraavan kuukauden aikana muutamaan kertaa yövyttyä noilla seuduin. Täytyy pitää nuo mainitsemasi kivalta kuulostavat ravintolat mielessä, kun ruokapaikkaa harkitaan, vaikka valmiiksikin meillä oli muutama paikka katsottuna…
Hyvä suunta sulla 🙂 Joskus on kiva käydä syömässä oikein fiinisti pitkän kaavan mukaan. Joskus kaipaa kunnon maukasta ja konstailematonta kotiruokaa. Toivottavasti saatte hyviä ruokakokemuksia.
Kannattaa sitten seuraavalla kesäreissulla yöpyä Korpiselkätalolla Hoilolassa, 50 km Ilomantsista.
Piti käydä etsimässä tietoja. Facebook-sivujen mukaan yritys on pysyvästi suljettu. Harmillista, jos tieto pitää paikkaansa.
Hei Korpiselkätalo ei ole pysyvästi suljettu tai niin ei mainita missään, jos näin on toivon että siitä laitetaan viestiä sitten… Upea Korpiselkätalo on tilauksesta auki, sovitusti ja yöpymään pääsee aina ellei kaikkia paikkoja ole varattu.
jos katsoo Facebook sivuja toimintaa kyllä on monelta eri saralta ☺️
Tervetuloa Hoilolaan Korpiselkätalolle ❤️
Hyvä, että asia tuli korjattua. En löytänyt yritykselle nettisivuja ja katsoin tietoja Facebook-sivuilta. Siellä kyllä punaisella lukee tieto-osiossa, että pysyvästi suljettu. Kannattanee informoida yritystä, että muuttavat tiedon, jos näin ei ole. Ihan mukava paikka varmasti, luonnon rauhassa tämäkin.
Olipa mielenkiintoista lukea ja ihailla kuvia mielenkiintoisista paikoista. Isäni on kotoisin Lieksasta, joten sukujuureni ovat myös vahvasti Pohjois-Karjalassa. En ole tosin koskaan sielläpäin käynyt, mikä on suuri harmi. Ortodoksisuus kiehtoo myös sekä itärajan läheisyys, mikä on selvinnyt suvun historiaa tutkiessa.
On ihan totta, että tuonne itäisimpään osaan Suomea liittyy tietynlaista idän eksotiikkaa. Kulttuuri on saanut paljon vaikutteita rajan takaa ja esim. ortodoksisuus on näkyvä uskonto. Minusta oli mielenkiintoista käydä erityisesti tuolla Ilomantsissa, josta äitini oli kotoisin. Suosittelen myös tällaista matkaa omille juurille 🙂
No olipa hauska lukea Pohjois-Karjalasta! Mies on Tohmajärveltä kotoisin, joten käynti Itä-Suomessa on välttämätön paha, mutta ensi kerralla tuleekin suhtauduttua käyntiin eri tavoin 😊
Kiva, jos edes vähän pystyin inspiroimaan 🙂 Pohjois-Karjalan ei todellakaan tarvitse olla mikään välttämätön paha. Siellähän on vaikka mitä mielenkiintoista. Ja aivan upea luonto. Odotan itse innolla ensi kesää ja pääsyä Petkeljärven kansallispuistoon. Ehkä on niin, että välillä pitää katsoa vähän kauempaa nähdäkseen paremmin lähelle 🙂
Mulle karjalainen ruokaperinne on niin tuttu asia, etten yleensä edes tunnista ruokia siihen kuuluvaksi. Modernia twistiä en ole siihen kokeillut, joten voisi olla ihan mielenkiintoista. Tuo Pohjois-Karjalan museo alkoi kyllä kiinnostaa. Etelä-Karjalan museossa on myös ollut mielenkiintoinen näyttely karjalaisuudesta ja Viipurin pienoismalli, mutta minulle tuo Joensuun korkeus on vähän tutumpaa aluetta.
Miulla juuri toisin päin. Etelä-Karjala entisenä kotiseutuna on tuttua, mutta Karjalan pohjoisosa melkoisen vierasta. Kiva oli käydä ja hyväksi havaita 🙂 Karjalanpaistilla ja -piirakoilla olen kasvanut, mutta kiinnostavaa nähdä, että karjalainen ruokapöytäkin elää ajassa.
Pohjois-Karjala on kyllä ihan suosikkejani Suomesta, sillä olen kotoisiin juurikin Joensuusta. Filipof on kyllä erittäin tervetullut uutuus Joensuuhun. Muita lemppareita on Local Bistro, Morton ja Trattorio Otto. Lietsu oli ihan uusi tuttavuus itselle, pisti silmään viime viikolla Joensuussa käydessä. Näytti myös todella kivalta kuviesi perusteella.
Parppeinpirtti, ahh mitä karjalaista ruokaa! Niiden karjalanpiirakat ovat niin herkullisia. Suosittelen Ilomantsissa käymään Hermannin viinitornissa, jos eksyt sinne kesällä. Heillä on tosi kiva viinitasting upeissa maisemissa. ☺️
Ai, sie ootkin Joensuusta, joten tunnetkin kaupungin varmasti hyvin. Kiitos uusista ravintolavinkeistä. Joensuu on ehdottomasti varteenotettava ruokakaupunki. Ensi kesänä mennään varmasti Ilomantsiin ja voipi olla, että samalla reissulla käydään Joensuussakin. Ehdottomasti tuonne Hermannin viinitorniin.
Viime vuonna tuli käytyä Joensuussa pari kertaa, kun tyttäreni asui siellä. Pakkasen paukkuessa ympärillä ulkoilut jäivät valitettavasti vähiin ja tarkoitus oli piipahtaa siellä kesällä uudestaan. Pikaisesti näin teimmekin matkalla Kolilta ystäviemme mökille. Pohjois-Karjalan seutu kyllä kiinnostaa varsinkin Lieksan maisemat. Ensi kesälle suunnittelin alustavasti Länsi-Suomeen tutustumista, kun viime vuosi oli aika Itä-Suomi painotteinen, mutta katsotaan minne tie vie 🙂
Mä tunnen Pohjois-Karjalasta parhaiten Lieksan seudun ja sieltä erityisesti Ruunaan alueen. Tuli siellä useampana vuonna kalasteltua. Tosi kiva oli laajentaa Pohjois-Karjala kokemuksia nyt muuannekin. On tässä Koronassa jotain hyvääkin. Tulee kotimaa kummasti tutummaksi.
Olipa sympaattisen ja persoonallisen näköisiä ruokapaikkoja. Mahtavaa, että Suomessakin aletaan ymmärtää ruokamatkailun ja lähiruuan päälle. Meillä Serbiassa lähettilään rouvalla on karjalaiset juuret ja hän tuo hyvin esille nimenomaan karjalaista ruokakulttuuria. Tulipa juuri jouluna paikalliseen lehteenkin iso juttu suomalaisista perinteistä jouluruokineen.
Sellainen tuntuma mulla on, että ruoka kiinnostaa ihmisiä yhä enemmän. Ravintolasyöminen on saanut myös uusia suuntia. Ruuasta haetaan kokonaisvaltaisia elämyksiä, uusia kokemuksia ja makumatkoja maailmalle. Meillä on karjalaisessa, niin kuin koko suomalaisessa ruokakulttuurissa niin paljon hyvää, jota soisi paljon enemmänkin nostettavan esiin maailmalla. Hienoa, kun on tuollaisia ruokalähettiläitä 🙂
Kyllä kelpaisi. Pohjois-Karjala on saanut olla rauhassa minulta muutaman vuoden, mutta nyt ja kun tämä kotimaanmatkailu jatkunee, niin olisi taas aika suhata siihenkin suuntaan. Paljon näkemisen arvoisi paikkoja tässäkin jutussa joista en ole siis tiennyt yhtään mitään. Kiitos.
Ole hyvä. Mun pitäisi hurauttaa varmasti sinne Pohjois-Pohjanmaalle joskus. Oulun alue mulle aika tuntematonta. Ei ole tullut siellä juuri pysähdeltyä, kun on ollut aina kiirus Lappiin.