Ronda – samassa paketissa kaupunki, kylä ja maaseutu

+20 astetta Fuengirolassa. Istumme bussissa, joka kipuaa Serranía de Ronda vuoriston serpentiinitietä yhä ylemmäs. Lämpötila tipahtaa kymmenellä asteella.

Maisemiltaan huikean bussimatkan päätteeksi saavumme Rondaan, yhteen Euroopan vanhimmista kaupungeista. Taivas on kauniin sininen, aurinko helottaa, mutta siltikin toppatakille on käyttöä.

Tekisi mieli kutsua Rondaa kyläksi, vaikka ollaankin kaupungissa. Tunnelma keskellä maaseutua on täysin kylämäinen, vaikka asukkaita kaupungissa on reilut 35.000.

Rondan sijainti rotkon reunalla on eriskummallinen. Kutakuinkin toinen puoli kaupungista sijaitsee El Tajo rotkon reunalla, mikä syvimmältä kohdaltaan on 120 metriä. Kaukana alhaalla virtaa Guadalevin joki. Mietin, että ajattelevatkohan rotkon reunalla asustelevat ihmiset taloissaan koskaan reunojen sortumisvaaraa. Talot sijaitsevat kirjaimellisesti reunalla. Itse kaupunkia ympäröi maaseutu, horisonttia piirtää vuoristojono.

Ronda on kahtia jakautunut kaupunki. Vanhaa kaupunkia, La Ciudadia, ja uutta kaupunkia, El Mercadilloa, yhdistää surullisen kuuluisa Puente Nuevo, uusi silta. Ei silta kuitenkaan mikään uusi ole. Puente Nuevo on valmistunut 1793 edellisen sillan romahdettua 1735, vain kuusi vuotta valmistumisensa jälkeen. Kerrotaan, että romahduksessa sai surmansa peräti 50 ihmistä.

Silta rotkoineen on ehdottomasti Rondan merkittävin nähtävyys. Ympäristö kuhisi turisteja, mutta heti kun poistuimme vanhan kaupungin sokkeloisille kaduille, löysimme toivomaamme valkoisen kylän, pueblo blancon rauhaa.

Kissat paistattelivat päivää ja näyttivät raukean kyllästyneiltä vieressä kameran kanssa hääräävän turistin puuhasteluihin. Jossain kopisivat hevosen kaviot mukulakivikujalla. Miljöö on täynnä valoja ja varjoja, auringon leikkiä yön viilentämillä kiviseinillä.

Sukelsimme yhä syvemmälle kapeiden kujien sisuksiin. Ihmettelimme suurta kirkkojen määrää ja myös moninaisia pikkumuseoita. Väkisinkin kävi mielessä, että onko museoita vain perustettu turistien houkuttumiksi ilman merkittävää antia. Tällä reissulla ei ollut aikaa ottaa siitä selvää.

Viinimuseota jäin jälkeenpäin miettimään. Olisikohan sitten pitänyt poiketa? Ronda on Espanjan eteläisimpiä viininviljelyalueita. Nappasin matkailutoimistosta esitteen Rondan viinikierroksista ja päätin, että jos tulemme uudestaan, viinitilakierros täytyy tehdä.

Tutkailimme vanhan kaupungin ravintolatarjontaa lounasta silmällä pitäen. Hinnoissa oli meistä tällä puolen siltaa turistilisää ja suuntasimme lounastamaan uuden kaupungin puolelle. Päädyimme lopulta originellin tuntuiseen andalusialaiseen ravintolaan El Patioon, jossa selvästi perheen vaimo työskenteli keittiössä ja aviomies tarjoili.

Valinta osoittautuu hyväksi. Vajaalla 11 eurolla irtosi päivän menu, menu del día, joka käsitti listalta valittavan alkuruuan, pääruuan, jälkiruuan, viinin ja leivän. Ei mitään gurmeeta, mutta hyvää kotiruokaa erinomaisella hintalaatusuhteella. Päivän kala, friteeratut boquerónekset, vähän kuin meidän paistetut neulamuikut, olivat tuoreita ja hyvän makuisia.

Olimme varanneet käyntiämme varten viisi ja puoli tuntia ennen bussin lähtöä. Rondassa oli sen verran näkemistä, että aika kului turhankin nopeasti. Ehkä olisi pitänyt olla vähän kauemmin, sillä jäin kaihoamaan keskustan kävelykadun kenkäkauppojen perään. Bongasin niin monet kauniit kengät ja mihin hintaan!

Joku blogini lukijoista kehui Rondan kauneutta iltavalaistuksessa. Voin hyvin kuvitella, miten upealta valaistu silta ja rotko pimeällä näyttävätkään.

Niin se on, että tähän kaupunkiin pitää tulla uudelleen ja tuolla reissulla viipyä yön yli. Ronda on kaupunki, jossa kannattaa ehdottomasti käydä.

Fuengirolasta Rondaan on suora bussiyhteys. Matka kestää parisen tuntia ja maksaa noin yhdeksän euroa/suunta. Rondaan pääsee myös junalla Malagasta (Maria Zambranon asema).

Mukavan jutun Rondasta on kirjoittanut myös Toisiin maisemiin -matkablogin Hanneli. ”Ronda, kaupunki rotkon reunalla” jutun löydät täältä.

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista