Ystäväni luki syntymäpäivillään muutama vuosi sitten 1600-luvulta peräisin olevan tuntemattoman nunnan rukouksen. Olin jo lähes unohtanut sen, kunnes törmäsin rukoukseen hiljattain Facebookissa. Luin tekstin läpi moneen kertaan, sen verran itselleni läheisiä ajatuksia tämän vanhenevan naisen lauseisiin kätkeytyy.
Mitä enemmän on tullut ikää, sitä enemmän olen alkanut miettiä itseäni ja suhdettani lähiympäristöön. Keski-ikäisen naisen tosiasia on, että suurin osa elämästä on eletty ja väkisinkin alkaa pohtimaan, mitä jäljellä olevalta loppupuoliskolta ylipäätään toivoisi. Miten tasapainotella omien ja lähipiirin toiveiden kanssa olematta liian itsekäs? Voisinko kasvaa vielä ihmisenä ja löytää itsestäni uusia puolia, hioa särmiä ja saada laajempaa ja syvempää ymmärrystä kanssaihmisiä kohtaan? Mitä toivoa itselle ja mitä pystyä antamaan muille?
Tässä nunnan oivaltava rukous pala palalta (kursivoitu teksti) höystettynä omilla tulkinnoillani:
Toiveita
Herra, Sinä tiedät paremmin kuin minä, että olen tulossa vanhaksi. Suojele minua tulemasta liian puheliaaksi ja ajattelemasta, että minun on sanottava painava sanani joka asiassa ja joka tilaisuudessa.
Tässä kohtaa kolahti. Kuinka usein kieleni onkaan turhan liukas ja kärkevä. Miksi oikeastaan minulla pitäisikään olla mielipide joka ainoaan asiaan. Besserwisserit ovat rasittavia ihmisiä, laukovat omia mielipiteitään absoluuttisena totuutena. Varjele siitä ja opeta enemmän kuuntelemaan muita ja arvostamaan heidän mielipiteitään.
Vapauta minut haluistani järjestellä kaikkien muiden asioita. Tee minusta ajatteleva ihminen – ei ärtyisä, eikä ylemmyydentuntoinen. Ottaen huomioon viisauteni laajan varaston, on tosin sääli olla sitä kaikkea käyttämättä, mutta tiedäthän Herra, että haluan kuitenkin säilyttää muutaman ystävän itselläni elämäni loppuun saakka.
Mikä minä olen tuomitsemaan ketään tai kertomaan kuinka tulisi toimia ja elää? Ei minulla ole ollut samoja kokemuksia tai samoja vastoinkäymisiä. Mikä minä olen myöskään arvostelemaan ketään? Samppanjalasi kädessä on helppoa kokea paremmuuden tunnetta ja huudella, miten maailman pitäisi toimia.
Anna minulle ennemmin paikka siinä ryhmässä, joka mieluimmin tekee kuin arvostelee muita. Anna minulle myös tarkemmat silmät nähdä läheisteni kyvyt ja muistuta minua aika ajoin siitä, että myös kerron sen heille.
Pidä mieleni vapaana loputtomien yksityiskohtien kertaamisesta ja anna minulle siivet, joilla voin lentää suoraan asian ytimeen. Sinetöi huuleni vaikenemaan kaikista kivuistani ja vaivoistani, jotka ovat lisääntymässä ja joista puhuminen on sitä miellyttävämpää mitä pidemmälle vuodet vierivät. Pyydän sen sijaan itselleni tarpeeksi voimaa kuunnella muiden vaivoja ja kestävyyttä ymmärtää heitä kärsivällisin mielin.
Saisinko aimo annoksen kärsivällisyyttä lisää? Minun on niin vaikeaa kestää hitautta, vaikka tiedän, että itsekin hidastun päivä päivältä. Elämäni olisi myös helpompaa, jos olisin kärsivällisempi myös itseäni kohtaan. Kaiken ei pidä tapahtua hetkessä ja keskeneräisyyttä täytyy oppia sietämään.
Saisinko myös kuuntelemisen taitoa lisää? Vaikka asia ei itseäni kiinnostaisi, kertojalle se voi olla hyvinkin tärkeää. Onko se minulta paljon pois, jos voin kanssaihmisille olla enemmän kuuntelevana korvana.
Pidä minut suhteellisen lempeänä. En halua olla mikään pyhimys, sillä muutamien sellaisten kanssa on hyvin vaikea elää. Mutta hapan vanha ihminen on paholaisen suurimpia töitä.
Enemmän empatiaa ja ymmärrystä peliin. Enemmän tukevaa olkapäätä kuin hyvää tarkoittavia neuvoja. Enemmän anteeksiantoa kuin tuomitsemista. Varjele minua kaikessa katkeroitumiselta, se jos mikä on silkkaa myrkkyä.
Haluan olla enemmän mielensä hyvittäjä kuin mielensä pahoittaja. Haluan oppia ajattelemaan asiat enemmän positiivisuuden kuin negatiivisuuden kautta. Olkoon lasini aina enemmän puolitäysi kuin puolityhjä.
Auta minua saamaan elämästäni irti kaikki mahdollinen hauskuus. Ympärillämme on paljon hauskoja asioita, enkä haluaisi menettää ainoatakaan niistä.
Tässä olen varmasti onnistunut parhaiten. Säilytä minussa ikuinen lapsi, jolla on kyky ihastua ja nauttia täysillä ja kyltymätön uteliaisuus, joka pitää liikkeessä. Säilytä minussa hersyvä nauru ja taito nauraa myös itselleni.
Aina välillä tärkeilevä tosikko ja suorittaja minussa yrittää ottaa vallan ja kertoa, ettei asioihin voi suhtautua kepoisasti. Anna ymmärrystä olla suhtautumatta asioihin turhan vakavasti ja murehtimasta turhia. Tänään on tänään ja huomisella on omat murheensa.
Annathan elämääni jatkossakin iloa, keveyttä, hauskuutta ja hulvattomuutta. Eläköön tämä elämän mittainen suuri seikkailu!
Rukouksen on kääntänyt Anna-Maija Raittila
Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista.
