Intohimoisten tunteiden Sevilla

Sevilla, Andalusia, Espanja

Alunperin tarkoitukseni oli viettää Sevillassa kolme yötä, mutta sen verran tiukasti kaupunki sai imuunsa, että visiitistä muodostuikin viikon mittainen. Sevilla on kertakaikkisen koukuttava. Ehkä parhaiten kaupungin henkeä ja ihmisten elämänasennetta kuvaa espanjalainen sana duende.

Tuolle sanalle ei löydy suoraa käännöstä, mutta se tarkoittaa jotain sellaista minkä näkee ja kokee, mutta jota ei voi selittää. Duenden voi ainoastaan tuntea ja kokea. Se on intohimoa, inspiraatiota, tekemisen paloa, nautintoa. Sitä kaikkea Sevilla on. Kuuma ja rytmikäs kuin pasodoble, intohimoinen kuin flamenco.

Sevilla on kaunis kaupunki, jonka katuja reunustavat appelsiinipuut ja historia koskettaa joka puolelta koristeellisen ja mahtipontisen arkkitehtuurin muodossa. Sevillassa on roppakaupalla merkittäviä nähtävyyksiä, mutta itse nautin enemmän kiertelystä kaupungin omaleimaisissa kaupunginosissa.

Barrio Santa Cruzin, entisen juutalaiskorttelin, kapeat, romanttiset kadut ja viehättävät talot, ovat ihastuttavia, vaikkakin alue on melko suosittua turistiseutua. Macarenan nuorekas ja trendikäs tunnelma on taas hyvin erilainen ja vilkas ostoskatujen täyttämä Centro edustaa enemmän uudempaa Sevillaa.

Omaleimainen on varmasti myös työläiskaupunginosana tunnettu Triana, mutta jätin sen aika vähälle tutkimiselle. Otantaani nyt sattui jostain syystä heti kättelyssä sen verran raskasta aineistoa, etten halunnut jäädä pidemmäksi aikaa alueelle kiertelemään.

Trianaan johtavalla sillalla näin varmasti kaikkien matkojeni säälittävimmät raajarikkokerjäläiset. Heti perään katua ylitti kissa, joka veti itseään kahdella jalalla eteenpäin ja vielä täydennykseksi seuraavan kulman takana joku ääliö pieksi vikisevää koiraansa. Tuli paha mieli ja siksi päätin jättää alueen, mutta ennen sitä kävin katsomassa Puente de Isabel II Triana sillan kupeessa olevia keramiikkaliikkeitä. Alueella on pitkät perinteet keramiikan valmistuksesta, eikä Sevillassa voi muutenkaan olla huomaamatta rakennusten upeita kaakelointeja. Jos kaipaat taloosi persoonallista kaakelinumeroa tai nimilaattaa, suuntaa sillan oikealla puolella oleviin keramiikkaliikkeisiin.

Rakennusten kauniita kaakelikoristeluja on Sevillassa kaikkialla.

Historiallisesta keskustasta löydät maailman suurimman kirkon Sevillan katedraalin ja siihen kuuluvan Giralda tornin. Nähtävyyksistä itselleni mieluisin oli alunperin maurien linnoitukseksi rakentama Alcázar, joka on toiminut 1300-luvulta alkaneen historiansa aikana niin useiden hallitsijoiden palatsina kuin kotina mm. 800 naisen haaremille. Rakennusta on laajennettu useaan otteeseen ja siihen kuuluvat myös laajat puutarhat, joihin pääsee samalla lipulla kuljeskelemaan. Alcázar toimii tänäkin päivänä Espanjan kuningashuoneen residenssinä.

Kaupungin lukuisat puistoalueet ovat viihtyisiä ja mukavia vilvoittelupaikkoja kuumina päivinä. Mittava Maria Luisa -puistoalue oli oma suosikkini monine suihkulähteineen, valkoisine kyyhkysineen, patsaineen ja ruusuineen.

Taiteen ystävän kannattaa käydä Museo de Bellas Artesissa. Näyttelyn lisäksi itse rakennus sisäpihoineen oli myös näkemisen arvoista. Ulkomaalaisilta pääsymaksu museoon oli vain 1,50, mikä oli iloinen yllätys, sillä muuten Sevillassa nähtävyyksien pääsymaksut olivat mielestäni aika kalliita.

Kun Sevillasta puhutaan, ei sovi unohtaa tapaksia. Voisinpa sanoa, että jonkinmoinen tapastaivas kaupungissa aukesi. Hotellini respa suositteli minulle Gavidia aukiolla olevaa tapasravintolaa Dos de Mayo. Ravintola osoittautui suositusten arvoiseksi, tuli käytyä siellä syömässä peräti kahdesti.

Suurimman osan listan annoksista sai joko pieninä tapasannoksina tai suurempina lautasina, jotka ovat hyviä vaihtoehtoja silloin, kun kyseessä on isompi porukka ja tapakset halutaan jakaa. Jos kiinnostaa kokea oikeaa andalusialaista paikallismeininkiä, mene ruokailemaan sisälle. Melutaso on melkoinen! Ravintola näytti olevan tosi suosittu ja jatkuvasti tupaten täynnä. Pöytää kannattaa jäädä kuitenkin odottamaan, sillä porukka vaihtuu tiuhaa tahtia.

Tapasravintoloista ei ollut pulaa.

Ja kun flamencon synnyinseuduilla ollaan, ei voi olla törmäämättä flamencovaatteita myyviin liikkeisiin. Minusta nuo röyhelömekot ovat kertakaikkisen ihania ja pakko oli käydä hipeltämässä ja ihastelemassa näitä rönsyileviä, värikkäitä kostyymejä.

Kaikesta voi myös päätellä, että sevillalaiset ovat juhlakansaa. Kaupungissa oli muutamia katuja, joissa myytiin lähinnä vain juhlapukuja ja -asusteita fiesta-asuista hääpukuihin. Olipa myös liikkeitä, joissa myytiin vain lasten juhla-asuja tai vain lasten juhlakenkiä. Todellista vihkiytymistä asiaan.

Hääpuku andalusialaisittain. Hintaa vaivaiset 4390 euroa.

Sevillaa pidettään Madridin jälkeen tärkeimpänä härkätaistelukaupunkina, pidin siitä tai en. Härkätaisteluaiheiseen rekvisiittaan törmää myös monissa ravintoloissa. En kyllä välittäisi aamupalalla tuijotella härkätrofeita, kuten eräänä aamusena…

Tulin Sevillaan Fuengirolasta bussilla. Matka kesti nelisen tuntia. Positiivinen ylläri oli millaisen maisemareitin bussimatka tarjosikaan. Marbellan jälkeen noustiin vuoriston serpentiinitielle kohti Rondan kaupunkia. Matkalla ei juurikaan ollut asutusta, vain jumalaisen hienot maisemat ympäröivään vuoristoon. Suosittelen automatkaa jo pelkästään maisemien vuoksi.

Yövyin keskustan (Centron) kaupunginosassa Plaza Duquen aukiolla hotelli Américassa, vilkkaiden ostoskatujen tuntumassa. Loistosijainti, sillä joka paikkaan pääsin kävellen. Hotelli nyt oli ihan siisti, kolmen tähden perushotelli ilman mitään mainittavaa. 1-hengen huone vain oli kovin pieni, mutta tämähän nyt ei mitään uutta ollut. Noin viidenkympin hinta-laatusuhde sijaintiinsa nähden oli ok.

Viikko Sevillassa oli riittävä. Huomasin, että viimeisenä päivänä tiukkapipoinen täti minussa alkoi nostaa päätään ja kaupungin hälinä ja meluisuus alkoi ottamaan päähän. Kaipasin jo seesteisempään paikkaan ja niinpä suuntaan seuraavaksi jälleen rannikolle. Tällä kertaa Atlantin puolelle.