Huh, huh. Kylläpä on jäinen rintama meitä piinannut. Monta päivää perätysten ulkona on ollut siperiaa, eikä ole yhtään tehnyt mieli laittaa päätään ulos. Vaikka kuinka ulkona auringonpaisteessa on kaunista, siltikin kaikkein kauneimmalta se minusta näyttää ikkunan läpi mökin sisäpuolelta. Ainakin silloin, kun lämpötila on laskenut -15 asteen alapuolelle.
Muutaman kerran olen pukenut itseni Michelin-ukkoa muistuttavaksi möhkäleeksi ja yrittänyt saada ulkoilusta samaa hypefiilistä kuin sadoissa Instagramin talvea hehkuttavissa storeyssa ja kuvissa. Olen oikeasti yrittänyt löytää talven ihanuuden, joka minulla on toistaiseksi kadoksissa.
Sorry, ei vaan onnistu. Olen valehdellut, jos olen väittänyt pitäväni talviulkoilusta. a) En pidä kylmästä. b) En tiedä yhtään talvilajia, joka tuntuisi luontevalta tai mukavalta. c) Lumityötkin alkavat maistua jo puulta. Tuota valkoista maisemakuorrutetta on saatu nyt ihan riittämiin.
Takassa on palanut tuli aamusta iltaan, jotta nurkkiin pyrkivä holotna ei saisi valtaa. Järveltä pyrkivä viima on joskus aika ankara. Putkimiestäkin on tarvittu jäätynyttä putkea sulattamaan. Ihan salaa minä tässä väliin haaveilen Aurinkorannikon talvesta. Ja ihan vähän jo katselin kämppää tuolta suunnalta ensi talveksi.
Kävin hiljattain elämäni ensimmäistä kertaa vanhusten suljetussa hoitolaitoksessa. Kyse oli muistisairaiden yksiköstä, jossa asukkaiden oman turvallisuuden takia ovet ulkomaailmaan joudutaan pitämään lukittuina.
Oli opettavaista kurkistaa tällaiseen suljettuun maailmaan, joka on meistä useimmalle täysin vieras. Tulin miettineeksi ettei ole ihme, miten pahaa jälkeä korona saa aikaiseksi levitessään tuollaisessa yksikössä. Moni vanhus on niin hauras, ettei vastustuskykyä ole juuri mihinkään. Ohuen elämänlangan voi katkaista korona, mutta yhtä hyvin se voi olla tavallinen flunssa tai keuhkokuume.
En tiedä sopiiko tällaista kirjoittaa, mutta mietin myös sitä, onko kuolema monen ehtoopuolella olevan vanhuksen kohdalla sittenkään niin paha asia. Elämä on minusta muutakin kuin se, että henki pihisee joten kuten.
Elämä on aina arvokasta, mutta elämän voi minusta menettää jo aiemmin. Ei se, että sydän lyö ja muut elintoiminnot pitävät hengissä, ole välttämättä elämää niin kuin sen itse ymmärrän. Jos ei ole enää minkäänlaista ymmärrystä tästä maailmasta tai edes omasta olemassaolostaan, sopii miettiä onko korona siinä tilanteessa sittenkään paha asia.
Kun katsoo koronaan kuolleiden keski-ikää, tilasto ei ehkä enää tunnukaan niin karulta kertomalta.
Kirjoittelin aiemmin, että vuoden alussa iski painokriisi ja päätin aloittaa vuoteni kevyemmin saadakseni muutaman kilon pois. Mieskin innostui lähtemään mukaan ja niin meillä on kiinnitetty entistä enemmän huomiota siihen, mitä pannaan suusta sisään.
Kasviksia on lisätty ruokavalioon entisestään, hiilareita ja sokeria pyritty vähentämään ja viljatuotteissa vaihdettu osittain terveellisimpiin ja vähemmän turvottaviin vaihtoehtoihin kuten kvinoaan, spelttiin ja bulguriin.
Tammikuun lopussa meillä oli punnitus ja pientä muutosta oli tapahtunut. Mies oli laihtunut 1,5 kiloa. Minulla vaaka näytti lisää painoa 400 grammaa. Päätin oitis palauttaa suklaan ruokavaliooni.
Oletteko muut huomanneet, että korona-aikana rahankulutus olisi vähentynyt? Itse olen pannut merkille, että rahaa on jäänyt jopa vähän säästöön sen tähden, ettei tule juuri mitään osteltua. Oma osansa on tietty matkailun vähentymisellä. Kun ei juurikaan missään käy, ei välttämättömien menojen lisäksi rahaa mene juuri mihinkään.
Viime viikolla repäisin ja kävin pitkästä aikaa kampaajalla oikein pitkän kaavan mukaan. Samalla reissulla teki mieli hankkia vähän kosmetiikkaa, istahtaa kahvikupposelle ja lähteä tutkailemaan kevätretonkien tarjontaa.
On se vaan jännä juttu, mitä korona on saanut pääkopassa aikaan. Kun lähtee ihmisten ilmoille ja kaupoille, niin koko ajan on jotenkin epämukava tunne, mikä johtuu muustakin kuin kasvomaskista. Enempi on niin, että suorittaa välttämättömät ostoksensa mahdollisimman nopeasti ja pyrkii takaisin oman auton suojattuun maailmaan.
Jotain sentään tarttui mukaan. Huomasin tarvitsevani lämpimämmät ulkoiluhousut ja haaveilin lämpimästä villakerrastosta. Näistä onnistuin saamaan ainoastaan merinovillaisen paidan. Ei ollut joko tarjontaa lainkaan tai sopiva koko puuttui.
Paikkakunnan suurimmassa urheilutarvikkeiden kaupassa kerrottiin, että talviurheilutekstiilien myynti oli päässyt yllättämään ja siksi tavaraa on niin vähän. Myyjä mietti, ettei muistanut koskaan olleen näin paljon kysyntää talviulkoiluun liittyvistä vaatteista ja varusteista. Hyvä uutinen varmasti kauppiaille.
Hyvä uutinen sen sijaan ei ole, että juuri kun eteläinen Suomi on saanut pakattua hiihtolomakamppeensa ja on jo toinen jalka menossa talviloman viettoon, hallitus ja THL vetoavat ihmisiin, etteivät matkustaisi nyt mihinkään. Nyt. Ei. Kannata. Matkustaa. Mihinkään. EIKÄ!
Arvon viranomaiset, miettikää nyt vähän niitä matkailu- ja ravintola-alan yrittäjiä, joille seuraavat kolme viikkoa voivat olla ratkaisevia hengissä selviämisen kannalta. Ymmärrän huolenne koronan leviämisestä, mutta kun tuota hengissä selviämistä on myös muunlaista.
Onneksi joka päivä kesä on yhtä päivää lähempänä. Sitä ei onneksi korona, hallitus eikä THL voi perua.
Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista
6 comments
Käytiin juuri hiljattain kiertämässä Pieni Karhunkierros. Pakkasta oli kaksikymmentä astetta. Etukäteen hieman mietitytti, että miten oikein pakkasilla pärjää. Meistä Mikko on kuten sinä, ei pidä lainkaan kylmästä. Kunnon vaatetuksella oli kuitenkin lämmin, ja ulkoilupäivä oli ihana! Totesinkin, että pitäisi useamminkin käydä talvisinkin patikoimassa. Kunnollinen vaatetus, jotta ei palele, on kuitenkin ihan välttämätön. Ulkona hytiseminen ei kyllä houkuta lainkaan.
Eihän tuo ollenkaan hassummalta kuulosta. Voin kuvitella, että kauniit ne ovat maisemat tuolla talvellakin. Ehkä tämä ongelmani onkin pukeutumiskysymys 🙂
Voin niin samaistua tuntemuksiisi. Mitä tulee koronakuolemiin, niin joka vuosihan kuolee paljon vanhuksia flunssan seurannaisena, joten ei tämä heidän osaltaan miksikään ole muuttunut.
Mitä muuten vanhuuteen tulee, niin tottakai elämä on aina arvokas, mutta monen ikäihmisen viimeiset vuodet eivät kyllä ole elämisen arvoisia. Ja puhun nyt kokemuksesta sekä omaisen että hoitajan näkökulmasta. Korona sinällään voi olla vakava tauti, mutta useille myös tavanomainen flunssa, jota nyt onkin aika vähän liikkeellä.
Talven kauneudesta ei voine olla eri mieltä, mutta meikäläisen ulkoilukynnys on kymmenen miinusasteen luokkaa. Hiihdän kyllä mielelläni, luistimille en uskaltaudu kaatumisen pelossa. Vaikka pehmustetta onkin omasta takaa, pelkään kuitenkin katkovani luita, piruetit eivät enää ole hallinnassa.
Matkakuumeesta älä edes puhu. Jopa matkustusvastainen mieheni huokailee, että pääsispä jonnekin reissuun.
Rahansäästöä on tietysti tullut pelkästä kotoilusta. Vaatteenakin ollut vain jotain leggareita ja neuleita ulkoiluvaatteiden lisäksi. Villakangastakki on edelleen varastossa ja taitaa tältä talvelta sinne jäädäkin.
Saisipa edes sen rokotteen, niin olisi jotain valoa ikkunassa. Jos syksyllä ei kaikki ole toisin, niin repeän.
Varmasti koronakuolemien tilastoissa on paljon mukana niitä, joiden kuolinsyy olisi normaalitilanteessa ollut vaikka juuri tuo influenssa tai sen jälkitauti. Onneksi ylipäätään Suomessa meillä on ainakin toistaiseksi aika maltilliset lukemat.
Matkakuumetta sitä podetaan täälläkin ja kutakuinkin lähtökuopissa odotellaan, milloin pääsisi. Onneksi kesä tulee ja tuo helpostusta.
Olen tehnyt saman huomion. Kaikki paremmat vaatteet ja kengät koristavat vain kaappeja. Collaripuvuissa menee arjet, toppatakissa ja ulkoiluhousissa lähes kaikki muu. Meillä vielä tämä maallemuutto on muuttanut pukeutumista entisestään karumpaan suuntaan. Yritetään pärjätä repeämättä 🙂
En vähättelisi thl:n suosituksia, varsinkaan jos itse ei ole tietoinen koronan vakavuudesta. Mikäli sairaalat täyttyvät lomalla toisiaan tartuttaneista korona potilaista, ei ole tällöin tilaa muille sitä paikkaa tarvitseville. Mikäli aijomme käyttää näitä sairaalan palveluita silloin kun itse sitä akuutisti tarvitsemme, on tällöin meidän velvollisuus noudattaa ohjeistuksia meitä viisaammilta tahoilta. Perusterveitä 50 vuotiaita henkilöitä menehtyy tähän tautiin. Korona on ajateltua vakavampi virus.
Kiitos Martta mielipiteestäsi. Tärkeitä asioita nostit esiin, kuten sen, että koronaa ei pidä missään nimessä vähätellä ja että jokaiselta meistä vaaditaan vastuuta käyttäytymisessämme. Sen sijaan en ole ihan sitä mieltä, että kaikkien pitäisi linnoittautua mökkeihinsä ja lopettaa niin kaikki harrastaminen kuin palveluiden käyttö.
Moni ei tule ajatelleeksi, että samalla me jäädytämme hyvinvointiyhteiskuntamme. Kaikkinainen boikotti lisää konkursseja ja työttömyyttä sekä vähentää verotuloja, juuri niitä tuloja, joita tarvitsemme esim. terveydenhuoltoomme. Toinen puoli tietysti on sitten se terveyden toinen puoli eli henkinen hyvinvointi, mikä tässä tasapainottelussa näytetään unohdettavan kokonaan.
Varovaisuutta ja tasapainottelua meiltä kaikilta tarvitaan. Jokainen meistä tekee kuitenkin omat valintansa sen suhteen, mitä tekee ja mitä jättää tekemättä. Vastuuta ei kuitenkaan missään kohtaan saa unohtaa.