Category:

Espanja

Cadiz – Andalusian köyhä rantakaupunki

by Annemaria 6.11.2015

Cadiz, Andalusia, Espanja

Tiedättekö sen tunteen uuteen matkakohteeseen saavuttaessa, kun kaikki tökkii ja sen jälkeen alkaa inhoamaan koko paikkaa. Ensikosketukseni eteläisen Espanjan rantakaupungin Cadizin kanssa oli vähän tälläistä.

Budjettiini sopivia majoitusvaihtoehtoja oli aika vähän jäljellä, joten jouduin ottamaan majoituksen vähän syrjemmältä keskustaa. Barrio de la Vina olisi voinut jossain toisessa tilanteessa olla mielenkiintoinen paikallinen asuinympäristö, mutta nyt yksin matkaavan naisen näkökulmasta tämä alue oli rähjäistä ja ikävän näköistä. Sellaista aluetta, missä ei juuri tee mieli pimeällä yksin liikkua, eikä oikeastaan kaivaa edes kameraa esille. Uimaranta oli majapaikkaani lähellä, samoin kuin Cadizin kaksi vanhaa linnoitusta. Varsinaiseen keskustaan oli pieni kävelymatka.

Rannoilla ei ollut tungosta.

Huoneistohotelli Cadiz Plaza Luzissa oli vasta remontoitu ja huoneeni siisti ja tilava, tosin kalustus melko aneeminen. Ilmastoinnin kanssa oli ongelmia. Huone oli kuuma kuin sauna, mutta digitaalinen mittari vaan ei suostunut toimimaan. Huoltomies saatiin paikalle, mutta vikaa ei saatu korjattua. Niinpä minua kehoitettiin käynnistämään ja sulkemaan masiina katonrajassa olevasta koneesta. Hädin tuskin yletin koneelle tuolilta kurkottamalla.

Ruokapaikan valinnassakaan ei onnistanut. Satuin syömään varmasti kaupungin huonoimpaan ravintolaan, sillä sain niin ala-arvoisen turistimenun, että oksat pois. Kokonaisuus oli höystetty vielä töykeimmällä mahdollisella palvelulla, joten alkoi oikeasti ottamaan päähän.

Kierros kaupungillakaan ei saanut Cadizia avautumaan minulle mitenkään hohdokkaana matkailukohteena. Ehkä olin virittäytynyt väärään tunnelmaan, sillä silmiini pistivät vain roskaiset kadut, huonossa kunnossa olevat rakennukset ja kaljoittelevat spurguporukat.

Onneksi aurinko paahtoi täysiä, lukemani mukaan aurinko paistaa tässä kaupungissa keskimäärin 330 päivää vuodessa, joten päätin istua nauttimaan lämmöstä rantatien kivimuurille. Mutta eikös jonkun kännikkään pitänyt tulla häiriköimään ja pilaamaan hetkeni. Illalla mietin jo, että pakkaan seuraavana päivänä laukkuni ja vaihdan paikkakuntaa. Koska majoitus nyt kuitenkin oli maksettu kahdesta yöstä, päätin antaa Cadizille vielä mahdollisuuden.

Seuraavana aamuna suuntasin paikalliseen kauppahalliin torielämää tutkailemaan. Atlantti armas suo näköjään antimiaan, sillä kalaa ja mereneläviä oli tarjolla jos jonkinmoista. Kalamyyjiä oli kymmenittäin, jotka selkeästi kilpailivat toinen toistaan hienommin esille laitetuilla myyntitiskeillään. Kelpaa tuosta tarjonnasta valita päivän menuuta.

Vai maistuisiko sittenkin etanat?

Cadizissa sijaitsee pieni kappeli, Santa Cueva, jonka tekee kuuluisaksi kolme Farncisco de Goyan maalausta. Pitihän ne käydä katsastamassa. Sievä kappeli muutenkin.

Ihmettelin kaupungissa liikkuvaa runsasta brittieläkeläisten määrää. Ja selvisihän se. Kaupungin satama-altaaseen oli kiinnittynyt muutama risteilyalus ja massiivisin niistä näytti olevan Iso-Britannian lipun alla. Melkoisen kokoinen alus olikin.

Päivän kiertely Cadizissa ei saanut minua muuttamaan ennakkokäsitystäni. Tämä kaupunki vaan nyt ei kolahtanut. Cadizta pidetään Euroopan vanhimpana kaupunkina, jonka perustamisvuodeksi arvellaan vuotta 1100 ennen ajanlaskun alkua. Vaikka historia on pitkä, nykypäivä ei minua viehättänyt. Jotenkin vähän kehittymätöntä ja köyhän puoleista aluetta tuntui olevan.

Matkailijan näkökulmasta joskus on hiuksenhieno ero siinä, mikä on sopivasti alkuperäinen matkailukohde, mikä rähjäinen ja epämiellyttävä. Subjektiivinen havainnointini laittaisi Cadizin juuri ja juuri jälkimmäiseen luokkaan. Toki muutama sievä aukio löytyi, kuten ylipäätään kaikista Espanjan kaupungeista.

Olihan päivässäni nyt jotain positiivistakin. Respan neitokainen neuvoi minut majapaikkani kulman taakse ravintolaan, jota pidetään kaupungin parhaana. Neuvoi vielä menemään baarin puolelle ja pyytämään tapasmenun. Muuten ravintola on kuulema melko kallis.

Kiitos ravintola El Faro, söin pystybaarissanne Espanjan matkojeni parhaimmat tapakset. Viidennen tapaslautasen jälkeen oli pakko luovuttaa. Hinta-laatusuhde oli erinomainen. Viidestä tapaslautasesta ja kahdesta viinilasillisesta selvisi alle kahdenkympin. Jos menet Cadiziin, älä jätä käymättä tässä ravintolassa, jos haluat syödä hyvin. Ravintolan löydät Barrio de la Vinan alueelta osoittesta Carrer San Felix 15. Luin muuten netistä arvosteluja ravintolasta ja joku kirjoitti, että ainut hyvä syy tulla tähän kaupunginosaan :).

Seuraa tässä jälleen kaipaan, joten suuntaan uudelleen ystävieni luokse Fuengirolaan Costa del Solille. Muutama vetelä lepopäivä hyvässä seurassa olisi jälleen paikallaan. Yksinmatkustamisessa harmittaa se, että yksin vaan on niin vaikeaa nauraa…

Olisi muuten mielenkiintoista tietää, onko kellään lukijoistani omia kokemuksia Cadizista? Oliko minulla vain huonot päivät?

EDIT: Tein uuden matkan Cadiziin neljä vuotta myöhemmin. Ihastuinko, rakastuinko vai jättikö kaupunki kylmäksi edelleen? Tässä kokemuksiani: https://www.rantapallo.fi/samppanjaamuovimukista/2019/12/18/cadiz-rakastaa-vai-eiko-rakastaa/

6.11.2015 19 comments

Intohimoisten tunteiden Sevilla

by Annemaria 4.11.2015

Sevilla, Andalusia, Espanja

Alunperin tarkoitukseni oli viettää Sevillassa kolme yötä, mutta sen verran tiukasti kaupunki sai imuunsa, että visiitistä muodostuikin viikon mittainen. Sevilla on kertakaikkisen koukuttava. Ehkä parhaiten kaupungin henkeä ja ihmisten elämänasennetta kuvaa espanjalainen sana duende.

Tuolle sanalle ei löydy suoraa käännöstä, mutta se tarkoittaa jotain sellaista minkä näkee ja kokee, mutta jota ei voi selittää. Duenden voi ainoastaan tuntea ja kokea. Se on intohimoa, inspiraatiota, tekemisen paloa, nautintoa. Sitä kaikkea Sevilla on. Kuuma ja rytmikäs kuin pasodoble, intohimoinen kuin flamenco.

Sevilla on kaunis kaupunki, jonka katuja reunustavat appelsiinipuut ja historia koskettaa joka puolelta koristeellisen ja mahtipontisen arkkitehtuurin muodossa. Sevillassa on roppakaupalla merkittäviä nähtävyyksiä, mutta itse nautin enemmän kiertelystä kaupungin omaleimaisissa kaupunginosissa.

Barrio Santa Cruzin, entisen juutalaiskorttelin, kapeat, romanttiset kadut ja viehättävät talot, ovat ihastuttavia, vaikkakin alue on melko suosittua turistiseutua. Macarenan nuorekas ja trendikäs tunnelma on taas hyvin erilainen ja vilkas ostoskatujen täyttämä Centro edustaa enemmän uudempaa Sevillaa.

Omaleimainen on varmasti myös työläiskaupunginosana tunnettu Triana, mutta jätin sen aika vähälle tutkimiselle. Otantaani nyt sattui jostain syystä heti kättelyssä sen verran raskasta aineistoa, etten halunnut jäädä pidemmäksi aikaa alueelle kiertelemään.

Trianaan johtavalla sillalla näin varmasti kaikkien matkojeni säälittävimmät raajarikkokerjäläiset. Heti perään katua ylitti kissa, joka veti itseään kahdella jalalla eteenpäin ja vielä täydennykseksi seuraavan kulman takana joku ääliö pieksi vikisevää koiraansa. Tuli paha mieli ja siksi päätin jättää alueen, mutta ennen sitä kävin katsomassa Puente de Isabel II Triana sillan kupeessa olevia keramiikkaliikkeitä. Alueella on pitkät perinteet keramiikan valmistuksesta, eikä Sevillassa voi muutenkaan olla huomaamatta rakennusten upeita kaakelointeja. Jos kaipaat taloosi persoonallista kaakelinumeroa tai nimilaattaa, suuntaa sillan oikealla puolella oleviin keramiikkaliikkeisiin.

Rakennusten kauniita kaakelikoristeluja on Sevillassa kaikkialla.

Historiallisesta keskustasta löydät maailman suurimman kirkon Sevillan katedraalin ja siihen kuuluvan Giralda tornin. Nähtävyyksistä itselleni mieluisin oli alunperin maurien linnoitukseksi rakentama Alcázar, joka on toiminut 1300-luvulta alkaneen historiansa aikana niin useiden hallitsijoiden palatsina kuin kotina mm. 800 naisen haaremille. Rakennusta on laajennettu useaan otteeseen ja siihen kuuluvat myös laajat puutarhat, joihin pääsee samalla lipulla kuljeskelemaan. Alcázar toimii tänäkin päivänä Espanjan kuningashuoneen residenssinä.

Kaupungin lukuisat puistoalueet ovat viihtyisiä ja mukavia vilvoittelupaikkoja kuumina päivinä. Mittava Maria Luisa -puistoalue oli oma suosikkini monine suihkulähteineen, valkoisine kyyhkysineen, patsaineen ja ruusuineen.

Taiteen ystävän kannattaa käydä Museo de Bellas Artesissa. Näyttelyn lisäksi itse rakennus sisäpihoineen oli myös näkemisen arvoista. Ulkomaalaisilta pääsymaksu museoon oli vain 1,50, mikä oli iloinen yllätys, sillä muuten Sevillassa nähtävyyksien pääsymaksut olivat mielestäni aika kalliita.

Kun Sevillasta puhutaan, ei sovi unohtaa tapaksia. Voisinpa sanoa, että jonkinmoinen tapastaivas kaupungissa aukesi. Hotellini respa suositteli minulle Gavidia aukiolla olevaa tapasravintolaa Dos de Mayo. Ravintola osoittautui suositusten arvoiseksi, tuli käytyä siellä syömässä peräti kahdesti.

Suurimman osan listan annoksista sai joko pieninä tapasannoksina tai suurempina lautasina, jotka ovat hyviä vaihtoehtoja silloin, kun kyseessä on isompi porukka ja tapakset halutaan jakaa. Jos kiinnostaa kokea oikeaa andalusialaista paikallismeininkiä, mene ruokailemaan sisälle. Melutaso on melkoinen! Ravintola näytti olevan tosi suosittu ja jatkuvasti tupaten täynnä. Pöytää kannattaa jäädä kuitenkin odottamaan, sillä porukka vaihtuu tiuhaa tahtia.

Tapasravintoloista ei ollut pulaa.

Ja kun flamencon synnyinseuduilla ollaan, ei voi olla törmäämättä flamencovaatteita myyviin liikkeisiin. Minusta nuo röyhelömekot ovat kertakaikkisen ihania ja pakko oli käydä hipeltämässä ja ihastelemassa näitä rönsyileviä, värikkäitä kostyymejä.

Kaikesta voi myös päätellä, että sevillalaiset ovat juhlakansaa. Kaupungissa oli muutamia katuja, joissa myytiin lähinnä vain juhlapukuja ja -asusteita fiesta-asuista hääpukuihin. Olipa myös liikkeitä, joissa myytiin vain lasten juhla-asuja tai vain lasten juhlakenkiä. Todellista vihkiytymistä asiaan.

Hääpuku andalusialaisittain. Hintaa vaivaiset 4390 euroa.

Sevillaa pidettään Madridin jälkeen tärkeimpänä härkätaistelukaupunkina, pidin siitä tai en. Härkätaisteluaiheiseen rekvisiittaan törmää myös monissa ravintoloissa. En kyllä välittäisi aamupalalla tuijotella härkätrofeita, kuten eräänä aamusena…

Tulin Sevillaan Fuengirolasta bussilla. Matka kesti nelisen tuntia. Positiivinen ylläri oli millaisen maisemareitin bussimatka tarjosikaan. Marbellan jälkeen noustiin vuoriston serpentiinitielle kohti Rondan kaupunkia. Matkalla ei juurikaan ollut asutusta, vain jumalaisen hienot maisemat ympäröivään vuoristoon. Suosittelen automatkaa jo pelkästään maisemien vuoksi.

Yövyin keskustan (Centron) kaupunginosassa Plaza Duquen aukiolla hotelli Américassa, vilkkaiden ostoskatujen tuntumassa. Loistosijainti, sillä joka paikkaan pääsin kävellen. Hotelli nyt oli ihan siisti, kolmen tähden perushotelli ilman mitään mainittavaa. 1-hengen huone vain oli kovin pieni, mutta tämähän nyt ei mitään uutta ollut. Noin viidenkympin hinta-laatusuhde sijaintiinsa nähden oli ok.

Viikko Sevillassa oli riittävä. Huomasin, että viimeisenä päivänä tiukkapipoinen täti minussa alkoi nostaa päätään ja kaupungin hälinä ja meluisuus alkoi ottamaan päähän. Kaipasin jo seesteisempään paikkaan ja niinpä suuntaan seuraavaksi jälleen rannikolle. Tällä kertaa Atlantin puolelle.

4.11.2015 2 comments

Andalusia Espanja

Sevilla – elämäniloinen kaupunki

by Annemaria 2.11.2015

Tiukkapipoinen täti-ihminen saapuu Sevillaan ja havaitsee ensimmäiseksi roskaiset kadut ja äänekkäät ihmiset. Jos espanjalaiset muutenkin ovat kovaäänisiä, Sevillassa desibelejä on nostettu entisestään. Miksi kaikkien on täällä pakko suorastaan huutaa?

Ravintolan tarjoilija vetää röökiä terassilla, mutta huomattuaan yksinäisen naismatkaajan istuutuvan pöytään, iloisesti hymyillen kiikuttaa tapaslistaa paikalle ja kysyy ottaisinko ihan ekaksi jotain juomista. Heillä olisi kuulema loistavaa Riojan punkkua viikon viininä. No mikäs siinä.

Täti-ihminen huomaa hassun yksityiskohdan: jokaisen terassipöydän alla on oma roskis. Tosin roskat eivät ole niihin päätyneet, vaan terassin alue on melkoinen sekamelska sinne tänne heitettyjä tupakantumppeja ja roskia. Lounasaika alkaa olla lopuillaan. Viereisessä pöydässä nauretaan, kädet käyvät ja puhe käy sen verran kovaäänisenä, että kuulostaa kuin siellä riideltäisiin. Sillä erotuksella, että kaikilla näyttää olevan hauskaa.

Täti-ihminen saa eteensä tilaamansa tapakset. Viini on hyvää ja tapakset, parhaita mitä koskaan on Espanjassa tullut syötyä. Ei mitään koirankuppiroiskauksia, vaan maukkaita ja kauniisti esille laitettuja. Aurinko paistaa, täti-ihmistäkin alkaa hymyilyttää.

Tiukkapipo, tervetuloa Sevillaan, kaupunkiin jossa otetaan ilo irti elämästä. Täällä ei mikään ole niin nökönuukaa, paitsi se, että elämä on hauskaa.

Muutaman päivän visiitti venähti vähän pidemmäksi, kaupungin elämäniloinen tunnelma tarttui. Tuonnempana lisää Sevillan kokemuksia.

2.11.2015 0 comments

Andalusia Costa del Sol Espanja

Andalusian Mijas – kiva kylä, mutta aaseja kävi sääli

by Annemaria 31.10.2015

Mijas Pueblo, Andalusia, Espanja (noin 30 km Malagasta rannikkoa etelään)

Ystävieni suosituksesta tein päiväretken Fuengirolan vieressä olevaan Mijaksen kylään (virallisesti Mijas Pueblo). Kylä sijaitsee 430 metrin korkeudessa vuoristossa ja on kuuluisa valkoisista taloistaan. Huolimatta siitä, että bussi tuo kylään puolen tunnin välein täyslastillisen turisteja, kylässä oli mukavan seesteinen paikallistunnelma. Aurinko hohkasi kalkittujen talojen seinistä, kylän vanhat papat istuivat penkeillä menoa ihmettelemässä, ravintoloista kantautui iloinen puheensorina ja kyyhkyset vilvottelivat suihkulähteissä.

Päivä kannattaa aloittaa bussipysäkin vieressä sijaitsevasta turistitoimistosta. Täältä sai hyvän kartan, johon oli merkitty reitti, mitä kannattaa kulkea ja kaikki turistin kannalta olennainen. Opastus kartalta löytyi jopa suomen kielellä. Erityisesti kannattaa kiertää kylän laidalle näköalapaikalle, josta oli upeat näkymät alas aurinkorannikolle.

Piipahdin myös Mijaksen pienessä taidemuseossa jossa alakerroksessa oli muutama Salvador Dalin työ ja jokunen Picasson keramiikka. Toisessa kerroksessa on vaihtuva näyttely. Aika suppea kokoelma, joten ehkä enempi kannattaa vierailla kylän lukuisissa taidegallerioissa ja käsityöläisputiikeissa. Erityisesti hieno keramiikka jäi mieleen.

Mijaksen kylä on kuuluisa aasitakseistaan, joita seisoi parkissa turistitoimiston edessä. En tiennyt mitään näistä aaseista, mutta ihan havainnoimalla saattoi nähdä, ettei kovin onnellisen näköisistä eläimistä ollut kyse. Surullisen apaattisen ja stressaantuneen näköisiltä nuo hörökorvat näyttivät. Harmitti vietävästi, että joidenkin aasien päät oli sidottu niin tiukasti kiinni paaluun, etteivät ne juurikaan pystyneet päätään liikuttamaan. Ihan mielenkiinnosta kaivoin netistä tietoa ja löytyihän sitä. Jonkinmoisena eläinrääkkäyksenä voisi kaiketi pitää sitä, että eläimet tekevät vuodet läpeensä pitkää päivää julmetun kuumassa, kantavat selässään yli sallitun painorajan (70 kg) ylittäviä turisteja tai vetävät kärreissä perässään usean hengen seurueita. Palkaksi tästä raskaasta työstä pääsevät yöksi, ei suinkaan laitumelle, vaan ahtaisiin tallitiloihin. Osa aaseista on jo melko iäkkäitä kärsien nivel- ja selkävaivoista. Useita adresseja on kirjoitettu tämän aasitaksitoiminnan lopettamisen puolesta, mutta joillekin tämä on sen on verran hyvä tulolähde, että tuskin ihan vähällä saadaan hommaa loppumaan. Paras keino tietysti olisi se, että turistit olisivat valistuneita ja valitsisivat aasin sijaan vaikkapa mopotaksin, joita myös oli saatavilla.

Mijaksen kylään pääsee Fuengirolasta kätevästi bussilla, joita linja-autosemalta lähtee puolen tunnin välein. Bussimatkan hinta yhteen suuntaan oli vain 1,55. Mijas oli oikein mukava päiväretkikohde, jossa kannattaa ehdottomasti käydä, mikäli noilla nurkilla lomailee.

31.10.2015 2 comments

Andalusia Costa del Sol Espanja Fuengirola

Fuengirola – aurinkokaupunki

by Annemaria 30.10.2015

Fuengirola, Espanjan aurinkorannikko Costa del Sol (noin 30 km Malagasta lounaaseen)

Myönnetään. Olin aika sarkastinen tullessani Fuengirolaan, Espanjan aurinkorannikon suomalaisimpaan kaupunkiin. Naureskelin mielessäni ulkomaanmatkaajia, jotka istuvat suomibaarissa syömässä lihapullia ja laulavat illalla pienessä sievässä suomikaraokea muiden samankaltaisten suomalaisten kanssa.

Halusin kuitenkin tavata kaupungissa asustelevia ystäviäni ja kuukauden yksin matkallaolon vastapainoksi kaipasin myös seuraa. Siispä bussilla Granadasta Malagaan ja sieltä puolen tunnin bussimatka Fugeen, kuten suomalaiset kaupunkiaan kutsuvat.

Niin. Onhan Fuengirola toki tuota mainittuakin. Los Bolichesin kaupunginosasta, suurimman suomalaiskeskittymän ytimestä, löytyy Centro Finlandia, jossa voi käydä syömässä perinteistä suomalaista kotiruokaa, juomassa salmiakkikossua, käydä saunassa tai katsomassa suomalaista lätkäliigaa.

Fuengirolan suomalaisten palveluiden määrä yllätti. Olin kyllä kuullut suomalaisista ravintoloista ja suomalaisesta koulusta, mutta se laajuus, missä mittakaavassa suomalaisuus katukuvassa näkyy, oli yllättävää. Suomalainen ruokalista ja suomalaista henkilökuntaa näytti olevan yhdessä jos toisessa ravintolassa. Hengellistä ravintoa tarjoilee suomalainen seurakuntakeskus, suomalaisia tuotteita löytyy karjalanpiirakoista Havin mäntynestesaippuaan ja palvelusaralla suomeksi hoituvat niin pankki-, asianajo-, asunnonvuokraus- kuin terveydenhoitopalvelut. Kauneudenhoidon puolella suomalaista osaamista näytti myös olevan aika tavalla. Tutkailin joidenkin kampaamoiden hintoja, jotka panivat jo miettimään, olivatko ne jopa liian hyviä ollakseen totta. Miten 25 eurolla voi saada koko pään hela hoidon: pesun, leikkauksen, värin ja föönäuksen?

Suomalaisuus todella näkyy Fuengirolan katukuvassa.

Fuengirolan noin 80 000 pysyvästä asukkaasta noin 30 000 on ulkomaalaisia. Talvikuukausina kaupungissa arvellaan lyhytaikaisesti asustavan jopa 20 000 suomalaista. Montakymmentätuhatta typerää suomalaista siis? Ei sittenkään. Kun kuljeskelin muutaman päivän Fuengirolan katuja, pääsin paremmin jyvälle siitä, mistä tässä aurinkorannikon matkailussa oikein on kyse.

Kaupungissa on kertakaikkisen helppoa olla. Ensiksi tuo aurinko armas, joka mollottaa ja lämmittää taivaalla suurimman osan vuotta. Kun lokakuun lopulla voi aloittaa päivänsä parvekeaamiaisella ja lenkkeillä yli 7 kilsaa pitkää rantabaanaa topissa ja shortseissa, sitä ei muistakaan, että jossain maailman kolkassa loka-marraskuun vaihde on aika ankeaa… Kaupunki itse mainostaa sloganilla: Fuengirola – un sol de ciudad, Fuengirola – aurinkokaupunki. Eikä ihme, läpi vuoden lämpötila on + 13 asteen yläpuolella.

Tässähän se perimmäinen syy Fuengirolan suosioon on.

Kielitaidottomalle suomenkielen esiintymisestä kaikkialla on varmasti hyötyä. Ei tarvitse ummikkona arvailla ruokalistaa ja tehdä tilauksia. Ja kun käy paikallisessa supermercadossa, ruokakassin hinta saa hymyilemään. Hymyilemään saavat myös ravintoloiden ruokien ja alkoholijuomien hinnat. Tässä kohtaa yllätyin positiivisesti, sillä oletin, että näin turistikeskeisessä paikassa hintataso olisi ollut kovempikin.

Lyhyen empiirisen otannan perusteella minusta Fuengirolassa ei ollut sen kalliimpaa kuin muuallakaan Espanjassa. Kuppiloiden kilpailu näytti olevan aika kovaa, joten se varmaan omalta osaltaan hillitsee hintatason nousemista. Tosin turismin lieveilmiö näkyi mm. siinä, että joissain baareissa ei tarjoilijan mukaan saanut kuin isoja oluttuoppeja. Eipä ollut vastaavaa aiemmin tullut matkallani esiin. Rahastuksen makua.

Kiinnitin huomiota siihen, miten paljon alueella oli ajateltu esteetöntä liikkumista. Pyörätuolilla pääsi helposti liikkumaan pääväyliä pitkin ja jos kävely tuottaa ongelmia, pystyy vuokraamaan akkukäyttöisen moottorikulkupelin, jolla on kätevää surruutella paikasta toiseen.

Mietin myös oleskelua niiden osalta, jotka viipyvät kaupungissa pidempiä aikoja. Tuppisuina pidetyt suomalaiset näyttivät tutustuvan toisiinsa hyvinkin helposti. Kokemuksia vaihdettiin kahvikupposen tai viinilasin äärellä. Ken sosiaalista elämää ja ylipäätään aktiviteetteja kaipaa, sitä näytti olevan tarjolla virallisemmalla puolella niin retkien kuin opiskelun merkeissä. Fuengirolassa toimii suomalainen Sofia opisto, joka tarjoaa kaikenmoista koulutusta ja harrastusmahdollisuutta kielikoulutuksesta liikuntaryhmiin. Eipä siis ihme, että moni mielii aurinkorannikon lämpöön ja etenkin juuri Fuengirolan alueelle. Sinne on ilmeisen helppoa sopeutua, vähän kuin kotiin tulisi :).

Muutama sana vielä itse kaupungista. Ollakseni rehellinen, kaupunkia ei voi pitää mitenkään kauniina. Rantakadun toinen puoli on täynnänsä pääosin 70-luvulla rakennettuja suurikokoisia ja rumia hotelli- ja muita loma-asuntokomplekseja. Väliin mahtuu riveittäin ravintoloita, jotka muistuttavat toinen toistaan. Koko ranta-alue on täyteen rakennettua vähän yksitotista loma-aluetta, josta ei juurikaan pysty erottamaan kaupunkeja ja kyliä toisistaan. Pani miettimään, tylsistyttäisikö pidemmän päälle?

Oikeastaan ainut hieman viehättävämpi ja ilmeikkäämpi alue, jonka Fuengirolasta löysin oli Plaza Constituciónin alue. Aukion ympärillä oli joitain uudenaikaisempia ja erilaisempia ravintoloita, kuten Pasapalo, jossa kävin syömässä oikein raikkaan salaatin.

Toinen käyntivinkki, missä kannattaa piipahtaa, ovat joka tiistai Fuengirolan Feria alueella pidettävät katumarkkinat. Myyjiä on paljon ja tavaraa, ihan mielenkiintoistakin, laidasta laitaan. Kenkiä, vaatteita, laukkuja, koruja, keramiikkaa… Täältä saa ostettua ne melkein aidot maikelkorssit ja reipanit hyvin edullisesti. Muista tinkiä!

Menköön tässä vielä kiitos niille kahdelle ihanaiselle ja hulvattomalle ihmiselle, sinne rantakadun neljännen kerroksen näköalaterassille. Vielä nähdään, mutta nyt lähden tutustumaan flamencon intohimoiseen kotikaupunkiin.

30.10.2015 0 comments

Andalusia Espanja

Granada – Andalusian kuuma kaupunki

by Annemaria 26.10.2015

Granada, Andalusia, Etelä-Espanja

Syynä Granadaan tulooni oli tietysti Espanjan suosituin matkailunähtävyys Alhambra. Tässä kohtaa kävi nyt vähän ohraisesti. Joka paikassa netissä kehoitetaan hankkimaan liput tuohon maurien rakentamaan palatsikaupunkiin hyvissä ajoin, mutta jotenkin sitä aina vaan tuudittautuu hyvään uskoon.

Suuntasin heti kaupunkiin tultuani turistitoimistoon lippuja kysymään ja kuulin, että kaikki ennakkoon myytävät liput on myyty marraskuun puoliväliin asti. Ainut keino saada lippu huomiselle, olisi mennä aamulla anivarhain jonottamaan lippua paikan päälle.

Näin teinkin. Nappasin taksin hotellini läheltä aamuvarhaisella ja saavuin ennen kahdeksaa lipunmyyntien eteen, joihin oli kertynyt jo pitkinä kiemurtelevat jonot. Muutama muukin näytti sinä päivänä olevan halukas tutustumaan tähän islamilaisen arkkitehtuurin taidonnäytteeseen.

Alueella oli jonot erikseen käteisellä ja luottokortilla maksaville. Luottokorttijono vaikutti hieman lyhemmältä, joten parkkeerasin itseni siihen. Siinä vaiheessa, kun myyntitiski jo häämötti, kuulutettiin, että kaikki liput sille päivälle oli jo myyty eli se siitä sitten. Harmitti kovasti, mutta onpahan nyt hyvä syy tulla kaupunkiin uudelleen.

Alhambra jäi nyt ikävä kyllä näkemättä. Pääsin vain tutkailemaan ulkoalueita.

Ei silti, ei tämä visiitti Granadaan hukkaan mennyt, sen verran hotista kaupungista on kyse. Granada on kaupunki, jossa on eloa ja rytmiä kuin flamencokitaran soittajalla ja sopivasti elämän tuomaa karheutta kuin flamencolaulajalla. Tosin turisteja parveili keskustan kaduilla tuhatpäin ja se vähän haittasi täti-ihmisen viihtyvyyttä. Vellovassa turistimassassa liikkuminen nykyisin väsyttää ja ahdistaa, enkä millään enää jaksaisi näin turistivoittoista matkailua. Siksi olikin parasta paeta vähän syrjemmäksi katedraalin ympäristöstä, kaduille joissa oli vain valkoisia taloja ja enemmän tilaa hengittää.

Kaupungin paras fiilis löytyi Albaicin kaupunginosasta, jossa siellä täällä nousi pystyyn spontaaneja flamencoesityksiä tai kuuli flamencokitaran hakkaavia rytmejä. Tässä kohtaa harmitti olla yksin matkassa. Kuinka mielenkiintoista olisikaan ollut lähteä matkakumppanin kanssa etsimään sitä kaupungin kuuminta flamencopaikkaa tai istua iltaa kaupungin sykkivissä baareissa. Yksin tämä ei tuntunut hyvältä ajatukselta.

Satuin viettämään kaupungissa viikonlopun ja ilmiselvästi kunnon bilemeininki näytti iltaisin olevan. Espanjalainen ilmaisu ”Vivir sin dormir” eli eloa ilman nukkumista tuntui olevan vallalla. Aamukuuteen jatkui yöelämä ainakin hotellini kulmilla. Terveisiä vaan huonosti nukkuneelta matkaajalta :).

Granadan katukuvassa arabialaisen kulttuurin vaikutus näkyy voimakkaasti. Osa nyt varsin ratsastaa Alhambran islamilaisella historialla, mutta eihän tuo Pohjois-Afrikka kovin kaukana maantieteellisesti Granadasta ole. Tuntui hullulta kulkea espanjalaisen kaupungin kaduilla, josta löytyi maustebasaareita ja arabialaisia käsitöitä.

Vielä yksi havainto. Jos mielit itsellesi loistavaa hääpukua, Granada on se kaupunki johon kannattaa matkustaa. En tiedä onko tämä kaupunki jotenkin profiloitunut jonkinlaiseksi hääpukujen ostopaikaksi, mutta en muista koskaan nähneeni näin paljon hääpukuliikkeitä. Ja niin upeita pukuja, että oksat pois.

Ja koska Andalusiassa ollaan, ei voi myöskään olla törmäämättä flamencovaatetukseen. Noiden ihastuttavien röyhelömekkojen hinnat eivät olleet mitenkään kalliita. Harmi vaan, kun käyttöä taitaisi olla aika niukasti.

Majoituin Las Nieves nimisessä hotellissa, joka sijaitsi kävelu/ostoskadulla ydinkeskustassa. Ihan siisti ja kelpo kolmen tähden hotelli, vaikka huone olikin pieni ja kaduilta tullut meteli häiritsi, mutta jotenkin tässä hotellissa oli kotoinen meininki. Erikoismaininta tosi mukavasta henkilökunnasta.

Nyt alkaa tulla matkaväsymys. Kuukausi on tullut matkaa taitettua ja yhdeksän eri paikkakuntaa nähtyä. Huomasin täällä ollessani, etten jaksa enää samoin innostua kaikesta kuin alkumatkasta.

Pieni lepo olisi nyt paikallaan ja mikäpä siihen sopisi paremmin kuin paikkakunta, jonka monet suomalaiset ovat löytäneet talvikodikseen. Ihaninta on se, että sieltäpä löytyy myös ystäviä. Seuraa tässä on jo vähän kaipaillutkin. Siispä pieni matka vielä vähän etelämmäksi.

http://granadatur.com/en/

26.10.2015 4 comments

Espanja

Tämä Espanjan kaupunki olisi saanut jäädä väliin

by Annemaria 24.10.2015

Cartagena (merenrantakaupunki Kaakkois-Espanjassa)

Sitä saa mitä tilaa. Pyysin Tarragonan matkailutoimiston tyttöä suosittelemaan minulle Valencian eteläpuolelta kaupungin, joka edustaisi tavallista keskisuurta espanjalaista kaupunkia, jota turismi ei pahemmin pyörittelisi. Siksi tulin Cartagenaan, Murcian alueen reilun 200 000 asukkaan merenrantakaupunkiin. Bussilla tänne pääsi kätevästi Valenciasta, joten tulipa nyt sitten nähtyä se espanjalainen normikaupunki. Ollakseni ihan rehellinen, olisi voinut jäädä väliin.

Cartagena herää uuteen aamuun.

Cartagenassa on ihan viihtyisä satama-alue ja pari hyvää ostos/ravintolakatua, muutamia kauniita rakennuksia, mutta siihen se miellyttävyys minusta sitten päättyikin. Se tavallinen kaupunkiarki näyttäytyi tässä kaupungissa enempi köyhyytenä ja jonkinlaisena kurjuutena, jonka pystyi aistimaan, kun lähti kulkemaan keskustan pääkatujen ulkopuolelle. Arvelin, että työttömyys kaupungissa on aika korkeissa lukemissa, sillä jotain pystyi päättelemään työikäisestä porukasta, jota tuntui olevan joutilaana pitkin päivää runsain joukoin. Arvaukseni osui oikeaan, sillä netistä löytämäni tiedon perusteella Murcian alueen työttömyysaste on koko Euroopan 10. suurin (tilasto vuodelta 2014). Lukekaa rivien välistä loput. Kaupungissa tuntui olevan paljon katuja, joissa yksin matkaavana naisturistina en kokenut miellyttäväksi kulkea. Tuli tunne, että käsilaukkua pitää puristaa tiukemmin.

Hyvä, ettei karhu syönyt 🙂

Ai niin ja ovathan ne muinaiset roomalaiset käyneet täälläkin rakentelemassa kaikenlaista. En vain jaksa enää kovin innostua noista raunioista, joten niistä ei sen enempää.

Siellä täällä katukuvassa pilkisteli kunnostettuja art nouveau ajan koristeellisia rakennuksia. Se vain harmitti, että vieressä saattoi olla täysin purkukuntoinen rakennus, jonka loiston päivät pystyi vielä rakenteista näkemään. Harmillista, että ilmeisesti rahaa ei löydy kaikkien kaunokaisten restaurointiin.

Cartagenan läheisyydessä on Espanjan laivaston tukikohta, jonka nuoria miehiä näytti pyörivän upeissa univormuissaan ilmeisesti iltalomilla. Tämä keski-ikäinen täti-ihminen ihmetteli alkuillasta täysissä tällingeissä kadun varsilla istuskelevia naisia, ennen kuin osasi laskea yksi + yksi.

Hotelliksi valitsin ihan bussiaseman vieressä olevan Los Habaneros hotellin. Kun tähän mennessä olin ihmetellyt espanjalaisten hotellien hyvää siisteystasoa, laskettiin luokkaa tässäkin kohdin. Vaikka sainkin mukavan ison, kattoterassilla varustetun huoneen, huoneiston siisteydessä olisi ollut toivomisen varaa. Tahmaiset ja pölyiset pöydät, roskainen lattia ja kirjaimellisesti paskainen vessanpytty ottivat päähän. Jos nyt jotain positiivista nostaisi esiin, niin hotellin ravintolan menu oli ihan kelpo.

Että tällainen kokemus tällä kertaa. Tätä kaupunkia en jäänyt kaipaamaan. Seuraavaksi lähden katsomaan Espanjan suosituinta matkailunähtävyyttä.

24.10.2015 10 comments

Espanja

Valencia haastaa Barcelonan

by Annemaria 22.10.2015

Valencia, Espanja (maan kolmenneksi suurin kaupunki itärannikolla)

Ensimmäisen kerran kolme viikkoa kestäneen matkani aikana tuli vähän orpo olo. Seisoin matkatavaroideni kanssa jossain Valencian vanhan kaupungin pikkukujalla. Olin varannut edellisenä iltana majoituksen pienestä huoneistohotellista. Taksi ei meinannut ensin löytää perille, pari kertaa pysähdyttiin tietä kysymään. Sitten kuski oli sitä mieltä, että oikeassa osoitteessa oltiin ja nosti matkalaukkuni takaboksista kadulle. Siete euros, por favore ja ajoi pois.

Puristin kädessäni osoitetta Carrer Almirante 3 puerta 2. Katukyltissä luki Carrer Almirall. Eipä ollut mitään tietoa olinko ollenkaan oikeassa osoitteessa. Numeron 3 kohdalla oli suuri ruskea tammiovi, mutta ei minkäänlaista mainintaa hotellista. Oven vieressä oli summeri, joten soitin sitä. Ei vastausta. Samassa viereisen baarin ovi aukesi ja minua kohden kiiruhti iloinen mies, joka pahoitteli, että on myöhässä. Luojan kiitos, oikeassa paikassa oltiin.

Tämän oven takana majapaikkani sijaitsi.

Tarragonan matkailutoimiston tyttö oli oikeassa. Jos pidin Barcelonasta, pitäisin melko varmasti myös Valenciasta. Valencia osoittautui palmujen, puistojen ja aukioiden kaupungiksi, jossa vanhojen kauniiden rakennusten rinnalla sai äimistellä modernia, suorastaan ällistyttävää arkkitehtuuria. 800 000 asukkaan kaupungin vilkas katukuva antoi viitteitä suurkaupungista ja ihmettelin kuinka paljon turistejakin vielä näin myöhäissyksyllä kaupungissa oli.

Vaikka Valencia on jäänyt tunnettavuudessaan Barcelonan ja Madridin varjoon, yltää se tarjonnassaan näiden kahden suurkaupungin rinnalle häpeilemättä. Paljon nähtävää, hyvä tunnelma, monipuolista ravintolatarjontaa, kauniita rakennuksia, mielenkiintoinen vanha kaupunki, miellyttävä ilmasto ja edullinen hintataso. Mitäpä sitä matkailija enää muuta voisi vaatia.

Ehkä ainut negatiivinen asia on meren sijainti. Jos miettii, kuinka keskeisellä paikalla meri on Barcelonassa ja osa kaupunkikuvaa, Valenciassa ei juuri muista, että ollaan meren äärellä. Lähimmille rannoille on matkaa ydinkeskustasta reilu parisen kilometriä.

Kaupunki palmujen varjossa.Mitähän näillä puilla mahtaa olla ikää?

Niin ihana kuin Valencian vanha kaupunki onkin, oli se minulle suuntahäiriöiselle välillä lähes painajainen. Vaikka majapaikkani oli lähellä hyvää maamerkkiä katedraalia, olin aina vähän epätietoinen siitä, löydänkö takaisin kämpälleni. Suunnistamista ei yhtään helpottanut, että Valencia osoittautui aukioiden luvatuksi kaupungiksi, aukioita tässä kaupungissa on sadoittain.

Suuntavammaiselle ja maastosokealle, nämä aukiot kuppiloineen saivat paikat näyttämään samanlaisilta ja hankaloittivat entisestään navikointia. Vähän itseäni hymyilytti se, että olin mistä päin tahansa tulossa, minun oli aina pakko mennä ensin katedraalin etuosaan, kiertää se vastapäivään taakse ja sitten osasin reitin majapaikkaani. Mitä muutamasta lisämetristä, kunhan perille pääsi.

Kaupungin ehkä tärkein nähtävyys on Ciudad de las artes y las ciencias (City of arts and sciences). Tämä modernin arkkitehtuurin huikea taidonnäyte on valtaisi rakennuskompleksi, joka käsittää mm. Euroopan suurimman merimaailman ja planetaarion, baletti- ja konserttitalon, tiedemuseon, IMAX-elokuvateatterin ja puistoreitin.

Koko alue on rakennettu entisen Turia-joen pohjalle. Itä-länsisuunnassa kaupungin halkaiseva Turia-joki aiheutti Valenciaan suuren tulvan vuonna 1956, missä kuoli yli 80 ihmistä ja mikä tuhosi mm. valtaisan osan vanhaa kaupunkia. Tämän vuoksi joen kulkua muutettiin uuteen uomaan ja sen pohja kuivatettiin. Vanhan joen noin 9 km pitkä kaistale on nykyisin pääosin puistoaluetta, mikä antaa kaupungille mukavasti vihreää ilmettä.

Avaruusasema Alfa kutsuu…

Valenciasta löysin kaksi tähän mennessä kauneinta kauppahallia missä olen koskaan käynyt. Rakastan nimittäin vanhoja kauppahalleja ja niiden sykkivää paikalliselämää, tosin sitä ruokatarjontaakin :). Missä päin maailmaa olenkin, jossain paikallisessa kauppahallissa on ehdottomasti käytävä.

Valencian Mercado Central oli oikea vanhan ajan vilkas ja runsas kauppahalli. Ja kauppahallirakennus oli niin jumalaisen kaunis, että sai minut huokailemaan. Toinen ehdottomasti käymisen arvoinen paikka on Mercado Colón, jossa vanha ilmava kauppahalli oli saanut uuden elämän trendikkäänä kahviloiden ja ravintoloiden keskittymänä.

Mercado ColónMercado Central

Hyvä tapa tutustua Valenciaan on käyttää kaupungin turistibusseja. Busseilla pääsee keskeisimpien nähtävyyksien viereen ja matkaa voi jatkaa taas busseilla oman aikataulunsa mukaan. Bussit ajavat noin 20 minuutin välein kahta eri reittiä, joilla sai mielestäni aika hyvän kuvan kaupungista. 24 tunnin lippu maksoi 17 euroa ja 48 tunnin lippu 19 euroa.

Kävin kaupungin päätaidemuseossa Museo de bellas artesissa, mikä nyt oli vähän pettymys suppean (lähinnä kirkkotaiteeseen) keskittyvän kokoelmansa ansiosta. Sisäänpääsy oli ilmainen. Parempaa tarjontaa kohtasi taidemuseon ravintolassa, jossa 12 euron hintainen menu oli hintansa väärti.

Yövyin muuten hotelli B&B Almirante nimisessä kuuden huoneen huoneistohotellissa. Erinomaista vastinetta rahalle, sillä rauhalliset huoneet sijaitsivat vanhassa rakennuksessa, mutta olivat täysin remontoituja. Sain viime hetken tarjouksen ja maksoin huoneesta 45 euroa/vrk. Huoneissa oli kivoja yksityiskohtia, kuten puulattia ja vanhat ovet. Sijainti oli erinomainen vanhan kaupungin ytimessä ja pitkästä aikaa oli mukava nukkua kunnon sängyssä. Viihtyisä huone kaiken kaikkiaan, tosin päivän valoa huoneeseen ylsi turhan vähän.

Mukavaa välillä pysähtyä muutamalle tapakselle. Ja paikoistahan ei tässä kaupungissa ollut pulaa.
Seuraavaksi jatkan matkaa vajaa 300 km etelään, rannikkokaupunkiin, josta en itseasiassa tiedä yhtään mitään. Tähän päädyin pelkästään Tarragonan matkailutoimiston mukavan tytön suosituksesta.

www.visitvalencia.com/en/home
www.valenciabusturistic.com

22.10.2015 0 comments

Espanja Katalonia

Moments – Tarragona

by Annemaria 19.10.2015

Tarragona, Katalonia, Espanja

Katalonian eteläinen kaupunki Tarragona on kaupunki, jolla on luonnetta. Se ei ole mitenkään poikkeuksellisen kaunis, mutta silti viehättävä ja kiinnostava. Kirjoitin aiemmin, että Tarragona on teeskentelemätön, aito ja rosoinen. Ehkä juuri nämä adjektiivit kuvaavatkin kaupunkia parhaiten.

Kameran kanssa kulkevan on vähän väliä pakko pysähtyä vangitsemaan näkymiä ja hetkiä. Puitteet kiinnostaville kuville ovat täydelliset. Värikkäät talot, antiikin rauniot, kapeat kujat, jopa kaupungin jumalaisen kauniit katulyhdyt saavat visualistin polvet tutisemaan. Tässä vangittuja tunnelmia Tarragonasta.

Kävin muuten viikonloppuna entisellä härkätaisteluareenalla järjestetyssä street food -tapahtumassa. Entisessä areenassa todellakin, sillä Katalonia kielsi härkätaistelut vuonna 2012 Espanjan ainoana maakuntana. Monet Katalonian härkätaisteluareenat ovat kokeneet uuden elämän uudessa käyttötarkoituksessa: esimerkiksi Barcelonassa areenasta on rakennettu mielenkiintoinen ostoskeskus ja Tarragonassa areena toimii monenlaisten konserttien ja tapahtumien pitopaikkana.

Ruokatarjontaa oli monenmoista, perinteiset burgerit ja tortillat hyvin edustettuina. Kiinnitin huomiota siihen, että espanjalaisilla tapaskulttuuri on aina voimakkaasti läsnä, kun ruuasta puhutaan. Siinä menivät perinteiset tapakset, kuten patatas bravas ja pimientos de padron, street foodista oikein hyvin.

Tarragonan päivinä majoituin Alexandra Aparthotellissa, jonka sijainti kaupungin pääväylällä Rambla Novalla vanhan kaupungin vieressä oli loistava. Hotelli itsessään on iäkäs ja remonteista huolimatta kulumisen jälkiä oli niin rakenteissa kuin kalusteissa. Ikävänä puolena oli, että hotellin viemärit tuppasivat välillä haisemaan. Hyvinä puolina se, että huone oli valoisa ja tilava. Hotellissa oli myös oikein ystävällinen palvelu. Huonehinta vaihteli vuorokaudelta 45-50 euron välillä riippuen viikonpäivästä.

Ravintolavinkit: El Bon Arròs on perinteisiin riisiruokiin erikoistunut ravintola. Kävin syömässä 12 euron hintaisen päivän menun, johon myös juoma sisältyi. Siinä mielessä hauskaa, että tarjoilija toi pöytään minulle koko pullon roseeviiniä, josta tohdin puoli pulloa tyhjentää. Ruoka oli hyvää, tuoreet raaka-aineet ja maukasta. Hyvä hintalaatusuhde ja ystävällinen palvelu.

Vieressä on ravintola EspaiBrasa, jonka myös kävin testaamassa. Menu oli hieman kalliimpi, 16,50 euroa, mutta maukasta oli. Herkulliset simpukat ja hyvää grillattua kalaa. Konstailematonta ruokaa, joka tehty hyvistä raaka-aineista. Ravintolassa valmistetaan ruokaa avohiiligrillillä, joka antoi ruokaan mukavan savun aromin. Ravintolassa oli myös mielenkiintoinen tapaslista. Molemmat ravintolat sijaitsevat lähellä katedraalia Callé la Nau -kadulla.

Matka jatkukoon. Espanjan kolmanneksi suurin kaupunki, täältä tullaan.

19.10.2015 0 comments

Espanja Katalonia

Kuvauksellinen ja rosoinen Tarragona

by Annemaria 17.10.2015

Tarragona, Katalonia, Espanja (noin 100 km Barcelonasta rannikkoa etelään)

Kylläpäs nyt historiaa pukkaa. Gironan jälkeen matkustin reilut 150 km etelään Espanjan ”Italiaan”, Tarragonaan. Barcelonan jätin väliin, koska se on tuttu jo useilta aiemmilta matkoilta. Tarragona, noin 140 000 asukkaan satamakaupunki, oli aikoinaan Rooman valtakunnan toiseksi tärkein kaupunki heti Rooman jälkeen (sen aikaiselta nimeltään Taraco). Ja kyllähän roomalaisten historia kaupungissa näkyykin, jopa niin, että välillä unohti olevansa Espanjassa. Tarragonasta löytyy mm. roomalaisen amfiteatterin, sirkuksen ja forumin jäänteet, vanhan kaupungin muurit, akvedukti (kaupungin ulkopuolella) ja joka puolella kohtaa jonkinmoista antiikin ajan rauniota. Tässä kohtaa pyydän anteeksi moukkamaisuuteni, mutta noiden raunioiden kohdalla vaan tuntuu, että ne niin muistuttavat toinen toistaan, enkä jaksa niistä enää kovin innostua. Historiafriikille tämä kaupunki on varmasti helmi.

Minulle Tarragona oli helmi toisesta syystä. Tykästyin kaupungin levolliseen, teeskentelemättömään tunnelmaan. Jos Gironan oli trendikäs ja nuorekas, minusta Tarragona on jollain hyvällä tavalla vanhanaikainen. Sellainen aito espanjalainen kaupunki, jossa eletään elämää niin kuin on aina eletty. Rosoinen, rustiikkinen, ei turhan kiilloteltu, jopa vähän rähjäinen. Todettakoon tässä välissä, että tämä on oma subjektiivinen näkemykseni, joka perustuu vain muutaman päivän hetkelliseen havainnointiin ja sen hetkisiin fiiliksiin. Joku toinen on varmasti ihan toista mieltä. Minulle Tarragona näyttäytyi hieman uneliaana, mutta ehdottomasti positiivisella tavalla.

Tarragona lienee monelle suomalaiselle melko tuntematon kohde, mutta kaupungissa kannattaa ehdottomasti käydä. Kaupunki on kuvauksellinen, täynnä toinen toistaan mielenkiintoisempia ja kauniita yksityiskohtia. Sellainen kaupunki, jossa on mukava kuljeskella ja pysähdellä usein vanhan kaupungin kujilla nauttimaan lasi cavaa ja tapaksia. Erityisesti kameran kanssa tässä kaupungissa sai päivän nopeasti kulumaan. Koin täällä jonkinmoisen valokuvauksellisen herätyksen ja kuljin kuvailemassa kauppahallissa ja kaduilla ihmisten eloa. Jokusen onnistuneen otoksenkin mielestäni sain.

Tarragona on tunnettu vilkkaasta kulttuuri- ja tapahtumaelämästä. Alunperin olin aikonut viettää kaupungissa kolme päivää, mutta otin yhden vuorokauden lisää. Viikonloppuna oli latinalaisen musiikin ulkoilmakonsertti ja street food- sekä vintagetapahtuma, joten en raaskinut missata näitä lupaavalta kuulostavia tapahtumia.

Kuvat kertokoot fiiliksistä.

www.tarragonaturisme.cat/en

17.10.2015 0 comments