Miten näin voi oikeasti käydä, oli ensimmäinen ajatus, kun mieheni kertoi huonoista uutisista, jotka oli juuri saanut lääkäriltä. Yhtäkkiä elämä vetäisi maton altamme, murjoi lekalla päähän ja kaatoi meidät avuttomina odottamaan tulevia iskuja. Lähiomaisen vakava sairastuminen on samalla koko perheen sairaus.
Vaikka jokainen meistä tietää elämän olevan suurinta uhkapeliä, sitä jotenkin omassa onnellisuuskuplassaan ajattelee, että onnettomuudet ja vakavat sairaudet tapahtuvat jossain muualla jollekin toiselle. Kunnes sinut herätetään siihen todellisuuteen, että nyt sait itse osuman.
Uutinen miehen vakavasta sairaudesta aiheutti päässäni sellaisen kakofonian, etten ole koskaan kokenut mitään vastaavaa. Käyn läpi raastavaa tunnemyrskyä, josta en saa millään otetta ja jossa ei ole minkäänlaista järjestystä. Välillä voiton vie suru, välillä viha.
Ensimmäinen reaktio meillä molemmilla on ollut valtava shokki ja järkytys, samalla kun mielen täyttää suunnaton huoli ja pelko tulevasta. Turvallisuuden tunne elämästä hävisi kokonaan. Samaan aikaan koen myös raivoa ja vihaa tätä saatanallista sairautta kohtaan. Miksi emme saaneet jatkaa hyvää elämäämme toivomallamme tavalla?
Ilon paikalle on tullut murhe ja ahdistus. On helppoa sanoa, että älä ajattele niin synkästi tai laita nyt positiivisuutta peliin. Näin minäkin sanoisin ja varmasti pystyisin itseäni sparraamaan pienempien vastoinkäymisten kohdalla. Nyt on vastassa kuitenkin niin suuri vastus, etten yksinkertaisesti pysty muuta kuin sukeltamaan syvään päätyyn. Tuskin kellään on keinoja näin murskaavan asian kohtaamiseen ja käsittelyyn. Ei ainakaan minulla.
Minun pitäisi olla miehelleni vahva olkapää mihin tukeutua ja kannustava puoliso, joka jaksaa pitää yllä toiveikasta ja positiivista ilmapiiriä. Olen pahoillani. Olen heikko. Liian heikko. Tuntuu, etten välillä pysty muuta kuin itkemään. Ulkopuolinen voisi luulla, että minä olenkin se sairastunut. Tavallaan ehkä olenkin. Kun maailman rakkain ihminen sairastuu, tuntuu siltä kuin sairaus olisi omasi.
Tässä tilanteessa epätietoisuus on kamalinta ja odottaminen piinallista. Mielessä on sata kysymystä, joihin haluaisimme vastauksia. Sairaalassa on liian vähän lääkäreitä ja erikoislääkärin pakeille pääseminen ottaa oman aikansa. Kahden viikon viive tuntuu ikuisuudelta. Odotamme lääkärin tapaamista kuin kaksi hukkuvaa pelastusvenettä.
En muista, että olisin koskaan aiemmin kokenut vastaavaa avuttomuutta. On vain hyväksyttävä, että tämä asia ei ole omissa käsissämme ja tälle emme nyt vaan pysty tekemään mitään. Pakko on ottaa vastaan kaikki, mitä eteen tulee. Kädet ristissä toivon, että tällä matkalla meille annettaisi edes hitunen toivoa ja valoa.
Kirjoitan miehen sairastumisesta hänen luvallaan.
16 comments
Olet hänelle varmasti tukena jo vain olemalla siinä. Yhdessä käytte tätä läpi, vaikka usein kuuleekin, että sairastunut on lopulta kuitenkin yksin, vaikka vierellä olisi perhe ja ystäviä. Muista myös oikeasti pitää huoli omasta jaksamisestasi, äläkä epäröi pyytää siihen apua. Siten pystyt parhaiten auttamaan ja olemaan tukena myös miehellesi. Paljon voimia teille molemmille.
Kiitos Marika tuesta. Lähipiirin tuki on varmasti tarpeen. Uskon myös siihen, että myös pelkkä läsnäolo auttaa. Sairastunut käy itse valtavaa kamppailua mielessään ja uskon, että jo siitä on apua, että voi jakaa asioita jonkun kanssa.
Kovasti tsemppiä vaikeisiin aikoihin ja luottoa ja toivoa tulevaan.
Olen itse käynyt läpi samoja ajatuksia, itse sairastuneena, neljä ja puoli vuotta sitten. Ymmärrän myrskyn sisuksissasi.
Itse olen saanut kivuttua montun pohjalta jo tallustelemaan arkisia polkuja.
Vaikka sairauttani ei voi parantaa, pystyn elämään yllättävän hyvää elämää. Välillä vaivun synkkyyteen, mutta tsemppaan itseäni positiivisilla asioilla ja ajatuksilla ja saan voimaa arkisista asioista. Elämä on just nyt tässä -ajatus kannattelee eteenpäin.
Kiitos Marjo. On hienoa kuulla, että vaikka tänään on kaikki mustaa, valoon voi vielä nousta. Toivon sinulle sydämestäni kaikkea hyvää ja onnellista taivallusta.
Voi tiedän niin tuon tunteen. Vakava sairaus voi tulla aivan puun takaa. Tulee tunne tässäkö tämä nyt oli!
Me molemmat olemme kokeneet vakavan sairauden. Miehellä äkillinen sairauskohtaus, vajaa vuosi siitä minulla myös vakava hitaammin etenevä sairaus. Oma sairauteni on ollut hiljaa lääkityksen jälkeen. Mieskin selvinnyt yllättävän hyvin omastaan.
Mutta se tunne kun elämältä viedään pohja, ei häviä koskaan.
Monesti ajattelin, haluan entisen elämän takaisin.
Mahtavaa kuulla, että olette molemmat selvinneet sairauksistanne ainakin jollain tasolla. Tuntuu lohduttavalta kuulla, että parantumattoman sairauden kanssa voi lääkityksen avulla elää hyvää elämää. Ensireaktio on juuri niin kuin mainitsit: tuntuu, kuin elämältä olisi viety pohja pois. Entinen huolettomuus on kadonnut ja sitä kautta jotain rikkoutunut pysyvästi.
Voimia teille molemmille.
Elämä voi olla arvaamaton ja odottamaton, hyvässä ja pahassa.
Toivon sydämestäni että kaikki vielä kääntyy parhain päin.
Kiitos Nina. Tätä mekin toivotaan sydämestä, että saisimme edes palan entisestä takaisin.
Surullinen uutinen eikä ole mitään sanottavaa; siis sellaista joka voisi edes hetkellisesti lohduttaa ja helpottaa oloa. Tsemppiviestit ei juuri nyt auta, mutta kaikesta huolimatta toivon jaksamista ja luottoa tulevaan.
Tämäkin lohduttaa, että ihan tuntemattomat ihmiset välittävät. Kiitos siitä Terhi.
Tuo aika, jolloin ei voi muuta kuin odottaa, on pahinta. Ei auta kuin jaksaa hetki kerrallaan eteenpäin. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että on tärkeintä, että olet siinä vieressä kulkemassa eikä puolisosi tarvitse kokea joutuvansa kohtaamaan näitä koettelemuksia yksin. Ei tarvitse olla vahva, saa itkeä, kunhan vaan olet siinä.
Kiitos tuesta ja viisaista sanoista Kirsi. Ihan varmasti on hieno asia, ettei tarvitse yksin kohdata elämän suurinta vastoinkäymistä. Tässä kohtaa sitä totisesti ymmärtää kuinka paljon epätietoisuus voikaan ahdistaa.
Paljon voimia ja halauksia teille. ❤️
Kiitos Heini.
Kovasti tosiaan tsemppiä. Oma läheinen on myös tällä hetkellä sairaalassa ja huoli on valtava.
Kiitos Mikko. Voimia ja kaikkea hyvä sinulle ja läheisellesi.