Totuus esiin: olen rapakuntoinen

by Annemaria

Kyllä se vaan on niin, että joskus on hyväksi vetäistä faktat tiskiin ja nostaa kissa pöydälle lähempään tarkasteluun. Huolimatta siitä, että itse uskoit sen misun olevan toisenlainen. Ikävä kyllä, nyt kissa naukaisi pahasti ja totesi: täti-ihminen, olet rapakuntoinen.

Kerroin edellisessä postauksessani palkanneeni personal trainerin, Elmon ja päättäneeni aloittaa operaation kadonneen vyötärön metsästys. Suklaa ja skumppa ovat maistuneet viime aikoina paremmin kuin liikunta ja tietokoneen takaa on ollut nihkeää nousta.

Henkilökohtainen valmennus polkaistiin käyntiin kehon koostumuksen mittauksella ja kuntotesteillä. Olen onnekas siinä, ettei minulla juurikaan ole ylipaino-ongelmaa. Mutta se on vain yksi totuus. Mittaus kertoi, että selluliittiä minussa on enemmän kuin olisi hyväksi ja lihasmassaa liian vähän. Suomeksi käännettynä laardia on kertynyt liikaa. Olen siis piiloläski, mutta ei hätää. Nyt lähdetään kasvattamaan lihasmassaa.

Seuraava osuus oli 12 minuutin kuntotesti juoksumatolla. Sykevyö mittasi pulssiani, sillä aikaa kun menin reipasta kävelyä matolla, jonka kaltevuustasoa nostettiin pikku hiljaa. Tässä kohtaa kissaa on vähän vaikea katsoa. Testi piti nimittäin keskeyttää reilun yhdeksän minuutin kohdalla. Sykkeeni nousi liikaa. Hapenottokykyni on siis olematon.

Sarjan kolmas vaihe olivat lihaskuntotestit. Positiiviset asiat ensin. Jalkakyykyissä sain hyvän tuloksen ja vatsalihaksissa keskinkertaisen. Sitten ne huonot uutiset. Käsipunnerruksissa en ylittänyt edes alimmaisen tason yhdeksää kertaa. Miau, minulla on surkeampaa surkeammat käsivoimat.

Lopuksi mitattiin vielä jalkojeni lihasvoima. Aloitettiin 50 kilolla ja siihen se sitten jätettiinkin. En olisi oikeasti pystynyt punnertamaan yhtään enempää.

Jotain tällaista lopputulosta oli mielessä.ID-100389519

Yli viisikymppisenä viimeistään tajuaa, ettei mikään ole todellakaan enää itsestään selvää. Tämä kaikki saamani info kertoo armotonta kieltään siitä, miten rajusti suunta on laskeva, jos säännöllistä liikuntaa ei ota mukaan päivittäiseen elämään. Ei riitä, että silloin tällöin pyrähtelee fiiliksen mukaan tai muutaman kerran vuodessa tekee jotain poikkeuksellisen rasittavaa. On vaan huolehdittava itsestään joka ikinen päivä, sillä tällä samalla paketilla tulisi selvitä toivottavasti vielä pitkä taival eteenpäin.

Tapaamiskerran päätteeksi sain Elmolta täytettäväksi ruokapäiväkirjan. Nyt otetaan lähitarkasteluun syömiseni ja kirjaan ylös muutaman päivän ajalta kaiken mitä syön ja juon. Tämän pohjalta sitten katsastetaan, mitä tulisi korjata, mihin kiinnittää huomiota ja suunnitellaan terveellinen ruokavalio. Itse asiassa, tälläinen ylöskirjaaminenhan on jo itsessään ihan hyvä laihdutusmenetelmä. Kun sinun pitää raportoida jollekin jokainen suupalanen ja lasillinen, sitä alkaa helposti miettimään, jättäisikö sittenkin väliin sen seuraavan suklaapalan tai skumppalasillisen. Näyttävät nähkääs niin pahalta pitkänä listana.

Muuten, täti-ihmisen jalat olivat salilta lähtiessä aladobia. En kertonut Elmolle.

 

Samppanjaa muovimukista nyt myös Facebookissa: www.facebook.com/samppanjaamuovimukista ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

Kuvat: FreeDigitalPhotosnet

You may also like

Leave a Comment