Vuokra-autolla Cadiziin ja pieneen valkoiseen kaupunkiin Vejer de la Fronteraan

Auton tarjosi autovuokraamo Jeti Costa

On kulunut jo reilu neljä vuotta siitä, kun kävin Lounais-Espanjassa sijaitsevassa Cadizin kaupungissa ensimmäistä kertaa. Tuolta reissulta minulle jäi kovin ristiriitaiset fiilikset tästä Andalusian Atlantin puoleisesta merenrantakaupungista.

Jotenkin Cadiz jäi vaivaamaan alitajuntaani ja odotin koko ajan tilaisuutta, jolloin voisin antaa sille uuden mahdollisuuden. Oliko aiemmin kyse vain yksin matkaavan reissuväsymyksestä ja ikävistä yhteensattumista vai olisiko Cadiz sittenkin kaupunki, jonka hienous jäi minulta löytämättä?

Meillä oli hääpäivä joulukuun alussa ja päätimme juhlistaa merkkipäivää jollain pienellä reissulla. Cadiz valikoitui kohteeksi siitäkin syystä, että siellä sijaitsee yksi Paradoreista, Espanjan valtion omistamista tasokkaista hotelleista.

Cadiz – Euroopan vanhin kaupunki

Olemme matkanneet Andalusiaa paljon julkisilla kulkuneuvoilla, mutta tällä kertaa yhteydet eivät oikein natsanneet. Yhdensuuntainen bussimatka reilun 200 kilometrin päässä Fuengirolasta sijaitsevaan Cadiziin olisi vienyt peräti neljä ja puoli tuntia, joka olisi ollut aika pitkä rupeama kököttää bussissa.

Auton vuokraus tässä kohdin tuntui paljon järkevämmältä vaihtoehdolta. Käännyin luottovuokraamoni, Fuengirolassa toimivan suomalaisen Jeti Costan puoleen.

Mies oli löytänyt vuokraamon sivuilta kaksipaikkaisen Mersun urheiluauton, joka sopi kuin nakutettu meidän tarpeisiimme. Ajatus kiireettömästä ajelusta pitkin Välimeren rannikkoa Atlantin puolelle tuntui houkuttelevalta. Sitä paitsi meillä ei ollut koskaan ollut urheiluautoa alla. Siinäkin olisi oma viehätyksensä.

Jeti Costa toimitti auton asunnollemme sovitusti. Auton vuokraaminen voi olla näinkin vaivatonta. Pidän myös yrityksen selkeästä ja luotettavasta toimintatavasta. Ei kädenvääntöä vakuutusten epäselvässä viidakossa eikä luottokortin katetta sitovaa takuumaksua.

Jeti Costalla autovuokraukseen sisältyvät kaikki vakuutukset. Jos jotain sattuisi, 350 euron omavastuu kattaa kaiken. Ei tarvitse myöskään jännittää sitä, että vuokrafirma yrittää laskuttaa auton kolhuja, joiden kanssa asiakkaalla ei ole mitään tekemistä. Näistä ikävistä huijausyrityksistä on saanut lukea niin monelta taholta.

Pikkumusta alle ja tie on vapaa.

Siispä suuntasimme menopelimme rantareitille kohti länttä. Meillä ei ollut kiirettä, joten halusimme ajaa muita reittejä kuin maksullisia moottoriteitä. Vaikka pikkumusta oli jo parhaat päivänsä nähnyt menopeli, kyllä siitä siltikin vielä löytyi ärhäkkyyttä. Täytyy myöntää, että jonkinlainen riippumaton vapaudentunne siinä valtaa, kun alla on oma auto ja tietoisuus siitä, että voi ajella minne vain haluaa.

Emme ole ulkomailla mitenkään kokeneita autoilijoita, joten aina vähän jänskättää etukäteen uuden maan liikennekulttuuri ja ajotapa. Tästä ei tarvitse Espanjassa olla huolissaan. Kokemukseni mukaan espanjalaiset kaahailevat joskus keskustoissa turhan lujaa, mutta muuten minusta autoilu ei juurikaan poikkea suomalaisesta.

Oikeastaan ainut kohta, missä tarvitaan vähän enemmän huomiota on ajaminen liikenneympyrässä. Tästä linkistä: https://www.jormaursin.net/ihana-autoilu-espanjassa/ pääset artikkeliin, jossa on paljon hyvää faktaa autoilusta Espanjassa ja tietoa myös siitä, miten oikeaoppisesti liikenneympyröissä tulisi ajaa.

Vanhojen kaupunkien kapeat kadut voivat myös tuottaa vähän huolta, mutta toisaalta, jos olet epävarma, eihän noihin labyrintteihin ole pakko ajaa. Yleensä kaupungeista ja kylistä löytyy parkkialueita tai parkkihalleja ydinkeskustan reunamilta.

Espanjassa tiet ovat hyvin merkittyjä ja opasteita löytyy riittävästi. Huomasimme, että navikaattorin ilmoittamilla tieliittymien numeroilla oli kaikkein helpointa suunnistaa ja varmistua, mistä liittymästä piti milloinkin kääntyä.

Cadiz – sopivasti suurkaupungin tuntua Atlantin rannallaVejer de la Frontera – pikkukaupunki kylämeiningillä.Parador de CadizCasa del Califa

Cadizin lisäksi halusimme paluumatkalla viettää vielä yhden vuorokauden jossain pienessä kaupungissa tai kylässä. Jossain sellaisessa tuntemattomassa paikassa, josta ei ole koskaan mitään kuullut ja jonne ei juuri muuten pääsisi kuin omalla autolla.

Ihan sattumalta huomasin kartalta Vejer de la Frontera -nimisen pikkukaupungin. Googlettaminen kertoi, että kyse on yksi Cadizin provinssin kauneimmasta valkoisesta kaupungista. Tosin tuo pieni paikkakunta tuntui näin matkailusesongin ulkopuolella enemmän kylältä.

Satuin vielä löytämään kaupungin vanhasta keskustasta kiinnostavan arabilaishenkisen pikkuhotellin Casa del Califan ja sen yhteydessä toimivan arvostetun ja palkitun marokkolais-libanonilaisen ravintolan El Jardin del Califan. Olen niin hullaantunut näihin ylhäällä valkoisissa kylissä sijaitseviin pikkupaikkoihin, joten valinta oli helppo. Tuonne menisimme.

Vejer de la Frontera

Tuskin jaksoin pysyä nahoissani urheiluauton saatuamme. Meillä oli tiedossa Euroopan vanhin kaupunkikohde Atlantin rannalla ja kylämäinen valkoinen pikkukaupunki ylhäällä rinteillä. Seikkailu saattoi alkaa.

Meitä odotti myös kaksi aivan eri tyyppistä majoitusta. Toinen nykyaikainen ja tasokas hotelli merenrannalla. Toinen itämaisuutta henkivä boutiquehotelli kodinomaisessa vanhassa kivitalossa.

Millainen reissu meillä sitten olikaan ja minkälaisissa paikoissa oikein kävimme? Ja miten sen Cadizin kanssa oikein kävi? Syttyikö ihastus, roihahtiko rakkaus vai jäikö vieraaksi edelleenkin? Siitä piakkoin.

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista